Ulkoilupäivä 30.5.2021

Kävin kotisivujen artikkeliarkistoa läpi. Kirjoitettujen artikkeleiden mukaan ulkoilupäivän kohteena oli neljättä kertaa Simon laavu.  Kolme kertaa olemme tämän laavuvierailun tehneet keväällä ja kerran lokakuussa syksyn sävyjä ihastellen.  Matka laavulle on kohtuullinen pituudeltaan, vaikka polku kiemurteleekin jyrkkää mäkeä ylös.

Ennen ulkoilupäivää vettä satoi lähes päivittäin, mutta juuri oikeana päivänä sää poutaantui.  Metsätraktorin jäljet olivat monin paikoin isojen lätäköiden peitossa, mutta pieni improvisointi reitillä ei haitannut etenemistä.  Syömiset ja juomiset jaettiin kannettavaksi osallistujien kesken, joten taakka ei muodostunut kohtuuttomaksi kenellekään.

Tälläkin kertaa patikoimassa oli myös ensikertalaisia, jotka ihastelivat laavun sopivaa sijaintia.  Rohkeimmat kiipesivät näkötorniin tarkastelemaan ympäröivää maisemaa. Toisille riitti laavulle kiipeäminen ja keskinäinen jutustelu hengitystä tasoitellen.

Grillimakkara oli taas kerran niiin hyvää ja sitä oli riittävästi.  Joka kerta on yhtä suuri arvoitus ulkoilutapahtuman osallistujamäärä.  Hyvin tarjottavat riittivät, vaikka meitä oli kaksikymmentä ulkoilijaa.  Puheenjohtaja oli aamutuimaan paistanut letut kahvin kanssa nautittavaksi ja kyllä maistuivat.

Paluureitti oli kaikille tuttu, joten porukka hajosi pikku hiljaa omille teilleen.  Kantamukset keventyneinä (vatsaa lukuunottamatta) jarruttelimme mäkeä alas takaisin lähtöpisteeseen.

Kiitos mukavasta yhdessäolosta

Teksti Arja Sorvali; kuvat Mari Järvinen ja Arja Sorvali

Syksyn ulkoilupäivä 7.11.2020

Kyläyhdistys on joutunut perumaan useita suunnitelmissa  olleita tapahtumia koronaviruksen takia. Syksyn ulkoilupäivä katsottiin kuitenkin voitavan järjestää raikkaassa ulkoilmassa.

Niinpä parisenkymmentä reippailijaa oli saapunut Puolakankosken parkkipaikalle lähteäksemme n. 3 km lenkille Pyörylän maisemiin. Aurinko paistoi ja lämpötila oli kohonnut keskipäivällä kaikkien aikojen mittaushistorian lämpimimmäksi marraskuussa, siis matkaan. Padon ylitettyämme polku johti kyläyhdistyksen keväällä rakentaman kävelysillan yli Saksanvuoren alta kylätietä myötävirran suuntaan. Historiallisen  Saksanvuoren laelta oli Ruotsin kuningas Kustaa III tähystänyt Venäjän puolta huhtikuussa v. 1790. Myös  perimätieto kertoo ruotsalaisen ratsumiehen hevosineen pudonneen jyrkänteeltä alas kasakoiden jahtaamana, hevonen kuoli ratsastaja ei.

Tieltä poikkesi välipolku Vilkintielle, josta avautui laaja Vilkin peltoaukea, jossa kyntöpojat ahkeroivat traktorineen täydessä maanmuokkaustouhussa. Pellon laidasta erkani jälleen välipolku männikkökangasta Lintukymelle vievälle yksityistielle. Lähdimme tietä ylämäkeen, jonka huipun nyppylällä, Mikkolanvuorella, on aikoinaan sijainnut kylän nuorison huvittelupaikka aisakeinu.

Saavuimme kirjoittajan kotitalon pihaan ja edelleen Pyörylän keskustaan Perttolanmutkaan, jonka peilistä voi ennakoida vastaankurvaajat. Laskeuduimme mäkeä alas ja käännyimme Maitokoppikirjaston editse lähtöpaikkaa kohti padolle.

