Kesän päätös 21.9.2019 Levonrannassa

Sadonkorjuutorin jälkeen ohjelma jatkui kurpitsojen punnituksella Levonrannassa.  Tauno Sorvali toi huippu digitaalivaa’an, joka ei antanut mitään anteeksi eikä myöskään lisäpainoa jaellut.  Meitä oli kasvatuksessa onnistuneita ja vähemmän onnistuneita.  Pelkkä katse kertoi mihin kategoriaan itse kuuluin. 

Kurpitsoja oli punnittavana lukumäärältään saman verran kumpaakin lajiketta – kesä ja talvi. Taina ja Seppo Pukkila voittivat sarjansa, joten siinä perheessä ei ole puutetta puutarhauutisista. Sarjojen toiset ja kolmannet saivat kukkasipulipussit palkinnoksi onnistumisestaan. ELLIWEEN TULOKSET V. 2019  Tänä vuonna poikkeuksellisesti myös ”häntäpää” palkittiin – Marja Huimala oli lahjoittanut palkinnoksi sarjojen kolmelle viimeiselle kurpitsasäilykkeitään.  Ajatella, meille tuli kaksi purkkia!

Järjestäjät eivät ole koskaan mitään tarkkoja sääntöjä luoneet kilpailuun.  Joskus on kuitenkin päätetty, että jättikurpitsoja ei hyväksytä kilpailuun ja samasta perheestä ei voi olla kahta kurpitsaa samaa lajiketta (jolloin kysymyksessä olisi perheen suurin ja toiseksi suurin kurpitsa!).  Meillä on mietittävää ensi vuoden kurpitsakilpailua ajatellen, jotta yksinkertaiset säännöt toimisivat vuodesta toiseen.

Puolakan Ismo oli sytyttänyt kokon antamaan valoa ja lämpöä.  Arvilasta tilattu lohisoppa lämpeni upouudella kaasukeittimellä hetkessä ja kalasopan kannattajat kuuluivat ihastelevan keittoa.  Ei ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään, kun kinuskikakun kuorrutus olisi halunnut veitsen mukana pois kakun päältä.  Taitavat leikkaajat saivat kuitenkin kakun taltutettua ja jokaiselle palalle riitti myös kuorrutusta. Nam.

Kurpitsat tuli punnittua, palkinnot jaettua ja tarjoilu nautittua.  Ilmassa sateen uhka, joten kaikki n. 50 kesän päättäjää ei turhia aikaillut kotiin lähdössä.  Järjestäjät saivat muutaman pisaran niskaansa jälkiselvittelyjen aikana, mutta ei mitään katastrofaalista.

Kesä on ohi ja syksy saapuu, mutta luonto antaa parastaan väriloistollaan.  Hyvää syksyä ja kiitos kuluneesta kesästä kaikille mukana olleille.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali 

Sadonkorjuutori 21.9.2019

Edellisen vuoden torimenestykseen pohjautuen päätimme järjestää sadonkorjuutorin tänäkin vuonna.  Elimme jännittäviä aikoja, kun 7.9. mennessä ei ollut tullut yhtään torimyyjäilmoittautumista.  Tiesimme, että kaksi kesätorimyyjää on ainakin tulossa, joten tapahtuma järjestetään.

Hätä ei lue lakia, kyläyhdistyksen hallitus otti haasteen vastaan.  Meitä oli toripöydän takana ky:n puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitajan puoliso plus kolme muuta myyjää.  Puheenjohtajalla oli myynnissä oman kasvihuoneen viinirypäleitä (makeita), luumuja, tyrniä ja lehtikaalia – sanoisin, että aika näyttävä otos kasvukaudesta.

Toiset meistä saivat kaikki kaupaksi ja jokainen ainakin jotain.  Lopuksi teimme vaihtokauppoja keskenämme, mikä ei ollut huono vaihtoehto päivän päätteeksi.

Kesän vihonviimeiseksi toripäiväksi ihan kelvollinen päivä.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Syystalkoot Levonrannassa 20.9.2019

Ehdottomasti suosituin talkookohde ja ajankohta ovat Levonrannan syystalkoot.  Tällä kertaa paikalla oli 17 talkoolaista, joten kaikki sujui suitsait sukkelaan. 

Odottava tunnelma seuraavan päivän kurpitsamittelöön siivitti iltapäivän töitä hyvässä seurassa ja kauniissa ympäristössä. Talkoiden päätteeksi nautimme grillimakkarat jälkiruokana pullakahvit .

Seuraava päivä oli ohjelmaa täynnä, joten tehtäväjaon jälkeen lähdimme valmistautumaan tulevaan.

Kiitos talkoolaisille ”juhlasalin” siistimisestä.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Perämoottorimysteerio

Levonrannassa, kyläyhdistyksen kesäpaikassa, on pidemmän aikaa ollut perämoottori säilytyksessä.  Perämoottori on varastoitu uimareiden pukukoppiin, joka ei siis ole välinevarasto.  Omistajan on syytä noutaa moottorinsa ennen 30.9., jolloin varasto tyhjennetään ja lukitaan talveksi.  Käy siis hakemassa moottori ensi tilassa, mikäli et halua sen joutuvan taivasalle.

Verlan seudun kyläyhdistys

Hartaushetki 11.8.2019

Puheenjohtaja Arja Torikka kertoi käyneensä edellisenä päivänä siivoamassa ”kirkkosalin” ja ympäristön, joten meidän oli helppo mennä paikalle tietäen kaiken olevan kunnossa.

Kappalainen Mirva Lehtinen saapui paikalle luottaen navigointilaitteeseensa, joten hän kiersi Levonrantaan Kantokoskentien kautta pitemmän kaavan mukaan.  Meitä oli paikalla pieni joukko hartaita.  Osa lauloi virsiä neljä kappaletta ja osa kuunteli sujuvasti.  Hartaushetken aiheena oli kultaisen keskitien kulkemisen vaikeus, kun houkutuksia tulee joka puolelta.  Meillä oli mahdollisuus kysyä puhujan mielipidettä kirkon suhtautumisesta asiaan jos toiseenkin.

Lopuksi joimme ”kirkkokahvit seurakuntasalin” puolella.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Teatterimatka 28.7.2019

Sanoin kyllä, etten kommentoi teatterimatkaa. Mutta…

Menomatka meni odottavalla kannalla mitä tuleman pitää ja keskustelun aiheena minkälainen lierihattu kullakin on varattuna auringonpaahteen torjuntaan.  Usea oli nähnyt ”Siunatun hulluuden” televisiosta, mutta ehkä oli muitakin kuin minä, jotka eivät osanneet odottaa oikein mitään.

Se mitä näin oli kyllä täysin odottamatonta – en ymmärtänyt oikeastaan yhtään mitään koko näytelmästä.  Onneksi väliaikakahvilla selvisi, että oli muitakin, jotka eivät olleet ”kärryillä” tapahtumien kulusta.  Pullakahvit ymmärsin kyllä tosi maukkaiksi.

Paluumatkalla meitä oli 33 henkilöä huuli pyöreänä tästä taidepläjäyksestä.  Yksi oli ymmärtänyt yhden kohtauksen merkityksen ja toinen toisen, mutta en siltikään saanut kokonaiskuvaa tapahtumien kulusta.

Lohdullista, että koko bussilastillinen niin fiksua väkeä, että höperyydestä, emme ymmärrä mitään.  Tulipahan käytyä.

Teksti Arja Sorvali

Pyörylän latulaatikkoarvonta

Verlan seudun kyläyhdistyksen hallituksen kokouksessa 16.7. on arvottu Verla t-paita latulaatikolla kävijöiden kesken.  Onnettarena toimi Eeva Viia ja onni suosi Helena Keskitaloa.  Helena voi noutaa voittonsa kylän kirppikseltä.  Latulaatikolla oli 84  kirjattua käyntiä.

Kiitos latujen tekijöille ja niitä ahkerasti käyttäneille hiihtäjille.

Verlan seudun kyläyhdistys ry

Tanssin taikaa seuratalolla 6.7.2019

Tänä iltana meitä tanssitti naapurikylän yhtye Hannu ja Leena Roitto.  Orkesteri aloitti kello 20 ja lattia täyttyi nopeasti tanssipareista.  Meitä oli illan aikana kaikkiaan 80 eikä orkesterin jäseniä ole laskuissa mukana.

Keinuimme valssin tahtiin ja polkkakin sai pareja lattialle. Tunnelmalliset tangot ja reippaat humpat eivät jättäneet ketään ”kylmäksi”.  Mietin puolessa välissä iltaa miesten paitojen selkämyksen kostumista, että onko meistä naisista tullut jotenkin vaikeammin käsiteltäviä?

Tanssijoiden keskuudessa oltiin tyytyväisiä musiikkiin, mistä löytyi jokaiselle sopiva poljento.  Itse jäin tietysti kaipaamaan sitä yhtä rockia, mutta kestän sen puutteen.

Puffetti palveli ansiokkaasti tanssikansaa.  Valikoimista löytyi niin makeaa kahvileipää kuin cocktailpiirakat munavoilla ja ”mukinakit” suolaista kaipaaville.

Viimeisen valssin jälkeen meitä jäi joukko lattialle taputtamaan sitä yhtä ylimääräistä, mutta joudumme odottamaan sitä ensi kesään.

Kiitos teille kaikille – yhdessähän me teimme sen tunnelman.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Liisa Kronholm

Verla lauloi ja soi 6.7.2019

Tänä kesänä elimme jännittäviä aikoja 6.7. sään suhteen.  Missä lauletaan, jos sataa? Laulattajille oli varattu telttakatos, jotta musisointi ei häiriintyisi sateellakaan. Loppujen lopuksi tummat pilvet ainoastaan uhkailivat eivätkä kastelleet.

Duo Jorce ja Cece laulatti 40 laulajaa kitaroiden säestyksellä.  Oman lisänsä esiintymiseen toi hattujen vaihto aina laulun mukaan.

Patruunan puistossa tunti vierähti nopeasti tuttujen laulujen parissa.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Matkakertomus Itä-Suomen retkeltä 3.-5.6.2019

Odotettu päivä koitti ja matkalaiset valmiina pysäkeillään, joten matka kohti uusia maisemia alkoi ennakkoon sovitun aikataulun mukaan. Suuntasimme kohti Valamon luostaria, missä nautimme lounaan ja kuulimme luostarin historiasta sekä nykytilanteesta.

Seuraavaksi ihastelimme Kolin mahtavia maisemia.  Ajelimme ensimmäiseen yöpymiskohteeseen – Bomban kylpylähotelliin.  Osa meistä ehti nauttimaan kylpylän kuumista saunoista sekä virkistävistä kylvyistä.  Ilman ystävällisen henkilökunnan apua konstikas sisäänpääsy olisi ehkä vienyt suurimman innon kylpylän käytöstä.  Iltapalaa nauttiessamme silmänruokaa tarjosi Pielinen.

Aamiaisen jälkeen tutustuimme hetken Vanhaan Bombantaloon.  Tämän jälkeen suunnistimme kohti Eeva Ryynäsen ateljeeta.  Näimme aivan uskomatonta käsityötaitoa. Koko Paaterin kirkko oli upea. Mainitakseni yhden esimerkin – vihkipallit.  Eräs morsian oli maininnut Eevalle vihkipallin epämukavuudesta, johon tekijä oli todennut: ”Ei se avioliittokaan aina niin mukava ole.”

Eeva Viia kertoi Sonkajan kylästä, olihan kyseessä hänen lapsuuden maisemansa.  Paikallisen kyläyhdistyksen rakentamaan tsasounaan tutustuimme ikkunan takaa.  Ilomantsin Parppein pirtillä söimme karjalaisen pitopöytälounaan piirakoineen.  Piirakoita leivottiin lisää koko ajan, joten meillä oli tilaisuus ostaa niitä myös matkaevääksi.

Lounaan jälkeen vierailimme Möhkön Ruukissa.  Opas kertoi meille ruukkikylästä, missä oli valmistettu rautamalmista erilaisia tuotteita.  Pääsimme tutustumaan työväen asuintiloihin sekä kämppäemännän työtiloihin. 

Ilomantsissa yövyimme Pogostan Hovissa, joka oli pieni perhehotelli nimestään huolimatta.  Iltapala Hovissa piti huolen, ettei kenenkään tarvinnut nälkäisenä nukahtaa.  Kuulimme viinin valmistuksen saloja ja halukkailla oli mahdollisuus ostaa tuliaisia kotiväelle.  Ennen nukkumaanmenoa ”kiipesimme” vielä vesitornin mäelle.  Huipulla meitä odotti ravintola, missä maistelimme viinejä ja ihastelimme maisemia, jotka ulottuivat aina Venäjän puolelle asti.

Aamulla jätimme Ilomantsin taaksemme ja suunnistimme Joensuuhun. Poikkesimme Maukkulaan Pogostan Hovin emännän suosituksesta. Paikallisella yrittäjällä, Näppärä Vera, on pieni myymälä pihapiirissä.  Isäntäväki ilahtui vierailustamme ja paikalliset itikat suorastaan riemuitsivat.  Kuljettajamme Jukka pyöritteli isoa ajokkiaan tottuneesti kyläpoluilla.  

Ennakkoon ajattelimme tutustua Joensuussa perhospuistoon, mutta uuden omistajan toimesta lippu olisi tehnyt niin suuren loven matkabudjettiin, että jätimme menemättä.  Tori toimi jaloittelupaikkana oikein hyvin.

Pajarin hovissa söimme lounaan.  Viimeisenä kohteena oli Suomen suurin puukirkko Kerimäellä. Kirkkoon mahtuu 5000 henkilöä, joten tilaa löytyy varmuudella kaikille halukkaille.

Paljon nähtiin ja koettiin tämänkin vaiherikkaan matkan aikana.  Toivottavasti matkalaisille jäi mielenkiintoista muisteltavaa.

 Arja Torikan matkakertomuksen pohjalta uutisen välitti Arja Sorvali
Gallerian kuvat Liisa Kronholm, Eeva ja Helge Viia