2014 valokuvakilpailun tulokset

I – sija Mervi Puolakka: Norppa Karitsasalmen rannassa

 

Norppa Karitsasalmen rannassa

 

II – sija Matti Hälikkä: Puolakankoski

 

Puolakankoski

 

III-sija Mervi Puolakka: Aamu-usvaa

 

Aamu-usvaa

 

Tämän vuoden kilpailuun oli lähetetty 78 kuvaa 11 osanottajalta. Tuomaroinnista vastasivat kyläyhdistyksestä Marja Huimala, kuvanveistäjä Marjo Lahtinen ja Kymenlaakson Kylät ry:stä Joni Tyviö. Voittajakuvat on nähtävissä Seuratalon ilmoitustaululla. Kaikki osallistujakuvat näytetään seuratalolla jonkin tulevan tapahtuman yhteydessä esim. elokuvaillassa.

Onnittelut voittajille ja kiitokset kaikille kilpailuun osaa ottaneille ja uusia kuvia näpsimään!

Kyläyhdistyksen ja Werlan Kirin pikkujoulu 5.12.

Kyläyhdistyksen ja Werlan Kirin pikkujoulujuhla pidettiin perinteisesti itsenäisyyspäivän aattona 5. joulukuuta. Juhla aloitettiin haitarin säestyksellä miestrion joululaululla, jonka jälkeen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Arja Torikka lausui juhlijat tervetulleiksi. Pian alkumuodollisuuksien jälkeen pääsimme itse asiaan: joulupuurokulhojen ääreen.

Juhlan muistamisosiossa todettiin seudulle muuttaneen yhden savun. Järjestyksessä kolmanneksi kunniaverlalaiseksi nimettiin Elli Vesa, joka on ansioitunut vuosien saatossa kyläyhdistyksen uskollisena tukijana ja perinnetiedon lähteenä. Saimme katsoa valkokankaalta valokuvakilpailuun lähetetyt kilpailukuvat, joista kolmijäseninen raati (Marjo Lahtinen, Joni Tyviö ja Marja Huimala) oli valinnut voittajaotokset. Kuvakilpailun tulokset julkaistaan myöhemmin kotisivullamme.

Juhlallisuuksien aikana alkoi taka-alalla lavalle roudaus mitä kummallisempia kanistereita ja laukkuja, useita kitaroitakin oli, joten orkesteriksi neljää urosta arveltiin. Laitteistojen virittelyn jälkeen salin täytti raikuva jazzrockmusiikki. Seuraavaksi illan ohjelmistossa nähtiin näytelmä, jossa mukaeltiin entisaikojen napakymppiä. Kolme viehkeää naikkosta vastaili miekkosen kysymyksiin juontajan johdattelemana. Tuloksena päädyttiin napakymppimatkaan Hawajille, ei Selänpäähän.

Nyt olikin torttukahvien nauttimisen aika bändin musiikin tahdittamana. Joulupukki saapui lahjoineen ja arpajaisten tuloksia jännitettäessä olikin ilta vierähtänyt rattoisasti ja juhlaväki purkautui salista kotimatkalle räntäsateen vihmoessa loppuvuoden kaamokselle uskollisena.

Teksti Matti Hälikkä, kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

Johan Alfred Tanner s. 1884

Viime kesänä Eero Niinikoski julisti Verlan Suomen elokuvakyläksi, joten velvollisuutemme oli pitää mainetta yllä loppusyksyn filmiesityksellä. Nyt esitysvuoroon tuli tosiasioihin pohjautuva elokuva Alfred Tannerista: Orpopojan valssi. Meitä uskollisia kotimaisen mustavalkofilmin ystäviä oli taas kokoontunut 14.11. seurataloon yli neljäkymmentä katsojaa.

Alfredin koskettava elämäntarina alkoi hänen rakennusmestariurastaan päättyen tuberkuloosin heikentämän kuplettimestarin tuupertumiseen kylätansseissa haitarinsa alle. Aikansa megatähti ehti tekstittää yli sata laulua ja levyttää vuosina 1911- 1926 65 kuplettia. Jo 43- vuotiaana kuolleen tähden tunnetuimpia kappaleita olivat mm. Kulkurin valssi, Kalle Aaltonen ja Orpopojan valssi.

Alfred Tanneria esitti onnistuneesti ensimmäisessä elokuvassaan nuori Sakari Halonen ja hänen vaimoaan, Mildaa, Eija Inkeri. Käsikirjoituksen oli laatinut Inkeri Marjanen ja ohjaus Ville Salmisen.

Jos filmit ja koneet kestävät käsittelyämme jatkamme perinteiseen tapaan näytös keväällä ja näytös syksyllä, vannoutuneiden katsojien puutteeseen  ei filmi-iltamme ainakaan tyssää. Kiitokset mukavalle yleisölle!

 

IMG_2157

Alfredin ja Mildan häät

IMG_2154

Kino Verla valmiina näytökseen

Väliaikatietoja valokuvakisasta

köyritulet

Vuoden 2014 valokuvakisan kilpailuaika päättyi 15.10. Kilpailuun lähetettiin 78 otosta yhteensä 11 eri kuvaajalta. Kilpailun tuomaristoon on valittu kyläyhdistyksen edustajan lisäksi kuvataiteilija Marjo Lahtinen ja valokuvaharrastaja Joni Tyviö Kyläportaali-hankkeesta. Kilpailun tulokset julkistetaan pikkujouluissa 5.12!

PS Tämän uutisen kuvituksena oleva kuva (kuvaaja Mervi Puolakka) ei osallistunut kilpailuun, mutta näin hienoja kuvia meiltä Verlan seudulta saa… 🙂

Elliweestä Halloweeniksi

Nythän se myrkyn lykkäs – sanotaan.

Koskas sitä Halloweenia Suomessa vietetään, jos koskaan?  Näin asia ilmaistiin Wikipediassa – “Erikoiskaupan Liitto suosittelee halloweenin päivämääräksi aina 31.10., kuten useimmissa muissakin maissa. Suosituin vieton ajankohta on lokakuun viimeinen viikonloppu.”  Kun nyt perj. 31.10. on viikonlopun ensimmäinen päivä ja lau-su on marraskuun 1. viikonlopun päiviä niin ……

Oli miten oli. minä muutuin eilen Elliweestä Halloweeniksi.

Halloween päivä

Halloween päivä

p.s. Minusta ei tehty pikkelsiä, vaan Pekoni-kurpitsakeittoa ja Sitruuna-kurpitsahilloa. Mitenkäs teille muille kävi?

Halloween yö

Halloween yö

 

Terveisin Elliween tavallinen kurpitsa nro 4

 

 

 

Uutiseen lisäys 30.10.2014

Niinhän siinä sitten kävi että “serkkukurpitsan” tie oli yhtä auvoinen, kuten myös kurpitsan numero kuusi. Koverrusta, kaiverrusta ja sisukset pihalle. Siemenet talteen ja kuivaukseen. Kutonen sai väkäsuun ja toinen on hymysuu. Sisuslihan käyttö on vielä mietinnässä. Kiitokset Vuokkorinteen kurpitsan kasvatusemännälle opastuksesta, meistäkin tuli Halloweeneja!

Limasieni

Tässä mieleenpainuvin kesän 2014 luontokokemukseni.

Mennessäni viikko ennen juhannusta Vilkinrantaan Lintukymelle havaitsin jo kaukaa, että edellisen kesän lehtikasan päällä loisti näyttävästiWP_20140710_003 kirkkaan keltainen aurinko. Lähempi tarkastelu osoitti keltaisen 20 cm x 20 cm alueen olevan n. 5 cm paksua vaahtomaista mössöä. Limasienistä olin joskus radion luontoillassa kuullut, joksi tätä ilmetystäkin otaksuin. Valokuvahan tästä varhaisen aamun näystä oli saatava ja niinpä palasin illalla kameroineni, mutta loistava keltainen oli muuttunut ruskeaksi ja vaahtokin oli kutistunut, mikä harmi!

Parisen viikkoa edellisestä tapahtui keltaisen limasienen uusi tuleminen, josta oheinen kuva. Nyt olin jo opiskellut limasienen anatomiaa ja otuksella oli jo nimikin: Paranvoi. Para oli muinaissuomalainen henkiolento, jonka väitettiin käyvän salaa lypsämässä lehmiä ja oksentavan osan salaa varastamastaan voista keltaisiksi möykyiksi  sammaleelle Paranvoiksi.

Paranvoi kuuluu limasieniin, joiden katsotaan olevan etäistä sukua ameboille. Limasieniä tunnetaan Suomessa yli 200 lajia, joista näyttävin ja tunnetuin on paranvoi ja sudenmaito. Limasienillä on eläimellisiä kykyjä kuten liikkuminen ravinnon hakuun jopa puuhun voivat kiivetä! Jos asia kiinnostaa, kannattaa elikkoon tutustua vaikka Gooklettamalla. Lisäksi minua kiinnostaa, onko muilla havaintoja limasienistä!

Kirjoittanut Matti Hälikkä

 

Ulkoiluretki Taninkarille 18.10.2014


Kyläyhdistyksen perinteisen syysreippailun kohteena oli tällä kertaa kylän veneranta Taninkari Suolajärvellä.

14 ulkoilijaa, kuulas syksysää ja tuntematon kohde loivat mainiot puitteet patikoinnille plus rehkimisen palkintona maalissa Marjan loihtimat lettukahvit. Kukaan meistä ei ollut venerannassa käynyt joten oma jännitysmomentti syntyi, löydetäänkö määränpäähän? Pelko osoittautui turhaksi, osattiinpa Taninkarille, kun oli kännykässä Heremapsit ja Taunon hiljainentieto.

Paluumatka kiiruhdettiin lennokkaasti lieneekö hillolettujen kutsu alitajunnassa. Niinpä jouduimme Levonrannassa hieman hyvää odottelemaan, mutta ei turhaan! Ah, niin makoisasti katosivat kurpitsa-/mansikkahillolla voidellut kermavaahtokuorrutetut ohukaiset suihimme kera kahvin, teen ja mehun.

Tarjoilusta voimistuneina vedimme laiturin rantatöyräälle sekä puupenkit rovioksi grillin seinustalle odottamaan taas tulevan kesän rientoja.  Voipuneina, mutta tyytyväisinä hajaannuimme tahoillemme lauantai-iltaa viettämään ja odottamaan uutta syysretkeä.

Teksti ja allaolevat kuvat Matti Hälikkä

Kurpitsasta kaikenlaista 11.10.2014

Viikkoa aikaisemmin (4.10.) kurpitsat punnittiin ja palkinnot jaettiin, joten nyt oli aika hyödyntää kesän sato ennen kuin Elliweet taiteillaan Halloweeneiksi.

Huimalan Marja oli koonnut 15-sivuisen ohje-/vinkkivihkosen käsittäen todellakin kaikenlaisia ohjeita.

Ensin porukalla (kahdeksan henkilöä ”cheeffi” mukaan lukien) päätettiin mitä ohjeita hyödynnetään. Kurpitsahan ei kovin kummoisia makunautintoja kenellekään suo, mutta kun sekaan ”sotketaan” milloin mitäkin niin kurpitsastahan on tosi moneksi. Päädyimme kurpitsakeittoon, pariin eri pikkelssiin ja hillokkeeseen. Kurpitsaleipääkin teimme ja söimme keiton seurana. Tuulikki leipoi kurpitsasta kakun jälkiruoaksi.

Oli kiva porukalla puuhastella kurpitsojen parissa, mutta vielä kivempaa oli valmiiden tuotteiden nauttiminen ruokapöydässä. Vatsat killillään siivosimme jälkemme ja jaoimme ylijäämät kotiin vietäviksi.

Olipa antoisa viisituntinen “Ravintola X:ssä”.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Ritva Musto ja Arja Sorvali

Siivoustalkoot ja kesäkauden päättäjäiset

Kuten kaikkia muitakin juhlia varten – ensin siivotaan hiki hatussa (3.10.), jotta saadaan paikat kuntoon ja sen jälkeen hyvällä omallatunnolla nautitaan.  Näin tehtiin nytkin.

Puolakan Ismo oli kaatanut toista kymmentä puuta Levonrannasta, joten halottavaa, pilkottavaa, pinottavaa, oksien siistimistä jne. riitti parille kymmenelle talkoolaiselle. Osa työmyyristä haravoi ja Marja viritteli ensin kahvitarjoilun ja jälkiruoaksi syötiin grillimakkarat. Esipoltettiinpa köyrituletkin oksien hävittämiseksi.

Alla kuvia talkoista, missä ”johtajakin” on innostunut työntouhuun.

Vähän ennen klo 17 liikenne vilkastui, kun porukat saapuivat Levonrantaan. Kaikki (ainakin lähes) olivat varautuneet siihen, että Lehtisen Raija vie ensimmäisen palkinnon. Toisin kävi – Raija oli tehnyt kurpitsastaan ”hakkelusta” jo viikkoa aikaisemmin. Eihän voittaja kovin kaukana Pyörylästä ollut, nimittäin Tauno Sorvalin kurpitsa painoi eniten 18,850 kg. Elliween kurpitsakisan tulokset

Kesäkurpitsasarjan osallistujien muodoissa ja lajeissa olikin jo enemmän vaihtelua. Sarjan voittaja Veikko Kärkkäinen oli kasvattanut kauniin tummanvihreän yksilön, joka painoi 2,740 kg. Tuomo Frostin kesälajike oli kirkkaan keltainen ja Eeva Viian lajike oli spagettikurpitsa. Ritva Muston kilpailukappale ei pystynyt kilpailemaan erikoislajikkeella tai värillä, mutta samanlaiseen muotoon ei yltänyt toiset.  Elliween kesäkurpitsakisan tulokset

Kurpitsoiden punnituksen jälkeen ohjelma jatkui musisoinnilla. Laulutrio Kolmoset (Reino Litmanen, Yrjö Penttilä ja Jaakko Joutjärvi, haitari) esiintyi. Musiikkia kuultiin enemmänkin ja tällä kertaa jopa kuultiin ja kuunneltiin, koska sähköt mikkiin ja kaiuttimeen oli saatu lainaksi Lehtisen Ristolta.

Tähän tilaisuuteen oli lohisoppa tykitetty puh.joht. Arja Torikka muonituksesta vastaavana. Soppa-aterian jälkeen joimme nokipannukahvit seuranaan Huimalan Marjan leipoma omenapiirakka. Hyvää oli niin pää- kuin jälkiruokakin.

Ilmoituksessa oli maininta leikkimielisistä kilpailuista. Muu seurustelu tuntui olevan tällä hetkellä kuitenkin tähdellisempää, koska näin suurta joukkoa tuttuja emme ihan pian uudelleen tapaa. Kilpaillaan palkinnot osallistujille toisissa tilaisuuksissa.

Lapsilla oli hauskaa luomutrampoliinilla (iso risu- ja lehtikasa) pomppiessaan ja köyrituli lämmitti lähes 60 osallistujaa viilenevässä illassa.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Ritva Musto, Arja Sorvali, Matti Hälikkä ja Mervi Puolakka

Kurpitsapunnituksen lämmittely 3.10.2014

Yleisön pyynnöstä päätin palata vielä “linjoille”!

Eilen minut siis punnittiin – köykäiseksi havaittiin!  Olin kuitenkin 4. painavin, mutta olisin halunnut olla se kaikkein painavin!  Aina ei voi voittaa!  Kasvattajani on kuitenkin sitä mieltä, että olin värisävyni ansiosta kaikkein kaunein.

Pikkelssiksi en halua, mutta Elliweestä Halloweeniksi – KYLLÄ!

Kuvat Arja Sorvali, teksti Vuokkorinteen Kurpitsa