Syksyn ulkoilupäivä 7.11.2020

Kyläyhdistys on joutunut perumaan useita suunnitelmissa  olleita tapahtumia koronaviruksen takia. Syksyn ulkoilupäivä katsottiin kuitenkin voitavan järjestää raikkaassa ulkoilmassa.

Niinpä parisenkymmentä reippailijaa oli saapunut Puolakankosken parkkipaikalle lähteäksemme n. 3 km lenkille Pyörylän maisemiin. Aurinko paistoi ja lämpötila oli kohonnut keskipäivällä kaikkien aikojen mittaushistorian lämpimimmäksi marraskuussa, siis matkaan. Padon ylitettyämme polku johti kyläyhdistyksen keväällä rakentaman kävelysillan yli Saksanvuoren alta kylätietä myötävirran suuntaan. Historiallisen  Saksanvuoren laelta oli Ruotsin kuningas Kustaa III tähystänyt Venäjän puolta huhtikuussa v. 1790. Myös  perimätieto kertoo ruotsalaisen ratsumiehen hevosineen pudonneen jyrkänteeltä alas kasakoiden jahtaamana, hevonen kuoli ratsastaja ei.

Tieltä poikkesi välipolku Vilkintielle, josta avautui laaja Vilkin peltoaukea, jossa kyntöpojat ahkeroivat traktorineen täydessä maanmuokkaustouhussa. Pellon laidasta erkani jälleen välipolku männikkökangasta Lintukymelle vievälle yksityistielle. Lähdimme tietä ylämäkeen, jonka huipun nyppylällä, Mikkolanvuorella, on aikoinaan sijainnut kylän nuorison huvittelupaikka aisakeinu.

Saavuimme kirjoittajan kotitalon pihaan ja edelleen Pyörylän keskustaan Perttolanmutkaan, jonka peilistä voi ennakoida vastaankurvaajat. Laskeuduimme mäkeä alas ja käännyimme Maitokoppikirjaston editse lähtöpaikkaa kohti padolle.

Auli oli jättäytynyt porukasta kahvinkeittäjäksi ja makkaranpaistajaksi, joten pääsimme valmiiseen tarjoilukotaan nauttimaan Aulin antimista.

Teksti Matti Hälikkä  kuvat Matti Hälikkä ja Liisa Kronholm

Jokohan kaikki tulleet?

Liisa puuttuu!

Auli paistaa

 

 

 

 

Pirkko johtaa joukkoa

Puolakankosken parkkialue

Lähtövalmisteluja

Pyörylän pyökki

Tyynyn täytettä saa halavasta

Tie Saksanvuoren alla

Maitokoppikirjasto 24/7/12

Nisuksen kyläkävely 13.9. (lisätty taustatietoa 25.10.)

Ilmoja on pidelly suotuisasti kyläyhdistyksen ulkoilmatapahtumille. Olemme välttyneet sademyräköiltä, vaikka pilvet ovat uhkaavina taivaanrantaa piirittäneet. Sunnuntain puoleltapäivin kokoontui Nisuksen kylän keskustaan parinkymmentä kyläkävelijää odotuksia täynnä kuulemaan Nisuksen vaiheista. Patikointimatkan pituus Kattilakosken tienhaarasta Kantokosken sillalle oli vain 600 m, mutta asuttuja tai asumattomia taloja matkan varrella nähtiin kymmeniä. Sillan Verlan puoli kuuluukin jo Verlan kuningaskuntaan, nythän olimme Nisuksen tasavallassa.

Nisu tarkoittaa Wikisanakirjassa vehnää tai pullaa, mutta myös saamenkielessä naista tai vaimoa. Voisiko Nisuksen nimen alkuperä ollakin seutua muinoin asuttaneilta saamelaisilta? Kyläkävelyn ohessa tätä nimiasiaakin pohdiskeltiin kuten kuulimme myös kylän vaiheilla tapahtuneita sattumuksia. Kylän ja talojen historiaa meille kertoilivat perusnisukselaiset Pertti Malin, Jorma Pessa ja Raimo Rajajärvi.

Nisuksen kylän muodostaa lukuisa määrä taloja, joista enin osa on vapaa-ajan asuntoja, mutta onpa muutama mökki saanut jälleen ympärivuotiset asukkaat. Pienien kaupunkimaisten tonttien määrään on osaltaan vaikuttanut aikoinaan Rossin isäntä, joka on mieluusti lohkaissut maitaan mökinpaikkaa hamuavalle. Läheisen Verlan pahvitehtaan vaikutuskin on ollut merkittävä kylän asukasmäärään. Heräsi ajatus, että Nisuksen kylästä olisi paikallaan kartta, johon vanhat perustalot nimettäisiin sijainteineen.

Paluumatkaa jatkoimme Kattilakosken partaalle, jossa meitä odotti Liisan kumppanineen loihtima kahvipöytä omenapiirakoineen. Haastettakin löytyi, sillä kovan tuulen takia sähköt olivat poikki juuri silloin, kun oli kahvinkeiton aika.

Kiitokset osallistujille, opas Pertille ja virvoituksesta Liisalle.

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

Pertti opastaa, keskellä Jorma ja oikealla Raimo

Tasavallan pääkonttori, Willigsmanin talo

Pertti muistaa perinteitä

Kahvi ja piirakka maistui Kattilakoskella

 

 

 

 

 

 

Alla lupaamaani tarinaa ”Nisuksen tasavallasta” Jorma Pessan kertomana. Arja Sorvali

Nisuksen Tasavalta

Kilometrin päässä meiltä Jaalan kirkonkylään päin sijaitsi Nisuksen kylä: Siinä asui alun kolmatta kymmentä savunpitäjää, joista vain 4 oli maatalouden harjoittajaa. Muut ansaitsivat leipänsä etupäässä Verlan tehtaan työläisinä. Sodan aikana ja vielä vuosia sen jälkeenkin kylän posti haettiin vuoroviikoin Verlasta ja tuotiin kylän keskellä olevaan Villigsmanin torppaan. Sinne kokoonnuttiin postia odottamaan ja parantamaan maailmaa. Melkein kuin sattuman oikkuna syntyi Nisuksen Tasavalta, jonka pääministeriksi tuli Taavi Villigsman. Muiksi ministereiksi ilman omaa salkkua tulivat Hannes Kallio, Akseli Kukkola ja Nestor Lindroos. Yhtään naisministeriä ei ollut vaikka sopiva ehdokas oli olemassa, nimittäin Taavin vaimo Iita joka ansiokkaasti hoiti kylän tiedotusasiat. Puheenaiheita olivat tietenkin sotauutiset, sitten perunan vaiheet.”Joko teidän potkot on idätetty?” Naapurien kylvöaikaa seurattin tarkasti, vihreän ilmestymistä pintaan, kukkimista ja tietenkin sadonkorjuuta. Vuoden lopulla tärkeä puheenaihe oli joulukuusi. Juu juu, katsottu on, oli melkein kaikkien vastaus. Joulun alla lähdettiin kuusen noutoon. Kas kummaa, kanto löytyi mutta kuusi puuttui. Kerrottiin, että kylän yhteinen kuusi loisti Ojasen pirtissä.

Vilis-Taavi alias Vilis-Tassu

Presidentti Taavi Villigsman l. Vilis-Taavi oli hauska ja monitaitoinen mies. Taavin mielestä arjenkin pitää olla huumorin sävyttämä. Kotitaloni oli hirsistä rakennettu ja Taavi pyydettiin tilkitsemään eli tihtaamaan hirsien raot. Taavin motto oli ain laulain työtäs tee, niin että laulut joissa ei ollut montaa julkaisukelpoista sanaa, raikuivat kaiken päivää. Isot mäet hän laski polkupyörän tangolla maaten hatun lierien lepattaessa tuulessa. Taavilla ei ollut omaa hevosta, mutta hän osasi hyvin matkia autoon tottumatonta teutaroivaa hevosta. Meitä nauratti kun hän kuritti pyöräänsä, joka kieltäytyi väistämästä autoa. Keväisin kuulosteltiin käen ensi kukuntaa. Yllättävän moni oli kuullut käen samaan aikaan. Joku ihmetteli miksi kukunta kuului niin alhaalta. Tarkastus tuotti tulosta, Presidentti oli muuttunut käeksi. Kepposten mestarin temppujen sarja oli loputon. Niihin kuului mm. kukon juottaminen humalaan. Taavin erikoisuuksista on mainittava erityisen pitkät sukset. Niissä oli taivutetut kärjet molemmissa päissä eikä niitä siksi tarvinnut kääntää paluumatkaa varten. Oli upeaa hiihtää Taavin tekemällä ladulla. Mutkaa ladusta oli turhaa etsiä.

Jorma Pessa

Talkoot koronan varjossa

Puolakankoskella rakennettiin kevään kuluessa talkoilla kävelysilta. Silta mahdollistaa totutun ulkoilupolun käytön loukkaamatta häiritsevästi rinnetontin uusien omistajien yksityisyyttä. Silta onkin muodostanut koskelle uuden nähtävyyden kevätkuohujen ohella. Talkoiltua polkua voi jatkaa vaikka maitokoppikirjastoon tai Puolakan sillalle osana vanhan Pyörylän sisääntulotien kävelyreittiä .

 

 

 

 

 

Ulkoilupäivä 20.10.2019

Koskaan ei voi tietää tähän aikaan vuodesta mitä tuleman pitää sään suhteen.  Tänään vallitsi mitä parahin syyssää, jopa aurinkokin näyttäytyi.  Puut olivat koristelleet polun lehdillään ja samalla tehneet siitä paikoitellen liukkaan.

Tutustuimme metsän hoitoon UPM:n Metsätietopolun numeroinnin ja selitelehtisen avulla. Matkalla näimme nuorta, varttunutta ja uudistuskypsää metsää ym.  Myös erikoisen mallinen rapakivi (Kymenlaakson maakuntakivi) löytyy polun varrelta.  Metsätietopolku on noin 2 km pitkä siis aivan kohtuullinen matka, vaikka onkin mäkistä maastoa.  Polku johtaa Karittasalmeen, missä voi käydä ihailemassa ylävirran maisemia.

Reilun tunnin samoilun jälkeen palasimme grillin ääreen ruokailemaan ja kahvikin teki kauppansa. Eki, Liisa ja Eeva olivat tällä kertaa huolehtineet muonituksen.  Kaikkiaan tapahtumaan osallistui 14 henkilöä. 

Vaikka olenkin kiertänyt kyseisen polun lukemattomia kertoja, ei harmita yhtään, että tuli lähdettyä taas kerran.  Suosittelen.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Pyörylän latulaatikkoarvonta

Verlan seudun kyläyhdistyksen hallituksen kokouksessa 16.7. on arvottu Verla t-paita latulaatikolla kävijöiden kesken.  Onnettarena toimi Eeva Viia ja onni suosi Helena Keskitaloa.  Helena voi noutaa voittonsa kylän kirppikseltä.  Latulaatikolla oli 84  kirjattua käyntiä.

Kiitos latujen tekijöille ja niitä ahkerasti käyttäneille hiihtäjille.

Verlan seudun kyläyhdistys ry

Kevätreippailu Simon laavulle 19.5.2019

Tapanamme on ollut useampana vuotena tehdä ulkoiluretki sekä syksyllä, että keväällä. Tällä kertaa kohteemme oli Simon laavu Nuottakalliolla. Osalle porukasta kohde oli tuttu, mutta opastusta kaipaaviakin mukanamme  kulki. Pääjoukko alkoi sovittuun aikaan kavuta ”Teemperin” mäeltä eväskantamuksineen kohti laavua, jossa Talasniemen osallistujat jo meitä odottivatkin. Alkumatkasta oli talvi tehnyt tuhojaan kaataen kuusia polun poikki. Kuusiesteet ylitimme ketterästi emmekä sortuneet poimimaan edes korvasientä, joita tänä keväänä ovat halukkaat poimineet riittämiin.

Perillä oli nuotio jo sytytetty ja laitoimme grillimakkarat paistumaan. Jälkiherkuiksi Arja T hemmoteli meitä paistamalla kotonaan vinon pinon pitsireunaisia lettuja, jotka kera mansikkahillon ja kahvin ahmimme makoisasti suihimme.

Aika vierähti turinoidessa huomaamatta ja oli paluumatkan aika. Keventyneet kantamukset ja alaspäin viettävä polku helpottivat tuloa päätien varteen, josta erkanimme omiin suuntiimme kotia kohti.

Eipä onnistuneelta ulkoilulta voi enempää vaatia kuin mukavan jutustelun ja helteisen sään tuoma olo kotiseutumme mahtavissa maisemissa.

Teksti Matti Hälikkä, kuvat Matti Hälikkä (mh) ja Arja Sorvali (as)

Palojärven hiihtoladut 23.3.

Pekka Valkeapää ilmoitti ehtineensä ajamaan Palojärven ladut eilen illalla.  Hiihdettävää latua on 3,6 km Palomäen pelloilla. Pekan mukaan Palomäelle meno onnistuu Pyörylästä parhaiten peltoreitin kautta, koska vanhan tien ladut todennäköisesti huonossa kunnossa.  Kiitos Pekka, toivotaan, että kukaan ei ole vielä ehtinyt pakata suksiaan kesäteloille.
Arja Sorvali

Pyörylä/Palojärvi hiihtouutiset 15.1.2019

Pyörylän ”hiihtostadion” on saanut ajetut ladut. Perinteisen murtomaahiihdon -tyylin latuset kiertävät jo totuttua uraa. Seppo Pukkila ajaa latuset kotoaan Junttin sillan kautta Pyörylän maitokoppia kohti ja sieltä Selänpääntien varteen mistä latu jatkuu tien yli Tolskan Juhan pellolle. Nyt ei muuta kuin ”hiihtimet” jalkaan ja latusille. Toivotaan, että ei tule liian lämmintä tai kylmää eikä kovasta tuulestakaan ole väliä, koska irto lumi yleensä tekee selvää jälkeä latusista.

Uutta!

Pyörylän maitokopille on viety ns. LATULAATIKKO.  Voit merkitä sinne nimesi hiihtoretkelläsi ja hiihtokauden päätteeksi kyläyhdistys arpoo pienen palkinnon hiihtäjien kesken. Lisäys 2.2.19 Jos Pyörylän latusille sattuu yhtä mielikuvitukseton hiihtäjä kuin minä (Arja Sorvali), latulaatikkoa ei löydy, vaikka maitokoppia kiertää kuinka monta kertaa.  Onneksi vastaantullut hiihtäjä kertoi, että laatikko on sähkötolpassa muutaman metrin maitokopilta koskelle päin.

Simo Hyökkäri on lingonnut hiihtäjille parkkipaikan Verlantien varteen (ns. Stenbergin suoran päähän), joten Verlasta tulevat pääsevät latusille mahdollisimman vähäisen autoilun jälkeen.

Eikä tässä vielä kaikki….

Latukartta Palojärvi-Palomäki

Pekka Valkeapää ilmoitti ajaneensa ladut Palojärvi-Palomäki suuntaan.  Sinulla on nyt mahdollisuus uusiin peltomaisemiin.  Yhdyslatu lähtee Pukkilan Tainan ja Sepon ulkorakennuksen takana olevalta pellolta ja jatkuu Hautalan kellarin ohi risteyksen yli Palomäen suuntaan peltoja ja vanhaa Jaalantietä pitkin.  Ohessa kartta mistä ilmenee ladun sijainti ja välimatkoja.  Molemmat latumiehet ovat luvanneet tehdä parhaansa, jotta latuset olisivat hiihdettävässä kunnossa.  Minä puolestani olen luvannut päivittää kotisivuille milloin latuset ajetaan.  Jatkossa löydät latujen ajot Muistathan! -osiosta.

teksti Arja Sorvali; kartan toimitti Pekka Valkeapää

Hiihtämisen iloa toivoo Verlan seudun kyläyhdistys

Ulkoilupäivä Pukkilan Tainan ja Sepon laavulle 14.10.18

On keskipäivä Pyörylän maitokopilla. Sää retkelle on mitä parhain, ennustetaan lämpötilan kohoavan vuodenajan ennätyslukemiin 20 asteen tienoille. Reippailunhaluista kyläyhdistyksen väkeä ilmaantuu kyläteiden risteykseen kolmelta suunnalta kävellen, jotkut pyörällä ja muutamat autolla. Aikaisemmin maitolaiturille saapuneet ovat ehtineet jo perehtyä maitokopin kirjatarjontaan ja kesänäyttelyyn.

Matti korottaa ääntään kopin portailla ja kertoo ympäröivän peltoaukean historian suurista hetkistä: ”Keskiviikkona 28.4.1790 tämän peltoaukean ylitti n. 3500 Kustaansodan sotilasta mukanaan tykkejä, kuormastoa ja myös itse kuningas Kustaa III. Kohteena oli muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Pyörylän virran ylitys kosken matalimmassa kohdassa. Kustaan suututtaessa venäläiset joen takaisissa taisteluissa oli seurauksena 23.5.  majuri Ershovin johtamana 200 kasakan kostohyökkäys kylään. Provokaation seurauksena Pyörylä ja naapurikylät poltettiin, kyläläisten omistama Verlan mylly hävitettiin ja eräs Pyörylän  talon isäntä ja poikansa tapettiin heidän tullessa piilopirtistä hävityksen tilannetta pälyilemään.  Tapahtumien seurauksena joen rantatöyräällä sijainneet talot rakennettiin nykyisille paikoille Pyörylän mäen pohjoisrinteelle.”

Historia-annoksen jälkeen patikoitiin kahden kilometrin matka laavulle. Jalka kapsasi vielä kevyesti olihan mielessä perillä odottavat virvokkeet. Perttolan navetan nurkalla näimme Urpasen kantatilan viidestä talosta Perttolan, Anttilan ja Perätalon päärakennukset. Nurkalta lähtevän kujan vieriviereen rakennetut talousrakennukset on valitettavasti melkein kaikki purettu, ainoastaan Perttolan sauna v:lta 1810 yhä sinnittelee sijoillaan. Mikkolan talon ohitettuamme aukeaa näkymä Koppelinkulmalle ja oikealla siintää uusittuine kansineen ja kaiteineen Haapavalkamanjoen silta (nimi kartasta v:lta 1779). Uusissa kartoissa joki on nimetty Sonnanjoeksi, mutta vanhemmat kyläläiset käyttävät nimeä Junttinjoki. Oikealla kukkulalla näkyy Markonmäellä keltainen talo ja kuljemme Lehtisen pihapiirin läpi. Ylitämme, vasemmalta Pyörylän suolta, lähtevän puron. Vasemmalle jää myös Heikkilän pihapiiri ja tien vastakkaisella puolella sijaitsee toinen Lehtisen talo. Edelleen kulkiessamme sivuutamme Suorttasen talon, jonka takana pellon laidassa virtaa Lintukymeen laskeva Junttinjoki. Saavumme viimein pitkälle koivukujalle, jonka päässä välkehtii Lintukymi.

Nyt aistimme jo paistuvan makkaran ja pannukahvin tuoksun. Olemme perillä. Tarjoilu on ylenpalttinen: juomien lisänä grillimakkaraa, pitkopullaa, kuivakakkua, pipareita ja täytekakkua! Marja kertoo Taina-emännän viettäneen merkkipäiviä, josta mekin saamme osamme. Kajautamme onnittelulaulun melkein 40 hengen voimalla Tainalle.

Antimet nautittuamme ja kuulumiset kuultuamme paluumatka sujui omaan tahtiin melkein tulomatkan jälkiä seuraillen.

On hienoa, että kylässämme on tälläisiä vieraanvaraisia patikkaretkikohteiden rakentajia ja oheisohjelman järjestäjiä,  josta suurkiitos heille!

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä (mh), Helena Keskitalo (hk) ja Arja Sorvali (as)  – lisää kuvia heti kun niitä saapuu ”toimitukseen”

Pyörylän hiihtolatu 1.3.2018

Tänään, maaliskuun 1. päivänä, Seppo Pukkila ajoi latukelkallaan meille verlalaisillekin ladun jäälle.  Eeva Viia teki testihiihdon ja vallan mainioksi kehui.  Minä kävin tietysti testaamassa omalta osaltani.  Ainoastaan yhdessä kohdassa oli latusilla suorastaan vettä ja nurinmenovaara olematon.

Toisin oli viikko sitten.  Meillä oli molemmilla, Eevalla ja minulla, mahdollisuus tutustua jääpeitteeseen ihan lähietäisyydeltä.  Märillä latusilla sukset painuivat ”syvälle” ja myöhemmin kun ladut jäätyivät niin monot kuin siteetkin takertuivat latujen reunoihin.  Nämä takertumiset aiheuttivat Eevalle kerran ja minulle kaksi kertaa mustan kannikan ja kynärpään sekä tärähdysvammoja sinne tänne.  Sisukkaina sivakoijina olemme kuitenkin jatkaneet harrastuksen parissa.

Nyt kaikki latusille, kun ainakin hetken meillä on baana auki.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali