Kyläyhdistyksen 25-vuotisjuhla 27.5.2018

Kukin ja Suomen lipuin somistettuun seurataloon oli saapunut kutsuvieraita sekä yhdistyksen väkeä lähes salin täydeltä.  Puheenjohtajamme Arja Torikka lausui tervehdyssanat minkä jälkeen Annika Vesa soitti kaksi kappaletta pianolla.

Juhlapuheessaan Jaalan entinen kunnanjohtaja Sirkka Kettunen muisteli kyläyhdistyksen alkuaikoja kunnan johtopaikalta nähtynä. Hän kaavaili puheessaan myös kylien tulevaisuuden näkymiä.

Yhdistyksen historiikin esitti pitkäaikainen sihteerimme Marja Huimala.  Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta Marja sai mainiosti oleellisimmat tapahtumat tiivistettyä puheeseensa.  Marjan laatimat pöytäkirjat sekä vuosikertomukset tulevat olemaan seikkaperäinen selvitys nuoemmalle polvelle toiminnastamme.

Ohjelma jatkui kunniaverlalaisten, puheenjohtajina, sihteereinä ja rahastonhoitajina toimineiden muistamisella jakamalla ruusu kullekin.  Seuraavana esitettiin Jokke Seppälän kuvaama puolen tunnin filmi kyläyhdistyksen toiminnasta parin viime vuoden ajalta. 

Kajauttamamme Kymenlaakson laulun jälkeen nautimme kakkukahvit ja salin täytti puheensorina 25-vuotistaipaletta muistellen.

Historiikki 2018

Teksti Matti Hälikkä, historiikki Marja Huimala, kuvat Timo Forsell

Kesäretki Seppo Laatusen Pihkahoviin 20.5.2018

Melkein omankylän poika Seppo on itetaiteilijana kohonnut jo valtakunnallisiin sfääreihin. Niinpä kesäretkemme suuntautui Petäjäpostille Sepon ateljeehen Pihkahoviin.

Kokoonnuimme, etelästä tulijat, Kelopirtille, josta suuntasimme pohjoiseen Petäjäpostille ja siitä parisataa metriä päätien varrelta maitokopilta ateljeen pihaan. Siellä Seppo jo odotteli meitä riukuaidan takana. Kuulimme pienen historiikin Sepon taivalluksesta isänsä ja velipoikiensa kanssa Jaalan saloilla metsätöissä. Palo tehdä käsillä ja nähdä jo mielikuvituksessaan mitä erilaisista puun vänkyröistä voisi saada aikaiseksi on nyt nähtävisssä Pihkahovissa. Tosin useat veistokset ovat maailmalla, tämän hetken tunnetuimmat hahmot mm. Trump, Putin, Niinistö ovat Luston näyttelyssä Punkaharjulla. Pressun alta Seppo paljasti, vain meille, vielä keskeneräisen Englannin kuningattaren Elisabethin. Massiivisia puujärkäleitä Seppo on saanut pelastettua teoksiinsa viimehetkellä jo varmalta tuholta. Todella ilmeikkäitä ja monipuolisia eläin-, ihmis- ja taruolentoja ihmetellessä joku jopa uskalsi laittaa koko käsivartensa rutakosta nousseen krokotiilin kitaan.

Iltapäivän saatteeksi nautimme kodassa paistamiamme makkaroita ja jälkipalaksi nisua pullakahvilla Sepon säestäessä  haikeilla sävelillä haitarillaan. Nimet vieraskirjaan ja muutama ropo maitohinkkiin tervakuluihin ja kotimatkalle Sepon toivottaessa meidät jälleen tervetulleeksi uusia kehitteillä olevia ideoitaan katsomaan.

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

Levonrannan talkoot 4.5.2018

Kesä on jo ihan nurkalla, kun talkoolistalla oli Levonrannan siistiminen.  Kesätorihan lopullisesti kesän käynnistää eikä siihenkään enää montaa viikkoa kulu.  Käen kukuntaakin on kuultu ja monenlaisia muuttolintuja nähty.

Melkein kaksikymmentä talkoolaista oli viettämässä perjantai-iltaa haravoinnin ym. merkeissä.  Köyritulien jämät hävisivät maisemasta, kun poltimme kuivat lehdet nuotiossa.  Laituri oli osittain veden alla, koska vedet ovat korkealla.  Yhdessä pähkäilimme tavaroiden sijoittelua talven jäljiltä, mutta sijoituspaikkoja ei ole lukemattomia, joten kovin laajamittaisia etsintöjä ei tarvitse suorittaa.

Lopuksi nautimme yhdessä talkoiden liikkeellepanevan voiman eli grillimakkarat ja pullakahvit.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Liisa Kronholm ja Arja Sorvali

Punanutut lehtien kimpussa

Seesteinen näkymä

Rupattelua aherruksen jälkeen

Grillikodan hämyssä

 

Karjalaisia piirakoita 21.4.2018

Edellisen kerran Eeva Viia opetti meille karjalaisten piirakoiden saloja pari vuotta sitten.  Tällä kertaa osa oppilaista oli mielellä ”kertaus on opintojen äiti” ja osa oli ensikertalaisia tässä opinahjossa.

Joutumisen vuoksi Eeva oli edellisenä iltana keittänyt piirakoiden täytteet – riisipuuron ja perunamuussin – valmiiksi kotiliedellä. Ryhdyimme siis heti varsinaiseen taikinan tekoon eikä täytteiden jäähtymisen odottelu hidastanut työtahtia.

Leivoimme vatruskat, sultsinat, Eeva-mummon pyöröt, sulhaspiirakat sekä riisi- ja perunapiirakat.  Ohjeiden sanasto teki jo leipomisesta mielekästä, esim. jäpäkkä puuro ja ajele kakkarat (kaulitse palat).  Ensimmäistä kertaa tutustuin pyöröihin.  Pyöröt olivat pyöreitä pikkupullia, joihin painettiin lasilla painauma.  Painauma täytettiin perunamuussilla ja mannapuurolla.

Tältä kurssilta jäi päällimmäisenä mieleen, että piirakoiden kuorien tulee olla niin ohuita, että ne siirtyvät pöydällä puhaltamalla.  Kun yritit yli kuoritaikinan kestokyvyn, seurauksena oli reikäinen piirakkapohja.

Eeva veresti meidän muistikuvia sulhaspiirakoista.  Jos nuorelle miehelle ei tarjottu sulhaspiirakoita, oli turha olettaa pääsevänsä vävyksi taloon.  Olen miettinyt tätä asiaa pitkään ja hartaasti.  Toimiko tämä myös varoituksena nuorelle miehelle?  Jos emäntä tarjoili sulhaspiirakoita, oliko viisainta ottaa jalat alleen, ettei vaan päädy taloon vävyksi?

Meillä kaikilla oli runsain mitoin tuliaispiirakoita kotiin vietäviksi.  Kurssilaiset ja kotijoukot kiittävät Eevaa opastuksesta.

Teksti ja kuvat  Arja Sorvali

Verlan Kirin pilkkikilpailut 24.3.2018

Tänään oli urheiluseuran jäsenten väliset pilkkikilpailut Vannelahdessa.  Kilpailuaika oli klo 9.00 – 12.00. Pakkasta oli muutama aste eikä tuulikaan meitä kummemmin hätistellyt.  Tuskin kukaan voi kuitenkaan sanoa hikoilleensa ellei nyt hiljaiselo jään alla aiheuttanut tuskan hikeä.   Kilpailuun ilmoittautui 12 kalastajaa; naisten sarjaan 4 ja miesten sarjaan 8 henkilöä. 

Pilkkisaalis on vähän kuin lotto voitto – se tulee, jos on tullakseen.  Tällä kertaa tämä lottotuuri osui omalle kohdalle.  Mahtui tuohon kolmeen tuntiin kalatontakin aikaa, mutta yleisesti ottaen minua onnisti.  Sain kilpailujen suurimman saaliin (2070 g) ja kiertopalkinnon haltuuni kesäkisoihin asti. Seuraavaksi eniten kaloja oli miesten sarjan voittajalla, Tauno Sorvalilla, jonka saalis vaa’alla näytti lukemaa 1505 g. Ainoastaan yksi kalastaja jäi ilman saalista; tänään ei ollut hänen lottopäivänsä. Pilkkikilpailun tulokset 24.3.2018

Grillikatoksessa makkarat tirisivät Irja Auvisen toimesta ja Marja Huimala oli leiponut niin maan perusteellisen hyviä korvapuusteja kahvin kanssa nautittavaksi.  Ulkoilun jälkeen jokaiselle tarjoilu maistui.

Kiitos pilkkijöiden puolesta Kirin kisatoimikunnalle.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Marja Huimala

 

Kasvisruokakurssi 24.2.2018

Seitsemän kotihengetärtä kokoontui hankkimaan uusia oivalluksia kasvisruokien osalta Verlan seuratalolle. Ensin tutustuimme reseptivihkoseen, jonka Marja Huimala oli meille laatinut.  Lähes kaiken toteutimme, ainoastaan enemmän aikaa vievät lajit jäivät kotikokeiluun.

Alkumaljana oli ananascocktail, jonka kokoonpanossa voi hyödyntää kauden hedelmiä ananashedelmän ja –mehun lisäksi; yrttinä mintunlehdet antamassa näköä ja makua. Alkukeittona makuhermoja hiveli maa-artisokkatryffelikeitto. Tryffeli, keiton nimessä tuli tryffeliöljystä, joka viimeisteli maun.  Keitto oli nimittäin niin maan perusteellisen hyvää, että usea meistä totesi kokkaavansa ko. keittoa myös kotioloissa. 

Alku- ja jälkiruoan välille mahtui monta lajiketta, joita meillä oli ilo valmistaa ja maistella.  Salaattipuolelta mainittakoon punajuuritsatsiki, kurkku-ananasraita, omena-fenkolisalaatti, kyssäkaali-porkkanaraaste. Pääruokana teimme bataattilasagnea, kesäkurpitsamoussakaa ja papuvuokaa.

Jälkiruokana nautimme timjamiomenat. Omenalohkot pehmenivät sitruunasiirapissa, jonka mausteena oli timjami. Nam, minun lempi yrttini, joka tieto varmaan useaa lukijaa kiinnostaa. Annokseen kuului vielä vaniljajäätelöä.

Eipä jäänyt paljon kotijoukoille tuliaisiksi, kun istuimme aikamme pöydän ääressä.  Vatsat killillään kiittelimme Marjaa hauskasta ja mielenkiintoisesta päivästä.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Pikkujoulut 5.12.2017

Seuratalo oli koristeltu Suomi 100 teeman mukaisesti sinivalkoisin sävyin.

Alkulauluksi valikoitui ’No onkos tullut kesä’ jo yksistään ulkona vallitsevan sään vuoksi. Kouvolalaiset kesämuusikot Laura Viitalo (kitara) ja Jutta Tuovinen (ukulele) esittivät ’Tulkoon Joulu’ ja laulattivat yhteislauluja.           

Pikkujouluväen tervetulleeksi toivottivat Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Arja Torikka ja Verlan Kirin puolesta Ritva Musto. Samalla kerrattiin kuluneen vuoden tapahtumia ja raotettiin tulevaa toimintaa. Kiitosten kera tietenkin. 

Lavis- ryhmä esiintyi Tiia Valkeapään johdolla, antaen näytteen miten musiikki ja tanssi yhdistettynä on myöskin jumppaa.                                                                                          
Ja mitä olisikaan pikkujoulut ilman riisipuuroa!  Puuro oli erinomaista, koska laadusta vastasi Tauno Hellsten Liisa Kronholm avustuksella. Tarjoilu sujui Eeva Viian ja Liisa Kronholmin toimesta. Puuron kanssa tarjottiin tietenkin jotain sinistä eli mustikkakeittoa.

Esitysvuoroon pääsivät kylän ”pikkutytöt” eli Eeva Viia, Arja Sorvali, Auli Kallio ja Liisa Kronholm. Heidän yleisöä hauskuuttanut näytelmänsä oli koottu lasten keskusteluista tallennetuista jutuista. Ideoijana oli Auli Kallio ja jokainen puvusti itse itsensä.

Kyläyhdistys muisti kylään muuttaneita: Kempaksia Pyörylästä, Jyrästä Verlasta ja Lautamatti/Nyholmia Nisuksesta. Uusia vauvoja ei vieläkään löytynyt.

Verlan Kirin onkikilpailun kiertopalkinto luovutettiin Markku Sorvalille. Samalla palkittiin kuntolaatikoilla kävijät.  Jukakoskella eniten oli käynyt Päivi Ojanen ja Verlan tienhaaran kolmen eniten käyneen kesken suoritetussa arvonnassa onni suosi Taina Pukkilaa.

Joulukahvit juotiin miesten tarjoilemina niin kuin tavaksi on jo tullut.  Kaikkien odottama arvonta oli illan päätteeksi ja herkkukorin onnellinen omistaja oli Ritva Tankkala.

Joulupukki oli tänä vuonna juuttunut jonnekin matkan varrella, mutta ehkäpä ensi vuonna….

Keittiössä hääri monta ahkeraa naista. Heille kaikille suurkiitos meidän kaikkien puolesta!

Teksti Ritva Musto. Kuvagallerian tarkat otokset ovat Helge Viian kamerasta lähtöisin ja ne muut ovat Arja Sorvalin heiluttelemat.

Ulkoilupäivä 15.10.2017

Aktiiviseuraajille ja satunnaisille vierailijoillekin tiedoksi – kyllä patikointi toteutui vaikkemme Nuumaniemeen voineetkaan mennä.  Olihan ennen liikuntapäivääkin kyllä tiedossa, että vierailisimme toistamiseen Simon laavulla.   Uutisointi tapahtumasta on vaan ollut hitaanlaista, mutta tapahtuuhan tämä kuitenkin ennen pikkujoulua.

Suurin osa parista kymmenestä samoilijasta lähti kohti laavua Stenbergin mäeltä, mutta muutama liittyi seuraan  myös Talasniementien kautta.  Sadettahan oli riittänyt enemmän tarvitsevillekin, joten parhaat jalkineet liikkumiseen olisivat olleet kumisaappaat.  Jotkut olivat osanneet varautua, mutta lenkkarikävelijät joutuivat kärvistelemään kosteissa jalkineissa.

Laavulla juttu luisti.  Letut olivat vaihtuneet Huimalan Marjan paistamiin pannukakkuihin.  Marjan valmistamalla omenahillolla höystettynä oli pannari mainio jälkiruoka grillimakkaran jälkeen.  Porukalla suunnittelimme seuraavaa laavukeikkaa hiekkareput selässä, jotta nuotion ympärillä oleva märkä maa kuivahtaisi.

Jos reppujen lasti olikin keventynyt laavulla, ei pyöristynyt vatsanseutu tehnyt vaellusta yhtään helpommaksi.  Onneksi maasto armahti ja alamäessä ei tarvittu voimankäyttöä kuin jarrutteluun.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali