Unto Mononen – sanoin ja sävelin 17.10.2018

Unto Mononen eli 1930-1968, hän oli siis kuollessaan vain 37 vuotias. Kyllikki Narvan kertomana selvisi, että  hän oli karjalainen evakko. Unto osasi lukea jo ennen kouluun menoa, joten äidin toiveena oli, että hän olisi lukenut itselleen hyvän ammatin. Untoa ei koulunkäynti kiinnostanut, vaan ainoastaan musiikki. 

Unto Mononen oli ollut hyvä laulaja, kunnes epäonnistunut kitarisaleikkaus oli vienyt hänen äänensä.  Suurin intohimo Untolla oli kuitenkin tulla varteenotettavaksi säveltäjäksi.  Unto opetteli soittamaan kitaraa ja perusti oman orkesterin.  Orkesterin laulusolistista tuli myöhemmin Unton vaimo ja heille syntyi tytär.  Avioliitto ei kestänyt, koska Unton niin kuin monen muunkin taiteilijan elämää hallitsi aika ajoin kuningasalkoholi.  Eräänä aamuna vaimo ja tytär olivat lähteneet ja Unto jäi yksin.  Pari viimeistä vuotta Unto asui siellä täällä säveltäen ja tehden muita töitä. Unto Mononen kuoli itse aiheutettuun pistoolinlaukaukseen, joka ehkä oli vahinko tai sitten ei.

Kuulimme Unto Monosen sävellyksiä, joista monista on tullut ikivihreitä kappaleita, jotka saavat meidät ”vaeltamaan” omiin muistoihin.  Kuulimme mm. Satumaan (tietysti), Sateen tangon, Erottamattomat, Illan varjoon himmeään, Syvä kuin meri, Kohtalon tango jne.

Kolmekymmentä tangojen ystävää kuunteli Unto Monosen elämänvaiheita ja musiikkia. Monimutkaiset ”näyttöaparaatit” olivat pilata koko tilaisuuden, mutta loppujen lopuksi ainoastaan mikrofoni jäi mykäksi ja Kyllikki Narva joutui käyttämään ääntään täydellä teholla.  Raine Narvan osuvat kuvat kertoivat omaa tarinaansa laulujen aikana.  Marja Huimala hääräsi puffetissa tarjoillen kahvia ja pullaa.

On ne tangot vaan niin ihania………

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Yleisö tunnelmoimassa Unto Monosen tahtiin

Keskittynyttä kuulijakuntaa esityksen päätyttyä

Arja Torikka kiittämässä Kyllikki Narvaa esityksestä

Elliween kurpitsakisan ratkaisu ja kesäkauden päättäjäiset

Tänä vuonna kesäkauden päätös aloitettiin jo aamupäivällä.  Museoalueella oli sadonkorjuutori, johon osallistuimme torimyyjien ominaisuudessa (kukin tietysti omana itsenään).  Viian Eeva piti viimeistä päivää kirpputoria auki ja tarjosi valmistamaansa glögiä kävijöille.  Ei mennyt Eevan aherrus hukkaan, koska moni antoi kiitosta hyvänmakuisesta glögistä.

Torimyynnistä kurpitsakisoihin ei ollut pitkä matka eikä aikaakaan ollut tuhlattavaksi. Torialueella puhalsi kaiken päivää kova puuskittainen tuuli, joten jo pelkkä palava kokko loi lämmintä tunnelmaa ympäristöön.

Puutarhalehtien vuosikerrat matkaavat Verlaan ja Kääpälään.  Talvikurpitsakisan voitti Eeva Viia 23,775 kilon pallolla ja kesäkurpitsakisan Veikko Kärkkäinen 5,280 kilon pötkylällä. Seuraavat palkitut saivat Arvilan hiivaleivän. Vuoden 2018 kurpitsankasvatuskilpailun tulokset

Arja Torikka, Marja Huimala ja Eeva Viia kunnostautuivat ”kurpitsaväen” muonituksessa.  Kurpitsakeiton jälkeen nautimme kahvit Arvilan täytekakun kera. Mikäli mietit mitä syksyn sadosta valmistaisi oheisesta linkistä näet Marja Huimalan ehdotukset HELPOSTI SYKSYN SADOSTA

Turisimme niitä näitä kurpitsoista ja kesän tapahtumista yleensä ennen kuin hajaannuimme kukin tahoillemme miettimään mitä voisi tehdä ehkä eritavalla ensi kesänä – ostaako siemeniä vai valmis taimi.

Kiitos erityisesti talkoolaisille kuluneesta kesästä ja tietysti tapahtumiin osallistujille omat kiitokset.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

 

Verla-Haapsalu-Verla 6.-9.9.2018

Torstaiaamuna klo 6.30 kapsäkit pakattuina olimme Verlassa lähtövalmiina astumaan Puolakan bussiin ja kylpylämatka saattoi alkaa.

Helsingissä minulle ainakin oli uutta hieno terminaali, joka loi jo kansainvälistä tunnelmaa matkailijoihin.  Usealla meistä oli paikka varattuna Megastarin aamiaispöytään, joten ei muuta kuin ”herroiksi” nautiskelemaan.

Tallinnassa meitä odotti lämmin ilmanala. Siirryimme hyvässä järjestyksessä bussiin ja matka jatkui kohti Haapsalua. Fra Mare Thalasso Spa tuli esiin mäntymetsän keskeltä valmiina ottamaan kylvetettävät vastaan.  Ystävällinen henkilökunta antoi etukäteissuunnitelman mukaan avaimet huoneisiin eikä suurempia sekaannuksia ainakaan minun korviini kantautunut.

Vierailun rytmittivät matkaan sisältyneet hoidot sekä omalla kustannuksella tehdyt lisäkäsittelyt.  Aamiainen ja päivällinen tarjoiltiin niin pitkällä aikavälillä, että jokaisella oli mahdollisuus kaikkiin nautintoihin.

Perjantaina suurin osa pääsi tutustumaan Haapsaluun kuljettaja Karin kyyditsemänä.  Matkalaiset olivat käyneet tutustumassa Kiltsin v. 1939 rakennettuun sotilaslentokenttään,  v. 1905-1995 toiminnassa olleeseen rautatieasemaan (nyk. rautatiemuseo), Haapsalun Piispanlinnaan 1200-luvulta (nyk. restauroitavana) ja tietysti  ostoskierros Kaubamajassa ja Rimissä, mikäli valuuttavarannossa oli sijoitettavaa hoitojen jälkeen.

Lauantaina meillä oli myös mahdollisuus käyntiin keskustassa.  Seurasimme Nostalgiapäivien vanhojen kulkuneuvojen paraatia.  Paraatissa olivat kaikki mahdolliset kulkuneuvot edustettuina – kuulemma kaikkiaan 300 tosi vanhoja ja vieläkin vanhempia.  Yksi linja-auto oli Suomen rekisterissä, matkustajia täynnä ja etupaneelissa teksti – Päijät-Hämeen mobilistit – oli kuin olisi tutun nähnyt.

Jouduimme Liisan (Kronholm) kanssa väärinkäsityksen takia ’klassisen musiikin lepoterapiaan’, joka oli ainutlaatuinen kokemus.  Meille riitti 5 minuutin ’lepo’ ja oikeat henkilöt pääsivät käytävältä odottamasta ’terapiatilaan’.  Kuulemma heillekin oli riittänyt suunniteltua lyhyempi aika.

Lauantai-iltana toiset rentoutuivat tanssiorkesterin tahtiin ja osa yritti rentoutua kellumalla uima-altaassa. Olin pettynyt minikasvohoitoon,  sillä peili ei näyttänyt mitään muutosta – olisi ilmeisesti pitänyt ottaa maxi. Kaiken kaikkiaan ihmiset olivat tyytyväisiä palveluun ruokailun ja hoitojen suhteen. 

Sunnuntaina aamupalan jälkeen kimpsujen ja kampsujen kanssa bussiin ja kotimatkalle – ensin kohti Tallinnaa. Kuljettajamme ei ollut ensi kertaa Tallinnassa, joten maratonista huolimatta etenemisemme sujui mallikkaasti.

Juoksentelimme sataman läheisyydessä edestakaisin täydennysostoksilla ja klo 15.30 siirryimme Star -laivaan.  Laivaruokailun suhteen on aina niin suuret odotukset, että mielestäni tämänkertainen ei kaikkia täyttänyt.  Nälkäisenä ei kuitenkaan bussimatka alkanut.

Palasimme lähtöpysäkeille ihan ihmisten aikaan – Verlassa olimme kymmenen maissa monta kokemusta rikkaampina.

Teksti Arja Sorvali, kuvat Kari Mäkinen (km) ja Arja Sorvali (as)

Verlan Kirin onkikilpailut 30.8.2018

Perinteiset jäsentenväliset onkikilpailut pidettiin tänä kesänäkin Levonrannassa, missä kaikkia rantapusikoita uhmaten yritettiin narrata kaloja matosen ympäröimään koukkuun.

Kaikkihan me kaloja saatiin, vaikka Kirin puheenjohtajan viiru tulosluettelossa ei anna oikeaa kuvaa kilpailun kulusta.  Puheenjohtaja oli nimittäin estynyt varsinaisesta kalastamisesta, koska hänen harteillaan oli makkaroiden grillaaminen sekä nokipannukahvit.  Huimalan Marja osallistui  ”talkoisiin” leipomalla omenapiirakkaa kahvitteluun.

Talvesta hallussani (Arja Sorvali) olleen kiertopalkinnon unohdimme keittiön pöydälle lähtöhötäkässä.  Ei muuta kuin takaisin hakemaan.  Eipä se kovin kauaksi matkannut, sillä kesäkisojen jälkeen Markku Sorvali sai kiertopalkinnon haltuunsa ensi talven pilkkikisoihin asti.  Naisten sarjan voitto meni Arja Sorvalille 670 g:lla ja Markku vei miesten sarjan nimiinsä 1320 g:lla.  Tulokset kokonaisuudessaan Verlan Kirin onkikilpailut 30.8.2018

Kisat on kisailtu ja pari kulta kalaa löysi tiensä kirjahyllyymme.  Ei huono ilta ollenkaan.  Kaikki valittivat, että kalansaalis hankittiin ensimmäisen kilpailutunnin aikana ja toinen tunti vaan toivottiin, että tulisipa kala.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Verla -päivä 18.7.2018

Verla-päivä sujui pitkälti totutun kaavan mukaan.  Halukkaat pääsivät veneretkelle KymiSunin toimesta.  Puutarhuri Pirkko Koskinen opasti puutarhakierroksen ja Jussi Lemminkäisen opastuksella  tutustuttiin historiapolkuun.

Lapsille oli ohjelmassa pahvipaja sekä Selänpään VPK:n toimintaa.  Aikuisille ja miksei lapsillekin oli työnäytöksiä tallin puotien edustalla.  Kyläorkesteri Raakku esiintyi pariin otteeseen museon pihapiirissä.  Tasapainotaitelijat saivat yleisön varauksettoman ihailun osakseen.

KSS Energia juoksutti jälleen hetken Verlan koskea.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Taina Puolakka ja Arja Sorvali

Verla laulaa ja soi 7.7.2018

Tänäkin kesänä Verlassa laulettiin yhdessä.  Kitaran säestyksellä yleisöä laulatti Ari Klem. Liekö ihanteellinen kesäkeli vai mikä oli saanut liikkeelle laulajia siinä määrin, että istuinpaikat olivat kortilla.

Kuvat Arja Sorvali

Puh.joht. selin pitämässä huolta, että homma toimii

Laulajia penkit täynnä

Kaikille ei riittänyt istumapaikkoja

Elli Vesan kulkuneuvo etualalla ja Ari Klem kitaroineen laulattamassa taempana

Kyläyhdistyksen 25-vuotisjuhla 27.5.2018

Kukin ja Suomen lipuin somistettuun seurataloon oli saapunut kutsuvieraita sekä yhdistyksen väkeä lähes salin täydeltä.  Puheenjohtajamme Arja Torikka lausui tervehdyssanat minkä jälkeen Annika Vesa soitti kaksi kappaletta pianolla.

Juhlapuheessaan Jaalan entinen kunnanjohtaja Sirkka Kettunen muisteli kyläyhdistyksen alkuaikoja kunnan johtopaikalta nähtynä. Hän kaavaili puheessaan myös kylien tulevaisuuden näkymiä.

Yhdistyksen historiikin esitti pitkäaikainen sihteerimme Marja Huimala.  Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta Marja sai mainiosti oleellisimmat tapahtumat tiivistettyä puheeseensa.  Marjan laatimat pöytäkirjat sekä vuosikertomukset tulevat olemaan seikkaperäinen selvitys nuoemmalle polvelle toiminnastamme.

Ohjelma jatkui kunniaverlalaisten, puheenjohtajina, sihteereinä ja rahastonhoitajina toimineiden muistamisella jakamalla ruusu kullekin.  Seuraavana esitettiin Jokke Seppälän kuvaama puolen tunnin filmi kyläyhdistyksen toiminnasta parin viime vuoden ajalta. 

Kajauttamamme Kymenlaakson laulun jälkeen nautimme kakkukahvit ja salin täytti puheensorina 25-vuotistaipaletta muistellen.

Historiikki 2018

Teksti Matti Hälikkä, historiikki Marja Huimala, kuvat Timo Forsell