Uppotukin metsästys 1940-luvun lopulla

Osuvampikin kategoria artikkelille kuin Uutiset on varmasti olemassa, mutta jos et ole tietoinen artikkelissa kerrotuista asioista, tapahtumat tulevat varmasti ylittämään uutiskynnyksen. Nisuksen kyläkävelyn (13.9.2020) uutisointi sai 25.10.2020 lisäväriä Jorma Pessan tarinoinnista ”Nisuksen tasavallan” elämänmenosta.  Jos olet lukenut tarinan, et tule pettymään tämänkään arjenkuvauksen annista.

Jorma Pessa, kokemusasiantuntija, kertoo alla taustoja tukinuitosta ja tarkkaa kuvausta koulupoikien ansiotyöstä uppotukkien kerääjinä. 

Teksti Arja Sorvali


Uppotukin metsästys

Puuteollisuuden valintoja

Puunjalostusteollisuuden sijoittuminen suurten jokien varsille ei ollut sattuma vaan taloudellisen pohdinnan tulos. Ratkaisihan se mm. kaksi toiminnan osa-aluetta, raakapuun kuljetuksen ja itsetuotetun energian  saannin. Mäntyharjun reitin teollisuutta edustivat vain Kalso Oy:n vaneritehdas Vuohijärvellä ja Verlassa puuhiomo-ja kartonkitehdas. Reitti yhtyi Kymijokeen Jaalan Pyhäjärvessä. Se oli kuitenkin tärkeä raakapuun kuljetusväylä. Varsinaiset rahanhajua tupruttavat tehtaat olivat Kymijoen varressa. Suuria vientisahoja oli lisäksi joen suulla Kotkassa. Puun uitossa siirryttiin vähitellen nippu-uittoon, mutta kun puunkorjuun koko ketju trimmattiin, puunkuljetus siirtyi kumipyörille. Kumipyörien valta-asemasta tuli pysyvä. Tämän vuoksi nippu-uitto esim. Mäntyharjun reitillä jäi lyhyeksi. Automiehet saivat mainetta ja teollisuus säästi satoja miljoonia.

Tämän tarinan tapahtumat ajoittuvat 1940-luvun lopulle, jolloin irtopuun uitto oli vallitsevana.

Koulupojat miesten töissä

Koulupojille oli huonosti tarjolla kesätöitä. Ne olivat joko liian raskaita tai ikä oli esteenä. Keksimme serkkuni Teuvo Ukon kanssa tarjoutua uppotukin nostohommiin. Uittoyhtiö antoi suostumuksen ja tarjosi välineet, veneen ja nostokeksin, joka oli vartavasten suunniteltu tähän työhön. Sen piikikäs kärki oli karhennettu ja sen jatkeena oli holkki, jonka sisällä keksin varsi saattoi tehdä n. 10 cm:n pystyliikkeen. Liikkeen avulla varmistettiin keksin tarttuminen nostokohteeseen. Toiminta-alueena olivat Verlan yläpuoliset vedet, Niskajärvi, Suolajärvi ja myöhemmin myös Vuohijärvi. Puut piti koota rannalle tulvarajan yläpuolelle ja erotella kepeillä eri yhtiöiden tukit ja propsit. Tutuiksi tulivat yhtiöiden merkit, kuten Askolinin A, Eklöfin E, Gutzeitin tähti, Hallan pipari, Inkeroisten kolmio, Kymin pallo, Myllykosken sydän, Ristiniemen risti ja Sunilan Y. Tässä työssä viehätti myös kappalekohtainen palkka. Miehen työstä miehen palkka.

Nuumasalmen kapeikko

Niskajärveltä hinatut lautat piti palastella pienemmiksi pyräiksi, jotta veto kapean ja käyrän Nuumasalmen läpi oli mahdollinen. Salmen jälkeen pyräät koottiin taas isommaksi lautaksi Suolajärven ylitystä varten. Salmen kummallekin puolelle jäi tukkeja seisomaan pohjaan, niistä tuli ns. “kekkoja.” Osa vajosi pohjaan uppotukeiksi, joiden nostoon meillä oli oiva työkalu. Lujasti pohjaan juuttuneet puut saatiin irti venettä keikuttamalla. Komennolla “narut tyriin” tukki sidottiin veneen laitaan. Propsit pinottiin veneen laitojen päälle.

Oravasalmen hautausmaa

Siikakosken virta toi Vuohijärveltä kootut puut Oravasalmen kautta Suolajärven yli hinattaviksi. Virran voima ehtyi salmessa ja siitä tuli monen puun matkan pää. Vettä oli metritolkulla. Pohjan haraaminen pitkällä keksillä oli hyvin raskasta, nosto sinänsä varsin helppoa. Tiesimme paikan Tapanilan Sulon reviiriksi ja meitä kiinnosti lähinnä oliko puita vielä jäljellä. Olihan niitä mutta jätimme nekin Sulon nostettaviksi.

Seikkailuja Vuohijärvellä

Voimantunnon kasvaessa siirryimme Vuohijärvelle. Siikakoskelta Nurmisen Jallun kaupasta hankimme tarvikkeita, köyttä, teetä, sokeria ja säilykkeitä “nötköttiä”. Voi ja leipä oli tuotava kotoa. Vuohijärveä sanotaan Valkealan mereksi, eikä suotta. Edessämme oli kilometrien ulappa, kun ajattelimme että tukit ovat samanlaisia kuin kalat, niitähän on kuulemma aina enemmän vastarannalla kuin kotopuolella. Raskas keluvene olisi ollut liian rankka soutaa mutta onneksemme oli myötätuuli. Nostimme veneen kokkaan koivunlatvan ja ajoimme ulapan yli “purjeilla”. Väittämä vastarannan aarteista piti sikäli paikkansa, sillä Vuohijärven itäpuolta uitettiin paljon ylävesien tukkeja. Mutta tuli sitä luntakin tupaan. Tukkien joukossa oli paljon Kalson tehtaan koivuja, jotka uitettiin kuorimattomina ja olivat hirveän painavia. Karkea pinta haittasi laahausta pinoon kiskottaessakin. Kevättulvan jäljiltä paennut rantaviiva lisäsi vetomatkaa.

Aikamiehetkin asialla

Vuohijärvelle kultaa vuolemaan ilmestyivät työkaverini isä Arvo ja tätimme mies Fabian Ahtiainen, tuttujen kesken “Vaape”. Miehet eivät sitten sodanpäivien olleet yöpyneet metsässä. Arvo oli supliikkimies, hyvä laulumies ja kaikkien kaveri jo paljon ennen karavaanareita. Hän järjesti itselleen ja Vaapelle yöpaikat Vuohijärvi-laivaan. Aamulla Arvo kiitteli kortteerista, jolloin Vaape murahti kuivasti, että “minuva ainakin likist”.

Kalson koivut ja pitkä työmatka sai miehet luopumaan hommasta. Ehdotimme muita kulkutapoja. Mieluummin minä souvan oli Vaapen mielipide. Soutaessa sai toinen olla matkustajana. Vaapella oli matkalla kolme järveä ja muutaman kilometrin kävelymatka.

Leirielämää viikon jaksoissa

Olimme yökalareissuilla tottuneet yöpymään metsässä ilman mitään yövarusteita. Mutta viikon rupeama oli aivan toista. Liioittelin vähän kun sanoin ettei mitään. Olihan sentään kivi päänalusena ja peittona pieru. Paras nukkumapaikka oli veteen viettävä kallio. Se oli lämmin ja turvallinen nuotiopaikka. Asetimme yöksi nuotioon pitkän puun ja jalat sen päälle. Yhtenä yönä heräsin kun jalkoja poltti. Tuli oli edennyt riukua myöten jalkoihin asti. Sihisevä höyrypilvi kohosi ilmaan kun loikkasin veteen sammuttamaan saappaita.

Sade oli meille ylivoimainen vastus. Veneen kääntö suojaksi ei ollut mahdollista veneen varppaustelineen takia. Yritimme rakentaa suojaa halkopinojen väliin. Ei onnistunut, muovia ei vielä silloin ollut saatavissa. Taas yksi raskas ja huonosti nukuttu viikko oli takana. Maanantaina keitetty tee oli entistä tummempaa, vaikka sitä oli jatkettu jo monta kertaa. Edessä oli melkein 20 km:n polkupyörämatka kärrytietä kotiin. Väsytti. Kotona nukahdin kahvipöytään suu täynnä vastaleivottua pullaa.

Inventaari

Tuli aika mitata työn tulokset. Työnjohtaja Issula saapui Siikakoskelle noutamaan matkaopasta puukasojen tarkastukseen. Hän totesi että yksi riittää ja määräsi minut ruuhkavahdiksi sillan alle. Issulan käytössä oli Olympia-keskimoottorilla varustettu vene. Paikalliset tukkijätkät olivat oppineet tulkitsemaan moottorin ääntä. Seurasin lähtöä. Moottorin vauhtipyörässä oli kampi, jonka avulla käynnistys tapahtui. Moottori sihisi ja suhisi hamutellessaan lähtöhuikkaa starttikupista: Issssula, Issssula, Issssula. Moottori tömähti käyntiin ja kysyi: Mihkä nyt, mihkä nyt, mihkä nyt, mihkä nyt? Siikakosken niska oli karikkoinen. Niitä väistellessä moottorin kierrokset vaihtelivat ja se tiedusteli varovasti: Tässsstäkö, tässsstäkö, tässsstäkö? Tultiin ulapalle ja moottori innostui matkanteosta: Jjjätkät, jjjätkät, jjjätkät, jjjätkät……

Inventaari kesti monta tuntia. Sinä aikana olin päästänyt monta sataa tukkia kosken vietäväksi.

Älä koske Verlan puihin

Vuohijärven jälkeen päätimme vierailla vielä kotivesillä. Muistimme, että jokivarressa koulun lahdessa oli usein paljon propseja. Oli kekkoja sekä pohjapuita. Olimme nostaneet puita pari päivää, kun tehtaan ulkotöiden työnjohtaja Soljama ilmestyi paikalle mukanaan taulu Kymin Oy:n vesivarasto ja määräsi homman lopetettavaksi. Saimme jo nostetuista puista täyden maksun. Joku ehdotti että annetaan poikien siivota lahti. Ei sopinut. Seurasimme tulevatko yhtiön omat miehet jatkamaan työtämme. Eivät tulleet. Sinne jäi paljon puuta pilkkimiesten harmiksi. Siihen päättyi sillä kertaa myös meidän uppopuuprojektimme.

Teksti Jorma Pessa

Tanssit 2.7. Verlan seuratalolla

Olen tanssinut viimeksi 7.9.2020, kiitos koronan.  Voi hyvin arvata, että ”tanssijalka” vipatti siitä lähtien, kun ilmoituksia ripustin tauluille. Ilmassa oli siis suuria odotuksia illan suhteen.

Tanssittajaksi oli saatu oikein maan kuulu laulaja, Mikko Järvinen, ja hänen yhtyeensä.  Jos joku ei vielä tiedä, Mikko Järvinen on esiintynyt mm. Dallapéen ja Pauli Granfeltin orkesterin solistina. Hyvin tuntui laulu luistavan oman yhteenkin tahtiin.

Ilmalämpöpumppu teki parhaansa, ettei tunnelma ylikuumentunut.  Viilennyksestä huolimatta pitkään vallinnut helleaalto ja reipas liikunta sai monen parin pyyhkäisemään otsaansa.  Tanssipareja oli lattialla niin paljon, että tuntui todella mukavalta olla osana sitä liikehdintää.

Arja Torikka ja Tuovi Paavilainen huolehtivat puffetista.  Niin suolaiset kuin makeat piirakat tekivät kauppansa tanssiväen tauoilla puhumattakaan juomista.

Tanssipareja olisi sopinut enemmänkin lattialle, mutta määrä osoitti, että tapahtumalle oli tilaus olemassa. Muutamana vuonna on järjestetty ilmaiset tanssit kyläyhdistyksen jäsenille. Mikäli tilaisuuden tunnelmasta voi jotakin aistia, sanoisin, että ehkä selkeämpää on kuitenkin järjestää pääsymaksulliset tanssit, joihin kaikilla on halutessaan mahdollisuus osallistua.

Seuraavaa vuotta ja heinäkuun ensimmäistä viikonloppua odotellessa kiitos kaikille talkoolaisille ja teille, joita varten tanssit oli järjestetty.

Verlan Seudun Kyläyhdistys ry

teksti Arja Sorvali; kuvat Malla Sippula ja Arja Sorvali

Juhannus 2022

 

Oikein miellyttävää keskikesän juhlaa, juhannusta, kaikille jäsenille, entisille jäsenille ja tuleville jäsenille, kyläläisille ja mökkiläisille sekä kaikille teille, jotka satutte sivustolla vierailemaan.

Verlan Seudun Kyläyhdistys ry

Kevään kuntokuuri 31.5.2022

Perinteiseen tapaan pidettiin kevään kuntoilu sunnuntaina klo 14, tällä kertaa Levonranta tukikohtana. Vaihtelevasäisen kevään lomaan mahtui poutahetki, nyt iskettiin tähän tilaisuuteen. Raikas aurinkoinen sopivan lämmin iltapäivä oli mitä otollisin liikkua keväisessä metsässä, ja ihmetellä luonnon puhkeamista lumisen talven jälkeen täyteen loistoonsa. Linnut liversivät ja taisi tuomikin jo tuoksua.

Puolentusinaa kävelijää ja kaksi pyörälenkin valinnutta lähtivät luontokierrokselle, muutamat jäivät hoitamaan tulisijaa ja retkien päätteeksi annettavaa makupalaa. Me patikoitsijat suuntasimme pääosin luontopolun maisemiin. Varsinaista luontotuntemusta kävelylenkkiläiset emme harrastaneet vaan innostuksenkohde oli kehonkulttuuri ja sanallinen kommunikointi. Tosin havainnoimme pari kangasvuokkoa ja pohdimme Verlan luontopolun tulevaisuutta mm. hiidenkirnun opastustaulun harhaoppia, kun hiidenkirnumme ei olekaan kirnu vaan paljon harvinaisempi ns. miaroliittinen onkalo!

Mikäpä ei ollut patikoitsijen ja pyöräilijöiden palata reissulta, kun pääsimme valmiiseen pöytään kahvipannun, pannukakun ja makkaran pariin, senhän olimme ansainneet.

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

Verlan Kirin toiminta päättyy

TIEDOTE 24.4.2022
Verla Kirin toiminta on viime vuosina ollut melkolailla hiljaista.
Covid 19 pandemia on entisestään hiljentänyt toimintaa.
Olemme nyt päättyneet sellaiseen ratkaisuun, että Verlan Kirin aktiivinen toiminta päättyy.

Käytännössä se tarkoittaa ettei jäsenmaksuja enää kerätä, eikä toimintaa järjestetä.
Jos asian suhteen on jollakin kysyttävää/kommentoitavaa, minuun voi ottaa yhteyttä

Verlan Kiri puheenjohtaja Ilpo Hellsten  puh. 040 8493 580   sposti: ilpo.hellsten@luukku.com

Verlan Kirin pilkkikilpailut 23.4.22 Vannelahdessa

 

Startti tapahtui Tauno Sorvalin rannasta klo 9 aamulla. Onginta aika oli 3 h.

Tane oli tarkistanut jään vahvuuden turvalliseksi pilkkiä ja merkannut kilpailu alueen.

Kilpailussa hyväksyttiin kaikki kalat puntarille. Saaliiksi saatiin särkiä ja ahvenia.

Sää suosi pilkkijöitä ja saaliit olivat määrältään erinomaiset, kaikki osallistujat saivat saalista.

Osallistujia oli kilpailussa kuusi (2 naista ja 4 miestä).

Tulokset

Naiset:

  1. Arja Sorvali 3350 g
  2.  Aila Ahvenisto 1660 g

Miehet:

  1. Matti Ahvenisto 3780 g
  2. Tauno Sorvali 3625 g
  3. Ilpo Hellsten 2090 g
  4. Markku Sorvali 1935 g

Kiitokset Tanelle kilpailun järjestämisestä ja kiitokset myös osallistuneille.

Teksti Ilpo Hellsten, Verlan Kirin puheenjohtaja; kuvat Ilpo Hellsten (ih) ja Arja Sorvali (as)

Kalastajat tositoimissa (as)

Pilkkijä kala-apajaa etsimässä (as)

Matti Ahvenisto ja Arja Sorvali; sarjojensa voittajat (ih)

 

 

 

 

 

 

 

Naisten sarjan voittajan/kotisivupäivittäjän jälkikirjoitus:

Vähäiseen osallistujamäärään lienee osasyynä ilmoittelu – “puskaradio” ja kotisivut – nämä ilmoituskanavat eivät ole osoittautuneet kaikkien toimivimmiksi tiedonvälityksessä. 

Pyörylän latulaatikkoarvonta 20.4.2022

Latulaatikko oli hiihtäjien kirjauksia varten käytössä ajalla 2.2. – 3.4.2022.  Kaikkiaan kirjauksia oli tänä vuonna 141 ja tiedän, että kaikki eivät käyntiään kirjanneet.  Melkoisen suosion peltolatu on hiihtäjien keskuudessa saanut.

Jokainen hiihtäjä oli tavan mukaan oikeutettu yhteen arpaan kirjausmäärästä riippumatta.  Arvontaan osallistui 33 hiihtäjää.  Voittaja arvottiin kyläyhdistyksen hallituksen kokouksessa 20.4.  Onnetar suosi Päivi Iiskolaa, joten hän voi noutaa voittamansa T-paidan kyläyhdistyksen kirpputorilta sen avauduttua.

Kiitos kuluneesta hiihtokaudesta latujen tekijälle, Seppo Pukkilalle, ja tietysti latuja ahkerasti käyttäneille hiihtäjille.

Arja Sorvali
Verlan seudun kyläyhdistys ry

26.2.22 Pyörylässä laatulatu

Pyörylän latu on tällä hetkellä oivassa kunnossa. Autolla tulijat voivat jättää kulkupelin joko maitokopille tai Puolakan sillan Jaalan puolelle.

Galleriassa Sanna-Mari Virtasen, Helena Keskitalon, Matti Hälikän ja Arja Sorvalin kuvaukset hiihtoladun maisemista.

Jos Sinulla on kuva tai kuvia Pyörylän hiihtoreitin varrelta ja haluaisit näyttää otoksesi muillekin, lähetä kuva osoitteella 1arja.sorvali(at)hotmail.fi niin lisään sen kuvagalleriaan. 
 
Hiihtäjän terveiset: Tässä muutamia kuvia Pyörylän hiihtoladulta, kuvattu 13.3. Hiihtelin sikin sokin latuja noin 15km, välillä myös vähän “offroadia” Kiitos kivoista laduista ja aurinkoista kevään jatkoa 🌞
Terveisin Sanna-Mari Virtanen, Kouvola

Hiihtointoa toivoo Kyläyhdistys!

Joulu ja uusi vuosi 2022

Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.

Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki pimeydessä
nyt voi olla jokainen,

Pieni liekki, joka kantaa
valon luokse kaikkien.

– Anna-Mari Kaskinen –

 

Tunnelmallista joulunaikaa
ja
Turvallista vuotta 2022

Verlan seudun kyläyhdistys ry