Kevään kuntokuuri 31.5.2022

Perinteiseen tapaan pidettiin kevään kuntoilu sunnuntaina klo 14, tällä kertaa Levonranta tukikohtana. Vaihtelevasäisen kevään lomaan mahtui poutahetki, nyt iskettiin tähän tilaisuuteen. Raikas aurinkoinen sopivan lämmin iltapäivä oli mitä otollisin liikkua keväisessä metsässä, ja ihmetellä luonnon puhkeamista lumisen talven jälkeen täyteen loistoonsa. Linnut liversivät ja taisi tuomikin jo tuoksua.

Puolentusinaa kävelijää ja kaksi pyörälenkin valinnutta lähtivät luontokierrokselle, muutamat jäivät hoitamaan tulisijaa ja retkien päätteeksi annettavaa makupalaa. Me patikoitsijat suuntasimme pääosin luontopolun maisemiin. Varsinaista luontotuntemusta kävelylenkkiläiset emme harrastaneet vaan innostuksenkohde oli kehonkulttuuri ja sanallinen kommunikointi. Tosin havainnoimme pari kangasvuokkoa ja pohdimme Verlan luontopolun tulevaisuutta mm. hiidenkirnun opastustaulun harhaoppia, kun hiidenkirnumme ei olekaan kirnu vaan paljon harvinaisempi ns. miaroliittinen onkalo!

Mikäpä ei ollut patikoitsijen ja pyöräilijöiden palata reissulta, kun pääsimme valmiiseen pöytään kahvipannun, pannukakun ja makkaran pariin, senhän olimme ansainneet.

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

26.2.22 Pyörylässä laatulatu

Pyörylän latu on tällä hetkellä oivassa kunnossa. Autolla tulijat voivat jättää kulkupelin joko maitokopille tai Puolakan sillan Jaalan puolelle.

Galleriassa Sanna-Mari Virtasen, Helena Keskitalon, Matti Hälikän ja Arja Sorvalin kuvaukset hiihtoladun maisemista.

Jos Sinulla on kuva tai kuvia Pyörylän hiihtoreitin varrelta ja haluaisit näyttää otoksesi muillekin, lähetä kuva osoitteella 1arja.sorvali(at)hotmail.fi niin lisään sen kuvagalleriaan. 
 
Hiihtäjän terveiset: Tässä muutamia kuvia Pyörylän hiihtoladulta, kuvattu 13.3. Hiihtelin sikin sokin latuja noin 15km, välillä myös vähän “offroadia” Kiitos kivoista laduista ja aurinkoista kevään jatkoa 🌞
Terveisin Sanna-Mari Virtanen, Kouvola

Hiihtointoa toivoo Kyläyhdistys!

Pyörylän hiihtolatu avattu 31.1.2021

Hiihtolatu kulkee perinteistä reittiä: Sonnanjoensilta-Pyörylän maitokoppi (2 km) – maitokoppi-Puolakansilta-Verlantienlaita-Kamposenranta-maitokoppi (4 km). Sillan takana pellolla on myös pari “sakkolenkkiä”: Taamalan pelto joen puolella (1 km) ja Hautalan pelto (2 km). Autolla ladunvarteen tulijoille paras lähtöpaikka on Pyörylän maitokoppi.

Pyörylän maitokopin läheisyyteen on 14.2. viety ns. latulaatikko, jossa olevaan vihkoon toivotaan hiihtäjien kirjaavan käyntinsä nimen ja kilometrien muodossa.  Hiihtokauden jälkeen arvotaan kävijöiden kesken pieni “palkinto”.

Verlantien varteen, Puolakan sillan pieleen ja Tolskan Juhan liittymää vastapäätä on aurattu autolle parkkipaikka.

Syksyn ulkoilupäivä 7.11.2020

Kyläyhdistys on joutunut perumaan useita suunnitelmissa  olleita tapahtumia koronaviruksen takia. Syksyn ulkoilupäivä katsottiin kuitenkin voitavan järjestää raikkaassa ulkoilmassa.

Niinpä parisenkymmentä reippailijaa oli saapunut Puolakankosken parkkipaikalle lähteäksemme n. 3 km lenkille Pyörylän maisemiin. Aurinko paistoi ja lämpötila oli kohonnut keskipäivällä kaikkien aikojen mittaushistorian lämpimimmäksi marraskuussa, siis matkaan. Padon ylitettyämme polku johti kyläyhdistyksen keväällä rakentaman kävelysillan yli Saksanvuoren alta kylätietä myötävirran suuntaan. Historiallisen  Saksanvuoren laelta oli Ruotsin kuningas Kustaa III tähystänyt Venäjän puolta huhtikuussa v. 1790. Myös  perimätieto kertoo ruotsalaisen ratsumiehen hevosineen pudonneen jyrkänteeltä alas kasakoiden jahtaamana, hevonen kuoli ratsastaja ei.

Tieltä poikkesi välipolku Vilkintielle, josta avautui laaja Vilkin peltoaukea, jossa kyntöpojat ahkeroivat traktorineen täydessä maanmuokkaustouhussa. Pellon laidasta erkani jälleen välipolku männikkökangasta Lintukymelle vievälle yksityistielle. Lähdimme tietä ylämäkeen, jonka huipun nyppylällä, Mikkolanvuorella, on aikoinaan sijainnut kylän nuorison huvittelupaikka aisakeinu.

Saavuimme kirjoittajan kotitalon pihaan ja edelleen Pyörylän keskustaan Perttolanmutkaan, jonka peilistä voi ennakoida vastaankurvaajat. Laskeuduimme mäkeä alas ja käännyimme Maitokoppikirjaston editse lähtöpaikkaa kohti padolle.

Auli oli jättäytynyt porukasta kahvinkeittäjäksi ja makkaranpaistajaksi, joten pääsimme valmiiseen tarjoilukotaan nauttimaan Aulin antimista.

Teksti Matti Hälikkä  kuvat Matti Hälikkä ja Liisa Kronholm

Jokohan kaikki tulleet?

Liisa puuttuu!

Auli paistaa

 

 

 

 

Pirkko johtaa joukkoa

Puolakankosken parkkialue

Lähtövalmisteluja

Pyörylän pyökki

Tyynyn täytettä saa halavasta

Tie Saksanvuoren alla

Maitokoppikirjasto 24/7/12

Nisuksen kyläkävely 13.9. (lisätty taustatietoa 25.10.)

Ilmoja on pidelly suotuisasti kyläyhdistyksen ulkoilmatapahtumille. Olemme välttyneet sademyräköiltä, vaikka pilvet ovat uhkaavina taivaanrantaa piirittäneet. Sunnuntain puoleltapäivin kokoontui Nisuksen kylän keskustaan parinkymmentä kyläkävelijää odotuksia täynnä kuulemaan Nisuksen vaiheista. Patikointimatkan pituus Kattilakosken tienhaarasta Kantokosken sillalle oli vain 600 m, mutta asuttuja tai asumattomia taloja matkan varrella nähtiin kymmeniä. Sillan Verlan puoli kuuluukin jo Verlan kuningaskuntaan, nythän olimme Nisuksen tasavallassa.

Nisu tarkoittaa Wikisanakirjassa vehnää tai pullaa, mutta myös saamenkielessä naista tai vaimoa. Voisiko Nisuksen nimen alkuperä ollakin seutua muinoin asuttaneilta saamelaisilta? Kyläkävelyn ohessa tätä nimiasiaakin pohdiskeltiin kuten kuulimme myös kylän vaiheilla tapahtuneita sattumuksia. Kylän ja talojen historiaa meille kertoilivat perusnisukselaiset Pertti Malin, Jorma Pessa ja Raimo Rajajärvi.

Nisuksen kylän muodostaa lukuisa määrä taloja, joista enin osa on vapaa-ajan asuntoja, mutta onpa muutama mökki saanut jälleen ympärivuotiset asukkaat. Pienien kaupunkimaisten tonttien määrään on osaltaan vaikuttanut aikoinaan Rossin isäntä, joka on mieluusti lohkaissut maitaan mökinpaikkaa hamuavalle. Läheisen Verlan pahvitehtaan vaikutuskin on ollut merkittävä kylän asukasmäärään. Heräsi ajatus, että Nisuksen kylästä olisi paikallaan kartta, johon vanhat perustalot nimettäisiin sijainteineen.

Paluumatkaa jatkoimme Kattilakosken partaalle, jossa meitä odotti Liisan kumppanineen loihtima kahvipöytä omenapiirakoineen. Haastettakin löytyi, sillä kovan tuulen takia sähköt olivat poikki juuri silloin, kun oli kahvinkeiton aika.

Kiitokset osallistujille, opas Pertille ja virvoituksesta Liisalle.

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

Pertti opastaa, keskellä Jorma ja oikealla Raimo

Tasavallan pääkonttori, Willigsmanin talo

Pertti muistaa perinteitä

Kahvi ja piirakka maistui Kattilakoskella

 

 

 

 

 

 

Alla lupaamaani tarinaa “Nisuksen tasavallasta” Jorma Pessan kertomana. Arja Sorvali

Nisuksen Tasavalta

Kilometrin päässä meiltä Jaalan kirkonkylään päin sijaitsi Nisuksen kylä: Siinä asui alun kolmatta kymmentä savunpitäjää, joista vain 4 oli maatalouden harjoittajaa. Muut ansaitsivat leipänsä etupäässä Verlan tehtaan työläisinä. Sodan aikana ja vielä vuosia sen jälkeenkin kylän posti haettiin vuoroviikoin Verlasta ja tuotiin kylän keskellä olevaan Villigsmanin torppaan. Sinne kokoonnuttiin postia odottamaan ja parantamaan maailmaa. Melkein kuin sattuman oikkuna syntyi Nisuksen Tasavalta, jonka pääministeriksi tuli Taavi Villigsman. Muiksi ministereiksi ilman omaa salkkua tulivat Hannes Kallio, Akseli Kukkola ja Nestor Lindroos. Yhtään naisministeriä ei ollut vaikka sopiva ehdokas oli olemassa, nimittäin Taavin vaimo Iita joka ansiokkaasti hoiti kylän tiedotusasiat. Puheenaiheita olivat tietenkin sotauutiset, sitten perunan vaiheet.”Joko teidän potkot on idätetty?” Naapurien kylvöaikaa seurattin tarkasti, vihreän ilmestymistä pintaan, kukkimista ja tietenkin sadonkorjuuta. Vuoden lopulla tärkeä puheenaihe oli joulukuusi. Juu juu, katsottu on, oli melkein kaikkien vastaus. Joulun alla lähdettiin kuusen noutoon. Kas kummaa, kanto löytyi mutta kuusi puuttui. Kerrottiin, että kylän yhteinen kuusi loisti Ojasen pirtissä.

Vilis-Taavi alias Vilis-Tassu

Presidentti Taavi Villigsman l. Vilis-Taavi oli hauska ja monitaitoinen mies. Taavin mielestä arjenkin pitää olla huumorin sävyttämä. Kotitaloni oli hirsistä rakennettu ja Taavi pyydettiin tilkitsemään eli tihtaamaan hirsien raot. Taavin motto oli ain laulain työtäs tee, niin että laulut joissa ei ollut montaa julkaisukelpoista sanaa, raikuivat kaiken päivää. Isot mäet hän laski polkupyörän tangolla maaten hatun lierien lepattaessa tuulessa. Taavilla ei ollut omaa hevosta, mutta hän osasi hyvin matkia autoon tottumatonta teutaroivaa hevosta. Meitä nauratti kun hän kuritti pyöräänsä, joka kieltäytyi väistämästä autoa. Keväisin kuulosteltiin käen ensi kukuntaa. Yllättävän moni oli kuullut käen samaan aikaan. Joku ihmetteli miksi kukunta kuului niin alhaalta. Tarkastus tuotti tulosta, Presidentti oli muuttunut käeksi. Kepposten mestarin temppujen sarja oli loputon. Niihin kuului mm. kukon juottaminen humalaan. Taavin erikoisuuksista on mainittava erityisen pitkät sukset. Niissä oli taivutetut kärjet molemmissa päissä eikä niitä siksi tarvinnut kääntää paluumatkaa varten. Oli upeaa hiihtää Taavin tekemällä ladulla. Mutkaa ladusta oli turhaa etsiä.

Jorma Pessa

Kanavaristeily 6.9.2020

Vuosi sitten mietimme Jaalan Kotiseutusäätiön avustuskohdetta, josta jäsenemme olisivat kiinnostuneita.  Arvelimme, että Kimolan kanavalla olisi ainakin uutuuden viehätystä ellei muuta.  Emme olleet väärässä.

Suunnittelimme matkan 40 henkilölle jättäen 10 paikkaa tyhjäksi koronaa varten.  Hallitushan (kyläyhdistyksen) ei voinut tietää uskaltaisivatko ihmiset osallistua korona-aikana tämän tyyppiselle matkalle.  Muutamassa tunnissa 40 henkilöä oli ilmoittautunut, joten saman tien nostimme 50:teen lähtijämäärän.  Ehdoton maksimi niin bussissa kuin laivalla oli 50 matkustajaa. 

Huolestuttavia tietoja kuulimme uutisista – Kimolan kanavan suluissa ongelmia, joten sulku oli poissa toiminnasta – M/S Pyhäjärvi oli telakalla rikkoutumisen vuoksi.  Kanavan avaaminen liikenteellehän oli siirtynyt jo useaan otteeseen.

Syyskuun 6. päivänä kaikki kuitenkin toimi ilman ongelmia.  Matkalaiset olivat pysäkeillä ajallaan ja viimeistä sijaa myöten täynnä oleva Puolakan bussi lähti Verlasta klo 10 kohti Heinolaa.  Laiva oli laiturissa valmiina meitä varten. Kun laiva lipui ulos satamasta, puolet porukasta siirtyivät lohikeittojonoon.  Sulassa sovussa vaihdoimme osia ensimmäisen ryhmän ruokailtua.  Itse en ole ns. kalakeittoihmisiä, mutta nyt on sanottava, että ruoka oli oikeasti hyvää.  Jälkiruokana joimme kahvit jäätelöannoksen kera.

Ilma suosi risteilyä, sillä syksyisen ajankohdan huomioon ottaen saimme vettä niskaan vain muutamia pisaroita.  Tuuli piti huolen, ettei ”aurinkokannella” hiki tullut.  Ihmettelimme jyrkkien rinteiden huvilapaikkoja ja ihastelimme kauniita rantatontteja. 

Tulihan Kimolan sulkukin aikanaan.  Meillä oli yleisöä paikalla runsaasti, kun kelluimme sulussa.  Neljän tunnin risteilymatkalle yksi sulku on juuri riittävä määrä.  Tuntui juhlalliselta, kun sulkuportit hitaasti aukenivat.  Luolamainen katto tunnelissa loi mystisen tunnelman, mutta auringonvalo tunnelin suulla tuntui ”helpottavalta”.

Tiesin ennalta kuinka leveä kanava on, mutta silti…  Mummolan ohi lipuessamme, minusta tuntui kuin laiturilta olisi voinut hypätä laivan kannelle. En ollut ymmärtänyt, että M/S Pyhäjärven kokoinen laiva tuntuisi täyttävän koko kanavan.  Seuraava hämmästyksen aihe oli kansityttö/baarimikon rientäminen yläkannelle kaatamaan laivan masto.  Kapteeni antoi ohjeita, ettei yläkannella saa olla ketään ja että matkustajien täytyy sijoittua laivalla niin, että laiva kulkee tasapainossa Kimolan sillan ali.  Me teimme sen mallikkaasti.

Pyhäjärvi tuntui suurelta lätäköltä kaikkien kapeikkojen jälkeen.  Vesi ja taivas olivat harmaita, mutta metsät ja nurmikot vihreitä.  Sama hämmästys kuin kanavalla yllätti myös Pilkanmaassa eli vesireitin kapeus.  Tuntuu ymmärrettävältä, etteivät asukkaat halua olla aamusta iltaan vilkuttelemassa ohimeneville paateille, kun olisi mukava käydä kaikessa rauhassa uimassa.

Virtakiven saunalle saavuimme aikataulun mukaan eli klo 15.  Kansityttö oli pyytänyt meitä pitämään käytävät tyhjinä, jotta he (hän ja kapteeni) voivat tehdä sisäratojen ennätyksiä yrittäessään saada aluksen kiinnitetyksi laituriin.  Virtakivessä vesi todella virtaa.

Jännittävin vaihe oli kuitenkin ehkä laivasta poistuminen ”laskusillan” jyrkänteen kautta.  Kukaan ei kuitenkaan kaatunut, kun laivan henkilökunta avusti matkustajat satamaan.

Puolakan bussi ja Häkämiehen Jukka olivat jo satamassa valmiina kuljettamaan meidät takaisin lähtöpysäkeille.

Kiitos kaikille mukavasta risteilystä tutustuessamme Kimolan kanavaan!

Päätän höpötykseni tähän ja alla asiallista tietoa Kimolan kanavasta Matti Hälikän uutisoimana.

Arja Sorvali

Tietoja:
– sulutuskorkeus 12 m
– kalliotunneli 70 m
– hinta 20,8 milj. 2/3 valtio
– pituus 5,5, km
– koko vesireitti 400 km, Voikkaa – Pielavesi
– kanava kaivettu 1962 – 1966
– uitto lopetettu 2002

Paatti: Heinolan Laivaosakeyhtiön M/S Pyhäjärvi

Laituri Voikkaalla:  Virtakiven sauna

Kuvat galleriassa Matti Hälikkä (mh) ja Arja Sorvali (as)

Tanssit 15.8.2020

Kyläyhdistys järjesti tanssit jäsenilleen Seuratalossa lauantaina 15.8. Hieman jännittyneinä odotettiin tuleeko iltamiin ainuttakaan osallistujaa näinä pokkeuksellisina aikoina. Epäilys oli turhaa, parketti täyttyi vähitellen kiitettävästi tanssipareista. Haitaristi Hannu ja laulaja Leena plus basisti ja rumpali virittivät tunnelman huippuunsa ja ilta vaikutti järjestämisen arvoiselta.

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä (soittajat)  ja Mari Järvinen

Laulaja Leena Roitto ja soittajat

Alkulämmittelyä tanssilattialla

Yhtye kulisseista kuvattuna

Illan hämyyn himmeään…..

 

 

 

 

 

 

Kansanlaulukirkko 5.7.2020

Sunnuntaina 5.7. kokoonnuttiin Levonrantaan viettämään Kansanlaulukirkkoa. Puhujana toimi Jaalan Kappeliseurakunnan kappalainen Minna Tanska, Jaalan pelimanneja ja kuoroa johti kanttori Risto Eskola. Tilaisuus taltioitiin nettiyhteyksin katsottavaksi.

Aamun sade ei lupaillut poutaa, mutta 15 mennessä sää oli kirkastunut ja aurinko suosi n. 40 osallistujaa. Kansanmusiikkipitoisen hartauden päätteeksi pelimannit kajauttivat, eteen aukeavan maiseman innoittamana, valssin “Rantakoivun alla”. Kaikinpuolin onnistuneen iltapäivän päätteeksi nautittiin kakkukahvit kyläyhdistyksen tarjoamana.

Kuvat ja teksti Matti Hälikkä

 

Talkoot koronan varjossa

Puolakankoskella rakennettiin kevään kuluessa talkoilla kävelysilta. Silta mahdollistaa totutun ulkoilupolun käytön loukkaamatta häiritsevästi rinnetontin uusien omistajien yksityisyyttä. Silta onkin muodostanut koskelle uuden nähtävyyden kevätkuohujen ohella. Talkoiltua polkua voi jatkaa vaikka maitokoppikirjastoon tai Puolakan sillalle osana vanhan Pyörylän sisääntulotien kävelyreittiä .