Verlan Kirin järjestämä Lavis jumppa Tiia Valkeapään ohjauksessa Verlan Seuratalolla. Että meillä oli hauskaa ja hiki ja jano ja ……
Kannattaa käydä pokkaamassa parketille!
Teksti Arja Sorvali, kuvat Ritva Musto
Helatorstaiaamuna 5.5.2016 alkoi kertyä Verlan kyläyhdistyksen jäseniä Helsingin lentoasemalle. Matka Krakovaan ja Zakopaneen oli alkamassa. Puolakan bussi oli jo aamuyöstä alkaen kerännyt porukkaa Verlan/Kouvolan seudulta. Lähtöportilla tavattiin vanhoja tuttuja ja myös ensimmäistä kertaa kyläyhdistyksen matkalle lähtijöitä. Yhteensä meitä oli 28.
Finnairin lento lähti ajallaan klo 8.20 ja Varsovassa oltiin klo 9.00 paikallista aikaa. Varsovassa meitä oli vastassa paikallinen opas Jukka Kiljunen, jonka opastuksella siirryimme bussiin ja aloitimme n. 300 km matkan Krakovaan. Jukka kertoi Puolasta yleisesti ja vastaili kysymyksiimme. Reitti kulki Pyhän Ristin ylänköalueen kautta. Ennakkokäsitykset hiilenpölyisestä Puolasta haihtuivat kuin saimme ihailla kauniita maalaismaisemia. Kukkivia omenatarhoja oli välillä silmänkantamattomiin. Ajettuamme n. 180 km pysähdyimme lounaalle Kielce nimiseen paikkaan ja siellä ravintolaan nimeltä Lesny Dwor. Kaunis pieni hotelli/ravintola oli metsän siimeksessä. Meille tarjoiltiin broilerinleike de volaille, perunoita, raastevihanneksia, omenakakkua ja kahvia/teetä.
Krakovaan saavuttuamme majoituimme hotelliin Alexander 1. Majoittumisen jälkeen läksimme suomenkielisen oppaamme, syntyperäisen Krakovalaisen Katan (Katarzyna), opastamana kävelykierrokselle vanhaan kaupunkiin. Tutustuimme tärkeimpiin historiallisiin nähtävyyksiin Kuninkaan tie, Jagellonian yliopisto, keskiaikainen tori Verkahalleineen, Marian kirkko ja mahtava Wawelin linna. Kierroksen jälkeen olikin jo nälkä ja menimme päivälliselle vanhan kaupungin alueella olevaan ravintola Miod Malinaan. Aluksi lasilliset kuohuviiniä, sitten tomaattikeitto ricottajuuston kera, naudan paistia, perunoita, kastiketta ja paistettua juuressalaattia. Lopuksi vaniljajäätelöä lämpimän vadelmamoussen kera sekä kahvia/teetä. Ravintola oli viihtyisä ja ruoka sekä palvelu hyvää. Hotellille oli keskustasta matkaa kävellen n. 15 minuuttia ja pitkän päivän jälkeen useimmat taisivat painua nukkumaan suorinta tietä.
6.5. perjantaiaamuna oli aikainen herätys Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille lähtijöille. Lähtö oli hotellilta klo 6.30. Bussimatkan aikana kuultiin oppaamme Katan kertomus Auschwitz:n tapahtumista sekä olennaiset tiedot museoalueen tärkeimmistä kohteista. Museoon pääsimme tasan klo 8.00 turvatarkastuksen kautta. Laukkujen ja reppujen vienti alueelle oli kielletty. Kamera oli sallittu. Omatoiminen tutustuminen sujui oppaamme ohjeiden mukaan hyvin lähes tyhjällä museoalueella. Poistuessamme Auschwitz I museoalueelta portilla oli pitkät jonot museoon tulijoita. Kävimme vielä lähistöllä olevalla Auschwitz II museoalueella eli Birkenaun työleirillä. Puolen päivän jälkeen meillä oli paluukuljetus Krakovaan. Auschwitz-Birkenau on Unescon maailmanperintölistalla oleva toisen maailmansodan aikainen natsien keskitysleirialue, joka perustettiin vuosina 1940-1942. Leirillä sai surmansa 1,5 miljoonaa eri maista ollutta vankia. Klo 17 opas nouti ryhmän hotellilta ja kävellen siirryttiin Veikselin rantaan, josta lähdettiin jokiristeilylle. Kauniin maisemaristeilyn jälkeen jäi vielä aikaa omatoimiseen Krakovaan tutustumiseen.
