Unto Mononen – sanoin ja sävelin 17.10.2018

Unto Mononen eli 1930-1968, hän oli siis kuollessaan vain 37 vuotias. Kyllikki Narvan kertomana selvisi, että  hän oli karjalainen evakko. Unto osasi lukea jo ennen kouluun menoa, joten äidin toiveena oli, että hän olisi lukenut itselleen hyvän ammatin. Untoa ei koulunkäynti kiinnostanut, vaan ainoastaan musiikki. 

Unto Mononen oli ollut hyvä laulaja, kunnes epäonnistunut kitarisaleikkaus oli vienyt hänen äänensä.  Suurin intohimo Untolla oli kuitenkin tulla varteenotettavaksi säveltäjäksi.  Unto opetteli soittamaan kitaraa ja perusti oman orkesterin.  Orkesterin laulusolistista tuli myöhemmin Unton vaimo ja heille syntyi tytär.  Avioliitto ei kestänyt, koska Unton niin kuin monen muunkin taiteilijan elämää hallitsi aika ajoin kuningasalkoholi.  Eräänä aamuna vaimo ja tytär olivat lähteneet ja Unto jäi yksin.  Pari viimeistä vuotta Unto asui siellä täällä säveltäen ja tehden muita töitä. Unto Mononen kuoli itse aiheutettuun pistoolinlaukaukseen, joka ehkä oli vahinko tai sitten ei.

Kuulimme Unto Monosen sävellyksiä, joista monista on tullut ikivihreitä kappaleita, jotka saavat meidät ”vaeltamaan” omiin muistoihin.  Kuulimme mm. Satumaan (tietysti), Sateen tangon, Erottamattomat, Illan varjoon himmeään, Syvä kuin meri, Kohtalon tango jne.

Kolmekymmentä tangojen ystävää kuunteli Unto Monosen elämänvaiheita ja musiikkia. Monimutkaiset ”näyttöaparaatit” olivat pilata koko tilaisuuden, mutta loppujen lopuksi ainoastaan mikrofoni jäi mykäksi ja Kyllikki Narva joutui käyttämään ääntään täydellä teholla.  Raine Narvan osuvat kuvat kertoivat omaa tarinaansa laulujen aikana.  Marja Huimala hääräsi puffetissa tarjoillen kahvia ja pullaa.

On ne tangot vaan niin ihania………

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Yleisö tunnelmoimassa Unto Monosen tahtiin

Keskittynyttä kuulijakuntaa esityksen päätyttyä

Arja Torikka kiittämässä Kyllikki Narvaa esityksestä

Ulkoilupäivä Pukkilan Tainan ja Sepon laavulle 14.10.18

On keskipäivä Pyörylän maitokopilla. Sää retkelle on mitä parhain, ennustetaan lämpötilan kohoavan vuodenajan ennätyslukemiin 20 asteen tienoille. Reippailunhaluista kyläyhdistyksen väkeä ilmaantuu kyläteiden risteykseen kolmelta suunnalta kävellen, jotkut pyörällä ja muutamat autolla. Aikaisemmin maitolaiturille saapuneet ovat ehtineet jo perehtyä maitokopin kirjatarjontaan ja kesänäyttelyyn.

Matti korottaa ääntään kopin portailla ja kertoo ympäröivän peltoaukean historian suurista hetkistä: ”Keskiviikkona 28.4.1790 tämän peltoaukean ylitti n. 3500 Kustaansodan sotilasta mukanaan tykkejä, kuormastoa ja myös itse kuningas Kustaa III. Kohteena oli muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Pyörylän virran ylitys kosken matalimmassa kohdassa. Kustaan suututtaessa venäläiset joen takaisissa taisteluissa oli seurauksena 23.5.  majuri Ershovin johtamana 200 kasakan kostohyökkäys kylään. Provokaation seurauksena Pyörylä ja naapurikylät poltettiin, kyläläisten omistama Verlan mylly hävitettiin ja eräs Pyörylän  talon isäntä ja poikansa tapettiin heidän tullessa piilopirtistä hävityksen tilannetta pälyilemään.  Tapahtumien seurauksena joen rantatöyräällä sijainneet talot rakennettiin nykyisille paikoille Pyörylän mäen pohjoisrinteelle.”

