Pyörylän latulaatikolle kirjautuneiden kesken arpa suosi Annu Martikaista. Annu saa valita kirpputorilla itselleen sopivan kyläyhdistyksen T-paidan. Onnittelut!
Kategorian arkistot: Tapahtumat
Yläkategoria jonka alle voidaan laittaa alakategorioita jotka sisältävät erilaisia tapahtumia. Tämä kategoria helpottaa artikkeleiden listaamista.
Syksyn ulkoilupäivä 7.11.2020
Kyläyhdistys on joutunut perumaan useita suunnitelmissa olleita tapahtumia koronaviruksen takia. Syksyn ulkoilupäivä katsottiin kuitenkin voitavan järjestää raikkaassa ulkoilmassa.
Niinpä parisenkymmentä reippailijaa oli saapunut Puolakankosken parkkipaikalle lähteäksemme n. 3 km lenkille Pyörylän maisemiin. Aurinko paistoi ja lämpötila oli kohonnut keskipäivällä kaikkien aikojen mittaushistorian lämpimimmäksi marraskuussa, siis matkaan. Padon ylitettyämme polku johti kyläyhdistyksen keväällä rakentaman kävelysillan yli Saksanvuoren alta kylätietä myötävirran suuntaan. Historiallisen Saksanvuoren laelta oli Ruotsin kuningas Kustaa III tähystänyt Venäjän puolta huhtikuussa v. 1790. Myös perimätieto kertoo ruotsalaisen ratsumiehen hevosineen pudonneen jyrkänteeltä alas kasakoiden jahtaamana, hevonen kuoli ratsastaja ei.
Tieltä poikkesi välipolku Vilkintielle, josta avautui laaja Vilkin peltoaukea, jossa kyntöpojat ahkeroivat traktorineen täydessä maanmuokkaustouhussa. Pellon laidasta erkani jälleen välipolku männikkökangasta Lintukymelle vievälle yksityistielle. Lähdimme tietä ylämäkeen, jonka huipun nyppylällä, Mikkolanvuorella, on aikoinaan sijainnut kylän nuorison huvittelupaikka aisakeinu.
Saavuimme kirjoittajan kotitalon pihaan ja edelleen Pyörylän keskustaan Perttolanmutkaan, jonka peilistä voi ennakoida vastaankurvaajat. Laskeuduimme mäkeä alas ja käännyimme Maitokoppikirjaston editse lähtöpaikkaa kohti padolle.
Auli oli jättäytynyt porukasta kahvinkeittäjäksi ja makkaranpaistajaksi, joten pääsimme valmiiseen tarjoilukotaan nauttimaan Aulin antimista.
Teksti Matti Hälikkä kuvat Matti Hälikkä ja Liisa Kronholm
Jokohan kaikki tulleet?
Liisa puuttuu!
Auli paistaa
Pirkko johtaa joukkoa
Puolakankosken parkkialue
Lähtövalmisteluja
Pyörylän pyökki
Tyynyn täytettä saa halavasta
Tie Saksanvuoren alla
Maitokoppikirjasto 24/7/12
Nisuksen kyläkävely 13.9. (lisätty taustatietoa 25.10.)
Ilmoja on pidelly suotuisasti kyläyhdistyksen ulkoilmatapahtumille. Olemme välttyneet sademyräköiltä, vaikka pilvet ovat uhkaavina taivaanrantaa piirittäneet. Sunnuntain puoleltapäivin kokoontui Nisuksen kylän keskustaan parinkymmentä kyläkävelijää odotuksia täynnä kuulemaan Nisuksen vaiheista. Patikointimatkan pituus Kattilakosken tienhaarasta Kantokosken sillalle oli vain 600 m, mutta asuttuja tai asumattomia taloja matkan varrella nähtiin kymmeniä. Sillan Verlan puoli kuuluukin jo Verlan kuningaskuntaan, nythän olimme Nisuksen tasavallassa.
Nisu tarkoittaa Wikisanakirjassa vehnää tai pullaa, mutta myös saamenkielessä naista tai vaimoa. Voisiko Nisuksen nimen alkuperä ollakin seutua muinoin asuttaneilta saamelaisilta? Kyläkävelyn ohessa tätä nimiasiaakin pohdiskeltiin kuten kuulimme myös kylän vaiheilla tapahtuneita sattumuksia. Kylän ja talojen historiaa meille kertoilivat perusnisukselaiset Pertti Malin, Jorma Pessa ja Raimo Rajajärvi.
Nisuksen kylän muodostaa lukuisa määrä taloja, joista enin osa on vapaa-ajan asuntoja, mutta onpa muutama mökki saanut jälleen ympärivuotiset asukkaat. Pienien kaupunkimaisten tonttien määrään on osaltaan vaikuttanut aikoinaan Rossin isäntä, joka on mieluusti lohkaissut maitaan mökinpaikkaa hamuavalle. Läheisen Verlan pahvitehtaan vaikutuskin on ollut merkittävä kylän asukasmäärään. Heräsi ajatus, että Nisuksen kylästä olisi paikallaan kartta, johon vanhat perustalot nimettäisiin sijainteineen.
Paluumatkaa jatkoimme Kattilakosken partaalle, jossa meitä odotti Liisan kumppanineen loihtima kahvipöytä omenapiirakoineen. Haastettakin löytyi, sillä kovan tuulen takia sähköt olivat poikki juuri silloin, kun oli kahvinkeiton aika.
Kiitokset osallistujille, opas Pertille ja virvoituksesta Liisalle.
Teksti ja kuvat Matti Hälikkä
Pertti opastaa, keskellä Jorma ja oikealla Raimo
Tasavallan pääkonttori, Willigsmanin talo
Pertti muistaa perinteitä
Kahvi ja piirakka maistui Kattilakoskella
Alla lupaamaani tarinaa ”Nisuksen tasavallasta” Jorma Pessan kertomana. Arja Sorvali
Nisuksen Tasavalta
Kilometrin päässä meiltä Jaalan kirkonkylään päin sijaitsi Nisuksen kylä: Siinä asui alun kolmatta kymmentä savunpitäjää, joista vain 4 oli maatalouden harjoittajaa. Muut ansaitsivat leipänsä etupäässä Verlan tehtaan työläisinä. Sodan aikana ja vielä vuosia sen jälkeenkin kylän posti haettiin vuoroviikoin Verlasta ja tuotiin kylän keskellä olevaan Villigsmanin torppaan. Sinne kokoonnuttiin postia odottamaan ja parantamaan maailmaa. Melkein kuin sattuman oikkuna syntyi Nisuksen Tasavalta, jonka pääministeriksi tuli Taavi Villigsman. Muiksi ministereiksi ilman omaa salkkua tulivat Hannes Kallio, Akseli Kukkola ja Nestor Lindroos. Yhtään naisministeriä ei ollut vaikka sopiva ehdokas oli olemassa, nimittäin Taavin vaimo Iita joka ansiokkaasti hoiti kylän tiedotusasiat. Puheenaiheita olivat tietenkin sotauutiset, sitten perunan vaiheet.”Joko teidän potkot on idätetty?” Naapurien kylvöaikaa seurattin tarkasti, vihreän ilmestymistä pintaan, kukkimista ja tietenkin sadonkorjuuta. Vuoden lopulla tärkeä puheenaihe oli joulukuusi. Juu juu, katsottu on, oli melkein kaikkien vastaus. Joulun alla lähdettiin kuusen noutoon. Kas kummaa, kanto löytyi mutta kuusi puuttui. Kerrottiin, että kylän yhteinen kuusi loisti Ojasen pirtissä.
Vilis-Taavi alias Vilis-Tassu
Presidentti Taavi Villigsman l. Vilis-Taavi oli hauska ja monitaitoinen mies. Taavin mielestä arjenkin pitää olla huumorin sävyttämä. Kotitaloni oli hirsistä rakennettu ja Taavi pyydettiin tilkitsemään eli tihtaamaan hirsien raot. Taavin motto oli ain laulain työtäs tee, niin että laulut joissa ei ollut montaa julkaisukelpoista sanaa, raikuivat kaiken päivää. Isot mäet hän laski polkupyörän tangolla maaten hatun lierien lepattaessa tuulessa. Taavilla ei ollut omaa hevosta, mutta hän osasi hyvin matkia autoon tottumatonta teutaroivaa hevosta. Meitä nauratti kun hän kuritti pyöräänsä, joka kieltäytyi väistämästä autoa. Keväisin kuulosteltiin käen ensi kukuntaa. Yllättävän moni oli kuullut käen samaan aikaan. Joku ihmetteli miksi kukunta kuului niin alhaalta. Tarkastus tuotti tulosta, Presidentti oli muuttunut käeksi. Kepposten mestarin temppujen sarja oli loputon. Niihin kuului mm. kukon juottaminen humalaan. Taavin erikoisuuksista on mainittava erityisen pitkät sukset. Niissä oli taivutetut kärjet molemmissa päissä eikä niitä siksi tarvinnut kääntää paluumatkaa varten. Oli upeaa hiihtää Taavin tekemällä ladulla. Mutkaa ladusta oli turhaa etsiä.
Jorma Pessa
Kesätorin purku talviteloille 10.10.2020
Ilmoitustauluilla ei ehditty ”markkinoida” kesätorin purkua, mutta sähköpostissa ja kotisivuilla kyllä. Hallituksen 6 jäsentä plus Helge Viia saapuivat torille klo 10.00 toripöytä/-tuoliprojektiin. Naisjäsenille jäi torikopin järjestely talvea varten.
Toripöydät pysyvät taatusti pystyssä tuulessakin ovat ne sen verran painavia ainakin kantaa. Koljosen Matin peräkärry oli oiva apu lähiliikenteessä. Tavaroita sijoitettiin useampiin paikkoihin, joten pääsemme viimeistään kesäkuussa testaamaan toimiiko muisti.
Talkoot huipentuivat voileipäkahvitukseen ja jälkkäriksi Matti paistoi vohveleita. Kahvittelun lomassa ehdittiin vähän jutella menneestä ja suunnitella tulevaa (jos korona suo?).
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Puolet urakasta jo tehty
Toripöydät talvisäilöön
Tuolit kiltisti odottamassa vuoroaan
Elliween tulokset ja kesäkauden päättäjäiset 3.10.2020
On taas se aika vuodesta, kun jyvät erotetaan akanoista ja kesän palturipuheet kurpitsojen kasvatuksesta kohtaavat todellisuuden Sorvalin Tanen vaa’alla.
Tilaisuus alkoi tietysti kurpitsojen punnitsemisella. Sihteeri tunaroi jo osallistumisoikeuksien kanssa, mutta mitään korvaamatonta tai vääryyttä ei sentään tapahtunut. Seppo Pukkila voitti (talvi)kurpitsasarjan 19,165 kg painaneella kurpitsalla ja Veikko Kärkkäinen onnistui kasvattamaan suurimman kesäkurpitsan 7,180 kg. Molemmat valitsivat palkinnokseen Viherpihan vuosikerran. Onnittelut heille ja tulosluettelot kokonaisuudessaan täältä. Elliween kurpitsakilpailujen tulokset 3.10.20
Tänä vuonna tarjoilu koostui nakkikeitosta tykötarpeineen sekä tietysti perinteiset täytekakkukahvit – toisille voiton kunniaksi toisille pettymyksen pelastajaksi. Nakkikeiton valmistivat Eeva Viia ja Liisa Kronholm seuratalolla hetkeä ennen tarjoilua. Henri Jussila (kokkikoulutuksen oikeuttama) toimi asiantuntijana. Sivutoimisena seuraajana kastoin lusikkani soppaan ja Masa kuljetti aikaansaannokset Levonrantaan.
Täytekakut tilattiin Minnan Unelmasta ja aa, että olikin sopivan makeaa ja kosteaa. Tämmöisen tarjoilun jälkeen oli helpompi kestää epäonni arvonnassa.
Koronan jyllätessä (kuka ties missä) kirpparilla ei tänä kesänä järjestetty arpajaisia. Päätettiin kuitenkin järjestää arpajaiset päättäjäisissä. Onnetar suosi päävoiton (”bambi-tunnelmavalo”) osalta Matti Kalliota. Tauno Sorvali sai ikään kuin vaa’an lainasta arpaonnea ja voitti kauniin lyhdyn kukkineen. Seuraavan arvan onnettarena toimi pj. Arja Torikka. Kuinka ollakaan hän osoittautui 100 %:ksi onnistujaksi nostamalla oman arvan. Lohdutuspalkintoina arvottiin vielä Eeva Viian valmistamat kauniit kukkakimput.
Kiitos kaikille 40:lle mukana olleelle kurpitsojen kasvattajille, arpojen ostajille ja kesänpäättäjille mukanaolosta.
Hyvää syksyä kaikille!
Verlan seudun kyläyhdistys ry
Teksti Arja Sorvali; kuvat Arja Sorvali, Markku Sorvali (mv) ja Tytti Vesa (tv)
Verla laulaa ja soi 4.7.2020
Jo perinteeksi muodostunut ’Verla laulaa ja soi’ heinäkuun ensimmäisenä lauantaina toteutui tänäkin vuonna. Korona ja keli yrittivät parhaansa, joten molempien yhteisvaikutuksella laulajamäärä jäi vähäiseksi. Vettä sateli hiljalleen lähes koko ajan, mutta osallistujat eivät antaneet sateen pilata tunnelmaa.
Tänä vuonna laulattajana ja säestäjänä oli Velleri (Veli-Matti Friman). Hänellä riitti juttua laulujen lomassa ja laulu raikui haitarinsoiton säestyksellä Patruunan puistossa. Koronaetäisyyksiä oli helppo noudattaa, kun penkkejä oli reilusti.
Kiitos Vellerille ja laulajille reilun tunnin tunnelmatuokiosta.
Teksti Arja Torikka; kuvat Helge Viia
Levonrannan talkoot 12.6.2020
Levonrannan talkoot ovat säilyttäneet suosionsa koronasta huolimatta, sillä rannassa ahersi 17 talkoolaista. Sorvalin Masa kävi jo aamusta trimmerillä pätkimässä pitkät heinät, joten haravat pääsivät töihin välittömästi.
Tarkoituksena oli siistiä sitiä Verlan osalta enemmänkin. Pientareiden kasvusto oli kuitenkin niin pitkää ja tiheää, ettei sieltä enää roskia erottanut. Siistimisajankohta on suunniteltava uudelleen tienvarsien osalta.
Miehet asensivat norppalaiturin oikeaan asentoon, joten vakaalle alustalle on nyt helppo astella. Laituri nro 2 olikin vaan puhdistusta vaille.
Pari miestä ehti hoitamaan opastekylttiasiat ajantasalle.
Lähes kahden tunnin aherruksen jälkeen olimme valmiit nauttimaan puheenjohtajan grillaamat makkarat. Jälkiruokana olivat nokisen pannun kahvit ”kastamisen” kera.
Kiitos kaikille talkoolaisille.
Verlan seudun kyläyhdistys ry
teksti Arja Sorvali; kuvat Mari Järvinen (mj) ja Arja Sorvali
Pajukurssi 18.1.2020 Verlan seuratalolla
Vuodenaikaan nähden pajukurssin järjestämisellä ei todellakaan ole mitään väliä – tammikuussa vitsojen vääntely onnistuu ihan yhtä hyvin kuin joku toinen kuukausi. Ainoastaan säällä ja säilytyksellä on merkitystä. Osa oli kerännyt pajunsa lehtien pudottua myöhään syksyllä ja sitkeimmissä pajuissa lehdet olivat tallella vielä suurin piirtein kurssia edeltäneenä iltana.
Suurimman tietopankin, oma tietotaito, lisäksi kurssittaja Pirjo Karhulalla oli mukanaan mallitöitä ja ohjekirjoja meidän opastukseksemme. Laskeskelin, että omalla kohdalla taitaa olla 4. pajukurssi eikä taito vieläkään päätä huimaa.
Puolet meistä taivuttelivat kesäksi kukkasille kauniit kiipeilytelineet, pari muotoili pajuveneen ja Kousan Virpi jopa kaksi ”kalapannunalusta”. Kaikki vaikuttivat olevan tyytyväisiä päättötöihinsä ja opettaja oppilaisiinsa.
Pirjolta saimme paljon pajutietoa lisää kotitöihin. Kiitos Pirjo kokemuksistasi, joita niin mielelläsi jaat meidän muiden hyötykäyttöön.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Reijon romani-ilta 17.1.2020
Hasarin Reijo oli vuosaarelaisille eläkeläisille järjestänyt romanien kulttuuria käsittelevän hankkeen, jonka pohjalta saimme Verlassakin kuulla asiantuntevan ja mielenkintoisen esitelmän. Osallistujia oli esitelmää saapunut kuuntelemaan parisenkymmentä kuulijaa.
Romaneja asuu Suomessa n. 10000. Romanit muodostavat tunnetusti kulttuuriltaan selvästi valtaväestöstä erottuvan ryhmän niin tavoiltaan, pukeutumiseltaan ja myöskin musiikiltaan. Monet ”julkkisromanitkin” ovat joutuneet kokemaan rotunsa vuoksi syrjintää ja väkivaltaa, ovat monet olleet koulukiusattujakin. Näistä kokemuksista lienee kumpuaa voimakas tarve purkaa tunteitaan esiintyvinä taiteilijoina.
Hankeen yhteydessä Reijo oli saanut henkilökohtaisesti tutustua Marco Lundbergiin ja Anneli Sariin, joista hänellä oli muistona pelkästään myönteistä sanottavaa. Reijo oli koostanut näytteiksi videoita seuraavista romanilaulajista: Taisto Tammi, Anneli Sari, Taisto Ahlgren, Freidiba Boodos, Amadeus Lundberg, Mercedes Bentso, Leif Lindeman, Feija Åkerlund/Hortto Kaalo ja otoksia Manne-tv:stä.
Teksti ja kuvat Matti Hälikkä
Joulumyyjäiset 15.12.2019
Pikkujoulujen rääppiäiset päättyivät joulumyyjäisvalmisteluihin. Ilmapiiri oli mollivoittoinen, koska ”turnausväsymys” ilmeni mm. keskittymiskyvyn puutteena. Viian Eeva sai kuin saikin valmiiksi pitkän ostoslistan myyjäisiä varten.
Ennakkoon oli kysytty kautta rantain ja suorilla yhteydenotoilla sekä ilmoittelulla useammallakin taholla myyjiä myyjäisiin. Kaikki järjestäjät haluavat lähes samaan aikaan myyjäisensä, joten myyjillä on varaa valita minne he tuotteittensa kanssa menevät. Odotimme viimeiseen asti, että olisimme saaneet esim. joululaatikoita myyvän myyjän paikalle. Kun odotustamme ei palkittu, päätimme valmistaa itse laatikot, jotta meillä olisi tarjottavaa ostajille.
Eeva Viia oli aamutuimaan valmistanut osan lanttusoseesta laatikoita varten, joten uunit saatiin käyttöön heti aamusta. Meitä oli neljä (Liisa Kronholm, Virpi Kousa ja Arjat) ”pikkuapulaista” ja pääemäntä Auli Kallio valmistamassa Aulin ohjeilla peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikoita. Oma osallistumiseni oli niin pienimuotoista avustamista, että mitään laatikkotaituria minusta ei vieläkään tullut. Kaiken kuorimisen, kypsentämisen, soseuttamisen, paistamisen, jäähdyttämisen ja punnitsemisen jälkeen olimme 8 tunnin talkoopäivän päätteeksi enemmän kuin valmiit poistumaan koteihimme seuratalolta.
Ilmoittelussa oli käytössä tällä kertaa myös some – Jaalan koulun 3. lk myi lasten ja vanhempiensa valmistamia tuotteita – Mari Järvinen loi facebookiin tapahtuman myyjäisistä, joten tietoa piti kyllä myyjäisistä olla riittävästi.
Yhtään ei harmittanut myyjäispäivänä ”laatikkorumba” niin mielissään ihmiset olivat, kun jouluisia laatikoita oli saatavana. Kyläyhdistyksen arpajaispöytä tyhjeni huimaa vauhtia, joten kyllä arpaonneakin tavoitteli moni kävijä.
Myyjäisissä oli tarjolla hunajaa, saaristolaisleipää, kransseja, koruja, villasukkia ja monenlaisia käsitöitä. Matti Koljonen myi Laulu-Miesten uutta cd:tä ’Taas kaikki kauniit muistot’. Arvilan leivät olivat monen ostajan kainalossa, samoin pikkuruiset piparkakkutalot saivat uuden kodin.
Ovikranssikilpailuun osallistui kaksi työtä. Äänien laskenta oli jännittävä, koska äänet olivat tasan ennen viimeisen äänestyslipun avaamista. Lipusta paljastui nro 3 ja kolmosen takaa löytyi Liisa Kronholm, joka sai 20 euron lahjakortin.
Puffetin puolella kävijät nauttivat torttukahvit tai pikkunälkään riisipuuron. Niin Itä-Suomen retkelle kuin pikkujouluhinkin osallistuneilta tuli kiitosta, joten kaikki tämä talkoilu on tuottanut myös hyvää mieltä yhteisölle.
Omasta puolestani kiitän kaikkia kotisivujen lukijoita, jotka olette jaksaneet näitä höpinöitä seurata ns. uutisina. Toivotan teille kaikille miellyttävää joulun aikaa ja mielekästä vuotta 2020.
Päätän raportointini tältä vuodelta kyläyhdistyksen nimissä tähän.
Arja Sorvali (teksti ja kuvat)