Auli oli jättäytynyt porukasta kahvinkeittäjäksi ja makkaranpaistajaksi, joten pääsimme valmiiseen tarjoilukotaan nauttimaan Aulin antimista.

Teksti Matti Hälikkä  kuvat Matti Hälikkä ja Liisa Kronholm

Jokohan kaikki tulleet?

Liisa puuttuu!

Auli paistaa

 

 

 

 

Pirkko johtaa joukkoa

Puolakankosken parkkialue

Lähtövalmisteluja

Pyörylän pyökki

Tyynyn täytettä saa halavasta

Tie Saksanvuoren alla

Maitokoppikirjasto 24/7/12

Nisuksen kyläkävely 13.9. (lisätty taustatietoa 25.10.)

Ilmoja on pidelly suotuisasti kyläyhdistyksen ulkoilmatapahtumille. Olemme välttyneet sademyräköiltä, vaikka pilvet ovat uhkaavina taivaanrantaa piirittäneet. Sunnuntain puoleltapäivin kokoontui Nisuksen kylän keskustaan parinkymmentä kyläkävelijää odotuksia täynnä kuulemaan Nisuksen vaiheista. Patikointimatkan pituus Kattilakosken tienhaarasta Kantokosken sillalle oli vain 600 m, mutta asuttuja tai asumattomia taloja matkan varrella nähtiin kymmeniä. Sillan Verlan puoli kuuluukin jo Verlan kuningaskuntaan, nythän olimme Nisuksen tasavallassa.

Nisu tarkoittaa Wikisanakirjassa vehnää tai pullaa, mutta myös saamenkielessä naista tai vaimoa. Voisiko Nisuksen nimen alkuperä ollakin seutua muinoin asuttaneilta saamelaisilta? Kyläkävelyn ohessa tätä nimiasiaakin pohdiskeltiin kuten kuulimme myös kylän vaiheilla tapahtuneita sattumuksia. Kylän ja talojen historiaa meille kertoilivat perusnisukselaiset Pertti Malin, Jorma Pessa ja Raimo Rajajärvi.

Nisuksen kylän muodostaa lukuisa määrä taloja, joista enin osa on vapaa-ajan asuntoja, mutta onpa muutama mökki saanut jälleen ympärivuotiset asukkaat. Pienien kaupunkimaisten tonttien määrään on osaltaan vaikuttanut aikoinaan Rossin isäntä, joka on mieluusti lohkaissut maitaan mökinpaikkaa hamuavalle. Läheisen Verlan pahvitehtaan vaikutuskin on ollut merkittävä kylän asukasmäärään. Heräsi ajatus, että Nisuksen kylästä olisi paikallaan kartta, johon vanhat perustalot nimettäisiin sijainteineen.

Paluumatkaa jatkoimme Kattilakosken partaalle, jossa meitä odotti Liisan kumppanineen loihtima kahvipöytä omenapiirakoineen. Haastettakin löytyi, sillä kovan tuulen takia sähköt olivat poikki juuri silloin, kun oli kahvinkeiton aika.

Kiitokset osallistujille, opas Pertille ja virvoituksesta Liisalle.

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

Pertti opastaa, keskellä Jorma ja oikealla Raimo

Tasavallan pääkonttori, Willigsmanin talo

Pertti muistaa perinteitä

Kahvi ja piirakka maistui Kattilakoskella

 

 

 

 

 

 

Alla lupaamaani tarinaa ”Nisuksen tasavallasta” Jorma Pessan kertomana. Arja Sorvali

