Levonrannan syystalkoot 18.9.2021

Talkookutsu oli kuultu ja saanut liikkeelle 19 innokasta ja ahkeraa ”talkoilijaa” syksyisenä lauantaipäivänä. Sääkin oli syksyisen vaihteleva; tuulenpuuskien ja pienten sadepisaroiden lisäksi aurinko näyttäytyi ajoittain.

Monenlaisia tehtäviä oli kertynyt talkoolaisten hoidettavaksi. Oli vanhan purkua, uuden rakentamista, alueen siistimistä ja talvea varten varustautumista. Osa talkoolaisista aloitti viimeistelemällä kesätorin ja kirppiksen talviteloilleen. Toisaalla Levonrannassa oli jo aloitettu hieman aikaisemmin, koska uusi grilli tuotiin silloin ja se oli kannettava katokseen. Lisäksi vanha tulipaikka purettiin ja tilalle valettiin uuden grillin ”peti”. Oli ruukkipyttyä ja vispilää ja tietysti valumuotti, jonka Ismo oli etukäteen askarrellut.

 Hommat sujuivat vikkelästi ja kaikkialla oli tekemisen meininki. Haravat heiluivat ja iloinen rupattelu kuului eri suunnista työn lomassa. Yleistä hilpeyttä herätti, kun Ismo muun miesväen  avustamana  kaappasi jo ammoin tehtävänsä tehneen puu-ceen  traktorin etuhaarukoihin ja kuljetti sen köyrikokon pohjaksi kokkopaikalle. Siinä se vielä viimeisen kerran ilahduttaa juhlaväkeä kesäkauden päättäjäisissä, kun kokko sytytetään pimenevässä syysillassa.

Touhua riitti ja päätteeksi emännät hihkaisivat kahville kutsun jota mielihyvin noudatettiin. Vilkas ja iloinen jutustelu jatkui kahvimukien ääressä. Vähitellen maltettiin jättää Levonrannan kaunis syksyinen maisema odottamaan seuraavaa viikonloppua, jolloin kesäkausi virallisesti päätetään.

Teksti Helena Rantanen; kuvat Mari Järvinen (mj), Liisa Kronholm (lk) ja Arja Sorvali (as)

Hartaushetki Levonrannassa 15.8.2021

Pilvipoutaisessa säässä paikalle oli saapunut 18 henkilöä hiljentymään loppukesän, jo
perinteeksi tulleeseen Jaalan kappeliseurakunnan ja Verlan seudun kyläyhdistyksen
järjestämään tilaisuuteen. Koska sää suosi, meidän ei tarvinnut ”ahtautua” monitoimi
katokseen, vaan voimme terveysturvallisesti istua katoksen lisäksi kahdella pitkällä
penkillä avoneliössä ja kuunnella Minna Tanskan puhetta.

Kanttori Hannu Muukka asettui varmuuden vuoksi katon alle, mistä sähköurkujen ääni
kuului meille hyvin, naapurin Ristolta lainatun sähkön voimalla. Saimme käteemme
virsikirjojen sijaan lauluvihkot, joissa näytti olevan aivan outoja lauluja, kunnes tarkemmin
katsottaessa selvisi sävelten olevan tuttuja kansanlaulujen sävelmiä ja niinpä aloitimme
tilaisuuden laulaen.

Minna Tanska puhui päivälle annetun raamatun tekstin pohjalta itsetutkistelusta, joka
meillä suomalaiskansallisen luonteenlaadun johdosta useasti muuttuu itsehutkisteluksi.
Nykyään varsinkin koulumaailmassa puhutaan itsearvioinnista. Hyvä neuvo tästä
selviytymiseen on realismi ja armollisuus itseä kohtaan. Keskustelu aiheesta virisi vasta,
kun aloimme muistella kokemuksia kuhunkin itseen kohdistuneesta arvioinnista. Siitä hyvin
monella oli muistoja kouluaikaisesta laulukokeesta. Mieliin oli jäänyt miten yksinlaulu koko
luokan kuullen, joko omalta paikalta tai peräti luokan edessä katederilta oli ”sielua”
rassaava kokemus, varsinkin jos ei sattunut olemaan varsinainen laululintusen alku.
Kaikista omista rajoitteistamme huolimatta lauloimme loppulaulut kanttorin johdolla sujuvsti
kansanlaulujen sävelin.

Jo Minnan puheen aikana oli ukkonen kolistellut Nisuksen suunnassa ja nyt Levonkallion
takaa kohosi synkkiä pilviä, joten kyläyhdistyksen puheenjohtaja kutsui ja kehoitti väkeä
reippaasti ja kursailematta siirtymään kirkkokahville. Siinä kahvitellessa jutustelu jatkui
vilkkaasti ja olisi varmaan jatkunut pidenpäänkin, mutta ukkonen jyrähti jo lähellä. Onneksi
väki oli jo osittain poistumassa, kun taivaan vesihanat aukenivat ja vettä alkoi tulla
kaatamalla. Siinä sateessa kyläyhdistyksen väki kokosi penkit ja kahvitarvikkeet suojaan.
Sään puoleen tilaisuus oli ajoitettu melkein minuutilleen ja väki Levonrannasta pääsi pois
kuivana, lukuunottamatta polkupyörällä liikkeellä olleita.

Hiljentymishetki luonnon keskellä, luonnon ehdoilla on aina arvaamaton, mutta antoisa.
Kiitos osallistujille ja yhteistyökumppanillemme Jaalan kappeliseurakunnalle.

Teksti Helena Rantanen; kuvat Kimmo Arkko

Tapahtumakalenterin tapahtumia 3.7.-27.7.

En tiedä kuinka paljon painoarvoa on tällaisilla tapahtumien kertaamisilla, mutta itse ajattelen, että kun tapahtuma on ilmoitettu, olisi mukava tietää miten se toteutui.  Tietenkin hyvä tapa edellyttää, että järjestäjä ilmoittaa peruuntumisesta, jos siihen olisi aihetta. Edellä mainittu mielessä ajattelin kirjoittaa toteutuneista (sen vähän minkä tiedän).

Verla laulaa ja soi 3.7.

Meillä ei ollut toimittaja paikalla, mutta onneksi valokuvaaja oli, joten saldona on muutama kuva. Laulattajina tässä yhteislaulutilaisuudessa olivat Hannu ja Leena Roitto.  Patruunan puiston hellesäässä oli paikalla yli kolmekymmentä laulajaa ja enempäänkin oli varauduttu.

 

 

 

 

 

 

 

 

kuvat Matti Hälikkä ja Matti Koljonen

Tanssit seuratalolla 3.7.

Niin teksti- kuin kuva-antikin oli vielä heikompi tansseista kuin mitä yhteislaulutilaisuudesta.  Kaikki allaoleva on kuulopuheeseen perustuvaa kommentointia.  Hannu ja Leena Roiton yhtye takasi niin tangoihin kuin muihinkin tanssikappaleisiin tahdin viime vuotiseen tapaan.  Puffetissa oli tarjolla tanssijoille niin suolaista kuin makeaa ja ennen kaikkea juomia, koska ilta oli suorastaan kuuma ilman liikuntaakin. Tansseihin oli saapunut suurin piirtein sama määrä ihmisiä kuin päivän lauleloissa, joten olivatko musiikin parissa viihtyneet siirtyneet uudelle estradille.

Kävelykierros – Verlan talot 27.7.

Kouvolan kaupunkioppaat ry järjesti ”Valkealan tai Venähmaan puolen” taloista ja asukkaista kertovan kävelykierroksen oppaana Hannu Pukkila.  Lähtöaikana sillankorvassa odotti kierroksen alkamista kolmisenkymmentä opastettavaa.  Helle jatkui myös tiistai-iltana, joten keskittyminen ja käveleminen olivat haastavia meille kaikille.    Hannu Pukkilalla on tietoa Verlan tehtaan perustamisesta sekä taloista ja asukkaista paljon enemmän kuin mitä 1,5 tunnin opastettuun aikaan saa mahtumaan.  Itse Valkealan puolen keltaisessa kasarmissa (purettu 80-luvulla) syntyneenä olin ”järkyttynyt” kuullessani syntyneeni Hölmölässä (olisihan Törmälästä varmaan saanut paremman lähdön maailmalle?).  Jos en ihan väärin muista, samassa talossa oli myös neuvola/terveydenhoitajan vastaanotto.  Talossa asui myös Savolaisen Emmu, joka oli tehtaalla konttoristina.  En ollut kovinkaan vanha, kun muutimme Jaalan puolelle, joten muistanko nuo asiat itse vai onko vaan kuulopuhetta?  Venähmaan puolen kävelyopasta voi ostaa museon myymälästä, jos et päässyt kävelykierrokselle ja entinen Werla kiinnostaa.

 

 

 

 

 

 

Kuvat ja tekstit Arja Sorvali 

 

Juhannus 2021

Kyläyhdistyksen hallitus on kokouksessaan 16.6. päättänyt, ettei juhannuskokkoa polteta tänä(kään) vuonna Levonrannassa.  Sääennusteiden mukaan on epätodennäköistä avotulen teko aattona, joten nyt kaikki juhannuksen viettäjät ehtivät vielä muuttaa suunnitelmiaan, jos olivat aikoneet tulla Levonrantaan. 

Hyvää juhannusta vietittepä sitä missä tahansa!

toivoo Verlan seudun kyläyhdistys ry

 

Kesätoritalkoot 22.5.2021

Eilen, lauantaina, talkoilimme kesätorin lähes avajaisia vaille valmiiksi.  Sihteeri sekoitti ilmoituksessa talkoopäivän nimen suhteessa numeroihin (kukapa olisi tiennyt kumpiko on oikein?).  Paha saa palkkansa ja kiersin ilmoitustaulut teippaamassa virheitä piiloon ja oikeaa tietoa näkyviin. Voi minua!

Talkoissa oli väkeä hämmästyttävän paljon (19).  Mikä ilahduttavinta joukossa oli muutama uusi talkoolainen ja nuoriso-osaston oppisopimuslaiset olivat tutustumassa oikeaan talkoohenkeen myöhemmin käytettäväksi.

Tällä kertaa miehillä ei ollut peräkärryä apuna, mutta pöydät siirtyivät torialueelle lihasvoimallakin rivakkaan tahtiin.  Torilla odottaa kymmenen pöytää myyjiä 5.6. avajaisiin.  Torikahvion kalustus vaatii vielä viimeistelyä, mutta suunta on oikea.  Varastokomeron siivous/järjestely sujuu Liisan komennossa joka vuosi yhtä tehokkaasti.

Kun työt olivat loppusuoralla, menimme Werlan Helmeen nauttimaan päiväkahvit sämpylän kera.  Olipa mukava saapua ns. valmiiseen pöytään, jonka mahdollisti 1.5. avattu Helmi.  Terassilta oli ilo silmäillä tien toiselle puolelle, missä tiesimme töiden olevan hyvällä tolalla.

Kiitos talkoolaisille työpanoksestanne.

Torilla tavataan

Verlan seudun kyläyhdistys ry

teksti Arja Sorvali; kuvat Mari Järvinen (mj) ja Arja Sorvali (as)

Pikkujoulujen muistamiset v. 2020

Pikkujoulut 2013

Pikkujoulut 2016

Pikkujoulut 2019

 

 

 

 

 

 

Verlan Kirillä ja kyläyhdistyksellä on ollut tapana muistaa perinteisissä pikkujouluissa jäseniään ja kyläläisiä merkkipäivien tms. johdosta.  Tänä vuonna 5.12. ei järjestetä pikkujouluja, koska koronapandemia on Kymenlaaksossa aktiivisessa vaiheessa.

Verlan Kiri kiittää seuratalon lämmityksestä huolehtineita: Eeva Viiaa, Liisa Kronholmia, Arja Torikkaa ja Arja Sorvalia. Kirsi Karhulle iso kiitos ohjauksesta torstaijumpassa, missä kävijämäärä on kasvanut vuoden kuluessa.

Koronan takia erityisesti ulkoliikuntaa on suositeltu, joten Kirin kuntolaatikoilla on kävijöitä riittänyt. Kuntoilijoiden käyntikerrat lasketaan kuten ennenkin ja eniten käyneet jäsenet palkitaan myöhemmin.

Kylään syntyneille kahdelle prinsessalle, Armi Viljanen ja Martta Härkönen, kyläyhdistyksen hallituksen jäsenet kävivät viemässä lastenaterimet tervetulotoivotuksena kylän vahvuuteen.  Nämä kaksi vastasyntynyttä toivat roimasti kyläläisten keski-ikää alaspäin.  Edellinen Verlan seudulle syntynyt vauva on tällä hetkellä reipas ala-asteen tokaluokkalainen.

Kylälle on muuttanut myös vähän varttuneempaa väkeä, joten haluamme toivottaa myös heidät tervetulleiksi seudulle sekä mukaan toimintaamme.

Kiitos kuluneesta vuodesta

Verlan Kiri ry ja Verlan seudun kyläyhdistys ry

Elliween tulokset ja kesäkauden päättäjäiset 3.10.2020

On taas se aika vuodesta, kun jyvät erotetaan akanoista ja kesän palturipuheet kurpitsojen kasvatuksesta kohtaavat todellisuuden Sorvalin Tanen vaa’alla.

Tilaisuus alkoi tietysti kurpitsojen punnitsemisella.  Sihteeri tunaroi jo osallistumisoikeuksien kanssa, mutta mitään korvaamatonta tai vääryyttä ei sentään tapahtunut.  Seppo Pukkila voitti (talvi)kurpitsasarjan 19,165 kg painaneella kurpitsalla ja Veikko Kärkkäinen onnistui kasvattamaan suurimman kesäkurpitsan 7,180 kg.  Molemmat valitsivat palkinnokseen Viherpihan vuosikerran. Onnittelut heille ja tulosluettelot kokonaisuudessaan täältä. Elliween kurpitsakilpailujen tulokset 3.10.20

Tänä vuonna tarjoilu koostui nakkikeitosta tykötarpeineen sekä tietysti perinteiset täytekakkukahvit – toisille voiton kunniaksi toisille pettymyksen pelastajaksi.  Nakkikeiton valmistivat Eeva Viia ja Liisa Kronholm seuratalolla hetkeä ennen tarjoilua.  Henri Jussila (kokkikoulutuksen oikeuttama) toimi asiantuntijana.  Sivutoimisena seuraajana kastoin lusikkani soppaan ja Masa kuljetti aikaansaannokset Levonrantaan. 

Täytekakut tilattiin Minnan Unelmasta ja aa, että olikin sopivan makeaa ja kosteaa.  Tämmöisen tarjoilun jälkeen oli helpompi kestää epäonni arvonnassa.

Koronan jyllätessä (kuka ties missä) kirpparilla ei tänä kesänä järjestetty arpajaisia.  Päätettiin kuitenkin järjestää arpajaiset päättäjäisissä.  Onnetar suosi päävoiton (”bambi-tunnelmavalo”) osalta Matti Kalliota.  Tauno Sorvali sai ikään kuin vaa’an lainasta arpaonnea ja voitti kauniin lyhdyn kukkineen. Seuraavan arvan onnettarena toimi pj. Arja Torikka.  Kuinka ollakaan hän osoittautui 100 %:ksi onnistujaksi nostamalla oman arvan.  Lohdutuspalkintoina arvottiin vielä Eeva Viian valmistamat kauniit kukkakimput.

Kiitos kaikille 40:lle mukana olleelle kurpitsojen kasvattajille, arpojen ostajille ja kesänpäättäjille mukanaolosta.

Hyvää syksyä kaikille!

Verlan seudun kyläyhdistys ry

Teksti Arja Sorvali; kuvat Arja Sorvali, Markku Sorvali (ms) ja Tytti Vesa (tv)

Levonrannan syystalkoot 26.9.2020

Perhesyihin vedoten viivästyin talkoiden alusta puolisen tuntia.  Osoittautui, että kyseinen puolituntinen oli ratkaiseva töiden kannalta.  Lehdet olivat siistissä kasoissa ympäri tonttia ja kaikki muukin toiminta oli loppusuoralla töiden osalta.  Meidän talouden työosuuden pelastaa mieheni edellisen päivän trimmerin käyttö Levonrannassa.

Kirjasin talkoolistaan talkoilijat, joita oli seitsemäntoista eli aika lailla vakiomäärä.  Mukana oli ensikertalaisiakin, jotka sulautuivat saumattomasti konkareiden joukkoon. 

Viian Eeva ja Rantasen Helena hääräsivät grillaus- ja kahvitustehtävissä.  Grillattu Kabanossi maistui juuri niin hyvälle kuin se aina maistuu eikä Vaasan wieneritkään olleet yhtään hullumpia kahvileipiä.

Kokkovalmistelut jäivät vielä vaiheeseen, mutta Puolakan Ismo lupautui hoitamaan viimeistelyn ennen päättäjäislauantaita 3.10.

Kiitos kaikille mukana olleille työpanoksestanne, jolloin tehtävät per talkoilija jäivät varsin kohtuullisiksi.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Laiturilta mantereelle

Helge valmistelee laiturin talveen

Naisten kesken

KPL:n tilanne huolestuttava

Eeva ja Helena grillaamossa

 

Verla laulaa ja soi 4.7.2020

Jo perinteeksi muodostunut ’Verla laulaa ja soi’ heinäkuun ensimmäisenä lauantaina toteutui tänäkin vuonna.  Korona ja keli yrittivät parhaansa, joten molempien yhteisvaikutuksella laulajamäärä jäi vähäiseksi.  Vettä sateli hiljalleen lähes koko ajan, mutta osallistujat eivät antaneet sateen pilata tunnelmaa.

Tänä vuonna laulattajana ja säestäjänä oli Velleri (Veli-Matti Friman).  Hänellä riitti juttua laulujen lomassa ja laulu raikui haitarinsoiton säestyksellä Patruunan puistossa.  Koronaetäisyyksiä oli helppo noudattaa, kun penkkejä oli reilusti.

Kiitos Vellerille ja laulajille reilun tunnin tunnelmatuokiosta.

Teksti Arja Torikka; kuvat Helge Viia

Levonrannan talkoot 12.6.2020

Levonrannan talkoot ovat säilyttäneet suosionsa koronasta huolimatta, sillä rannassa ahersi 17 talkoolaista.  Sorvalin Masa kävi jo aamusta trimmerillä pätkimässä pitkät heinät, joten haravat pääsivät töihin välittömästi.

Tarkoituksena oli siistiä sitiä Verlan osalta enemmänkin. Pientareiden kasvusto oli kuitenkin niin pitkää ja tiheää, ettei sieltä enää roskia erottanut.  Siistimisajankohta on suunniteltava uudelleen tienvarsien osalta.

Miehet asensivat norppalaiturin oikeaan asentoon, joten vakaalle alustalle on nyt helppo astella.  Laituri nro 2 olikin vaan puhdistusta vaille.

Pari miestä ehti hoitamaan opastekylttiasiat ajantasalle.

Lähes kahden tunnin aherruksen jälkeen olimme valmiit nauttimaan puheenjohtajan grillaamat makkarat.  Jälkiruokana olivat nokisen pannun kahvit ”kastamisen” kera.

Kiitos kaikille talkoolaisille.

Verlan seudun kyläyhdistys ry

teksti Arja Sorvali; kuvat Mari Järvinen (mj) ja Arja Sorvali