Verla lauloi ja soi 2.7. Patruunan puistossa.

Heinäkuun ensimmäisen lauantain yhteislaulutilaisuus sujui leppoisasti helteen helliessä. Tapahtumien suhteen oli jonkinlainen superviikonloppu ja se näkyi Verlassakin. Väkeä oli paljon liikkeellä. Meitä laulatettavia olikin n. 40. Toiset puun varjosta, toiset auringosta nauttien. Ohikulkijoitakin sävelet kiinnostivat, moni pysähtyi hetkeksi kiireettä kuuntelemaan ja istuskelemaan nurmikolle.

Mikko Järvisen ollessa laulattajana ja hanuristi Seppo Grönvallin säestäjänä, me osallistujat lauloimme ja tunnelmoimme tuttujen ikivihreiden tunnelmissa.

Teksti ja kuvat Mari Järvinen

 

Kevään kuntokuuri 31.5.2022

Perinteiseen tapaan pidettiin kevään kuntoilu sunnuntaina klo 14, tällä kertaa Levonranta tukikohtana. Vaihtelevasäisen kevään lomaan mahtui poutahetki, nyt iskettiin tähän tilaisuuteen. Raikas aurinkoinen sopivan lämmin iltapäivä oli mitä otollisin liikkua keväisessä metsässä, ja ihmetellä luonnon puhkeamista lumisen talven jälkeen täyteen loistoonsa. Linnut liversivät ja taisi tuomikin jo tuoksua.

Puolentusinaa kävelijää ja kaksi pyörälenkin valinnutta lähtivät luontokierrokselle, muutamat jäivät hoitamaan tulisijaa ja retkien päätteeksi annettavaa makupalaa. Me patikoitsijat suuntasimme pääosin luontopolun maisemiin. Varsinaista luontotuntemusta kävelylenkkiläiset emme harrastaneet vaan innostuksenkohde oli kehonkulttuuri ja sanallinen kommunikointi. Tosin havainnoimme pari kangasvuokkoa ja pohdimme Verlan luontopolun tulevaisuutta mm. hiidenkirnun opastustaulun harhaoppia, kun hiidenkirnumme ei olekaan kirnu vaan paljon harvinaisempi ns. miaroliittinen onkalo!

Mikäpä ei ollut patikoitsijen ja pyöräilijöiden palata reissulta, kun pääsimme valmiiseen pöytään kahvipannun, pannukakun ja makkaran pariin, senhän olimme ansainneet.

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

Villiyrttikurssi 28.5.2022 Verlan Seuratalolla

Parina vuonna toimintasuunnitelmassa on ollut villiyrttikurssin järjestäminen, mutta esteitä on ollut riittämiin, joten kurssi on siirtynyt vuodesta toiseen.

Nyt Liisa Kronholm, vuosien omakohtaisella kokemuksella, toisten kurssittamana ja aiheen kirjallisuuteen perehtyneenä opasti meitä villiyrttien maailmaan. Ensinnäkin villiyrttien käyttäjän on syytä olla keväällä valppaana, kun luonto herää, jolloin yrtit ovat parhaimmillaan.

Liisa ei ajatellut loppuun asti lupautuessaan kursittajaksi, kun ei vaatinut ilmoitukseen laitettavaksi ilmoittautumista etukäteen.  Menin kaverin kanssa jännittämään tulisiko ketään tai sopisivatko tulijat kurssitiloihin.  Loppujen lopuksi kurssipäivään osallistui järjestäjän lisäksi yhdeksän asiasta kiinnostunutta eli ihan ideaalimäärä tilat huomioiden.

Liisa oli koonnut vihkosen mistä selvisi miten, mistä ja milloin yrtit tulisi kerätä. Villiyrttien keräämisen jälkeen on tietysti hyvä olla perillä yrttien käsittelystä ja säilönnästä. Vihkonen kertoi myös mitä ei saa ilman lupaa kerätä.

Yleisimmät villiyrtit käsiteltiin a:sta ö:hön eli kasvupaikat, kerääminen, käsittely ja säilöntä. Muistin virkistykseksi vihkosesta voi lukea mitä ko. kasvit sisältävät ja miksi niitä kannattaa nauttia ruokavaliossaan.

Tietoiskun jälkeen kilistelimme laseja yrttiteellä.  Maku toi muillekin kuin minulle mieleen laskiaispullan mantelimassan – ei paha. Snapsien jälkeen seurasi kahvit villin yrttijuustopiiraan kera. Tuhdin piiraan oli Liisa valmistanut etukäteen.

Seuraavaksi tutustuimme Liisan kotipihan yrttikasvustoon.  Hetken ulkoilun jälkeen jatkoimme sisätiloissa tekemällä ohjaajan reseptillä villiyrttipestoa. Liisa oli huolehtinut pestolle käyttöä valmistamalla näkkileivän ennakkoon.

Meitä oli joukossa paljon yrteistä ennakkoon tietäviä ja ehkä muitakin kuin minä, joka oli linjalla ahaa vai niin.  Kokemuksia vaihdettiin puolin ja toisin. Todettiin, että villiyrtit ovat monen kiinnostuksen kohteina kaiken lisäaineravinnon nauttimisen jälkeen.

Yhteenvetona sanoisin, että yrttipäivänä oli osallistujien keskuudessa välillä jopa riehakas tunnelma. Tätä täytyy saada lisää…

Kiitos erityisesti Liisalle, mutta myös kaikille muille mukana olleille.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Verlan Kirin pilkkikilpailut 23.4.22 Vannelahdessa

 

Startti tapahtui Tauno Sorvalin rannasta klo 9 aamulla. Onginta aika oli 3 h.

Tane oli tarkistanut jään vahvuuden turvalliseksi pilkkiä ja merkannut kilpailu alueen.

Kilpailussa hyväksyttiin kaikki kalat puntarille. Saaliiksi saatiin särkiä ja ahvenia.

Sää suosi pilkkijöitä ja saaliit olivat määrältään erinomaiset, kaikki osallistujat saivat saalista.

Osallistujia oli kilpailussa kuusi (2 naista ja 4 miestä).

Tulokset

Naiset:

  1. Arja Sorvali 3350 g
  2.  Aila Ahvenisto 1660 g

Miehet:

  1. Matti Ahvenisto 3780 g
  2. Tauno Sorvali 3625 g
  3. Ilpo Hellsten 2090 g
  4. Markku Sorvali 1935 g

Kiitokset Tanelle kilpailun järjestämisestä ja kiitokset myös osallistuneille.

Teksti Ilpo Hellsten, Verlan Kirin puheenjohtaja; kuvat Ilpo Hellsten (ih) ja Arja Sorvali (as)

Kalastajat tositoimissa (as)

Pilkkijä kala-apajaa etsimässä (as)

Matti Ahvenisto ja Arja Sorvali; sarjojensa voittajat (ih)

 

 

 

 

 

 

 

Naisten sarjan voittajan/kotisivupäivittäjän jälkikirjoitus:

Vähäiseen osallistujamäärään lienee osasyynä ilmoittelu – ”puskaradio” ja kotisivut – nämä ilmoituskanavat eivät ole osoittautuneet kaikkien toimivimmiksi tiedonvälityksessä. 

Olavi Virta, suuri nimi Suomen iskelmätaivaalla

Kyllikki ja Raine Narva kertoivat Verlan seuratalolla 17.11. Olavi Virran värikkäästä elämästä. 

Olavi syntyi suutariperheeseen.  Hänen vanhempansa kannustivat musikaalista poikaansa musiikin pariin. Kyllä sitä tulostakin tuli.  Oli ’Täysikuuta’ ja ’Hopeista kuuta’ ja paljon, paljon muita suuria hittejä.

Kun kuulen ’Itämaista rakkautta’ –iskelmän, joudun aina voimakkaan tunnekuohun valtaan.  Muistan niin elävästi nuoruuden ja Verlan lavan, missä pyörähtelijöitä lattialla riitti, kun kyseinen levy lähti soimaan.

Olavi Virta eli vaiherikkaan elämän huolineen ja murheineen suuria onnistumisia unohtamatta.  Olavin elämä päättyi aivan liian varhain sydänystävänsä, Huldan, luona Tampereella.

Ennen esitystä nautimme kahvit marjapiirakan kanssa.  Osa kuulijoista jäi vielä tilaisuuden jälkeen keskustelemaan kahvikupin ääreen Olavi Virrasta.  Noin 20 kuulijalle ilta toi vaihtelua marraskuun pimeyteen.

Teksti Arja Torikka

Tapahtumakalenterin tapahtumia 3.7.-27.7.

En tiedä kuinka paljon painoarvoa on tällaisilla tapahtumien kertaamisilla, mutta itse ajattelen, että kun tapahtuma on ilmoitettu, olisi mukava tietää miten se toteutui.  Tietenkin hyvä tapa edellyttää, että järjestäjä ilmoittaa peruuntumisesta, jos siihen olisi aihetta. Edellä mainittu mielessä ajattelin kirjoittaa toteutuneista (sen vähän minkä tiedän).

Verla laulaa ja soi 3.7.

Meillä ei ollut toimittaja paikalla, mutta onneksi valokuvaaja oli, joten saldona on muutama kuva. Laulattajina tässä yhteislaulutilaisuudessa olivat Hannu ja Leena Roitto.  Patruunan puiston hellesäässä oli paikalla yli kolmekymmentä laulajaa ja enempäänkin oli varauduttu.

 

 

 

 

 

 

 

 

kuvat Matti Hälikkä ja Matti Koljonen

Tanssit seuratalolla 3.7.

Niin teksti- kuin kuva-antikin oli vielä heikompi tansseista kuin mitä yhteislaulutilaisuudesta.  Kaikki allaoleva on kuulopuheeseen perustuvaa kommentointia.  Hannu ja Leena Roiton yhtye takasi niin tangoihin kuin muihinkin tanssikappaleisiin tahdin viime vuotiseen tapaan.  Puffetissa oli tarjolla tanssijoille niin suolaista kuin makeaa ja ennen kaikkea juomia, koska ilta oli suorastaan kuuma ilman liikuntaakin. Tansseihin oli saapunut suurin piirtein sama määrä ihmisiä kuin päivän lauleloissa, joten olivatko musiikin parissa viihtyneet siirtyneet uudelle estradille.

Kävelykierros – Verlan talot 27.7.

Kouvolan kaupunkioppaat ry järjesti ”Valkealan tai Venähmaan puolen” taloista ja asukkaista kertovan kävelykierroksen oppaana Hannu Pukkila.  Lähtöaikana sillankorvassa odotti kierroksen alkamista kolmisenkymmentä opastettavaa.  Helle jatkui myös tiistai-iltana, joten keskittyminen ja käveleminen olivat haastavia meille kaikille.    Hannu Pukkilalla on tietoa Verlan tehtaan perustamisesta sekä taloista ja asukkaista paljon enemmän kuin mitä 1,5 tunnin opastettuun aikaan saa mahtumaan.  Itse Valkealan puolen keltaisessa kasarmissa (purettu 80-luvulla) syntyneenä olin ”järkyttynyt” kuullessani syntyneeni Hölmölässä (olisihan Törmälästä varmaan saanut paremman lähdön maailmalle?).  Jos en ihan väärin muista, samassa talossa oli myös neuvola/terveydenhoitajan vastaanotto.  Talossa asui myös Savolaisen Emmu, joka oli tehtaalla konttoristina.  En ollut kovinkaan vanha, kun muutimme Jaalan puolelle, joten muistanko nuo asiat itse vai onko vaan kuulopuhetta?  Venähmaan puolen kävelyopasta voi ostaa museon myymälästä, jos et päässyt kävelykierrokselle ja entinen Werla kiinnostaa.

 

 

 

 

 

 

Kuvat ja tekstit Arja Sorvali 

 

Juhannus 2021

Kyläyhdistyksen hallitus on kokouksessaan 16.6. päättänyt, ettei juhannuskokkoa polteta tänä(kään) vuonna Levonrannassa.  Sääennusteiden mukaan on epätodennäköistä avotulen teko aattona, joten nyt kaikki juhannuksen viettäjät ehtivät vielä muuttaa suunnitelmiaan, jos olivat aikoneet tulla Levonrantaan. 

Hyvää juhannusta vietittepä sitä missä tahansa!

toivoo Verlan seudun kyläyhdistys ry

 

Ulkoilupäivä 30.5.2021

Kävin kotisivujen artikkeliarkistoa läpi. Kirjoitettujen artikkeleiden mukaan ulkoilupäivän kohteena oli neljättä kertaa Simon laavu.  Kolme kertaa olemme tämän laavuvierailun tehneet keväällä ja kerran lokakuussa syksyn sävyjä ihastellen.  Matka laavulle on kohtuullinen pituudeltaan, vaikka polku kiemurteleekin jyrkkää mäkeä ylös.

Ennen ulkoilupäivää vettä satoi lähes päivittäin, mutta juuri oikeana päivänä sää poutaantui.  Metsätraktorin jäljet olivat monin paikoin isojen lätäköiden peitossa, mutta pieni improvisointi reitillä ei haitannut etenemistä.  Syömiset ja juomiset jaettiin kannettavaksi osallistujien kesken, joten taakka ei muodostunut kohtuuttomaksi kenellekään.

Tälläkin kertaa patikoimassa oli myös ensikertalaisia, jotka ihastelivat laavun sopivaa sijaintia.  Rohkeimmat kiipesivät näkötorniin tarkastelemaan ympäröivää maisemaa. Toisille riitti laavulle kiipeäminen ja keskinäinen jutustelu hengitystä tasoitellen.

Grillimakkara oli taas kerran niiin hyvää ja sitä oli riittävästi.  Joka kerta on yhtä suuri arvoitus ulkoilutapahtuman osallistujamäärä.  Hyvin tarjottavat riittivät, vaikka meitä oli kaksikymmentä ulkoilijaa.  Puheenjohtaja oli aamutuimaan paistanut letut kahvin kanssa nautittavaksi ja kyllä maistuivat.

Paluureitti oli kaikille tuttu, joten porukka hajosi pikku hiljaa omille teilleen.  Kantamukset keventyneinä (vatsaa lukuunottamatta) jarruttelimme mäkeä alas takaisin lähtöpisteeseen.

Kiitos mukavasta yhdessäolosta

Teksti Arja Sorvali; kuvat Mari Järvinen ja Arja Sorvali

Syksyn ulkoilupäivä 7.11.2020

Kyläyhdistys on joutunut perumaan useita suunnitelmissa  olleita tapahtumia koronaviruksen takia. Syksyn ulkoilupäivä katsottiin kuitenkin voitavan järjestää raikkaassa ulkoilmassa.

Niinpä parisenkymmentä reippailijaa oli saapunut Puolakankosken parkkipaikalle lähteäksemme n. 3 km lenkille Pyörylän maisemiin. Aurinko paistoi ja lämpötila oli kohonnut keskipäivällä kaikkien aikojen mittaushistorian lämpimimmäksi marraskuussa, siis matkaan. Padon ylitettyämme polku johti kyläyhdistyksen keväällä rakentaman kävelysillan yli Saksanvuoren alta kylätietä myötävirran suuntaan. Historiallisen  Saksanvuoren laelta oli Ruotsin kuningas Kustaa III tähystänyt Venäjän puolta huhtikuussa v. 1790. Myös  perimätieto kertoo ruotsalaisen ratsumiehen hevosineen pudonneen jyrkänteeltä alas kasakoiden jahtaamana, hevonen kuoli ratsastaja ei.

Tieltä poikkesi välipolku Vilkintielle, josta avautui laaja Vilkin peltoaukea, jossa kyntöpojat ahkeroivat traktorineen täydessä maanmuokkaustouhussa. Pellon laidasta erkani jälleen välipolku männikkökangasta Lintukymelle vievälle yksityistielle. Lähdimme tietä ylämäkeen, jonka huipun nyppylällä, Mikkolanvuorella, on aikoinaan sijainnut kylän nuorison huvittelupaikka aisakeinu.

Saavuimme kirjoittajan kotitalon pihaan ja edelleen Pyörylän keskustaan Perttolanmutkaan, jonka peilistä voi ennakoida vastaankurvaajat. Laskeuduimme mäkeä alas ja käännyimme Maitokoppikirjaston editse lähtöpaikkaa kohti padolle.

Auli oli jättäytynyt porukasta kahvinkeittäjäksi ja makkaranpaistajaksi, joten pääsimme valmiiseen tarjoilukotaan nauttimaan Aulin antimista.

Teksti Matti Hälikkä  kuvat Matti Hälikkä ja Liisa Kronholm

Jokohan kaikki tulleet?

Liisa puuttuu!

Auli paistaa

 

 

 

 

Pirkko johtaa joukkoa

Puolakankosken parkkialue

Lähtövalmisteluja

Pyörylän pyökki

Tyynyn täytettä saa halavasta

Tie Saksanvuoren alla

Maitokoppikirjasto 24/7/12