Pyörylän latulaatikkoarvonta 20.4.2022

Latulaatikko oli hiihtäjien kirjauksia varten käytössä ajalla 2.2. – 3.4.2022.  Kaikkiaan kirjauksia oli tänä vuonna 141 ja tiedän, että kaikki eivät käyntiään kirjanneet.  Melkoisen suosion peltolatu on hiihtäjien keskuudessa saanut.

Jokainen hiihtäjä oli tavan mukaan oikeutettu yhteen arpaan kirjausmäärästä riippumatta.  Arvontaan osallistui 33 hiihtäjää.  Voittaja arvottiin kyläyhdistyksen hallituksen kokouksessa 20.4.  Onnetar suosi Päivi Iiskolaa, joten hän voi noutaa voittamansa T-paidan kyläyhdistyksen kirpputorilta sen avauduttua.

Kiitos kuluneesta hiihtokaudesta latujen tekijälle, Seppo Pukkilalle, ja tietysti latuja ahkerasti käyttäneille hiihtäjille.

Arja Sorvali
Verlan seudun kyläyhdistys ry

26.2.22 Pyörylässä laatulatu

Pyörylän latu on tällä hetkellä oivassa kunnossa. Autolla tulijat voivat jättää kulkupelin joko maitokopille tai Puolakan sillan Jaalan puolelle.

Galleriassa Sanna-Mari Virtasen, Helena Keskitalon, Matti Hälikän ja Arja Sorvalin kuvaukset hiihtoladun maisemista.

Jos Sinulla on kuva tai kuvia Pyörylän hiihtoreitin varrelta ja haluaisit näyttää otoksesi muillekin, lähetä kuva osoitteella 1arja.sorvali(at)hotmail.fi niin lisään sen kuvagalleriaan. 
 
Hiihtäjän terveiset: Tässä muutamia kuvia Pyörylän hiihtoladulta, kuvattu 13.3. Hiihtelin sikin sokin latuja noin 15km, välillä myös vähän “offroadia” Kiitos kivoista laduista ja aurinkoista kevään jatkoa 🌞
Terveisin Sanna-Mari Virtanen, Kouvola

Hiihtointoa toivoo Kyläyhdistys!

Joulu ja uusi vuosi 2022

Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.

Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki pimeydessä
nyt voi olla jokainen,

Pieni liekki, joka kantaa
valon luokse kaikkien.

– Anna-Mari Kaskinen –

 

Tunnelmallista joulunaikaa
ja
Turvallista vuotta 2022

Verlan seudun kyläyhdistys ry

Levonrannan syystalkoot 18.9.2021

Talkookutsu oli kuultu ja saanut liikkeelle 19 innokasta ja ahkeraa ”talkoilijaa” syksyisenä lauantaipäivänä. Sääkin oli syksyisen vaihteleva; tuulenpuuskien ja pienten sadepisaroiden lisäksi aurinko näyttäytyi ajoittain.

Monenlaisia tehtäviä oli kertynyt talkoolaisten hoidettavaksi. Oli vanhan purkua, uuden rakentamista, alueen siistimistä ja talvea varten varustautumista. Osa talkoolaisista aloitti viimeistelemällä kesätorin ja kirppiksen talviteloilleen. Toisaalla Levonrannassa oli jo aloitettu hieman aikaisemmin, koska uusi grilli tuotiin silloin ja se oli kannettava katokseen. Lisäksi vanha tulipaikka purettiin ja tilalle valettiin uuden grillin ”peti”. Oli ruukkipyttyä ja vispilää ja tietysti valumuotti, jonka Ismo oli etukäteen askarrellut.

 Hommat sujuivat vikkelästi ja kaikkialla oli tekemisen meininki. Haravat heiluivat ja iloinen rupattelu kuului eri suunnista työn lomassa. Yleistä hilpeyttä herätti, kun Ismo muun miesväen  avustamana  kaappasi jo ammoin tehtävänsä tehneen puu-ceen  traktorin etuhaarukoihin ja kuljetti sen köyrikokon pohjaksi kokkopaikalle. Siinä se vielä viimeisen kerran ilahduttaa juhlaväkeä kesäkauden päättäjäisissä, kun kokko sytytetään pimenevässä syysillassa.

Touhua riitti ja päätteeksi emännät hihkaisivat kahville kutsun jota mielihyvin noudatettiin. Vilkas ja iloinen jutustelu jatkui kahvimukien ääressä. Vähitellen maltettiin jättää Levonrannan kaunis syksyinen maisema odottamaan seuraavaa viikonloppua, jolloin kesäkausi virallisesti päätetään.

Teksti Helena Rantanen; kuvat Mari Järvinen (mj), Liisa Kronholm (lk) ja Arja Sorvali (as)

Hartaushetki Levonrannassa 15.8.2021

Pilvipoutaisessa säässä paikalle oli saapunut 18 henkilöä hiljentymään loppukesän, jo
perinteeksi tulleeseen Jaalan kappeliseurakunnan ja Verlan seudun kyläyhdistyksen
järjestämään tilaisuuteen. Koska sää suosi, meidän ei tarvinnut ”ahtautua” monitoimi
katokseen, vaan voimme terveysturvallisesti istua katoksen lisäksi kahdella pitkällä
penkillä avoneliössä ja kuunnella Minna Tanskan puhetta.

Kanttori Hannu Muukka asettui varmuuden vuoksi katon alle, mistä sähköurkujen ääni
kuului meille hyvin, naapurin Ristolta lainatun sähkön voimalla. Saimme käteemme
virsikirjojen sijaan lauluvihkot, joissa näytti olevan aivan outoja lauluja, kunnes tarkemmin
katsottaessa selvisi sävelten olevan tuttuja kansanlaulujen sävelmiä ja niinpä aloitimme
tilaisuuden laulaen.

Minna Tanska puhui päivälle annetun raamatun tekstin pohjalta itsetutkistelusta, joka
meillä suomalaiskansallisen luonteenlaadun johdosta useasti muuttuu itsehutkisteluksi.
Nykyään varsinkin koulumaailmassa puhutaan itsearvioinnista. Hyvä neuvo tästä
selviytymiseen on realismi ja armollisuus itseä kohtaan. Keskustelu aiheesta virisi vasta,
kun aloimme muistella kokemuksia kuhunkin itseen kohdistuneesta arvioinnista. Siitä hyvin
monella oli muistoja kouluaikaisesta laulukokeesta. Mieliin oli jäänyt miten yksinlaulu koko
luokan kuullen, joko omalta paikalta tai peräti luokan edessä katederilta oli ”sielua”
rassaava kokemus, varsinkin jos ei sattunut olemaan varsinainen laululintusen alku.
Kaikista omista rajoitteistamme huolimatta lauloimme loppulaulut kanttorin johdolla sujuvsti
kansanlaulujen sävelin.

Jo Minnan puheen aikana oli ukkonen kolistellut Nisuksen suunnassa ja nyt Levonkallion
takaa kohosi synkkiä pilviä, joten kyläyhdistyksen puheenjohtaja kutsui ja kehoitti väkeä
reippaasti ja kursailematta siirtymään kirkkokahville. Siinä kahvitellessa jutustelu jatkui
vilkkaasti ja olisi varmaan jatkunut pidenpäänkin, mutta ukkonen jyrähti jo lähellä. Onneksi
väki oli jo osittain poistumassa, kun taivaan vesihanat aukenivat ja vettä alkoi tulla
kaatamalla. Siinä sateessa kyläyhdistyksen väki kokosi penkit ja kahvitarvikkeet suojaan.
Sään puoleen tilaisuus oli ajoitettu melkein minuutilleen ja väki Levonrannasta pääsi pois
kuivana, lukuunottamatta polkupyörällä liikkeellä olleita.

Hiljentymishetki luonnon keskellä, luonnon ehdoilla on aina arvaamaton, mutta antoisa.
Kiitos osallistujille ja yhteistyökumppanillemme Jaalan kappeliseurakunnalle.

Teksti Helena Rantanen; kuvat Kimmo Arkko

Tapahtumakalenterin tapahtumia 3.7.-27.7.

En tiedä kuinka paljon painoarvoa on tällaisilla tapahtumien kertaamisilla, mutta itse ajattelen, että kun tapahtuma on ilmoitettu, olisi mukava tietää miten se toteutui.  Tietenkin hyvä tapa edellyttää, että järjestäjä ilmoittaa peruuntumisesta, jos siihen olisi aihetta. Edellä mainittu mielessä ajattelin kirjoittaa toteutuneista (sen vähän minkä tiedän).

Verla laulaa ja soi 3.7.

Meillä ei ollut toimittaja paikalla, mutta onneksi valokuvaaja oli, joten saldona on muutama kuva. Laulattajina tässä yhteislaulutilaisuudessa olivat Hannu ja Leena Roitto.  Patruunan puiston hellesäässä oli paikalla yli kolmekymmentä laulajaa ja enempäänkin oli varauduttu.

 

 

 

 

 

 

 

 

kuvat Matti Hälikkä ja Matti Koljonen

Tanssit seuratalolla 3.7.

Niin teksti- kuin kuva-antikin oli vielä heikompi tansseista kuin mitä yhteislaulutilaisuudesta.  Kaikki allaoleva on kuulopuheeseen perustuvaa kommentointia.  Hannu ja Leena Roiton yhtye takasi niin tangoihin kuin muihinkin tanssikappaleisiin tahdin viime vuotiseen tapaan.  Puffetissa oli tarjolla tanssijoille niin suolaista kuin makeaa ja ennen kaikkea juomia, koska ilta oli suorastaan kuuma ilman liikuntaakin. Tansseihin oli saapunut suurin piirtein sama määrä ihmisiä kuin päivän lauleloissa, joten olivatko musiikin parissa viihtyneet siirtyneet uudelle estradille.

Kävelykierros – Verlan talot 27.7.

Kouvolan kaupunkioppaat ry järjesti ”Valkealan tai Venähmaan puolen” taloista ja asukkaista kertovan kävelykierroksen oppaana Hannu Pukkila.  Lähtöaikana sillankorvassa odotti kierroksen alkamista kolmisenkymmentä opastettavaa.  Helle jatkui myös tiistai-iltana, joten keskittyminen ja käveleminen olivat haastavia meille kaikille.    Hannu Pukkilalla on tietoa Verlan tehtaan perustamisesta sekä taloista ja asukkaista paljon enemmän kuin mitä 1,5 tunnin opastettuun aikaan saa mahtumaan.  Itse Valkealan puolen keltaisessa kasarmissa (purettu 80-luvulla) syntyneenä olin ”järkyttynyt” kuullessani syntyneeni Hölmölässä (olisihan Törmälästä varmaan saanut paremman lähdön maailmalle?).  Jos en ihan väärin muista, samassa talossa oli myös neuvola/terveydenhoitajan vastaanotto.  Talossa asui myös Savolaisen Emmu, joka oli tehtaalla konttoristina.  En ollut kovinkaan vanha, kun muutimme Jaalan puolelle, joten muistanko nuo asiat itse vai onko vaan kuulopuhetta?  Venähmaan puolen kävelyopasta voi ostaa museon myymälästä, jos et päässyt kävelykierrokselle ja entinen Werla kiinnostaa.

 

 

 

 

 

 

Kuvat ja tekstit Arja Sorvali 

 

Juhannus 2021

Kyläyhdistyksen hallitus on kokouksessaan 16.6. päättänyt, ettei juhannuskokkoa polteta tänä(kään) vuonna Levonrannassa.  Sääennusteiden mukaan on epätodennäköistä avotulen teko aattona, joten nyt kaikki juhannuksen viettäjät ehtivät vielä muuttaa suunnitelmiaan, jos olivat aikoneet tulla Levonrantaan. 

Hyvää juhannusta vietittepä sitä missä tahansa!

toivoo Verlan seudun kyläyhdistys ry

 

Kesätoritalkoot 22.5.2021

Eilen, lauantaina, talkoilimme kesätorin lähes avajaisia vaille valmiiksi.  Sihteeri sekoitti ilmoituksessa talkoopäivän nimen suhteessa numeroihin (kukapa olisi tiennyt kumpiko on oikein?).  Paha saa palkkansa ja kiersin ilmoitustaulut teippaamassa virheitä piiloon ja oikeaa tietoa näkyviin. Voi minua!

Talkoissa oli väkeä hämmästyttävän paljon (19).  Mikä ilahduttavinta joukossa oli muutama uusi talkoolainen ja nuoriso-osaston oppisopimuslaiset olivat tutustumassa oikeaan talkoohenkeen myöhemmin käytettäväksi.

Tällä kertaa miehillä ei ollut peräkärryä apuna, mutta pöydät siirtyivät torialueelle lihasvoimallakin rivakkaan tahtiin.  Torilla odottaa kymmenen pöytää myyjiä 5.6. avajaisiin.  Torikahvion kalustus vaatii vielä viimeistelyä, mutta suunta on oikea.  Varastokomeron siivous/järjestely sujuu Liisan komennossa joka vuosi yhtä tehokkaasti.

Kun työt olivat loppusuoralla, menimme Werlan Helmeen nauttimaan päiväkahvit sämpylän kera.  Olipa mukava saapua ns. valmiiseen pöytään, jonka mahdollisti 1.5. avattu Helmi.  Terassilta oli ilo silmäillä tien toiselle puolelle, missä tiesimme töiden olevan hyvällä tolalla.

Kiitos talkoolaisille työpanoksestanne.

Torilla tavataan

Verlan seudun kyläyhdistys ry

teksti Arja Sorvali; kuvat Mari Järvinen (mj) ja Arja Sorvali (as)

Levonrannan talkoot ja Verla-sitin siistiminen 5.5.2021

Olihan ilma! 

Villaista alle ja tuulta pitävää ylle niin jotenkuten tarkeni tehdä töitä.  Sääennuste lupasi sateen alkavan klo 17 ja tällä kertaa ennuste osui niin nappiin, että ajan olisi voinut tarkistaa ensimmäisistä pisaroista.  Tavaksi on muodostunut 15-20 henkilön osallistuminen talkoisiin ja tällä kertaa täsmäluku oli 17. 

Jo talvella oli rantaan tilattu hiekkaa uimarannan ja muun ympäristön parannustarpeiksi.  Simo Hyökkäri kävi traktorillaan tekemässä voitavansa hiekan levityksen suhteen ja miestyövoima talkoissa hoiteli hienosäädön.  Hyvältä näyttää maisemointi ainakin tällä hetkellä.

Hälikän Matti merkitsi värikkäämmillä nauhoilla Kokkokallion polun, jotta ensikertalaisetkin pysyisivät polulla.

Itse osallistuin Kronholmin Liisan kanssa ”sitin” tienpientareiden siistimiseen.  Ohikulkijoille on annettava kiitosta roskaamattomuudesta, kun emme saaneet kuin puolikkaat säkilliset rojua reilun 2 km:n matkalta.  Järvisen Mari ja Juuso ovat keränneet Nisuksen suunnalta potasta (kumma miten pottakin voi käydä tarpeettomaksi kesken matkan?!) lenkkareihin ja kaikkea siltä väliltä.

Ei edes grillituli kyennyt lämmittämään, kun järveltä puhalsi hyytävä tuuli.  Useampi kuin yksi talkoolainen suunnitteli urakan päätteeksi saunan lauteille kömpimistä, mikä lienee ainoa paikka normaalilämmön saavuttamiseksi.

Kiitos kaikille talkoolaisille osallistumisesta – kesän aktiviteetit on polkaistu käyntiin.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Mari Järvinen (mj) ja Arja Sorvali (as)