Jo totuttuun tapaan kylän lauantait käynnistää tori, missä tällä kertaa oli myynnissä myös perunaa ja mansikkaa.

Patruunan puistossa musisoi klo 14 yllätysvieraina duo Meksikosta, minkä jälkeen paikalliset lauluntaitajat pääsivät ääneen.  Nessu Marttila laulatti yleisöä aurinkoisessa kesäsäässä.

Kohti päivän/illan huipennusta – Mulkkareiden keikka seuratalolla!

Kouvolan Sanomat 4.7. Menot -palsta  KS Mullqvistit Verlassa 5.7.

Kello 21 lippuja oli myyty jo 155, joten ihmismääräkin takasi lämpöisen ja ajoittain jopa kuuman tunnelman.  Musiikkihan oli taattua Mulkkarikamaa, joten orkesterin huikeaa uraa seuranneena tiesin mitä odottaa.  En usko, että uudet tuttavuudetkaan joutuivat pettymään.

Puffetin hoitajat Arja T. ja Marja talkoilivat tosissaan, sillä meitä palveltavia riitti eikä keittiössäkään ‘lämmin luita rikkonut’.

Fanituotteita oli kiitettävästi saatavilla, joten ‘Pormestarikin’ verhoutui upouuteen Hugo -paitaan.

Puoleen yöhön mennessä oli liihoteltu valssit, hypitty humput ja taivuteltu tangot.  Yölinnun siivin orkesteri saatteli meidät kotimatkalle niin kuin tapana on AINA ollut.

Kruununa illalle – saimme taputtaen toivottua vielä Lumiperhosen siipien lepatuksen vihonviimeisenä kappaleena.  Useamman kommentti illan aikana – Tätä on tarjolla aivan liian harvoin.  Kuvat ja kirjoitus Arja Sorvali

[Show as slideshow]

Muistin virkistykseksi – uskomatonta, mutta totta – todistettavasti on ollut satamatta muutaman tunnin aamupäivällä ja illalla 20.6.

Suuri joukko ihmisiä oli löytänyt tiensä Levonrantaan lähinnä aikaisempien juhannuksien perusteella, koska mainontaa tilaisuudesta ei suuremmin ollut.  Jälleen kokko paloi hanurimusiikin saattelemana.  Akustiikka rannassa on senverran puutteellinen, että soittaja piti nähdä, jotta tajusi juhlassa myös musiikkia olevan.

Aatonaaton iltatori sai hyvän vastaanoton, kunnes sade sotki kaupankäynnin.  Aattona ilma oli huomattavasti kuivempi heti aamusta, mutta osa kauppiaista oli jäänyt jo juhannuksen viettoon.  Toripäivät torikahvilajuttuineen saattoivat ihmiset juhannustunnelmaan.

Juhannuksen kuvasato on torikuvien osalta Ritva Muston käsialaa ja teksti  iltajuhlakuvineen Arja Sorvalin.

[Show as slideshow]

Levonrannassa meitä oli talkoilemassa kuka lyhyemmän kuka pidemmän aikaa 15 henkilöä, mutta kaikilla oli mukana reipas talkoomieli.   Haravoimme lehdet ja lähinnä valtavan määrän käpyjä Levonrantaa rumentamasta.

Totutun tavan mukaan talkooväki palkittiin grillimakkaralla ja pannukahvilla hillomunkin kera.

Lauantaina Arjat siivosivat tien pientareet välillä Pyörylän th. Verlan laani.  Helsingin seudun ympäristötarkastaja tarkasti osan rupeamasta ja saimme työllemme “virallisen” hyväksynnän.  Kolme miestä (Kari, Tuomo ja Eero) kunnostautui vielä Levonrannassa asentamalla laiturin väliaikaseen kuosiin.

Tänä vuonna meitä oli pieni joukko taivuttelemassa pajuja haluamaamme suuntaan.  Ei se helppoa ollut nytkään.  Joku meistä oli taitava jo aloittaessaan, toinen kehittyi taitavaksi työn edetessä, mutta kaikki tarvitsimme “Supernanny” Pirjo Karhulaa pajujen totettelevaisuuskoulutuksessa.

Teimme koko sydämestämme kaloja, linnun ja sille “pesämajan” sekä kukkatelineen linnun elinpiirin viihtyvyyden lisäämiseksi.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Verlan seuratalolla kokkasimme jälleen pääsiäisherkkuja alku-, pää- ja jälkiruoaksi.  Lopuksi nautimme pääsiäislounaan valmistamistamme herkuista.

Tällä kertaa meitä oli kolmetoista (12, jos chefiä ei lasketa)  innokasta oppijaa, jotka sulassa sovussa jakoivat pää- ja sivuroolit niin perunateatteriin kuin muihinkin tehtäviin.  Mukana olleet pojat hääräsivät omissa hommissaan eivätkä olleet ensikertalaisia otteista päätellen.

Kaikki sujui sutjakkaasti Marjan suunnitelmien mukaan paitsi lammas oli niin itsepäinen kypsyjä, että odottelimme vähän aikaa valmistumista.  Ei haitannut yhtään tahtia, kun välillä laulaa luikautimme onnittelulaulun synttärisankarille.  Sankaritar oli järjestänyt vielä omaa tarjoilua yhteisten saavutustemme lisäksi, joten ähkyhän tästä kaikesta oli seurauksena yhdelle jos toisellekin.

Maistuipa taas kerran kaikki niin hyvälle, että mikäs tätä on sulatellessa parikin päivää.

Teksti Arja Sorvali, kuvat Ritva Lautamatti-Musto ja Arja Sorvali

[Show as slideshow]