Nisuksen Tasavalta

Kilometrin päässä meiltä Jaalan kirkonkylään päin sijaitsi Nisuksen kylä: Siinä asui alun kolmatta kymmentä savunpitäjää, joista vain 4 oli maatalouden harjoittajaa. Muut ansaitsivat leipänsä etupäässä Verlan tehtaan työläisinä. Sodan aikana ja vielä vuosia sen jälkeenkin kylän posti haettiin vuoroviikoin Verlasta ja tuotiin kylän keskellä olevaan Villigsmanin torppaan. Sinne kokoonnuttiin postia odottamaan ja parantamaan maailmaa. Melkein kuin sattuman oikkuna syntyi Nisuksen Tasavalta, jonka pääministeriksi tuli Taavi Villigsman. Muiksi ministereiksi ilman omaa salkkua tulivat Hannes Kallio, Akseli Kukkola ja Nestor Lindroos. Yhtään naisministeriä ei ollut vaikka sopiva ehdokas oli olemassa, nimittäin Taavin vaimo Iita joka ansiokkaasti hoiti kylän tiedotusasiat. Puheenaiheita olivat tietenkin sotauutiset, sitten perunan vaiheet.”Joko teidän potkot on idätetty?” Naapurien kylvöaikaa seurattin tarkasti, vihreän ilmestymistä pintaan, kukkimista ja tietenkin sadonkorjuuta. Vuoden lopulla tärkeä puheenaihe oli joulukuusi. Juu juu, katsottu on, oli melkein kaikkien vastaus. Joulun alla lähdettiin kuusen noutoon. Kas kummaa, kanto löytyi mutta kuusi puuttui. Kerrottiin, että kylän yhteinen kuusi loisti Ojasen pirtissä.

Vilis-Taavi alias Vilis-Tassu

Presidentti Taavi Villigsman l. Vilis-Taavi oli hauska ja monitaitoinen mies. Taavin mielestä arjenkin pitää olla huumorin sävyttämä. Kotitaloni oli hirsistä rakennettu ja Taavi pyydettiin tilkitsemään eli tihtaamaan hirsien raot. Taavin motto oli ain laulain työtäs tee, niin että laulut joissa ei ollut montaa julkaisukelpoista sanaa, raikuivat kaiken päivää. Isot mäet hän laski polkupyörän tangolla maaten hatun lierien lepattaessa tuulessa. Taavilla ei ollut omaa hevosta, mutta hän osasi hyvin matkia autoon tottumatonta teutaroivaa hevosta. Meitä nauratti kun hän kuritti pyöräänsä, joka kieltäytyi väistämästä autoa. Keväisin kuulosteltiin käen ensi kukuntaa. Yllättävän moni oli kuullut käen samaan aikaan. Joku ihmetteli miksi kukunta kuului niin alhaalta. Tarkastus tuotti tulosta, Presidentti oli muuttunut käeksi. Kepposten mestarin temppujen sarja oli loputon. Niihin kuului mm. kukon juottaminen humalaan. Taavin erikoisuuksista on mainittava erityisen pitkät sukset. Niissä oli taivutetut kärjet molemmissa päissä eikä niitä siksi tarvinnut kääntää paluumatkaa varten. Oli upeaa hiihtää Taavin tekemällä ladulla. Mutkaa ladusta oli turhaa etsiä.

Jorma Pessa

Kesätorin purku talviteloille 10.10.2020

Ilmoitustauluilla ei ehditty ”markkinoida” kesätorin purkua, mutta sähköpostissa ja kotisivuilla kyllä.  Hallituksen 6 jäsentä plus Helge Viia saapuivat torille klo 10.00 toripöytä/-tuoliprojektiin.  Naisjäsenille jäi torikopin järjestely talvea varten. 

Toripöydät pysyvät taatusti pystyssä tuulessakin ovat ne sen verran painavia ainakin kantaa.  Koljosen Matin peräkärry oli oiva apu lähiliikenteessä. Tavaroita sijoitettiin useampiin paikkoihin, joten pääsemme viimeistään kesäkuussa testaamaan toimiiko muisti.

Talkoot huipentuivat voileipäkahvitukseen ja jälkkäriksi Matti paistoi vohveleita.  Kahvittelun lomassa ehdittiin vähän jutella menneestä ja suunnitella tulevaa (jos korona suo?).

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Puolet urakasta jo tehty

Toripöydät talvisäilöön

Tuolit kiltisti odottamassa vuoroaan

Elliween tulokset ja kesäkauden päättäjäiset 3.10.2020

On taas se aika vuodesta, kun jyvät erotetaan akanoista ja kesän palturipuheet kurpitsojen kasvatuksesta kohtaavat todellisuuden Sorvalin Tanen vaa’alla.

Tilaisuus alkoi tietysti kurpitsojen punnitsemisella.  Sihteeri tunaroi jo osallistumisoikeuksien kanssa, mutta mitään korvaamatonta tai vääryyttä ei sentään tapahtunut.  Seppo Pukkila voitti (talvi)kurpitsasarjan 19,165 kg painaneella kurpitsalla ja Veikko Kärkkäinen onnistui kasvattamaan suurimman kesäkurpitsan 7,180 kg.  Molemmat valitsivat palkinnokseen Viherpihan vuosikerran. Onnittelut heille ja tulosluettelot kokonaisuudessaan täältä. Elliween kurpitsakilpailujen tulokset 3.10.20

Tänä vuonna tarjoilu koostui nakkikeitosta tykötarpeineen sekä tietysti perinteiset täytekakkukahvit – toisille voiton kunniaksi toisille pettymyksen pelastajaksi.  Nakkikeiton valmistivat Eeva Viia ja Liisa Kronholm seuratalolla hetkeä ennen tarjoilua.  Henri Jussila (kokkikoulutuksen oikeuttama) toimi asiantuntijana.  Sivutoimisena seuraajana kastoin lusikkani soppaan ja Masa kuljetti aikaansaannokset Levonrantaan. 

Täytekakut tilattiin Minnan Unelmasta ja aa, että olikin sopivan makeaa ja kosteaa.  Tämmöisen tarjoilun jälkeen oli helpompi kestää epäonni arvonnassa.

Koronan jyllätessä (kuka ties missä) kirpparilla ei tänä kesänä järjestetty arpajaisia.  Päätettiin kuitenkin järjestää arpajaiset päättäjäisissä.  Onnetar suosi päävoiton (”bambi-tunnelmavalo”) osalta Matti Kalliota.  Tauno Sorvali sai ikään kuin vaa’an lainasta arpaonnea ja voitti kauniin lyhdyn kukkineen. Seuraavan arvan onnettarena toimi pj. Arja Torikka.  Kuinka ollakaan hän osoittautui 100 %:ksi onnistujaksi nostamalla oman arvan.  Lohdutuspalkintoina arvottiin vielä Eeva Viian valmistamat kauniit kukkakimput.

Kiitos kaikille 40:lle mukana olleelle kurpitsojen kasvattajille, arpojen ostajille ja kesänpäättäjille mukanaolosta.

Hyvää syksyä kaikille!

Verlan seudun kyläyhdistys ry

Teksti Arja Sorvali; kuvat Arja Sorvali, Markku Sorvali (ms) ja Tytti Vesa (tv)

Verla laulaa ja soi 4.7.2020

Jo perinteeksi muodostunut ’Verla laulaa ja soi’ heinäkuun ensimmäisenä lauantaina toteutui tänäkin vuonna.  Korona ja keli yrittivät parhaansa, joten molempien yhteisvaikutuksella laulajamäärä jäi vähäiseksi.  Vettä sateli hiljalleen lähes koko ajan, mutta osallistujat eivät antaneet sateen pilata tunnelmaa.

Tänä vuonna laulattajana ja säestäjänä oli Velleri (Veli-Matti Friman).  Hänellä riitti juttua laulujen lomassa ja laulu raikui haitarinsoiton säestyksellä Patruunan puistossa.  Koronaetäisyyksiä oli helppo noudattaa, kun penkkejä oli reilusti.

Kiitos Vellerille ja laulajille reilun tunnin tunnelmatuokiosta.

Teksti Arja Torikka; kuvat Helge Viia

Levonrannan talkoot 12.6.2020

Levonrannan talkoot ovat säilyttäneet suosionsa koronasta huolimatta, sillä rannassa ahersi 17 talkoolaista.  Sorvalin Masa kävi jo aamusta trimmerillä pätkimässä pitkät heinät, joten haravat pääsivät töihin välittömästi.