7.5. lauantain buffet aamiaisen jälkeen läksimme kokopäiväretkelle Zakopaneen. Etelän vuoristoaluetta kohti ajaessamme maisemat muuttuivat vaihtelevammiksi. Horisontissa alkoi siintää Tatra-vuoristo. Lähellä Zakopanea ajoimme läpi kylän, jonka talot olivat upeaa hirsikäsityötä. Oppaan mukaan miehet pesevät talot joka kevät vedellä ja juuriharjalla. Zakopanessa nousimme vuoristojunalla Gubalowkan huipulle , josta näimme upeita maisemia Zakopanen laaksoon sekä lumihuippuisille Tatra-vuorille Slovakiaan päin. Ennen lounasta tutustuimme Zakopanen keskustaan ja sen omintakeiseen puuarkkitehtuuriin. Lounas nautittiin paikallisessa vuoristotyylisessä ravintolassa. Tarjolla oli grillattua oszypek-juustoa puolukkahillon kera, leivitetty porsaanleike perunoiden ja paistetun kaalisalaatin kera ja lopuksi kakkulajitelma kahvin/teen kanssa. Illansuussa paluu Krakovaan, jossa ilta jatkui jokaisen omien suunnitelmien mukaan.
8.5. sunnuntai oli reissun viimeinen päivä. Aamupäivä oli vapaata ja huoneet luovutettiin klo 12. Opas ja bussi nouti meidät klo 14 retkelle Wieliczkan suolakaivokselle. Wieliczka on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva suolakaivos 15 km päässä Krakovasta. Kaivos on yksi maailman vanhimmista ja se tuotti suolaa yhtäjaksoisesti 700 vuotta 1300-luvulta aina vuoteen 2007 asti. Kaivoksessa käy vuosittain 1,2 miljoonaa vierailijaa. Siispä sinne mekin. Alas kaivokseen mentiin portaita pitkin, yhteensä n. 900 porrasta. Oppaan johdolla kävelimme parin tunnin ajan suolaan louhituissa tunneleissa ja saleissa. Syvimmillään olimme 135 metriä maan alla. Unohtumaton elämys oli Kingan kappeli suolasta veistettyine patsaineen, veistoksineen ja kattokruunuineen. Lämpötila kaivoksessa on +8 astetta ympäri vuoden. Ylös kaivoksesta tulimme hissillä. Tunnelit ulottuvat yli 300 metrin syvyyteen ja niiden yhteispituus on 250 km yhdeksällä tunnelitasolla. Suolan louhiminen oli vaarallista mutta kannattavaa, koska suola oli aikoinaan kultaakin kalliimpaa. Terveellisen suolahengityksen jälkeen ruokahalu oli taas herännyt ja klo 17 nautimme päivällisen läheisessä Karczma Halit ravintolassa. Kalkkunafileetä metsäsienten ja perunoiden kera sekä ruusunmarjatäytteiset tuutit kahvin/teen kanssa.
Sitten kohti Krakovan lentokenttää, josta oli suora Finnairin lento Helsinkiin. Oppaamme Kata varmisti, että kaikki selvisivät kentälle ja saivat matkatavarat koneeseen ja lentoliput kouraan. Sitten olikin aika hyvästellä upea oppaamme, jonka tietenkin kutsuimme vierailulle Verlaan.
Helsinkiin laskeuduimme maanantain puolella kellon ollessa 00.45. Puolakan bussi oli jo odottamassa ja kyyditsi väsyneet matkalaiset Kouvolan ja Verlan eri kulmille. Viimeiset olivat kotona päivän jo valjettua.
Matka oli jälleen kerran hienosti järjestetty ja kaikki nauttivat upeasta reissusta. Eiköhän parin vuoden päästä olla taas seuraavalla matkalla kunhan keksitään mielenkiintoinen kohde – niitä riittää.
Matkakertomus Kari Mäkinen, kuvat Jokke Seppälä ja Kari Mäkinen
Tänään perjantaina 9.6.2016 asennettiin uusi laituri Levonrantaan.
Asennus kesti reilun puoli tuntia. Rantapuolen kiinnitykseen
Sorvalin Tauno suunnittelee vielä ratkaisun. Ohessa muutama kuva.
.
Vuosia, vuosia sitten kuului polulle urheilukentältä kova huuto – VÄÄRÄ (syöttö), LAITON (lyönti) ja PALO (sisävuoron pelaaja ei ehtinyt pesään). Kyseessähän oli tietysti Verlan Kirin pesäpallo-ottelu.
Keskiviikkona puolilta öin kun lampsin lavatansseista kotiin kuului polulle ‘Loistavat yössä tähdet soitto hiljaa kaikaa, tango on illan viimeinen…..’.
Polku saa uuden elämän raivaustalkoiden myötä, tosin kasvanut puusto ja rakennetut lomamökit aiheuttivat polulle uuden linjauksen. Nyt polku toimii parkkipaikan oikopolkuna seuratalolle asti.
4.6. kesätorikahvion ensimmäiset asiakkaat odottivat malttamattomina.
Teksti Arja Sorvali, kuvat Helge Viia
Totta se on – kesätori avautuu lauantaina 4.6. klo 13 pitkän talven jälkeen. Ahkerat talkoolaiset pistivät paikat kuntoon, jotta niin torikahvio kuin torimyyntipöydät olisivat valmiina ottamaan asiakkaat vastaan. Eihän hommissa kauan nokka tuhissut, kun 16 henkilöä pisti parastaan. Perinteisesti talkoiden päätteeksi nautimme pullakahvit ent. kyläkaupalla nyk. kirppiksellä. Kirppis aukeaa myös lauantaina palvelemaan asiakkaitaan.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Kahviotuolin kuljetusketju
Kukahan tulisi kaveriksi
Pystyynhän tämäkin pitäisi saada
Tästä se lähtee
Kello 10 utelias joukko retkeilijöitä oli kokoontunut Stenbergin (Stenbergin Kallen pieni punainen talo tien laidassa) mäelle. Tauno Hellstenin ollessa estynyt Arja Sorvali yritti korvata retkioppaan tehtävässä.
Lyhyen esipuheen jälkeen ryhmä lähti taivaltamaan kohti Nuottakalliota. Ilma oli kesäisen lämmin. Matkaa laavulle on Stenbergin mäeltä n. 1 km ja Talasniementien kautta joitain satoja metrejä. Laavuhan sijaitsee korkealla kalliolla, joten mäessä löytyy lähestyitpä paikkaa mitä kautta tahansa.
Etujoukot olivat sytyttäneet nuotion valmiiksi. Pito- ja kuljetuspalvelu Huimala & Sorvali huolehti tarjoilun paikalle metsäajoneuvolla. Grillimakkara ja nokipannukahvit maistuivat juuri niin hyvälle kuin ne ulkoilmassa aina maistuvat.
Laavu on miellyttävä pysähdyspaikka samoilitpa sinne mitä kautta tahansa. Laavun takaa aukeaa lähes lappilainen maisema.
Välipalan ja turinatuokion jälkeen palasimme lähtöpisteeseen yhtä kokemusta rikkaampina.
Tekstit Arja Sorvali; kuvat Helena Keskitalo, Kari Mäkinen ja Arja Sorvali
Sinulla on vielä mahdollisuus tulla Kirsin jumpalle. Viimeinen kerta on to 28.4 klo 18 alkaen.
Tule mukaan!
Kirin pilkkikilpailut saatiin kuin saatiinkin vielä pidettyä la 16.4.
Koska Vannelahden isäntä oli varmistanut jään paksuuden uskaltauduimme jäälle. Pilkkipaikka oli lisäksi hyvin merkattu, joten kastumisen vaaraakaan ei ollut. Peräti kolmen pilkkijän voimin ratkesi mestaruus. Kokonaissaaliin perusteella mestaruus jäi kotirannalle eli Tauno Sorvalille. Naistensarjan voitti Pirjo Sippula. Lohdutuspalkinto annettiin innokkuudesta Jorma Sippulalle.
Tulokset:
Miehet:
Tauno Sorvali 450gr, hän sai myös kiertopalkinnon omakseen
Jorma Sippula 180gr
Naiset:
Pirjo Sippula 300gr
Kiitos kaikille osallistujille ja runsaalle tuki- ja kannustusjoukolle! Selänpään Jäykkiä unohtamatta.
Teksti ja kuvat Ritva Musto
Lauantaina 2.4. innostunut joukko (huom. kaksi miestä mukana) kokoontui tutustumaan japanilaisen herkun makumaailmaan. SUSHI koostuu riisistä, erilaisista täytteistä ja norista (=merilevää). SUSHI kirjan kuvista näimme millaisia tekeleistämme pitäisi tulla.
Riisi huuhdottiin monessa vedessä ja valmistettiin hienossa puhuvassa keittimessä. Kypsän riisin Anh maustoi ammattilaisen ottein. Riisin jäähtyessä Sirja (Anh’n anoppi) kertoi mitä me teemme seuraavaksi. Tuoreesta kurkusta poistettiin keskusta ja leikattiin suikaleiksi. Myös porkkanat suikaloitiin ja keitettiin al dente. Katkaravut sulatettiin ja valutettiin. Samoin valutettiin tonnikalasäilykkeet. Lisäksi meillä oli graavikirjolohta ja kylmäsavustettua härkää. Kallion Auli paistoi ohutta munakasta ja olihan vielä surimiakin.
Alkuvalmistelujen jälkeen alkoi rullaus. Nori-arkille ensin riisiä kerros ja sen keskelle täytteet kukin oman mieltymyksensä mukaan. Täytettä laitettiin sopivasti, jotta rullasta tuli napakka, helposti leikattava. Arkin reunaan (n. 3 cm) kylmää vettä liimaksi > loppukääntö ja Maki-rulla oli valmis. Tarjolle rullasta leikattiin reilun 1 cm viipaleita = Maki.
Nigireita teimme myös. Riisistä sormenpaksuinen ja 3 sentin mittainen pötkylä, jonka päälle asettelimme isoja pyrstöllisiä katkarapuja. Innokkaimmat taiteilivat ruusukkeita ja palleroita. Auli haudutti vihreää teetä, jota tarjotaan sushin kanssa. Lisänä oli vielä säilöttyä merilevää ja inkivääriä, wasabia ja soijaa kyytipojaksi. Saimme puikkojen käytön oppitunnin ja osalta luonnistui ruokailu hyvin myös näillä aterimilla.
Ja kyllä maistuikin! Kotiin viemisiä oli kaikille runsaasti, joten kotimiehiäkään emme unohtaneet. Kuvat kertokoon puolestaan onnistumisestamme. Teksti Ritva Musto
PS Ikinä en ollut syönyt susheja enkä nyt sano, että ikinä en syö. Kyseinen herkku ei kuitenkaan tule ehkä juhlistamaan ihan heti meidän perheen merkkipäiviä. Mies ilmoitti heti, ettei hän ainakaan niitä maista. En yllättynyt! Jos ainoat aterimet olisivat puikot, luulisin kevyempien aikojen olevan tiedossa. Eniten nautintoa saivat silmät. Yhtään en kadu, että lähdin tutustumaan uuteen ja ihmeelliseen (minulle).
PS ja kuvat Arja Sorvali
Meille on tulossa puolen kuun jälkeen kesä! Mieheni, Markku Sorvali, näki tänään ensimmäisen peipon aterioimassa lintulaudan alla. Näissä asioissa hän ei erehdy, samaa ei voi sanoa hänen vaimostaan. Uutinen Arja Sorvali