Historia-annoksen jälkeen patikoitiin kahden kilometrin matka laavulle. Jalka kapsasi vielä kevyesti olihan mielessä perillä odottavat virvokkeet. Perttolan navetan nurkalla näimme Urpasen kantatilan viidestä talosta Perttolan, Anttilan ja Perätalon päärakennukset. Nurkalta lähtevän kujan vieriviereen rakennetut talousrakennukset on valitettavasti melkein kaikki purettu, ainoastaan Perttolan sauna v:lta 1810 yhä sinnittelee sijoillaan. Mikkolan talon ohitettuamme aukeaa näkymä Koppelinkulmalle ja oikealla siintää uusittuine kansineen ja kaiteineen Haapavalkamanjoen silta (nimi kartasta v:lta 1779). Uusissa kartoissa joki on nimetty Sonnanjoeksi, mutta vanhemmat kyläläiset käyttävät nimeä Junttinjoki. Oikealla kukkulalla näkyy Markonmäellä keltainen talo ja kuljemme Lehtisen pihapiirin läpi. Ylitämme, vasemmalta Pyörylän suolta, lähtevän puron. Vasemmalle jää myös Heikkilän pihapiiri ja tien vastakkaisella puolella sijaitsee toinen Lehtisen talo. Edelleen kulkiessamme sivuutamme Suorttasen talon, jonka takana pellon laidassa virtaa Lintukymeen laskeva Junttinjoki. Saavumme viimein pitkälle koivukujalle, jonka päässä välkehtii Lintukymi.

Nyt aistimme jo paistuvan makkaran ja pannukahvin tuoksun. Olemme perillä. Tarjoilu on ylenpalttinen: juomien lisänä grillimakkaraa, pitkopullaa, kuivakakkua, pipareita ja täytekakkua! Marja kertoo Taina-emännän viettäneen merkkipäiviä, josta mekin saamme osamme. Kajautamme onnittelulaulun melkein 40 hengen voimalla Tainalle.

Antimet nautittuamme ja kuulumiset kuultuamme paluumatka sujui omaan tahtiin melkein tulomatkan jälkiä seuraillen.

On hienoa, että kylässämme on tälläisiä vieraanvaraisia patikkaretkikohteiden rakentajia ja oheisohjelman järjestäjiä,  josta suurkiitos heille!

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä (mh), Helena Keskitalo (hk) ja Arja Sorvali (as)  – lisää kuvia heti kun niitä saapuu ”toimitukseen”

Elliween kurpitsakisan ratkaisu ja kesäkauden päättäjäiset

Tänä vuonna kesäkauden päätös aloitettiin jo aamupäivällä.  Museoalueella oli sadonkorjuutori, johon osallistuimme torimyyjien ominaisuudessa (kukin tietysti omana itsenään).  Viian Eeva piti viimeistä päivää kirpputoria auki ja tarjosi valmistamaansa glögiä kävijöille.  Ei mennyt Eevan aherrus hukkaan, koska moni antoi kiitosta hyvänmakuisesta glögistä.

Torimyynnistä kurpitsakisoihin ei ollut pitkä matka eikä aikaakaan ollut tuhlattavaksi. Torialueella puhalsi kaiken päivää kova puuskittainen tuuli, joten jo pelkkä palava kokko loi lämmintä tunnelmaa ympäristöön.

