Levonrannan syystalkoot 26.9.2020

Perhesyihin vedoten viivästyin talkoiden alusta puolisen tuntia.  Osoittautui, että kyseinen puolituntinen oli ratkaiseva töiden kannalta.  Lehdet olivat siistissä kasoissa ympäri tonttia ja kaikki muukin toiminta oli loppusuoralla töiden osalta.  Meidän talouden työosuuden pelastaa mieheni edellisen päivän trimmerin käyttö Levonrannassa.

Kirjasin talkoolistaan talkoilijat, joita oli seitsemäntoista eli aika lailla vakiomäärä.  Mukana oli ensikertalaisiakin, jotka sulautuivat saumattomasti konkareiden joukkoon. 

Viian Eeva ja Rantasen Helena hääräsivät grillaus- ja kahvitustehtävissä.  Grillattu Kabanossi maistui juuri niin hyvälle kuin se aina maistuu eikä Vaasan wieneritkään olleet yhtään hullumpia kahvileipiä.

Kokkovalmistelut jäivät vielä vaiheeseen, mutta Puolakan Ismo lupautui hoitamaan viimeistelyn ennen päättäjäislauantaita 3.10.

Kiitos kaikille mukana olleille työpanoksestanne, jolloin tehtävät per talkoilija jäivät varsin kohtuullisiksi.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Laiturilta mantereelle

Helge valmistelee laiturin talveen

Naisten kesken

KPL:n tilanne huolestuttava

Eeva ja Helena grillaamossa

 

Kanavaristeily 6.9.2020

Vuosi sitten mietimme Jaalan Kotiseutusäätiön avustuskohdetta, josta jäsenemme olisivat kiinnostuneita.  Arvelimme, että Kimolan kanavalla olisi ainakin uutuuden viehätystä ellei muuta.  Emme olleet väärässä.

Suunnittelimme matkan 40 henkilölle jättäen 10 paikkaa tyhjäksi koronaa varten.  Hallitushan (kyläyhdistyksen) ei voinut tietää uskaltaisivatko ihmiset osallistua korona-aikana tämän tyyppiselle matkalle.  Muutamassa tunnissa 40 henkilöä oli ilmoittautunut, joten saman tien nostimme 50:teen lähtijämäärän.  Ehdoton maksimi niin bussissa kuin laivalla oli 50 matkustajaa. 

Huolestuttavia tietoja kuulimme uutisista – Kimolan kanavan suluissa ongelmia, joten sulku oli poissa toiminnasta – M/S Pyhäjärvi oli telakalla rikkoutumisen vuoksi.  Kanavan avaaminen liikenteellehän oli siirtynyt jo useaan otteeseen.

Syyskuun 6. päivänä kaikki kuitenkin toimi ilman ongelmia.  Matkalaiset olivat pysäkeillä ajallaan ja viimeistä sijaa myöten täynnä oleva Puolakan bussi lähti Verlasta klo 10 kohti Heinolaa.  Laiva oli laiturissa valmiina meitä varten. Kun laiva lipui ulos satamasta, puolet porukasta siirtyivät lohikeittojonoon.  Sulassa sovussa vaihdoimme osia ensimmäisen ryhmän ruokailtua.  Itse en ole ns. kalakeittoihmisiä, mutta nyt on sanottava, että ruoka oli oikeasti hyvää.  Jälkiruokana joimme kahvit jäätelöannoksen kera.

Ilma suosi risteilyä, sillä syksyisen ajankohdan huomioon ottaen saimme vettä niskaan vain muutamia pisaroita.  Tuuli piti huolen, ettei ”aurinkokannella” hiki tullut.  Ihmettelimme jyrkkien rinteiden huvilapaikkoja ja ihastelimme kauniita rantatontteja. 

Tulihan Kimolan sulkukin aikanaan.  Meillä oli yleisöä paikalla runsaasti, kun kelluimme sulussa.  Neljän tunnin risteilymatkalle yksi sulku on juuri riittävä määrä.  Tuntui juhlalliselta, kun sulkuportit hitaasti aukenivat.  Luolamainen katto tunnelissa loi mystisen tunnelman, mutta auringonvalo tunnelin suulla tuntui ”helpottavalta”.

Tiesin ennalta kuinka leveä kanava on, mutta silti…  Mummolan ohi lipuessamme, minusta tuntui kuin laiturilta olisi voinut hypätä laivan kannelle. En ollut ymmärtänyt, että M/S Pyhäjärven kokoinen laiva tuntuisi täyttävän koko kanavan.  Seuraava hämmästyksen aihe oli kansityttö/baarimikon rientäminen yläkannelle kaatamaan laivan masto.  Kapteeni antoi ohjeita, ettei yläkannella saa olla ketään ja että matkustajien täytyy sijoittua laivalla niin, että laiva kulkee tasapainossa Kimolan sillan ali.  Me teimme sen mallikkaasti.

Pyhäjärvi tuntui suurelta lätäköltä kaikkien kapeikkojen jälkeen.  Vesi ja taivas olivat harmaita, mutta metsät ja nurmikot vihreitä.  Sama hämmästys kuin kanavalla yllätti myös Pilkanmaassa eli vesireitin kapeus.  Tuntuu ymmärrettävältä, etteivät asukkaat halua olla aamusta iltaan vilkuttelemassa ohimeneville paateille, kun olisi mukava käydä kaikessa rauhassa uimassa.

Virtakiven saunalle saavuimme aikataulun mukaan eli klo 15.  Kansityttö oli pyytänyt meitä pitämään käytävät tyhjinä, jotta he (hän ja kapteeni) voivat tehdä sisäratojen ennätyksiä yrittäessään saada aluksen kiinnitetyksi laituriin.  Virtakivessä vesi todella virtaa.

Jännittävin vaihe oli kuitenkin ehkä laivasta poistuminen ”laskusillan” jyrkänteen kautta.  Kukaan ei kuitenkaan kaatunut, kun laivan henkilökunta avusti matkustajat satamaan.

Puolakan bussi ja Häkämiehen Jukka olivat jo satamassa valmiina kuljettamaan meidät takaisin lähtöpysäkeille.

Kiitos kaikille mukavasta risteilystä tutustuessamme Kimolan kanavaan!

Päätän höpötykseni tähän ja alla asiallista tietoa Kimolan kanavasta Matti Hälikän uutisoimana.

Arja Sorvali

Tietoja:
– sulutuskorkeus 12 m
– kalliotunneli 70 m
– hinta 20,8 milj. 2/3 valtio
– pituus 5,5, km
– koko vesireitti 400 km, Voikkaa – Pielavesi
– kanava kaivettu 1962 – 1966
– uitto lopetettu 2002

Paatti: Heinolan Laivaosakeyhtiön M/S Pyhäjärvi

Laituri Voikkaalla:  Virtakiven sauna

Kuvat galleriassa Matti Hälikkä (mh) ja Arja Sorvali (as)

Tanssit 15.8.2020

Kyläyhdistys järjesti tanssit jäsenilleen Seuratalossa lauantaina 15.8. Hieman jännittyneinä odotettiin tuleeko iltamiin ainuttakaan osallistujaa näinä pokkeuksellisina aikoina. Epäilys oli turhaa, parketti täyttyi vähitellen kiitettävästi tanssipareista. Haitaristi Hannu ja laulaja Leena plus basisti ja rumpali virittivät tunnelman huippuunsa ja ilta vaikutti järjestämisen arvoiselta.

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä (soittajat)  ja Mari Järvinen

Laulaja Leena Roitto ja soittajat

Alkulämmittelyä tanssilattialla

Yhtye kulisseista kuvattuna

Illan hämyyn himmeään…..

 

 

 

 

 

 

Talkoot koronan varjossa

Puolakankoskella rakennettiin kevään kuluessa talkoilla kävelysilta. Silta mahdollistaa totutun ulkoilupolun käytön loukkaamatta häiritsevästi rinnetontin uusien omistajien yksityisyyttä. Silta onkin muodostanut koskelle uuden nähtävyyden kevätkuohujen ohella. Talkoiltua polkua voi jatkaa vaikka maitokoppikirjastoon tai Puolakan sillalle osana vanhan Pyörylän sisääntulotien kävelyreittiä .

 

 

 

 

 

Verlan Kirin pilkkikilpailut 14.3.2020

Aurinkoisen tuulisessa säässä ratkottiin Vannelahdessa Verlan Kirin v. 2020 pilkkimestaruus.  Tauno varmisti, että jää kestää.  Mittaus osoitti jään paksuudeksi 31 cm lahdenpoukamassa.  Pilkkijät voivat siis täysin turvallisesti narrata kaloja, tosin jää paukkui pahaenteisesti.  Lämmikkeeksi kisan jälkeen nautittiin makkaraa ja pullakahvit. 

Naisten sarjan voitti Tarja Tarvainen 2120 g saalillaan ja miesten sarjan Tauno Sorvali 3210 g saalilla.  Kiertopalkinnon suurimmalla saalilla sai haltuunsa Tauno Sorvali. Katso tulokset kokonaisuudessaan täältä TULOKSET 14.3.20

Kiitos Vannelahden isäntäväelle sekä makkaranpaistajalle  Verla Kiri

Teksti Ritva Lautamatti-Musto; kuvat Ritva sekä Ilpo Hellsten 

 

                                     

Kyläyhdistyksen vuosikokous 16.2.2020

Verlan seudun kyläyhdistys ry:n vuosikokous pidettiin 16.2.2020 Verlan seuratalolla.  Parinkymmenen jäsenen kokouksessa puhetta johti Ilpo Puolakka. Tiedotusvälineitä edusti Iitinseudun toimittaja.

Hallituksen ehdotus (5 €) jäsenmaksuksi hyväksyttiin v.2020.  

Vuodelle 2020 hallitukseen valittiin Arja Torikka pj,  Matti Hälikkä varapj, Eeva Viia rahastonhoitaja, Arja Sorvali sihteeri sekä jäsenet Liisa Kronholm, Ismo Puolakka, Virpi Kousa, Helena Rantanen, Matti Koljonen, Jukka Sipilä, Henri Jussila ja Mari Järvinen.

Toiminnantarkastajina jatkavat Leena ja Heikki Kauppi.

Kokouksessa käsiteltiin sääntöjen määräämät asiat sekä päivitettiin muutaman välivuoden jälkeen Kyläsuunnitelma.

Teksti ja kuva
Arja Sorvali

Pikkujoulut 5.12.2019

Pikkujoulukoristeita 1.12.

Kaikkea kaunista koristeisiin

 

Taannoin pikkujouluväki ihasteli harmaille laudoille tehtyjä pöytäkoristeita, joten päätimme tälläkin kertaa yllättää.  Liisa Kronholm ja Eeva Viia olivat kokoonpanopuolella ja Arjat (Sorvali ja Torikka) avustivat.  Kattauskoristelu oli siis hyvällä mallilla jo.

 

 

Suunnitelmien mukaan valmistelut etenivät 3.12. salin pöytäjärjestelyillä, kuusen pystyttämisellä ym. koristelulla. Esirippukin temppuili,joten Helge Viia ja Matti Hälikkä ahersivat sillä suunnalla.Olimme niin ahkeria, että saimme vapaa päivän 4.12.

Valmistelua kalustuksen suhteen

Kattausta

Illan tunnelmaa hämyssä

 

 

 

 

 

 

Varsinainen juhlapäivä koitti 5.12.  Ilmassa epävarmuutta edellisenä päivänä pitäisikö ympäristö hiekoittaa vai ei.  ”Onneksi” kostea ilma päivällä piti huolen liukkaudesta. 

Puheenjohtaja Arja Torikka toivotti kyläyhdistyksen puolesta pikkujouluvieraat tervetulleiksi ja Verlan Kirin sihteeri Ritva Musto puolestaan lausui Kirin toivotukset.

Laura Karttunen säesti yhteislaulut.  Yllätyksenä hän oli tuonut kirkonkylän satakielen, Helmi Mattilan, laulamaan meille muutaman joululaulun.  Kyllä oli kaunista kuultavaa.

Arvilan valmistama riisipuuro tarjottiin noutopöydästä puffetin puolella.  Hyväksi koettu kierrätys salin pääovista osoittautui taas hyvin toimivaksi vaihtoehdoksi.  Puuro maistui vieraille luumu- tai mustikkasopalla  tai perinteisesti maidon kera.

Verlan Kirin kuntolaatikoilla (Pyörylä ja Jukakoski) eniten käyneiden joukosta arvottiin lahjakortin saaja – viime vuotuiseen tapaan onni suosi Markku Sorvalia, joka sai juhlassa myös kaiverrettavana olleen kalakilpailun kiertopalkinnon.  Kiri muisti myös joogan ja jumpan johdosta seuratalon lämmityksestä ja siisteydestä huolehtivaa joukkoa – Arja Torikka, Liisa Kronholm, Eeva Viia ja Arja Sorvali.  Näytelmäkerhon näyttelijä/ohjaaja/dramaturgi/koreografi Auli Kallio kuului myös Kirin muistamiin henkilöihin.

Kyläyhdistyksen  hallitus  valitsi Kunniaverlalaiseksi  (4.) Tauno Hellstenin, joka sai valintansa merkiksi kunniakirjan ja kukkakimpun.  Kunniaverlalaiset Ilkka Laine (94 v.) ja Elli Vesa (98 v.) olivat myös seuraamassa Taunon valintaa tähän kunniakkaaseen joukkoon, ainoastaan Rainer Richter oli estynyt.

 Tietoon oli tullut uudet asukkaat Pahasaaressa, mutta vauvoista ei ollut muuta tietoa kuin vihiä, että ensi vuonna olisi myös vauvoja.

Kylän ”näytelmäkerho” esitti keksimänsä tapahtumasarjan.  Idea lähti lähinnä olemassa olevasta vaatetuksesta ja jokainen sai keksiä parhaiten suuhunsa sopivat sanat.  Auli toimi unineen Erikeeperinä tapahtumille, jotta saimme kokoon jonkinlaisen tarinan.  Meillä vuorosanat vaihtuivat joka harjoituskerralla (4), joten jos aika olisi sallinut ties mitä juttua olisi esim. hienon naisen suusta kuultu taksista puhumattakaan.

Miesenergialla ladattu tiimi – Jukka Sipilä, Matti Kallio, Pekka Pärssinen ja Ismo Puolakka – huolehti kahvitarjoilusta.  Torttukahvit on takuuvarma tarjottava pikkujouluissa, joten miehet saivat täyttää kahvipannujaan tiheään tahtiin.

Arvonta seurasi kahvittelun jälkeen.  Jotkut saivat taas useampia arpavoittoja ja jotkut vaan toivoivat saavansa edes yhden.  Puolakan Valmismatkojen lahjoittaman matkavoiton voitti Olli Lindholm ja päävoittoherkkukorin Kimmo Arkko.

Seuraavaksi illan kohokohta ainakin kilttien ihmisten mielestä – joulupukki.  Viime vuoden tapaan joulumuori saapui tuuraamaan pukkia, mutta hän suoriutui tehtävästään taas mallikkaasti.  Joulumuori halusi antamalleen lahjalle vastalahjaksi joko laulun tai tanssin.  Loppujen lopuksi jompikumpi esitys onnistui kaikilta.

Seuratalolla oli tänä vuonna pikkujoulun viettäjiä yli seitsemänkymmentä, joten kaikki yhdessä teimme taas kerran juhlasta tunnelmallisen Selman päivän pikkujouluillan.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Matti Hälikkä, Ossi Ojanen ja Arja Sorvali

 

Syksyn toritalkoot 3.10.2019

Kun päättyy tää (kesä), muisto vain jää…  Ennen kuin kesä on vain muisto, täytyy korjata kesän jäljet.  Aika vakiintuneeksi määräksi talkoolaisia on muodostunut 11 henkilöä.

Miehet kantoivat toripöydät torikahvioon.  Kahvion pöydät jätettiin ensimmäistä kertaa listakoppiin odottamaan seuraavaa kesää. Pöydät ovat tosi painavia ja miehet taas vuoden vanhempia (tiedetään, naisetkin vanhenee), joten oikein hyvä idea jättää pöydät samoihin tiloihin, missä niitä tarvitaan.

Torivarasto tyhjennettiin kirppikselle ja seuratalolle.  Olimme niin ansainneet taas kerran keittoruoan ja pullakahvit.  Tosin itse vähän myöhästyneenä en paljon pääse pullistelemaan työpanoksellani.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali