Nisuksen kyläkävely 13.9.

Ilmoja on pidelly suotuisasti kyläyhdistyksen ulkoilmatapahtumille. Olemme välttyneet sademyräköiltä, vaikka pilvet ovat uhkaavina taivaanrantaa piirittäneet. Sunnuntain puoleltapäivin kokoontui Nisuksen kylän keskustaan parinkymmentä kyläkävelijää odotuksia täynnä kuulemaan Nisuksen vaiheista. Patikointimatkan pituus Kattilakosken tienhaarasta Kantokosken sillalle oli vain 600 m, mutta asuttuja tai asumattomia taloja matkan varrella nähtiin kymmeniä. Sillan Verlan puoli kuuluukin jo Verlan kuningaskuntaan, nythän olimme Nisuksen tasavallassa.

Nisu tarkoittaa Wikisanakirjassa vehnää tai pullaa, mutta myös saamenkielessä naista tai vaimoa. Voisiko Nisuksen nimen alkuperä ollakin seutua muinoin asuttaneilta saamelaisilta? Kyläkävelyn ohessa tätä nimiasiaakin pohdiskeltiin kuten kuulimme myös kylän vaiheilla tapahtuneita sattumuksia. Kylän ja talojen historiaa meille kertoilivat perusnisukselaiset Pertti Malin, Jorma Pessa ja Raimo Rajajärvi.

Nisuksen kylän muodostaa lukuisa määrä taloja, joista enin osa on vapaa-ajan asuntoja, mutta onpa muutama mökki saanut jälleen ympärivuotiset asukkaat. Pienien kaupunkimaisten tonttien määrään on osaltaan vaikuttanut aikoinaan Rossin isäntä, joka on mieluusti lohkaissut maitaan mökinpaikkaa hamuavalle. Läheisen Verlan pahvitehtaan vaikutuskin on ollut merkittävä kylän asukasmäärään. Heräsi ajatus, että Nisuksen kylästä olisi paikallaan kartta, johon vanhat perustalot nimettäisiin sijainteineen.

Paluumatkaa jatkoimme Kattilakosken partaalle, jossa meitä odotti Liisan kumppanineen loihtima kahvipöytä omenapiirakoineen. Haastettakin löytyi, sillä kovan tuulen takia sähköt olivat poikki juuri silloin, kun oli kahvinkeiton aika.

Kiitokset osallistujille, opas Pertille ja virvoituksesta Liisalle.

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

Pertti opastaa, keskellä Jorma ja oikealla Raimo

Tasavallan pääkonttori, Willigsmanin talo

Pertti muistaa perinteitä

Kahvi ja piirakka maistui Kattilakoskella

 

 

 

 

 

 

Ps, Kahvittelun lomassa oli puhetta Jorma Pessan kanssa, että hän toimittaa minulle myöhemmin tarinaa Nisuksesta.  Jos näin tapahtuu, lisään tarinan tänne.  Arja Sorvali 

Talkoot koronan varjossa

Puolakankoskella rakennettiin kevään kuluessa talkoilla kävelysilta. Silta mahdollistaa totutun ulkoilupolun käytön loukkaamatta häiritsevästi rinnetontin uusien omistajien yksityisyyttä. Silta onkin muodostanut koskelle uuden nähtävyyden kevätkuohujen ohella. Talkoiltua polkua voi jatkaa vaikka maitokoppikirjastoon tai Puolakan sillalle osana vanhan Pyörylän sisääntulotien kävelyreittiä .

 

 

 

 

 

Ulkoilupäivä 20.10.2019

Koskaan ei voi tietää tähän aikaan vuodesta mitä tuleman pitää sään suhteen.  Tänään vallitsi mitä parahin syyssää, jopa aurinkokin näyttäytyi.  Puut olivat koristelleet polun lehdillään ja samalla tehneet siitä paikoitellen liukkaan.

Tutustuimme metsän hoitoon UPM:n Metsätietopolun numeroinnin ja selitelehtisen avulla. Matkalla näimme nuorta, varttunutta ja uudistuskypsää metsää ym.  Myös erikoisen mallinen rapakivi (Kymenlaakson maakuntakivi) löytyy polun varrelta.  Metsätietopolku on noin 2 km pitkä siis aivan kohtuullinen matka, vaikka onkin mäkistä maastoa.  Polku johtaa Karittasalmeen, missä voi käydä ihailemassa ylävirran maisemia.

Reilun tunnin samoilun jälkeen palasimme grillin ääreen ruokailemaan ja kahvikin teki kauppansa. Eki, Liisa ja Eeva olivat tällä kertaa huolehtineet muonituksen.  Kaikkiaan tapahtumaan osallistui 14 henkilöä. 

Vaikka olenkin kiertänyt kyseisen polun lukemattomia kertoja, ei harmita yhtään, että tuli lähdettyä taas kerran.  Suosittelen.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Pyörylän latulaatikkoarvonta

Verlan seudun kyläyhdistyksen hallituksen kokouksessa 16.7. on arvottu Verla t-paita latulaatikolla kävijöiden kesken.  Onnettarena toimi Eeva Viia ja onni suosi Helena Keskitaloa.  Helena voi noutaa voittonsa kylän kirppikseltä.  Latulaatikolla oli 84  kirjattua käyntiä.

Kiitos latujen tekijöille ja niitä ahkerasti käyttäneille hiihtäjille.

Verlan seudun kyläyhdistys ry

Kevätreippailu Simon laavulle 19.5.2019

Tapanamme on ollut useampana vuotena tehdä ulkoiluretki sekä syksyllä, että keväällä. Tällä kertaa kohteemme oli Simon laavu Nuottakalliolla. Osalle porukasta kohde oli tuttu, mutta opastusta kaipaaviakin mukanamme  kulki. Pääjoukko alkoi sovittuun aikaan kavuta ”Teemperin” mäeltä eväskantamuksineen kohti laavua, jossa Talasniemen osallistujat jo meitä odottivatkin. Alkumatkasta oli talvi tehnyt tuhojaan kaataen kuusia polun poikki. Kuusiesteet ylitimme ketterästi emmekä sortuneet poimimaan edes korvasientä, joita tänä keväänä ovat halukkaat poimineet riittämiin.

Perillä oli nuotio jo sytytetty ja laitoimme grillimakkarat paistumaan. Jälkiherkuiksi Arja T hemmoteli meitä paistamalla kotonaan vinon pinon pitsireunaisia lettuja, jotka kera mansikkahillon ja kahvin ahmimme makoisasti suihimme.

Aika vierähti turinoidessa huomaamatta ja oli paluumatkan aika. Keventyneet kantamukset ja alaspäin viettävä polku helpottivat tuloa päätien varteen, josta erkanimme omiin suuntiimme kotia kohti.

Eipä onnistuneelta ulkoilulta voi enempää vaatia kuin mukavan jutustelun ja helteisen sään tuoma olo kotiseutumme mahtavissa maisemissa.

Teksti Matti Hälikkä, kuvat Matti Hälikkä (mh) ja Arja Sorvali (as)

Palojärven hiihtoladut 23.3.

Pekka Valkeapää ilmoitti ehtineensä ajamaan Palojärven ladut eilen illalla.  Hiihdettävää latua on 3,6 km Palomäen pelloilla. Pekan mukaan Palomäelle meno onnistuu Pyörylästä parhaiten peltoreitin kautta, koska vanhan tien ladut todennäköisesti huonossa kunnossa.  Kiitos Pekka, toivotaan, että kukaan ei ole vielä ehtinyt pakata suksiaan kesäteloille.
Arja Sorvali

Pyörylä/Palojärvi hiihtouutiset 15.1.2019

Pyörylän ”hiihtostadion” on saanut ajetut ladut. Perinteisen murtomaahiihdon -tyylin latuset kiertävät jo totuttua uraa. Seppo Pukkila ajaa latuset kotoaan Junttin sillan kautta Pyörylän maitokoppia kohti ja sieltä Selänpääntien varteen mistä latu jatkuu tien yli Tolskan Juhan pellolle. Nyt ei muuta kuin ”hiihtimet” jalkaan ja latusille. Toivotaan, että ei tule liian lämmintä tai kylmää eikä kovasta tuulestakaan ole väliä, koska irto lumi yleensä tekee selvää jälkeä latusista.

Uutta!

Pyörylän maitokopille on viety ns. LATULAATIKKO.  Voit merkitä sinne nimesi hiihtoretkelläsi ja hiihtokauden päätteeksi kyläyhdistys arpoo pienen palkinnon hiihtäjien kesken. Lisäys 2.2.19 Jos Pyörylän latusille sattuu yhtä mielikuvitukseton hiihtäjä kuin minä (Arja Sorvali), latulaatikkoa ei löydy, vaikka maitokoppia kiertää kuinka monta kertaa.  Onneksi vastaantullut hiihtäjä kertoi, että laatikko on sähkötolpassa muutaman metrin maitokopilta koskelle päin.

Simo Hyökkäri on lingonnut hiihtäjille parkkipaikan Verlantien varteen (ns. Stenbergin suoran päähän), joten Verlasta tulevat pääsevät latusille mahdollisimman vähäisen autoilun jälkeen.

Eikä tässä vielä kaikki….

Latukartta Palojärvi-Palomäki

Pekka Valkeapää ilmoitti ajaneensa ladut Palojärvi-Palomäki suuntaan.  Sinulla on nyt mahdollisuus uusiin peltomaisemiin.  Yhdyslatu lähtee Pukkilan Tainan ja Sepon ulkorakennuksen takana olevalta pellolta ja jatkuu Hautalan kellarin ohi risteyksen yli Palomäen suuntaan peltoja ja vanhaa Jaalantietä pitkin.  Ohessa kartta mistä ilmenee ladun sijainti ja välimatkoja.  Molemmat latumiehet ovat luvanneet tehdä parhaansa, jotta latuset olisivat hiihdettävässä kunnossa.  Minä puolestani olen luvannut päivittää kotisivuille milloin latuset ajetaan.  Jatkossa löydät latujen ajot Muistathan! -osiosta.

teksti Arja Sorvali; kartan toimitti Pekka Valkeapää

Hiihtämisen iloa toivoo Verlan seudun kyläyhdistys

Ulkoilupäivä Pukkilan Tainan ja Sepon laavulle 14.10.18

On keskipäivä Pyörylän maitokopilla. Sää retkelle on mitä parhain, ennustetaan lämpötilan kohoavan vuodenajan ennätyslukemiin 20 asteen tienoille. Reippailunhaluista kyläyhdistyksen väkeä ilmaantuu kyläteiden risteykseen kolmelta suunnalta kävellen, jotkut pyörällä ja muutamat autolla. Aikaisemmin maitolaiturille saapuneet ovat ehtineet jo perehtyä maitokopin kirjatarjontaan ja kesänäyttelyyn.

Matti korottaa ääntään kopin portailla ja kertoo ympäröivän peltoaukean historian suurista hetkistä: ”Keskiviikkona 28.4.1790 tämän peltoaukean ylitti n. 3500 Kustaansodan sotilasta mukanaan tykkejä, kuormastoa ja myös itse kuningas Kustaa III. Kohteena oli muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Pyörylän virran ylitys kosken matalimmassa kohdassa. Kustaan suututtaessa venäläiset joen takaisissa taisteluissa oli seurauksena 23.5.  majuri Ershovin johtamana 200 kasakan kostohyökkäys kylään. Provokaation seurauksena Pyörylä ja naapurikylät poltettiin, kyläläisten omistama Verlan mylly hävitettiin ja eräs Pyörylän  talon isäntä ja poikansa tapettiin heidän tullessa piilopirtistä hävityksen tilannetta pälyilemään.  Tapahtumien seurauksena joen rantatöyräällä sijainneet talot rakennettiin nykyisille paikoille Pyörylän mäen pohjoisrinteelle.”

Historia-annoksen jälkeen patikoitiin kahden kilometrin matka laavulle. Jalka kapsasi vielä kevyesti olihan mielessä perillä odottavat virvokkeet. Perttolan navetan nurkalla näimme Urpasen kantatilan viidestä talosta Perttolan, Anttilan ja Perätalon päärakennukset. Nurkalta lähtevän kujan vieriviereen rakennetut talousrakennukset on valitettavasti melkein kaikki purettu, ainoastaan Perttolan sauna v:lta 1810 yhä sinnittelee sijoillaan. Mikkolan talon ohitettuamme aukeaa näkymä Koppelinkulmalle ja oikealla siintää uusittuine kansineen ja kaiteineen Haapavalkamanjoen silta (nimi kartasta v:lta 1779). Uusissa kartoissa joki on nimetty Sonnanjoeksi, mutta vanhemmat kyläläiset käyttävät nimeä Junttinjoki. Oikealla kukkulalla näkyy Markonmäellä keltainen talo ja kuljemme Lehtisen pihapiirin läpi. Ylitämme, vasemmalta Pyörylän suolta, lähtevän puron. Vasemmalle jää myös Heikkilän pihapiiri ja tien vastakkaisella puolella sijaitsee toinen Lehtisen talo. Edelleen kulkiessamme sivuutamme Suorttasen talon, jonka takana pellon laidassa virtaa Lintukymeen laskeva Junttinjoki. Saavumme viimein pitkälle koivukujalle, jonka päässä välkehtii Lintukymi.

Nyt aistimme jo paistuvan makkaran ja pannukahvin tuoksun. Olemme perillä. Tarjoilu on ylenpalttinen: juomien lisänä grillimakkaraa, pitkopullaa, kuivakakkua, pipareita ja täytekakkua! Marja kertoo Taina-emännän viettäneen merkkipäiviä, josta mekin saamme osamme. Kajautamme onnittelulaulun melkein 40 hengen voimalla Tainalle.

Antimet nautittuamme ja kuulumiset kuultuamme paluumatka sujui omaan tahtiin melkein tulomatkan jälkiä seuraillen.

On hienoa, että kylässämme on tälläisiä vieraanvaraisia patikkaretkikohteiden rakentajia ja oheisohjelman järjestäjiä,  josta suurkiitos heille!

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä (mh), Helena Keskitalo (hk) ja Arja Sorvali (as)  – lisää kuvia heti kun niitä saapuu ”toimitukseen”

Pyörylän hiihtolatu 1.3.2018

Tänään, maaliskuun 1. päivänä, Seppo Pukkila ajoi latukelkallaan meille verlalaisillekin ladun jäälle.  Eeva Viia teki testihiihdon ja vallan mainioksi kehui.  Minä kävin tietysti testaamassa omalta osaltani.  Ainoastaan yhdessä kohdassa oli latusilla suorastaan vettä ja nurinmenovaara olematon.

Toisin oli viikko sitten.  Meillä oli molemmilla, Eevalla ja minulla, mahdollisuus tutustua jääpeitteeseen ihan lähietäisyydeltä.  Märillä latusilla sukset painuivat ”syvälle” ja myöhemmin kun ladut jäätyivät niin monot kuin siteetkin takertuivat latujen reunoihin.  Nämä takertumiset aiheuttivat Eevalle kerran ja minulle kaksi kertaa mustan kannikan ja kynärpään sekä tärähdysvammoja sinne tänne.  Sisukkaina sivakoijina olemme kuitenkin jatkaneet harrastuksen parissa.

Nyt kaikki latusille, kun ainakin hetken meillä on baana auki.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali

 

Laskiaistiistain hiihtolenkki 13.2.2018

Sen jälkeen kun Pärmäkoski ja Hakola olivat tehneet parhaansa, päätin minäkin lähteä katsastamaan tämän hetkisen kuntoni toissapäiväisillä laduilla.

Lähtörannassa vettä ja sohjoa oli enemmän kuin edellisellä kerralla eikä ladustakaan näkynyt minkäänlaista jälkeä.  Joissain kohdissa tiesin osuneeni vanhaan latupohjaan, kun sukset nuljusivat enemmän kuin aikaisemmin.  Latukoneena toimiminen kulutti varmasti energiaa, mutta vauhti ei päätä huimannut.  Vastarannan kaislikossa suhisi todella eksoottiseen tyyliin, puuttuivat vaan palmut ja vesisukset.

Kun pääsin ”hiihtostadionille” eli pellolle ja näin äskettäin ajetut ladut, pysähdyin hetkeksi nauttimaan silmiä hivelevästä näystä.  On nuo nano- ja optigripit siitä mainiot sukset, että vaikka välillä hiihtelet vedessä niin kuivalla lumella voit jatkaa harjoitusta ilman hämminkiä.

Stadionhiihdon jälkeen odotti juuri tarpomani hiihtolatu.  Pellon ojan ylitys ei mennyt niin kuin Strömsössä.  Toinen sauva kummasti jousti ja lähempi tarkastelu osoitti sauvan katkenneen.  Ei ollut näköpiirissä toista hiihtäjää, jota olisin voinut syyttää, mutta eipä näkynyt huoltoakaan missään.

Onnuttuani loppumatkan (1,5 km) maaliin tiesin tehneeni mittavan urheilusuorituksen.  Kännykän ”Sport tracker” ilmoitti minun hiihtäneen 5,54 km ja kuluttaneen 808 kcal, kaikki tuohan vastaa varmaan ainakin pistesijaa.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali