Ulkoilupäivä 20.10.2019

Koskaan ei voi tietää tähän aikaan vuodesta mitä tuleman pitää sään suhteen.  Tänään vallitsi mitä parahin syyssää, jopa aurinkokin näyttäytyi.  Puut olivat koristelleet polun lehdillään ja samalla tehneet siitä paikoitellen liukkaan.

Tutustuimme metsän hoitoon UPM:n Metsätietopolun numeroinnin ja selitelehtisen avulla. Matkalla näimme nuorta, varttunutta ja uudistuskypsää metsää ym.  Myös erikoisen mallinen rapakivi (Kymenlaakson maakuntakivi) löytyy polun varrelta.  Metsätietopolku on noin 2 km pitkä siis aivan kohtuullinen matka, vaikka onkin mäkistä maastoa.  Polku johtaa Karittasalmeen, missä voi käydä ihailemassa ylävirran maisemia.

Reilun tunnin samoilun jälkeen palasimme grillin ääreen ruokailemaan ja kahvikin teki kauppansa. Eki, Liisa ja Eeva olivat tällä kertaa huolehtineet muonituksen.  Kaikkiaan tapahtumaan osallistui 14 henkilöä. 

Vaikka olenkin kiertänyt kyseisen polun lukemattomia kertoja, ei harmita yhtään, että tuli lähdettyä taas kerran.  Suosittelen.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Syksyn toritalkoot 3.10.2019

Kun päättyy tää (kesä), muisto vain jää…  Ennen kuin kesä on vain muisto, täytyy korjata kesän jäljet.  Aika vakiintuneeksi määräksi talkoolaisia on muodostunut 11 henkilöä.

Miehet kantoivat toripöydät torikahvioon.  Kahvion pöydät jätettiin ensimmäistä kertaa listakoppiin odottamaan seuraavaa kesää. Pöydät ovat tosi painavia ja miehet taas vuoden vanhempia (tiedetään, naisetkin vanhenee), joten oikein hyvä idea jättää pöydät samoihin tiloihin, missä niitä tarvitaan.

Torivarasto tyhjennettiin kirppikselle ja seuratalolle.  Olimme niin ansainneet taas kerran keittoruoan ja pullakahvit.  Tosin itse vähän myöhästyneenä en paljon pääse pullistelemaan työpanoksellani.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Kesän päätös 21.9.2019 Levonrannassa

Sadonkorjuutorin jälkeen ohjelma jatkui kurpitsojen punnituksella Levonrannassa.  Tauno Sorvali toi huippu digitaalivaa’an, joka ei antanut mitään anteeksi eikä myöskään lisäpainoa jaellut.  Meitä oli kasvatuksessa onnistuneita ja vähemmän onnistuneita.  Pelkkä katse kertoi mihin kategoriaan itse kuuluin. 

Kurpitsoja oli punnittavana lukumäärältään saman verran kumpaakin lajiketta – kesä ja talvi. Taina ja Seppo Pukkila voittivat sarjansa, joten siinä perheessä ei ole puutetta puutarhauutisista. Sarjojen toiset ja kolmannet saivat kukkasipulipussit palkinnoksi onnistumisestaan. ELLIWEEN TULOKSET V. 2019  Tänä vuonna poikkeuksellisesti myös ”häntäpää” palkittiin – Marja Huimala oli lahjoittanut palkinnoksi sarjojen kolmelle viimeiselle kurpitsasäilykkeitään.  Ajatella, meille tuli kaksi purkkia!

Järjestäjät eivät ole koskaan mitään tarkkoja sääntöjä luoneet kilpailuun.  Joskus on kuitenkin päätetty, että jättikurpitsoja ei hyväksytä kilpailuun ja samasta perheestä ei voi olla kahta kurpitsaa samaa lajiketta (jolloin kysymyksessä olisi perheen suurin ja toiseksi suurin kurpitsa!).  Meillä on mietittävää ensi vuoden kurpitsakilpailua ajatellen, jotta yksinkertaiset säännöt toimisivat vuodesta toiseen.

Puolakan Ismo oli sytyttänyt kokon antamaan valoa ja lämpöä.  Arvilasta tilattu lohisoppa lämpeni upouudella kaasukeittimellä hetkessä ja kalasopan kannattajat kuuluivat ihastelevan keittoa.  Ei ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään, kun kinuskikakun kuorrutus olisi halunnut veitsen mukana pois kakun päältä.  Taitavat leikkaajat saivat kuitenkin kakun taltutettua ja jokaiselle palalle riitti myös kuorrutusta. Nam.

Kurpitsat tuli punnittua, palkinnot jaettua ja tarjoilu nautittua.  Ilmassa sateen uhka, joten kaikki n. 50 kesän päättäjää ei turhia aikaillut kotiin lähdössä.  Järjestäjät saivat muutaman pisaran niskaansa jälkiselvittelyjen aikana, mutta ei mitään katastrofaalista.

Kesä on ohi ja syksy saapuu, mutta luonto antaa parastaan väriloistollaan.  Hyvää syksyä ja kiitos kuluneesta kesästä kaikille mukana olleille.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali 

Sadonkorjuutori 21.9.2019

Edellisen vuoden torimenestykseen pohjautuen päätimme järjestää sadonkorjuutorin tänäkin vuonna.  Elimme jännittäviä aikoja, kun 7.9. mennessä ei ollut tullut yhtään torimyyjäilmoittautumista.  Tiesimme, että kaksi kesätorimyyjää on ainakin tulossa, joten tapahtuma järjestetään.

Hätä ei lue lakia, kyläyhdistyksen hallitus otti haasteen vastaan.  Meitä oli toripöydän takana ky:n puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitajan puoliso plus kolme muuta myyjää.  Puheenjohtajalla oli myynnissä oman kasvihuoneen viinirypäleitä (makeita), luumuja, tyrniä ja lehtikaalia – sanoisin, että aika näyttävä otos kasvukaudesta.

Toiset meistä saivat kaikki kaupaksi ja jokainen ainakin jotain.  Lopuksi teimme vaihtokauppoja keskenämme, mikä ei ollut huono vaihtoehto päivän päätteeksi.

Kesän vihonviimeiseksi toripäiväksi ihan kelvollinen päivä.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Syystalkoot Levonrannassa 20.9.2019

Ehdottomasti suosituin talkookohde ja ajankohta ovat Levonrannan syystalkoot.  Tällä kertaa paikalla oli 17 talkoolaista, joten kaikki sujui suitsait sukkelaan. 

Odottava tunnelma seuraavan päivän kurpitsamittelöön siivitti iltapäivän töitä hyvässä seurassa ja kauniissa ympäristössä. Talkoiden päätteeksi nautimme grillimakkarat jälkiruokana pullakahvit .

Seuraava päivä oli ohjelmaa täynnä, joten tehtäväjaon jälkeen lähdimme valmistautumaan tulevaan.

Kiitos talkoolaisille ”juhlasalin” siistimisestä.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Perämoottorimysteerio

Levonrannassa, kyläyhdistyksen kesäpaikassa, on pidemmän aikaa ollut perämoottori säilytyksessä.  Perämoottori on varastoitu uimareiden pukukoppiin, joka ei siis ole välinevarasto.  Omistajan on syytä noutaa moottorinsa ennen 30.9., jolloin varasto tyhjennetään ja lukitaan talveksi.  Käy siis hakemassa moottori ensi tilassa, mikäli et halua sen joutuvan taivasalle.

Verlan seudun kyläyhdistys

Hartaushetki 11.8.2019

Puheenjohtaja Arja Torikka kertoi käyneensä edellisenä päivänä siivoamassa ”kirkkosalin” ja ympäristön, joten meidän oli helppo mennä paikalle tietäen kaiken olevan kunnossa.

Kappalainen Mirva Lehtinen saapui paikalle luottaen navigointilaitteeseensa, joten hän kiersi Levonrantaan Kantokoskentien kautta pitemmän kaavan mukaan.  Meitä oli paikalla pieni joukko hartaita.  Osa lauloi virsiä neljä kappaletta ja osa kuunteli sujuvasti.  Hartaushetken aiheena oli kultaisen keskitien kulkemisen vaikeus, kun houkutuksia tulee joka puolelta.  Meillä oli mahdollisuus kysyä puhujan mielipidettä kirkon suhtautumisesta asiaan jos toiseenkin.

Lopuksi joimme ”kirkkokahvit seurakuntasalin” puolella.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Teatterimatka 28.7.2019

Sanoin kyllä, etten kommentoi teatterimatkaa. Mutta…

Menomatka meni odottavalla kannalla mitä tuleman pitää ja keskustelun aiheena minkälainen lierihattu kullakin on varattuna auringonpaahteen torjuntaan.  Usea oli nähnyt ”Siunatun hulluuden” televisiosta, mutta ehkä oli muitakin kuin minä, jotka eivät osanneet odottaa oikein mitään.

Se mitä näin oli kyllä täysin odottamatonta – en ymmärtänyt oikeastaan yhtään mitään koko näytelmästä.  Onneksi väliaikakahvilla selvisi, että oli muitakin, jotka eivät olleet ”kärryillä” tapahtumien kulusta.  Pullakahvit ymmärsin kyllä tosi maukkaiksi.

Paluumatkalla meitä oli 33 henkilöä huuli pyöreänä tästä taidepläjäyksestä.  Yksi oli ymmärtänyt yhden kohtauksen merkityksen ja toinen toisen, mutta en siltikään saanut kokonaiskuvaa tapahtumien kulusta.

Lohdullista, että koko bussilastillinen niin fiksua väkeä, että höperyydestä, emme ymmärrä mitään.  Tulipahan käytyä.

Teksti Arja Sorvali

Pyörylän latulaatikkoarvonta

Verlan seudun kyläyhdistyksen hallituksen kokouksessa 16.7. on arvottu Verla t-paita latulaatikolla kävijöiden kesken.  Onnettarena toimi Eeva Viia ja onni suosi Helena Keskitaloa.  Helena voi noutaa voittonsa kylän kirppikseltä.  Latulaatikolla oli 84  kirjattua käyntiä.

Kiitos latujen tekijöille ja niitä ahkerasti käyttäneille hiihtäjille.

Verlan seudun kyläyhdistys ry

Tanssin taikaa seuratalolla 6.7.2019

Tänä iltana meitä tanssitti naapurikylän yhtye Hannu ja Leena Roitto.  Orkesteri aloitti kello 20 ja lattia täyttyi nopeasti tanssipareista.  Meitä oli illan aikana kaikkiaan 80 eikä orkesterin jäseniä ole laskuissa mukana.

Keinuimme valssin tahtiin ja polkkakin sai pareja lattialle. Tunnelmalliset tangot ja reippaat humpat eivät jättäneet ketään ”kylmäksi”.  Mietin puolessa välissä iltaa miesten paitojen selkämyksen kostumista, että onko meistä naisista tullut jotenkin vaikeammin käsiteltäviä?

Tanssijoiden keskuudessa oltiin tyytyväisiä musiikkiin, mistä löytyi jokaiselle sopiva poljento.  Itse jäin tietysti kaipaamaan sitä yhtä rockia, mutta kestän sen puutteen.

Puffetti palveli ansiokkaasti tanssikansaa.  Valikoimista löytyi niin makeaa kahvileipää kuin cocktailpiirakat munavoilla ja ”mukinakit” suolaista kaipaaville.

Viimeisen valssin jälkeen meitä jäi joukko lattialle taputtamaan sitä yhtä ylimääräistä, mutta joudumme odottamaan sitä ensi kesään.

Kiitos teille kaikille – yhdessähän me teimme sen tunnelman.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Liisa Kronholm