Puutarhalehtien vuosikerrat matkaavat Verlaan ja Kääpälään.  Talvikurpitsakisan voitti Eeva Viia 23,775 kilon pallolla ja kesäkurpitsakisan Veikko Kärkkäinen 5,280 kilon pötkylällä. Seuraavat palkitut saivat Arvilan hiivaleivän. Vuoden 2018 kurpitsankasvatuskilpailun tulokset

Arja Torikka, Marja Huimala ja Eeva Viia kunnostautuivat ”kurpitsaväen” muonituksessa.  Kurpitsakeiton jälkeen nautimme kahvit Arvilan täytekakun kera. Mikäli mietit mitä syksyn sadosta valmistaisi oheisesta linkistä näet Marja Huimalan ehdotukset HELPOSTI SYKSYN SADOSTA

Turisimme niitä näitä kurpitsoista ja kesän tapahtumista yleensä ennen kuin hajaannuimme kukin tahoillemme miettimään mitä voisi tehdä ehkä eritavalla ensi kesänä – ostaako siemeniä vai valmis taimi.

Kiitos erityisesti talkoolaisille kuluneesta kesästä ja tietysti tapahtumiin osallistujille omat kiitokset.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

 

Verlan Kirin onkikilpailut 30.8.2018

Perinteiset jäsentenväliset onkikilpailut pidettiin tänä kesänäkin Levonrannassa, missä kaikkia rantapusikoita uhmaten yritettiin narrata kaloja matosen ympäröimään koukkuun.

Kaikkihan me kaloja saatiin, vaikka Kirin puheenjohtajan viiru tulosluettelossa ei anna oikeaa kuvaa kilpailun kulusta.  Puheenjohtaja oli nimittäin estynyt varsinaisesta kalastamisesta, koska hänen harteillaan oli makkaroiden grillaaminen sekä nokipannukahvit.  Huimalan Marja osallistui  ”talkoisiin” leipomalla omenapiirakkaa kahvitteluun.

Talvesta hallussani (Arja Sorvali) olleen kiertopalkinnon unohdimme keittiön pöydälle lähtöhötäkässä.  Ei muuta kuin takaisin hakemaan.  Eipä se kovin kauaksi matkannut, sillä kesäkisojen jälkeen Markku Sorvali sai kiertopalkinnon haltuunsa ensi talven pilkkikisoihin asti.  Naisten sarjan voitto meni Arja Sorvalille 670 g:lla ja Markku vei miesten sarjan nimiinsä 1320 g:lla.  Tulokset kokonaisuudessaan Verlan Kirin onkikilpailut 30.8.2018

Kisat on kisailtu ja pari kulta kalaa löysi tiensä kirjahyllyymme.  Ei huono ilta ollenkaan.  Kaikki valittivat, että kalansaalis hankittiin ensimmäisen kilpailutunnin aikana ja toinen tunti vaan toivottiin, että tulisipa kala.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Verla -päivä 18.7.2018

Verla-päivä sujui pitkälti totutun kaavan mukaan.  Halukkaat pääsivät veneretkelle KymiSunin toimesta.  Puutarhuri Pirkko Koskinen opasti puutarhakierroksen ja Jussi Lemminkäisen opastuksella  tutustuttiin historiapolkuun.

Lapsille oli ohjelmassa pahvipaja sekä Selänpään VPK:n toimintaa.  Aikuisille ja miksei lapsillekin oli työnäytöksiä tallin puotien edustalla.  Kyläorkesteri Raakku esiintyi pariin otteeseen museon pihapiirissä.  Tasapainotaitelijat saivat yleisön varauksettoman ihailun osakseen.

KSS Energia juoksutti jälleen hetken Verlan koskea.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Taina Puolakka ja Arja Sorvali

Verla laulaa ja soi 7.7.2018

Tänäkin kesänä Verlassa laulettiin yhdessä.  Kitaran säestyksellä yleisöä laulatti Ari Klem. Liekö ihanteellinen kesäkeli vai mikä oli saanut liikkeelle laulajia siinä määrin, että istuinpaikat olivat kortilla.

Kuvat Arja Sorvali

Puh.joht. selin pitämässä huolta, että homma toimii

Laulajia penkit täynnä

Kaikille ei riittänyt istumapaikkoja

Elli Vesan kulkuneuvo etualalla ja Ari Klem kitaroineen laulattamassa taempana

Kyläyhdistyksen 25-vuotisjuhla 27.5.2018

Kukin ja Suomen lipuin somistettuun seurataloon oli saapunut kutsuvieraita sekä yhdistyksen väkeä lähes salin täydeltä.  Puheenjohtajamme Arja Torikka lausui tervehdyssanat minkä jälkeen Annika Vesa soitti kaksi kappaletta pianolla.

Juhlapuheessaan Jaalan entinen kunnanjohtaja Sirkka Kettunen muisteli kyläyhdistyksen alkuaikoja kunnan johtopaikalta nähtynä. Hän kaavaili puheessaan myös kylien tulevaisuuden näkymiä.

Yhdistyksen historiikin esitti pitkäaikainen sihteerimme Marja Huimala.  Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta Marja sai mainiosti oleellisimmat tapahtumat tiivistettyä puheeseensa.  Marjan laatimat pöytäkirjat sekä vuosikertomukset tulevat olemaan seikkaperäinen selvitys nuoemmalle polvelle toiminnastamme.

Ohjelma jatkui kunniaverlalaisten, puheenjohtajina, sihteereinä ja rahastonhoitajina toimineiden muistamisella jakamalla ruusu kullekin.  Seuraavana esitettiin Jokke Seppälän kuvaama puolen tunnin filmi kyläyhdistyksen toiminnasta parin viime vuoden ajalta. 

Kajauttamamme Kymenlaakson laulun jälkeen nautimme kakkukahvit ja salin täytti puheensorina 25-vuotistaipaletta muistellen.

Historiikki 2018

Teksti Matti Hälikkä, historiikki Marja Huimala, kuvat Timo Forsell

Kesäretki Seppo Laatusen Pihkahoviin 20.5.2018

Melkein omankylän poika Seppo on itetaiteilijana kohonnut jo valtakunnallisiin sfääreihin. Niinpä kesäretkemme suuntautui Petäjäpostille Sepon ateljeehen Pihkahoviin.

Kokoonnuimme, etelästä tulijat, Kelopirtille, josta suuntasimme pohjoiseen Petäjäpostille ja siitä parisataa metriä päätien varrelta maitokopilta ateljeen pihaan. Siellä Seppo jo odotteli meitä riukuaidan takana. Kuulimme pienen historiikin Sepon taivalluksesta isänsä ja velipoikiensa kanssa Jaalan saloilla metsätöissä. Palo tehdä käsillä ja nähdä jo mielikuvituksessaan mitä erilaisista puun vänkyröistä voisi saada aikaiseksi on nyt nähtävisssä Pihkahovissa. Tosin useat veistokset ovat maailmalla, tämän hetken tunnetuimmat hahmot mm. Trump, Putin, Niinistö ovat Luston näyttelyssä Punkaharjulla. Pressun alta Seppo paljasti, vain meille, vielä keskeneräisen Englannin kuningattaren Elisabethin. Massiivisia puujärkäleitä Seppo on saanut pelastettua teoksiinsa viimehetkellä jo varmalta tuholta. Todella ilmeikkäitä ja monipuolisia eläin-, ihmis- ja taruolentoja ihmetellessä joku jopa uskalsi laittaa koko käsivartensa rutakosta nousseen krokotiilin kitaan.

Iltapäivän saatteeksi nautimme kodassa paistamiamme makkaroita ja jälkipalaksi nisua pullakahvilla Sepon säestäessä  haikeilla sävelillä haitarillaan. Nimet vieraskirjaan ja muutama ropo maitohinkkiin tervakuluihin ja kotimatkalle Sepon toivottaessa meidät jälleen tervetulleeksi uusia kehitteillä olevia ideoitaan katsomaan.

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali