Viikkoa aikaisemmin (4.10.) kurpitsat punnittiin ja palkinnot jaettiin, joten nyt oli aika hyödyntää kesän sato ennen kuin Elliweet taiteillaan Halloweeneiksi.

Huimalan Marja oli koonnut 15-sivuisen ohje-/vinkkivihkosen käsittäen todellakin kaikenlaisia ohjeita.

Ensin porukalla (kahdeksan henkilöä ”cheeffi” mukaan lukien) päätettiin mitä ohjeita hyödynnetään. Kurpitsahan ei kovin kummoisia makunautintoja kenellekään suo, mutta kun sekaan ”sotketaan” milloin mitäkin niin kurpitsastahan on tosi moneksi. Päädyimme kurpitsakeittoon, pariin eri pikkelssiin ja hillokkeeseen. Kurpitsaleipääkin teimme ja söimme keiton seurana. Tuulikki leipoi kurpitsasta kakun jälkiruoaksi.

Oli kiva porukalla puuhastella kurpitsojen parissa, mutta vielä kivempaa oli valmiiden tuotteiden nauttiminen ruokapöydässä. Vatsat killillään siivosimme jälkemme ja jaoimme ylijäämät kotiin vietäviksi.

Olipa antoisa viisituntinen “Ravintola X:ssä”.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Ritva Musto ja Arja Sorvali

[Show as slideshow]

Kuten kaikkia muitakin juhlia varten – ensin siivotaan hiki hatussa (3.10.), jotta saadaan paikat kuntoon ja sen jälkeen hyvällä omallatunnolla nautitaan.  Näin tehtiin nytkin.

Puolakan Ismo oli kaatanut toista kymmentä puuta Levonrannasta, joten halottavaa, pilkottavaa, pinottavaa, oksien siistimistä jne. riitti parille kymmenelle talkoolaiselle. Osa työmyyristä haravoi ja Marja viritteli ensin kahvitarjoilun ja jälkiruoaksi syötiin grillimakkarat. Esipoltettiinpa köyrituletkin oksien hävittämiseksi.

Alla kuvia talkoista, missä ”johtajakin” on innostunut työntouhuun.

[Show as slideshow]

Vähän ennen klo 17 liikenne vilkastui, kun porukat saapuivat Levonrantaan. Kaikki (ainakin lähes) olivat varautuneet siihen, että Lehtisen Raija vie ensimmäisen palkinnon. Toisin kävi – Raija oli tehnyt kurpitsastaan ”hakkelusta” jo viikkoa aikaisemmin. Eihän voittaja kovin kaukana Pyörylästä ollut, nimittäin Tauno Sorvalin kurpitsa painoi eniten 18,850 kg. Elliween kurpitsakisan tulokset

Kesäkurpitsasarjan osallistujien muodoissa ja lajeissa olikin jo enemmän vaihtelua. Sarjan voittaja Veikko Kärkkäinen oli kasvattanut kauniin tummanvihreän yksilön, joka painoi 2,740 kg. Tuomo Frostin kesälajike oli kirkkaan keltainen ja Eeva Viian lajike oli spagettikurpitsa. Ritva Muston kilpailukappale ei pystynyt kilpailemaan erikoislajikkeella tai värillä, mutta samanlaiseen muotoon ei yltänyt toiset.  Elliween kesäkurpitsakisan tulokset

Kurpitsoiden punnituksen jälkeen ohjelma jatkui musisoinnilla. Laulutrio Kolmoset (Reino Litmanen, Yrjö Penttilä ja Jaakko Joutjärvi, haitari) esiintyi. Musiikkia kuultiin enemmänkin ja tällä kertaa jopa kuultiin ja kuunneltiin, koska sähköt mikkiin ja kaiuttimeen oli saatu lainaksi Lehtisen Ristolta.

Tähän tilaisuuteen oli lohisoppa tykitetty puh.joht. Arja Torikka muonituksesta vastaavana. Soppa-aterian jälkeen joimme nokipannukahvit seuranaan Huimalan Marjan leipoma omenapiirakka. Hyvää oli niin pää- kuin jälkiruokakin.

Ilmoituksessa oli maininta leikkimielisistä kilpailuista. Muu seurustelu tuntui olevan tällä hetkellä kuitenkin tähdellisempää, koska näin suurta joukkoa tuttuja emme ihan pian uudelleen tapaa. Kilpaillaan palkinnot osallistujille toisissa tilaisuuksissa.

Lapsilla oli hauskaa luomutrampoliinilla (iso risu- ja lehtikasa) pomppiessaan ja köyrituli lämmitti lähes 60 osallistujaa viilenevässä illassa.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Ritva Musto, Arja Sorvali, Matti Hälikkä ja Mervi Puolakka

[Show as slideshow]

Yleisön pyynnöstä päätin palata vielä “linjoille”!

Eilen minut siis punnittiin – köykäiseksi havaittiin!  Olin kuitenkin 4. painavin, mutta olisin halunnut olla se kaikkein painavin!  Aina ei voi voittaa!  Kasvattajani on kuitenkin sitä mieltä, että olin värisävyni ansiosta kaikkein kaunein.

Pikkelssiksi en halua, mutta Elliweestä Halloweeniksi – KYLLÄ!

Kuvat Arja Sorvali, teksti Vuokkorinteen Kurpitsa

Verlassa aika nytkähti viime vuoden vastaavasta ajankohdasta (3.-4.8.) hitusen eteenpäin. Jos myöhäisen keskiajan katsotaan päättyneen 1500-luvulle ja pellavaa on viljelty Suomessa 1500-luvulta alkaen, tapahtumat seuraavat toisiaan aukottomasti.

Pellava materiaalina sai aivan uuden merkityksen, kun näki kasvin loukutuksen, lihtauksen, häkilöinnin ja kehruun – nyt puuttuu enää sähläys, joka tulee kirjoittajan toimesta. Lauantaina lapset esittelivät innoissaan tekemiään painokuvioita kangaskasseihin. Aikuiset olivat ihastuksesta mykkinä Terttu Kusminin taidonnäytteistä pellavakankaan ja – asusteiden suhteen.

Yritin kuunnella herkällä korvalla, kun Liisa Kronholm kertoi Kaikuvat kalliot -konserttisarjan kantaesityksestä. Musiikin lomassa runoilija Eeva Tikan runot sitoivat esitykset mahtavaksi kokonaisuudeksi, josta Paavokin (15-v.) oli pitänyt.

Sunnuntaina kyläyhdistys tarjosi lohisoppaa ja röpörieskaa seuratalolla. Ihmisiä (200) oli välillä jonoksi asti maistelemassa tarjoilun yhteensopivuutta. Marja Huimala ja Tuulikki Ilvonen valmistivat tarjottavat tottuneesti, mutta tukahduttava helle teki keittiötyöt haasteellisiksi.

Patruunan puistossa Petri Ryynänen lauloi kahteen otteeseen säestäjinään Harri Suikkanen ja Simo Helkala. Ensimmäisen musiikkituokion aikana yleisö täytti penkit lähes viimeistä paikkaa myöten ja ilmiselvästi nautti kuulemastaan. Yhteensä puistokonserteissa oli yli 100 kuulijaa.

Ruokailun ja musiikin lomassa oli mahdollisuus ilmaisiin museokierroksiin, jota käytti hyväkseen 260 henkilöä.

Yllämainitut nautinnot yhdistykset pystyivät tarjoamaan yleisölle säätiöiden tuella Pellapäivät/Jaalan Kädentaitajat/Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö ja Soppaa ja Säveliä/Verlanseudun kyläyhdistys/Jaalan kotiseutusäätiö. Ainoastaan Kaikuvat kalliot –konserttisarja oli pääsymaksullinen tilaisuus järjestäjänään Verlan Tehdasmuseo.

Tämänkään vuoden elokuun 2. ja 3. päivä Verlassa ei tuottanut järjestäjilleen pettymystä, joten tyytyväisin mielin purkasimme telttakatoksen odottamaan seuraavaa tapahtumaa.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

[Show as slideshow]