Tarkoituksena oli siistiä sitiä Verlan osalta enemmänkin. Pientareiden kasvusto oli kuitenkin niin pitkää ja tiheää, ettei sieltä enää roskia erottanut.  Siistimisajankohta on suunniteltava uudelleen tienvarsien osalta.

Miehet asensivat norppalaiturin oikeaan asentoon, joten vakaalle alustalle on nyt helppo astella.  Laituri nro 2 olikin vaan puhdistusta vaille.

Pari miestä ehti hoitamaan opastekylttiasiat ajantasalle.

Lähes kahden tunnin aherruksen jälkeen olimme valmiit nauttimaan puheenjohtajan grillaamat makkarat.  Jälkiruokana olivat nokisen pannun kahvit ”kastamisen” kera.

Kiitos kaikille talkoolaisille.

Verlan seudun kyläyhdistys ry

teksti Arja Sorvali; kuvat Mari Järvinen (mj) ja Arja Sorvali

Pajukurssi 18.1.2020 Verlan seuratalolla

Vuodenaikaan nähden pajukurssin järjestämisellä ei todellakaan ole mitään väliä – tammikuussa vitsojen vääntely onnistuu ihan yhtä hyvin kuin joku toinen kuukausi. Ainoastaan säällä ja säilytyksellä on merkitystä.  Osa oli kerännyt pajunsa lehtien pudottua myöhään syksyllä ja sitkeimmissä pajuissa lehdet olivat tallella vielä suurin piirtein kurssia edeltäneenä iltana.

Suurimman tietopankin, oma tietotaito, lisäksi kurssittaja Pirjo Karhulalla oli mukanaan mallitöitä ja ohjekirjoja meidän opastukseksemme.  Laskeskelin, että omalla kohdalla taitaa olla 4. pajukurssi eikä taito vieläkään päätä huimaa.  

Puolet meistä taivuttelivat kesäksi kukkasille kauniit kiipeilytelineet, pari muotoili pajuveneen ja Kousan Virpi jopa kaksi ”kalapannunalusta”. Kaikki vaikuttivat olevan tyytyväisiä päättötöihinsä ja opettaja oppilaisiinsa.

Pirjolta saimme paljon pajutietoa lisää kotitöihin.  Kiitos Pirjo kokemuksistasi, joita niin mielelläsi jaat meidän muiden hyötykäyttöön.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Reijon romani-ilta 17.1.2020

Hasarin Reijo oli vuosaarelaisille eläkeläisille järjestänyt romanien kulttuuria käsittelevän hankkeen, jonka pohjalta saimme Verlassakin kuulla asiantuntevan ja mielenkintoisen esitelmän. Osallistujia oli esitelmää saapunut kuuntelemaan parisenkymmentä kuulijaa.

Romaneja asuu Suomessa n. 10000. Romanit muodostavat tunnetusti kulttuuriltaan selvästi valtaväestöstä erottuvan ryhmän niin tavoiltaan, pukeutumiseltaan ja myöskin musiikiltaan. Monet ”julkkisromanitkin” ovat joutuneet kokemaan rotunsa vuoksi syrjintää ja väkivaltaa, ovat monet olleet koulukiusattujakin. Näistä kokemuksista lienee kumpuaa voimakas tarve purkaa tunteitaan esiintyvinä taiteilijoina.

Hankeen yhteydessä Reijo oli saanut henkilökohtaisesti tutustua Marco Lundbergiin ja Anneli Sariin, joista hänellä oli muistona pelkästään myönteistä sanottavaa. Reijo oli koostanut näytteiksi videoita seuraavista romanilaulajista: Taisto Tammi, Anneli Sari, Taisto Ahlgren, Freidiba Boodos, Amadeus Lundberg, Mercedes Bentso, Leif Lindeman, Feija Åkerlund/Hortto Kaalo ja otoksia Manne-tv:stä.

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä