Kesäretki Turkuun 23.-24.8.2022

Aamulla varhain bussin keula Verlasta kohti Porvoota ja aamupalapaikkaa – Tee- ja kahvihuone Helmeä. Kahvila oli tosi pikkuruinen museomainen tila.  Pihalta löytyy lisätilaa villiviinikabinetin muodossa.

Porvoosta suuntasimme Fiskarsiin. Opas kertoi Fiskarsin menneisyydestä ja tästä päivästä, kun kiersimme bussilla (tihkusadetta) alueen pariin otteeseen. Minulle ainakin oli yllätys, että Fiskarsissa on 60 oppilaan koulu ja päiväkoti on lapsia täynnä. Alueella asuvat käsityöläiset ovat ahkeria kaikin puolin. Söimme lounaan Kuparipaja –nimisessä ravintolassa, kokemus oli plusmerkkinen. Oma tutustuminen alueeseen aiheutti ainakin minulle rahanmenoa, koska mukaan tarttui Aino Aallon alennuksessa olleet juomalasit.

Määränpäähän saavuimme aikataulun mukaan ja huoneisiin sijoittuminen kävi nopeasti.  Olimme kaikki melko pitkälti toistemme naapureita. Seuraavaksi kiirehdimme Caribian vesille. Kylpylä ei herättänyt suuria tunteita, mutta kaikki ei miellytä kaikkia. Lotrailun jälkeen iltapalaa ja yöpuulle.

Matkapäivä numero kaksi oli historian täyteinen. Jos jotain muistin/tiesin menneisyydestä niin kahden asiansa osaavan oppaan kerronnan jälkeen, olin ns. ihan pihalla. Vaikuttavia ja kunnioitusta herättäviä rakennuksia ovat niin Turun tuomiokirkko kuin Turun linnakin. En kuitenkaan tekisi oikeutta historialle, joten kuvat puhukoot puolestaan.

Ennen kotiinlähtöä nautimme lounaan Turussa. Paluumatkan aikataulu oli suuntaa antava, joten meillä oli aikaa poiketa Halikossa Design Hill Shopissa täydentämässä kuka mitäkin varastoa (suklaa, Marimekko, Fiskars, Finlayson, Aarikka, hiustuotteet jne. jne.).

Mäntsälässä vielä pikaiset kahvit ja kotia kohti.

Kiitos Jukka Häkämiehelle/Puolakan Valmismatkat tasaisesta ja turvallisesta kuljetuksesta ja Jaalan Kotiseutusäätiölle tuesta matkan toteutuksessa. Kiitos tietysti myös matkaseurasta kaikille mukana olleille.

Arja Sorvali, tämän “kuvakirjan” laatija

Kesäteatterimatka Mäntyharjuun 10.7.2022

Mitähän sitä kertoisi, kysyjille vastaisi?

Meitä oli loppujen lopuksi 32 maksanutta katsojaa valmiina Mäntyharjun ’Turpeita ja timantteja’ varten.  Moni oli nähnyt Tv-version, joka ei varmaankaan ollut tässä tapauksessa etu. Urmas huusi sanottavansa suoraa huutoa, vaikka vähempikin olisi riittänyt.  Kanttori Piiparinen ei pettänyt osasuorituksellaan katsojaa tälläkään estradilla. Valma, rovasti Poutiaisen leski, oli yhtä arvonsa tunteva kuin aiemminkin. Muut osasuoritukset jäivät mielestäni jotenkin latteiksi (kirjoittajan mielipide enkä ole teatterikriitikko).

Väliajalla juodut pullakahvit piristivät kummasti istunnon jälkeen.  Jäätelökään ei ollut hullumpi nautittava lähes helteisenä kesäpäivänä. Kaksi viiva kuusi tippaa sadettakin eturivissä istujat saivat syliinsä, mutta riputteluksi sade jäi.

Väliajan jälkeen esitys sai uutta potkua.  Monen mielestä näytelmästä olisi voinut toteuttaa lyhyemmänkin version eikä tapahtumien kulku olisi siitä kärsinyt.

Paluumatkalla katsojat olivat ikään kuin kyllästyneet näkemäänsä. Koskaan et tiedä lähtiessä nautitko esityksestä paljon vai vähän tai jotain siltä väliltä. Esityksen jälkeen olet asian suhteen asiantuntija.

Tulihan käytyä.

Kiitos mukana olleille matkaseurasta

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Verla lauloi ja soi 2.7. Patruunan puistossa.

Heinäkuun ensimmäisen lauantain yhteislaulutilaisuus sujui leppoisasti helteen helliessä. Tapahtumien suhteen oli jonkinlainen superviikonloppu ja se näkyi Verlassakin. Väkeä oli paljon liikkeellä. Meitä laulatettavia olikin n. 40. Toiset puun varjosta, toiset auringosta nauttien. Ohikulkijoitakin sävelet kiinnostivat, moni pysähtyi hetkeksi kiireettä kuuntelemaan ja istuskelemaan nurmikolle.

Mikko Järvisen ollessa laulattajana ja hanuristi Seppo Grönvallin säestäjänä, me osallistujat lauloimme ja tunnelmoimme tuttujen ikivihreiden tunnelmissa.

Teksti ja kuvat Mari Järvinen

 

Kesäteatterimatka 1.8.2021

Puolakan bussi lähti klo 12.30 Verlasta kohti Heinolaa mukanaan 29 kyläyhdistyksen jäsentä.  Autossa oli odottava tunnelma, olimmehan matkalla Suomen parhaaseen kesäteatteriin. Perillä olimme niin hyvissä ajoin, että ehdimme tutustua satamaan ja sen tarjontaan ennen teatteriesitystä. 

Teatterin katettu katsomo suojasi auringolta ja sivuilta tuulen vire vilvoitti sopivasti katsojia. Näytelmä, ”Riemurahat”, oli Kari Heiskasen ohjaama farssi.  Näyttelijäkaartiin kuului mm. Katariina Kaitue, Carl-Kristian Rundman, Ulla Tapaninen jne.  Lyhykäisyydessään juoni oli kertomus rahasalkun joutumisesta väärälle omistajalle, josta seurasi lukematon määrä valheita ja hauskojakin väärinkäsityksiä (mielestäni jopa liiallisuuksiin asti).  Päällimmäisenä mieleeni jäi Katariina Kaitueen liikkuminen näyttämöllä.  Ukonilman tehosteääni oli niin voimakas ja luonnollinen, että olin pudota penkiltä. 

Teatteriesityksessä ei ollut väliaikaa, joten Heinolan Heilassa nautitut kahvit karjalanpiirakan kera esityksen jälkeen maistuivat kaikille.  Matkalaiset hyödynsivät parinkymmenen minuutin pysähdyksen ostamalla Heilasta tuliaisia kotijoukoille.

Tervetulleen vaihtelun jälkeen oli mukava saapua kotiin oman ”käsiveskansa” kanssa viettämään rauhallista iltaa.

PS. Monen katsojan mielestä farssi oli juuri sitä mitä kesäteatterinäytelmän kuuluukin olla, joten kirjoittajalla ei ilmeisesti ollut paras kesäpäivä.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Tytti Vesa ja Arja Sorvali

Kohti Heinolaa (as)

Tuttuja ja tuntemattomia (tv)

Näyttämö (tv)

Nisuksen kyläkävely 13.9. (lisätty taustatietoa 25.10.)

Ilmoja on pidelly suotuisasti kyläyhdistyksen ulkoilmatapahtumille. Olemme välttyneet sademyräköiltä, vaikka pilvet ovat uhkaavina taivaanrantaa piirittäneet. Sunnuntain puoleltapäivin kokoontui Nisuksen kylän keskustaan parinkymmentä kyläkävelijää odotuksia täynnä kuulemaan Nisuksen vaiheista. Patikointimatkan pituus Kattilakosken tienhaarasta Kantokosken sillalle oli vain 600 m, mutta asuttuja tai asumattomia taloja matkan varrella nähtiin kymmeniä. Sillan Verlan puoli kuuluukin jo Verlan kuningaskuntaan, nythän olimme Nisuksen tasavallassa.

Nisu tarkoittaa Wikisanakirjassa vehnää tai pullaa, mutta myös saamenkielessä naista tai vaimoa. Voisiko Nisuksen nimen alkuperä ollakin seutua muinoin asuttaneilta saamelaisilta? Kyläkävelyn ohessa tätä nimiasiaakin pohdiskeltiin kuten kuulimme myös kylän vaiheilla tapahtuneita sattumuksia. Kylän ja talojen historiaa meille kertoilivat perusnisukselaiset Pertti Malin, Jorma Pessa ja Raimo Rajajärvi.

Nisuksen kylän muodostaa lukuisa määrä taloja, joista enin osa on vapaa-ajan asuntoja, mutta onpa muutama mökki saanut jälleen ympärivuotiset asukkaat. Pienien kaupunkimaisten tonttien määrään on osaltaan vaikuttanut aikoinaan Rossin isäntä, joka on mieluusti lohkaissut maitaan mökinpaikkaa hamuavalle. Läheisen Verlan pahvitehtaan vaikutuskin on ollut merkittävä kylän asukasmäärään. Heräsi ajatus, että Nisuksen kylästä olisi paikallaan kartta, johon vanhat perustalot nimettäisiin sijainteineen.

Paluumatkaa jatkoimme Kattilakosken partaalle, jossa meitä odotti Liisan kumppanineen loihtima kahvipöytä omenapiirakoineen. Haastettakin löytyi, sillä kovan tuulen takia sähköt olivat poikki juuri silloin, kun oli kahvinkeiton aika.

Kiitokset osallistujille, opas Pertille ja virvoituksesta Liisalle.

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

Pertti opastaa, keskellä Jorma ja oikealla Raimo

Tasavallan pääkonttori, Willigsmanin talo

Pertti muistaa perinteitä

Kahvi ja piirakka maistui Kattilakoskella

 

 

 

 

 

 

Alla lupaamaani tarinaa “Nisuksen tasavallasta” Jorma Pessan kertomana. Arja Sorvali

Nisuksen Tasavalta

Kilometrin päässä meiltä Jaalan kirkonkylään päin sijaitsi Nisuksen kylä: Siinä asui alun kolmatta kymmentä savunpitäjää, joista vain 4 oli maatalouden harjoittajaa. Muut ansaitsivat leipänsä etupäässä Verlan tehtaan työläisinä. Sodan aikana ja vielä vuosia sen jälkeenkin kylän posti haettiin vuoroviikoin Verlasta ja tuotiin kylän keskellä olevaan Villigsmanin torppaan. Sinne kokoonnuttiin postia odottamaan ja parantamaan maailmaa. Melkein kuin sattuman oikkuna syntyi Nisuksen Tasavalta, jonka pääministeriksi tuli Taavi Villigsman. Muiksi ministereiksi ilman omaa salkkua tulivat Hannes Kallio, Akseli Kukkola ja Nestor Lindroos. Yhtään naisministeriä ei ollut vaikka sopiva ehdokas oli olemassa, nimittäin Taavin vaimo Iita joka ansiokkaasti hoiti kylän tiedotusasiat. Puheenaiheita olivat tietenkin sotauutiset, sitten perunan vaiheet.”Joko teidän potkot on idätetty?” Naapurien kylvöaikaa seurattin tarkasti, vihreän ilmestymistä pintaan, kukkimista ja tietenkin sadonkorjuuta. Vuoden lopulla tärkeä puheenaihe oli joulukuusi. Juu juu, katsottu on, oli melkein kaikkien vastaus. Joulun alla lähdettiin kuusen noutoon. Kas kummaa, kanto löytyi mutta kuusi puuttui. Kerrottiin, että kylän yhteinen kuusi loisti Ojasen pirtissä.

Vilis-Taavi alias Vilis-Tassu

Presidentti Taavi Villigsman l. Vilis-Taavi oli hauska ja monitaitoinen mies. Taavin mielestä arjenkin pitää olla huumorin sävyttämä. Kotitaloni oli hirsistä rakennettu ja Taavi pyydettiin tilkitsemään eli tihtaamaan hirsien raot. Taavin motto oli ain laulain työtäs tee, niin että laulut joissa ei ollut montaa julkaisukelpoista sanaa, raikuivat kaiken päivää. Isot mäet hän laski polkupyörän tangolla maaten hatun lierien lepattaessa tuulessa. Taavilla ei ollut omaa hevosta, mutta hän osasi hyvin matkia autoon tottumatonta teutaroivaa hevosta. Meitä nauratti kun hän kuritti pyöräänsä, joka kieltäytyi väistämästä autoa. Keväisin kuulosteltiin käen ensi kukuntaa. Yllättävän moni oli kuullut käen samaan aikaan. Joku ihmetteli miksi kukunta kuului niin alhaalta. Tarkastus tuotti tulosta, Presidentti oli muuttunut käeksi. Kepposten mestarin temppujen sarja oli loputon. Niihin kuului mm. kukon juottaminen humalaan. Taavin erikoisuuksista on mainittava erityisen pitkät sukset. Niissä oli taivutetut kärjet molemmissa päissä eikä niitä siksi tarvinnut kääntää paluumatkaa varten. Oli upeaa hiihtää Taavin tekemällä ladulla. Mutkaa ladusta oli turhaa etsiä.

Jorma Pessa

Kansanlaulukirkko 5.7.2020

Sunnuntaina 5.7. kokoonnuttiin Levonrantaan viettämään Kansanlaulukirkkoa. Puhujana toimi Jaalan Kappeliseurakunnan kappalainen Minna Tanska, Jaalan pelimanneja ja kuoroa johti kanttori Risto Eskola. Tilaisuus taltioitiin nettiyhteyksin katsottavaksi.

Aamun sade ei lupaillut poutaa, mutta 15 mennessä sää oli kirkastunut ja aurinko suosi n. 40 osallistujaa. Kansanmusiikkipitoisen hartauden päätteeksi pelimannit kajauttivat, eteen aukeavan maiseman innoittamana, valssin “Rantakoivun alla”. Kaikinpuolin onnistuneen iltapäivän päätteeksi nautittiin kakkukahvit kyläyhdistyksen tarjoamana.

Kuvat ja teksti Matti Hälikkä

 

Reijon romani-ilta 17.1.2020

Hasarin Reijo oli vuosaarelaisille eläkeläisille järjestänyt romanien kulttuuria käsittelevän hankkeen, jonka pohjalta saimme Verlassakin kuulla asiantuntevan ja mielenkintoisen esitelmän. Osallistujia oli esitelmää saapunut kuuntelemaan parisenkymmentä kuulijaa.

Romaneja asuu Suomessa n. 10000. Romanit muodostavat tunnetusti kulttuuriltaan selvästi valtaväestöstä erottuvan ryhmän niin tavoiltaan, pukeutumiseltaan ja myöskin musiikiltaan. Monet “julkkisromanitkin” ovat joutuneet kokemaan rotunsa vuoksi syrjintää ja väkivaltaa, ovat monet olleet koulukiusattujakin. Näistä kokemuksista lienee kumpuaa voimakas tarve purkaa tunteitaan esiintyvinä taiteilijoina.

Hankeen yhteydessä Reijo oli saanut henkilökohtaisesti tutustua Marco Lundbergiin ja Anneli Sariin, joista hänellä oli muistona pelkästään myönteistä sanottavaa. Reijo oli koostanut näytteiksi videoita seuraavista romanilaulajista: Taisto Tammi, Anneli Sari, Taisto Ahlgren, Freidiba Boodos, Amadeus Lundberg, Mercedes Bentso, Leif Lindeman, Feija Åkerlund/Hortto Kaalo ja otoksia Manne-tv:stä.

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

Teatterimatka 28.7.2019

Sanoin kyllä, etten kommentoi teatterimatkaa. Mutta…

Menomatka meni odottavalla kannalla mitä tuleman pitää ja keskustelun aiheena minkälainen lierihattu kullakin on varattuna auringonpaahteen torjuntaan.  Usea oli nähnyt ”Siunatun hulluuden” televisiosta, mutta ehkä oli muitakin kuin minä, jotka eivät osanneet odottaa oikein mitään.

Se mitä näin oli kyllä täysin odottamatonta – en ymmärtänyt oikeastaan yhtään mitään koko näytelmästä.  Onneksi väliaikakahvilla selvisi, että oli muitakin, jotka eivät olleet ”kärryillä” tapahtumien kulusta.  Pullakahvit ymmärsin kyllä tosi maukkaiksi.

Paluumatkalla meitä oli 33 henkilöä huuli pyöreänä tästä taidepläjäyksestä.  Yksi oli ymmärtänyt yhden kohtauksen merkityksen ja toinen toisen, mutta en siltikään saanut kokonaiskuvaa tapahtumien kulusta.

Lohdullista, että koko bussilastillinen niin fiksua väkeä, että höperyydestä, emme ymmärrä mitään.  Tulipahan käytyä.

Teksti Arja Sorvali

Kesäretki Seppo Laatusen Pihkahoviin 20.5.2018

Melkein omankylän poika Seppo on itetaiteilijana kohonnut jo valtakunnallisiin sfääreihin. Niinpä kesäretkemme suuntautui Petäjäpostille Sepon ateljeehen Pihkahoviin.

Kokoonnuimme, etelästä tulijat, Kelopirtille, josta suuntasimme pohjoiseen Petäjäpostille ja siitä parisataa metriä päätien varrelta maitokopilta ateljeen pihaan. Siellä Seppo jo odotteli meitä riukuaidan takana. Kuulimme pienen historiikin Sepon taivalluksesta isänsä ja velipoikiensa kanssa Jaalan saloilla metsätöissä. Palo tehdä käsillä ja nähdä jo mielikuvituksessaan mitä erilaisista puun vänkyröistä voisi saada aikaiseksi on nyt nähtävisssä Pihkahovissa. Tosin useat veistokset ovat maailmalla, tämän hetken tunnetuimmat hahmot mm. Trump, Putin, Niinistö ovat Luston näyttelyssä Punkaharjulla. Pressun alta Seppo paljasti, vain meille, vielä keskeneräisen Englannin kuningattaren Elisabethin. Massiivisia puujärkäleitä Seppo on saanut pelastettua teoksiinsa viimehetkellä jo varmalta tuholta. Todella ilmeikkäitä ja monipuolisia eläin-, ihmis- ja taruolentoja ihmetellessä joku jopa uskalsi laittaa koko käsivartensa rutakosta nousseen krokotiilin kitaan.

Iltapäivän saatteeksi nautimme kodassa paistamiamme makkaroita ja jälkipalaksi nisua pullakahvilla Sepon säestäessä  haikeilla sävelillä haitarillaan. Nimet vieraskirjaan ja muutama ropo maitohinkkiin tervakuluihin ja kotimatkalle Sepon toivottaessa meidät jälleen tervetulleeksi uusia kehitteillä olevia ideoitaan katsomaan.

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

Syksyn ensimmäinen juttutupa 28.9.2016

Ensimmäisen juttutuvan vieraaksi oli kutsuttu Heikki Lahelma, helsinkiläinen ekonomi, joka 80-luvulta alkaen on tehnyt yhteistyötä itänaapurimme kanssa taiteen ja kulttuurin alalla.

Lahelma esitelmöi otsikolla ”Voihan Venäjä, Sonnanjärveläisen Heikki Lahelman tarina”.

Tarina alkoi 80-luvulla Avaruus 2000 näyttelystä, joka avattiin Espoon Dipolissa kesällä 1984. Näyttelyssä vieraili 220 000 kävijää. Sen jälkeen alkoi näyttelyjen sarja, joka on jatkunut näihin päiviin asti. Suurimpia näyttelyjä on ollut mm. Mammutti-, Silkkitie-, Karl Faberge-, Ivan Aivasovski-ja  Ilja Repin näyttelyt sekä kymmeniä muita näyttelyitä. Myös ulkomaille. Näyttelyissä on käynyt satoja tuhansia vierailijoita.

Tarinansa Heikki Lahelma on julkaissut myös kirjassaan ”Venäläinen Sirkus”, jota on saatavissa kirjakaupoista ja kirjastoista. Tarina oli mielenkiintoinen ja uskomaton kertomus yhden miehen saavutuksista varsin erilaisella saralla.

Kiitos Heikki Lahelmalle tarinasta ja hyvää jatkoa uusien näyttelyiden parissa.

Teksti ja kuvat Kari Mäkinen

Heikki Lahelman kirjan kansi

Heikki Lahelman kirjan kansi

Heikki Lahelma esitelmöi ja Kari Taskinen huolehtii kuvallisesta kerronnasta

Heikki Lahelma esitelmöi ja Kari Taskinen huolehtii kuvallisesta kerronnasta