Pikkujoulut 5.12.2019

Pikkujoulukoristeita 1.12.

Kaikkea kaunista koristeisiin

 

Taannoin pikkujouluväki ihasteli harmaille laudoille tehtyjä pöytäkoristeita, joten päätimme tälläkin kertaa yllättää.  Liisa Kronholm ja Eeva Viia olivat kokoonpanopuolella ja Arjat (Sorvali ja Torikka) avustivat.  Kattauskoristelu oli siis hyvällä mallilla jo.

 

 

Suunnitelmien mukaan valmistelut etenivät 3.12. salin pöytäjärjestelyillä, kuusen pystyttämisellä ym. koristelulla. Esirippukin temppuili,joten Helge Viia ja Matti Hälikkä ahersivat sillä suunnalla.Olimme niin ahkeria, että saimme vapaa päivän 4.12.

Valmistelua kalustuksen suhteen

Kattausta

Illan tunnelmaa hämyssä

 

 

 

 

 

 

Varsinainen juhlapäivä koitti 5.12.  Ilmassa epävarmuutta edellisenä päivänä pitäisikö ympäristö hiekoittaa vai ei.  ”Onneksi” kostea ilma päivällä piti huolen liukkaudesta. 

Puheenjohtaja Arja Torikka toivotti kyläyhdistyksen puolesta pikkujouluvieraat tervetulleiksi ja Verlan Kirin sihteeri Ritva Musto puolestaan lausui Kirin toivotukset.

Laura Karttunen säesti yhteislaulut.  Yllätyksenä hän oli tuonut kirkonkylän satakielen, Helmi Mattilan, laulamaan meille muutaman joululaulun.  Kyllä oli kaunista kuultavaa.

Arvilan valmistama riisipuuro tarjottiin noutopöydästä puffetin puolella.  Hyväksi koettu kierrätys salin pääovista osoittautui taas hyvin toimivaksi vaihtoehdoksi.  Puuro maistui vieraille luumu- tai mustikkasopalla  tai perinteisesti maidon kera.

Verlan Kirin kuntolaatikoilla (Pyörylä ja Jukakoski) eniten käyneiden joukosta arvottiin lahjakortin saaja – viime vuotuiseen tapaan onni suosi Markku Sorvalia, joka sai juhlassa myös kaiverrettavana olleen kalakilpailun kiertopalkinnon.  Kiri muisti myös joogan ja jumpan johdosta seuratalon lämmityksestä ja siisteydestä huolehtivaa joukkoa – Arja Torikka, Liisa Kronholm, Eeva Viia ja Arja Sorvali.  Näytelmäkerhon näyttelijä/ohjaaja/dramaturgi/koreografi Auli Kallio kuului myös Kirin muistamiin henkilöihin.

Kyläyhdistyksen  hallitus  valitsi Kunniaverlalaiseksi  (4.) Tauno Hellstenin, joka sai valintansa merkiksi kunniakirjan ja kukkakimpun.  Kunniaverlalaiset Ilkka Laine (94 v.) ja Elli Vesa (98 v.) olivat myös seuraamassa Taunon valintaa tähän kunniakkaaseen joukkoon, ainoastaan Rainer Richter oli estynyt.

 Tietoon oli tullut uudet asukkaat Pahasaaressa, mutta vauvoista ei ollut muuta tietoa kuin vihiä, että ensi vuonna olisi myös vauvoja.

Kylän ”näytelmäkerho” esitti keksimänsä tapahtumasarjan.  Idea lähti lähinnä olemassa olevasta vaatetuksesta ja jokainen sai keksiä parhaiten suuhunsa sopivat sanat.  Auli toimi unineen Erikeeperinä tapahtumille, jotta saimme kokoon jonkinlaisen tarinan.  Meillä vuorosanat vaihtuivat joka harjoituskerralla (4), joten jos aika olisi sallinut ties mitä juttua olisi esim. hienon naisen suusta kuultu taksista puhumattakaan.

Miesenergialla ladattu tiimi – Jukka Sipilä, Matti Kallio, Pekka Pärssinen ja Ismo Puolakka – huolehti kahvitarjoilusta.  Torttukahvit on takuuvarma tarjottava pikkujouluissa, joten miehet saivat täyttää kahvipannujaan tiheään tahtiin.

Arvonta seurasi kahvittelun jälkeen.  Jotkut saivat taas useampia arpavoittoja ja jotkut vaan toivoivat saavansa edes yhden.  Puolakan Valmismatkojen lahjoittaman matkavoiton voitti Olli Lindholm ja päävoittoherkkukorin Kimmo Arkko.

Seuraavaksi illan kohokohta ainakin kilttien ihmisten mielestä – joulupukki.  Viime vuoden tapaan joulumuori saapui tuuraamaan pukkia, mutta hän suoriutui tehtävästään taas mallikkaasti.  Joulumuori halusi antamalleen lahjalle vastalahjaksi joko laulun tai tanssin.  Loppujen lopuksi jompikumpi esitys onnistui kaikilta.

Seuratalolla oli tänä vuonna pikkujoulun viettäjiä yli seitsemänkymmentä, joten kaikki yhdessä teimme taas kerran juhlasta tunnelmallisen Selman päivän pikkujouluillan.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Matti Hälikkä, Ossi Ojanen ja Arja Sorvali

 

Syksyn toritalkoot 3.10.2019

Kun päättyy tää (kesä), muisto vain jää…  Ennen kuin kesä on vain muisto, täytyy korjata kesän jäljet.  Aika vakiintuneeksi määräksi talkoolaisia on muodostunut 11 henkilöä.

Miehet kantoivat toripöydät torikahvioon.  Kahvion pöydät jätettiin ensimmäistä kertaa listakoppiin odottamaan seuraavaa kesää. Pöydät ovat tosi painavia ja miehet taas vuoden vanhempia (tiedetään, naisetkin vanhenee), joten oikein hyvä idea jättää pöydät samoihin tiloihin, missä niitä tarvitaan.

Torivarasto tyhjennettiin kirppikselle ja seuratalolle.  Olimme niin ansainneet taas kerran keittoruoan ja pullakahvit.  Tosin itse vähän myöhästyneenä en paljon pääse pullistelemaan työpanoksellani.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Kesän päätös 21.9.2019 Levonrannassa

Sadonkorjuutorin jälkeen ohjelma jatkui kurpitsojen punnituksella Levonrannassa.  Tauno Sorvali toi huippu digitaalivaa’an, joka ei antanut mitään anteeksi eikä myöskään lisäpainoa jaellut.  Meitä oli kasvatuksessa onnistuneita ja vähemmän onnistuneita.  Pelkkä katse kertoi mihin kategoriaan itse kuuluin. 

Kurpitsoja oli punnittavana lukumäärältään saman verran kumpaakin lajiketta – kesä ja talvi. Taina ja Seppo Pukkila voittivat sarjansa, joten siinä perheessä ei ole puutetta puutarhauutisista. Sarjojen toiset ja kolmannet saivat kukkasipulipussit palkinnoksi onnistumisestaan. ELLIWEEN TULOKSET V. 2019  Tänä vuonna poikkeuksellisesti myös ”häntäpää” palkittiin – Marja Huimala oli lahjoittanut palkinnoksi sarjojen kolmelle viimeiselle kurpitsasäilykkeitään.  Ajatella, meille tuli kaksi purkkia!

Järjestäjät eivät ole koskaan mitään tarkkoja sääntöjä luoneet kilpailuun.  Joskus on kuitenkin päätetty, että jättikurpitsoja ei hyväksytä kilpailuun ja samasta perheestä ei voi olla kahta kurpitsaa samaa lajiketta (jolloin kysymyksessä olisi perheen suurin ja toiseksi suurin kurpitsa!).  Meillä on mietittävää ensi vuoden kurpitsakilpailua ajatellen, jotta yksinkertaiset säännöt toimisivat vuodesta toiseen.

Puolakan Ismo oli sytyttänyt kokon antamaan valoa ja lämpöä.  Arvilasta tilattu lohisoppa lämpeni upouudella kaasukeittimellä hetkessä ja kalasopan kannattajat kuuluivat ihastelevan keittoa.  Ei ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään, kun kinuskikakun kuorrutus olisi halunnut veitsen mukana pois kakun päältä.  Taitavat leikkaajat saivat kuitenkin kakun taltutettua ja jokaiselle palalle riitti myös kuorrutusta. Nam.

Kurpitsat tuli punnittua, palkinnot jaettua ja tarjoilu nautittua.  Ilmassa sateen uhka, joten kaikki n. 50 kesän päättäjää ei turhia aikaillut kotiin lähdössä.  Järjestäjät saivat muutaman pisaran niskaansa jälkiselvittelyjen aikana, mutta ei mitään katastrofaalista.

Kesä on ohi ja syksy saapuu, mutta luonto antaa parastaan väriloistollaan.  Hyvää syksyä ja kiitos kuluneesta kesästä kaikille mukana olleille.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali 

Sadonkorjuutori 21.9.2019

Edellisen vuoden torimenestykseen pohjautuen päätimme järjestää sadonkorjuutorin tänäkin vuonna.  Elimme jännittäviä aikoja, kun 7.9. mennessä ei ollut tullut yhtään torimyyjäilmoittautumista.  Tiesimme, että kaksi kesätorimyyjää on ainakin tulossa, joten tapahtuma järjestetään.

Hätä ei lue lakia, kyläyhdistyksen hallitus otti haasteen vastaan.  Meitä oli toripöydän takana ky:n puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitajan puoliso plus kolme muuta myyjää.  Puheenjohtajalla oli myynnissä oman kasvihuoneen viinirypäleitä (makeita), luumuja, tyrniä ja lehtikaalia – sanoisin, että aika näyttävä otos kasvukaudesta.

Toiset meistä saivat kaikki kaupaksi ja jokainen ainakin jotain.  Lopuksi teimme vaihtokauppoja keskenämme, mikä ei ollut huono vaihtoehto päivän päätteeksi.

Kesän vihonviimeiseksi toripäiväksi ihan kelvollinen päivä.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Kyläkävely 8.9.2019 Pahasaari

Aikoinaan kyläyhdistys muodostettiin viiden kylän yhteenliittymänä. Näinollen väkisinkin jää toisen kylän tienoot hieman taka-alalle, joten aloimme järjestää tilanteen parantamiseksi kyläkävelyitä. Tällaisellä kävelyllä saa raittiin ilman lisäksi tutustuttua muihin kyläläisiin sekä reitin varrella oleviin taloihin sekä maisemiin.

Tälläkertaa talsimme yhdeksän kyläyhdistykseläistä Pahansaaren maisemissa. Aloitimme vajaan kahden kilometrin matkan Kouvola-Heinola tien varresta päätyen Pyhäjärven rantakallioille. Avarampaa ahvenanmaalaismaista maisemaa ei mielestäni muualta alueeltamme löydy. Tässäpä verraton kesän pyöräretkikohde eväiden kanssa istuksia sileällä auringon lämmittämällä rantakalliolla ja ihailla aukeavaa Pyhäjärven selkää. Tällä kertaa menomatkan aurinko ehti juuri pilveen ja navakka tuuli puhalteli järveltä.

Nautittuamme ja vaihdettuamme mukana tuomiamme eväsaarteita paluumatka tehtiin samoja jälkiä takaisin pikatien varteen kylän ilmoitustaulun luo. Muutamalle meistä reitti oli aivan uusi, meille kaikille kuitenkin kokemisen arvoinen.

Olin hyvä opas retkelle kun ei kukaan eksynyt, mutta paikallistiedoilta aika vaatimaton tolvana, kaipasimme oikeaa pahasaarelaista mukaan. Kuitenkin , olipa hyvä että lähettiin!

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

Perämoottorimysteerio

Levonrannassa, kyläyhdistyksen kesäpaikassa, on pidemmän aikaa ollut perämoottori säilytyksessä.  Perämoottori on varastoitu uimareiden pukukoppiin, joka ei siis ole välinevarasto.  Omistajan on syytä noutaa moottorinsa ennen 30.9., jolloin varasto tyhjennetään ja lukitaan talveksi.  Käy siis hakemassa moottori ensi tilassa, mikäli et halua sen joutuvan taivasalle.

Verlan seudun kyläyhdistys