Kevätreippailu Simon laavulle 19.5.2019

Tapanamme on ollut useampana vuotena tehdä ulkoiluretki sekä syksyllä, että keväällä. Tälläkertaa kohteemme oli Simon laavu Nuottakalliolla. Osalle porukasta kohde oli tuttu, mutta opastusta kaipaaviakin mukanamme  kulki. Pääjoukko alkoi sovittuun aikaan kavuta Teemperin mäeltä eväskantamuksineen kohti laavua, jossa Talasniemen osallistujat jo meitä odottivatkin. Alkumatkasta oli talvi tehnyt tuhojaan kaataen kuusia polun poikki. Kuusiesteet ylitimme ketterästi emmekä sortuneet poimimaan edes korvasientä, joita tänä keväänä ovat halukkaat poimineet riittämiin.

Perillä oli nuotio jo sytytetty ja laitoimme grillimakkarat paistumaan. Jälkiherkuiksi Arja T oli ajatellut hemmotella meitä ja paistanut kotonaan vinon pinon pitsireunaisia lettuja, jotka kera mansikkahillon ja kahvin ahmimme makoisasti suihimme.

Aika vierähti turinoidessa huomaamatta ja oli paluumatkan aika. Keventyneet kantamukset ja alaspäin viettävä polku helpottivat tuloa päätien varteen, josta erkanimme omiin suuntiimme kotia kohti.

Eipä onnistuneelta ulkoilulta voi enempää vaatia kuin mukavan jutustelun ja helteisen sään tuoma olo kotiseutumme mahtavissa maisemissa.

Ruokakurssi ’Kalaa ja kasviksia’ 7.5.2019

Ennen varsinaista ruokakurssia kotitalousneuvoja Ulla Rantanen kertoi ’Tavaran vaihtopäivistä’ 16.- 18.5. ent. Citymarketin tiloissa Tommolankadulla.  Viime vuonna kävijöitä oli 4500, joten hyvin on tieto mennyt perille tavaroiden viemisestä, hakemisesta tai vaihtamisesta.

Yleistietoutta kaloista saimme seuraavaksi.  Kuulimme tuoreen kalan tuntomerkit ja oikean säilytyksen.  Kalan käsittelytavat kerrattiin asiantuntijan opastuksella –  suomustaminen, nylkeminen, suolistaminen, huuhtelu ja fileointi.  Kalaa pitäisi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa, koska se on mm. hyvä D-vitamiinin lähde.  Kalan hyvät rasvahapot ja pehmeä rasva auttavat kolesteroli sekä sydän- ja verisuonivaivoissa  (ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan).

Kurssilaiset jaettiin kahden hengen ryhmiin ja jokainen ryhmä sai pari ruokalajia valmistettavakseen. Esikäsitellyt kalat olivat valmiina ruoanlaittoon.  Selkeät ohjeet ja avulias neuvoja helpottivat asioiden ripeää etenemistä.

Kaksi ja puoli tuntia – simsalabim – ruokapöytää jo katettiin kovalla vauhdilla.  En tainnut olla ainoa, joka oli ollut huonolla ruokinnalla päivän, kun tiesi pääsevänsä nautiskelemaan illansuussa. 

Luulen, että jatkossakaan meillä ei valmisteta silakkapihvejä eikä muikkurullia, mutta tiedä vaikka joku päivä hellalla porisisi ’Ranskalainen kalakeitto’. Talkkunainen marjaherkku kuuluu taatusti jälkiruokaherkkuihin.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Arja Sorvali ja Ritva Musto

Tapio Rautavaara -ilta 27.3.19

Kyllikki ja Raine Narva olivat rakentaneet jälleen mainion kuva- ja musiikkiesityksen tällä kertaa Tapio Rautavaarasta, joka esitettiin Seuratalossa keskiviikko iltana.

”Reissumies” Rautavaara oli syntynyt 8.3.1915 Nokialla, mutta muutti kolmiviikkoisena Hilda-äitinsä kanssa Oulunkylään. Tapion lapsuutta varjosti pula ruoasta ja vaatteista, isäkin häipyi omille teilleen Tapion ollessa viisivuotias. Vietettyään vuoden Tampereella lastenkodissa Tapio palasi äitinsä kanssa jälleen Oulunkylään, jossa 11-vuotias hento Tapsa sai Oulunkylän kunnanlääkäriltä ukaasin vahvistua, muuten hänet hakee ”Noutaja”, tästä alkoi kipinä urheilla. Monien pätkätöiden lomassa oli palo musiikkiin ja hän opiskeli viulun- ja mandoliininsoittoa kansankonservatoriossa. Kitaran Tapsa hankki 1923.

Oulunkylän Tähteä edustanut Rautavaara suoritti asepalveluksensa laivastossa. Jatkosodan alkaessa hän joutui kuitenkin maavoimiin ja taistelemaan sodan eturintamassa. 1942 hän pääsi Maaselän radioon viihdytysjoukkoihin  kuuluttajaksi. Sodan aikana tuleva filmitähti kävi lyhyitä kursseja SF:n filmikoulussa ja Suomen Teatterikoulussa.

1942 Tapio meni naimisiin Liisansa kanssa ja he saivat kolme tytärtä. 1945 ystävystyttyään Reino Helismaan kanssa syntyi 20 vuoden aikana useammat tunnetut Suomen historiaan jääneet musiikkikappaleet. Eräällä kiertueellaan poikkesi Tapsa Verlan Seuratalolla esiintymässä 40 – 50-luvun vaihteessa, tapahtuman muistavat eräät verlalaiset vieläkin.

Urheilun saralla Rautavaara voitti 1948 Lontoon olympialaisissa keihäänheiton kultamitalin tuloksella 69,77. Epävirallinen ennätyksensä oli 80,97 ja virallinen 75,47. Jousiammuntajoukkueessa  hän voitti maailmanmestaruuden v. 1958.

Monet Rautavaaran kappaleista peilasivat peitellysti myös hänen omaa elämäänsä, isoisän olkihattu olikin polkupyöränpumppu. Tapsan ongelmana oli alkoholinkäyttö, joten tuoppinsa jäljet hän tunsi valitettavankin hyvin, aina oli menestyneelle tähdelle juomia tarjolla.

Tapio Rautavaara näytteli 22:ssa elokuvassa ja levytti 328 laulua. Menestyneimpiä olivat sanoittamansa Isoisän Olkihatun lisäksi P. Mustapään runoon säveltämänsä Sininen uni.

Tapio Rautavaara kuoli 25.9.1979 uimahallissa kaatumisen jälkeiseen aivoverenvuotoon.

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

Puffetin antimia

Yleisöä takaa

Yleisöä edestä

 

 

 

Verlan Kirin pilkkikilpailut 23.3.2019

Kilpailuun osallistujat kerääntyivät ennen klo 9.00 Vannelahteen, Sorvalin rantaan.  Siinä hiottiin viimeiset taktiikat ja yhdeksältä lähdettiin kohti tuulista lahtea.  Ei paistanut aurinko, mutta ei onneksi satanutkaan.  Kolmen tunnin uurastuksen jälkeen oli aika lopettaa ja tulla punnitukseen.  Tarjolla oli myös pullakahvit ja grillimakkaraa lämmikkeeksi.  Kiitos kaikille osallistujille.

Tulokset:

MIEHET
1. Markku Sorvali 2430 g
2. Tauno Sorvali    2060 g
3. Matti Ahvenisto 1670 g
4. Matti Kallio 870 g
5. Ossi Ojanen 840 g
6. Pentti Mouhu 350 g
7. Kalevi Hokkanen 310 g
8. Ilpo Hellsten 180 g (joutui keskeyttämään kilpailun muiden menojen takia)

NAISET
1. ja viimeinen ja kaikkea siltä väliltä
Arja Sorvali 1440 g (eikä hävetä yhtään, kalastajan huomautus)

Kiertopalkinnon kesäkisoihin asti sai haltuunsa suurimman saaliin pilkkinyt eli Markku Sorvali.
Pienimmän saalin pilkkinyt (Ilpo Hellstenin poistuttua aiemmin) Kalevi Hokkanen sai lohdutukseksi mitalin kaulaan.

Teksti Ritva Musto; kuvat Ritva Musto ja Arja Sorvali

Kinkerit 15.2.2019

Verla-Pyörylän kinkerit Verlan seuratalolla olivat lämminhenkinen tilaisuus.  Alkukahvien jälkeen kanttori Hannu Muukka kysyi meiltä osaammeko läksyksi saamamme kinkerivirren.  Kysymys aiheutti hämmentyneitä katseita ympärille aivan kuin hän olisi puhunut jotain vierasta kieltä.  Lohdutukseksi kuulimme, ettei läksyvirttä ole osattu muissakaan kinkeritilaisuuksissa.  Helpotus.

Kappalainen Minna Tanska kertoi erilaisista tavoista rukoilla ja eri tarpeista rukoilemiseen.  Kaikilla tavoilla tulet kuulluksi, vaikkei se aina ehkä siltä tuntuisikaan. Minna Tanska kertoi piispa Martin Lönnebon kehittämistä rukoushelmistä, jotka johdattavat mietiskelyyn ja hiljaiseen rukoukseen, uskon ytimeen ja oman elämän äärelle. Helmien avulla on hyvä pohtia uskon keskeisiä teemoja.

Aino Lemminkäinen kertoi tämän vuotisesta yhteisvastuukeräyksestä lasten ja nuorten koulutukseen.  Keskusteltiin aiheesta onko Suomessakaan mahdollisuus kaikilla käydä koulua muuta kuin peruskoulutus. Osa keräysvaroista menee oman seurakunnan ja kotimaan tarpeisiin ja iso osa Kirkon Ulkomaan avun kautta sinne missä tarve on suurin lasten ja nuorten keskuudessa.

Opimme yhden virren viittomat ja lisäksi saimme tietysti seuraavia kinkereitä varten läksyvirren (Virsi 372, Isän käsi, sydämeeni) edellyttäen, että olin tarkkaavainen kuuntelija –  laulajaksihan minusta ei ole.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

 

Kukat ja kynttilät

Kinkeritarjoilu

Kahvihetki ennen alkuvirttä

Rukoushelmet

Rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2019

Tonttu
(runo Viktor Rydberg)

Pakkasyö on, ja leiskuen                        Vaiti metsä on, alla jään
pohja loimuja viskoo.                             kaikki elämä makaa,   
Kansa kartanon hiljaisen                      koski kuohuvi yksinään,
yösydänuntaan kiskoo.                          humuten metsän takaa.
Ääneti kuu käy kulkuaan,                     Tonttu puoleksi unissaan
puissa lunta on valkeanaan,                 ajan virtaa on kuulevinaan,                  
kattojen päällä on lunta.                       tuumii, minne se vienee,
Tonttu ei vaan saa unta.                        missä sen lähde lienee.                  

 

Verlan seudun kyläyhdistys kiittää kaikkia teitä, jotka olette vuoden mittaan osallistuneet tapahtumiin ja ennen kaikkea ahkeria talkoolaisia, joita ilman näiden tapahtumien järjestäminen ei olisi onnistunut.

Toivomme kaikille rauhallista ja mukavaa joulun aikaa ja ensi vuodelle toivomme yhtä runsasta osanottaoa kuin kuluneena vuonnakin.

Verlan seudun kyläyhdistys ry

Ulkoilupäivä Pukkilan Tainan ja Sepon laavulle 14.10.18

On keskipäivä Pyörylän maitokopilla. Sää retkelle on mitä parhain, ennustetaan lämpötilan kohoavan vuodenajan ennätyslukemiin 20 asteen tienoille. Reippailunhaluista kyläyhdistyksen väkeä ilmaantuu kyläteiden risteykseen kolmelta suunnalta kävellen, jotkut pyörällä ja muutamat autolla. Aikaisemmin maitolaiturille saapuneet ovat ehtineet jo perehtyä maitokopin kirjatarjontaan ja kesänäyttelyyn.

Matti korottaa ääntään kopin portailla ja kertoo ympäröivän peltoaukean historian suurista hetkistä: ”Keskiviikkona 28.4.1790 tämän peltoaukean ylitti n. 3500 Kustaansodan sotilasta mukanaan tykkejä, kuormastoa ja myös itse kuningas Kustaa III. Kohteena oli muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Pyörylän virran ylitys kosken matalimmassa kohdassa. Kustaan suututtaessa venäläiset joen takaisissa taisteluissa oli seurauksena 23.5.  majuri Ershovin johtamana 200 kasakan kostohyökkäys kylään. Provokaation seurauksena Pyörylä ja naapurikylät poltettiin, kyläläisten omistama Verlan mylly hävitettiin ja eräs Pyörylän  talon isäntä ja poikansa tapettiin heidän tullessa piilopirtistä hävityksen tilannetta pälyilemään.  Tapahtumien seurauksena joen rantatöyräällä sijainneet talot rakennettiin nykyisille paikoille Pyörylän mäen pohjoisrinteelle.”

Historia-annoksen jälkeen patikoitiin kahden kilometrin matka laavulle. Jalka kapsasi vielä kevyesti olihan mielessä perillä odottavat virvokkeet. Perttolan navetan nurkalla näimme Urpasen kantatilan viidestä talosta Perttolan, Anttilan ja Perätalon päärakennukset. Nurkalta lähtevän kujan vieriviereen rakennetut talousrakennukset on valitettavasti melkein kaikki purettu, ainoastaan Perttolan sauna v:lta 1810 yhä sinnittelee sijoillaan. Mikkolan talon ohitettuamme aukeaa näkymä Koppelinkulmalle ja oikealla siintää uusittuine kansineen ja kaiteineen Haapavalkamanjoen silta (nimi kartasta v:lta 1779). Uusissa kartoissa joki on nimetty Sonnanjoeksi, mutta vanhemmat kyläläiset käyttävät nimeä Junttinjoki. Oikealla kukkulalla näkyy Markonmäellä keltainen talo ja kuljemme Lehtisen pihapiirin läpi. Ylitämme, vasemmalta Pyörylän suolta, lähtevän puron. Vasemmalle jää myös Heikkilän pihapiiri ja tien vastakkaisella puolella sijaitsee toinen Lehtisen talo. Edelleen kulkiessamme sivuutamme Suorttasen talon, jonka takana pellon laidassa virtaa Lintukymeen laskeva Junttinjoki. Saavumme viimein pitkälle koivukujalle, jonka päässä välkehtii Lintukymi.

Nyt aistimme jo paistuvan makkaran ja pannukahvin tuoksun. Olemme perillä. Tarjoilu on ylenpalttinen: juomien lisänä grillimakkaraa, pitkopullaa, kuivakakkua, pipareita ja täytekakkua! Marja kertoo Taina-emännän viettäneen merkkipäiviä, josta mekin saamme osamme. Kajautamme onnittelulaulun melkein 40 hengen voimalla Tainalle.

Antimet nautittuamme ja kuulumiset kuultuamme paluumatka sujui omaan tahtiin melkein tulomatkan jälkiä seuraillen.

On hienoa, että kylässämme on tälläisiä vieraanvaraisia patikkaretkikohteiden rakentajia ja oheisohjelman järjestäjiä,  josta suurkiitos heille!

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä (mh), Helena Keskitalo (hk) ja Arja Sorvali (as)  – lisää kuvia heti kun niitä saapuu ”toimitukseen”

Verla -päivä 18.7.2018

Verla-päivä sujui pitkälti totutun kaavan mukaan.  Halukkaat pääsivät veneretkelle KymiSunin toimesta.  Puutarhuri Pirkko Koskinen opasti puutarhakierroksen ja Jussi Lemminkäisen opastuksella  tutustuttiin historiapolkuun.

Lapsille oli ohjelmassa pahvipaja sekä Selänpään VPK:n toimintaa.  Aikuisille ja miksei lapsillekin oli työnäytöksiä tallin puotien edustalla.  Kyläorkesteri Raakku esiintyi pariin otteeseen museon pihapiirissä.  Tasapainotaitelijat saivat yleisön varauksettoman ihailun osakseen.

KSS Energia juoksutti jälleen hetken Verlan koskea.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Taina Puolakka ja Arja Sorvali

Verla laulaa ja soi 7.7.2018

Tänäkin kesänä Verlassa laulettiin yhdessä.  Kitaran säestyksellä yleisöä laulatti Ari Klem. Liekö ihanteellinen kesäkeli vai mikä oli saanut liikkeelle laulajia siinä määrin, että istuinpaikat olivat kortilla.

Kuvat Arja Sorvali

Puh.joht. selin pitämässä huolta, että homma toimii

Laulajia penkit täynnä

Kaikille ei riittänyt istumapaikkoja

Elli Vesan kulkuneuvo etualalla ja Ari Klem kitaroineen laulattamassa taempana

Kesäretki Seppo Laatusen Pihkahoviin 20.5.2018

Melkein omankylän poika Seppo on itetaiteilijana kohonnut jo valtakunnallisiin sfääreihin. Niinpä kesäretkemme suuntautui Petäjäpostille Sepon ateljeehen Pihkahoviin.

Kokoonnuimme, etelästä tulijat, Kelopirtille, josta suuntasimme pohjoiseen Petäjäpostille ja siitä parisataa metriä päätien varrelta maitokopilta ateljeen pihaan. Siellä Seppo jo odotteli meitä riukuaidan takana. Kuulimme pienen historiikin Sepon taivalluksesta isänsä ja velipoikiensa kanssa Jaalan saloilla metsätöissä. Palo tehdä käsillä ja nähdä jo mielikuvituksessaan mitä erilaisista puun vänkyröistä voisi saada aikaiseksi on nyt nähtävisssä Pihkahovissa. Tosin useat veistokset ovat maailmalla, tämän hetken tunnetuimmat hahmot mm. Trump, Putin, Niinistö ovat Luston näyttelyssä Punkaharjulla. Pressun alta Seppo paljasti, vain meille, vielä keskeneräisen Englannin kuningattaren Elisabethin. Massiivisia puujärkäleitä Seppo on saanut pelastettua teoksiinsa viimehetkellä jo varmalta tuholta. Todella ilmeikkäitä ja monipuolisia eläin-, ihmis- ja taruolentoja ihmetellessä joku jopa uskalsi laittaa koko käsivartensa rutakosta nousseen krokotiilin kitaan.

Iltapäivän saatteeksi nautimme kodassa paistamiamme makkaroita ja jälkipalaksi nisua pullakahvilla Sepon säestäessä  haikeilla sävelillä haitarillaan. Nimet vieraskirjaan ja muutama ropo maitohinkkiin tervakuluihin ja kotimatkalle Sepon toivottaessa meidät jälleen tervetulleeksi uusia kehitteillä olevia ideoitaan katsomaan.

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali