Hyvää Joulua ja Onnellista Vuotta 2017

Hiljainen joulu

Viettivät mummu ja vaari
joulua hiljaisesti.
Kauan aikaa sitten
pienissä askareissaan viipyillen.

Pimeän tullen sytyttivät
öljylampun pirtin kattoon.
Se varjoja loi hirsiseinille
ja lattialle räsymattoon.

Tiilimuuri tuvan nurkassa
lämmön antoi.
Siellä paistuivat leivät,
jouluruoat, mitä mummu
pöytään kantoi.

Oven auetessa kylmään porstuaan
levisi pakkashuuru huoneeseen.

Huopikkaissaan tassuttelivat
mummu ja vaari.
Istuivat penkeille
kahden puolen pirtin pöytää.
Avasivat vanhan raamatun,
lukivat jouluevankeliumin
niin kuin aina olivat tehneet.

Yksi kynttilä lepatti pöydällä.
Pirtin ympäröi joulurauha.

Hyvää Joulua ja Onnellista Vuotta 2017
Verlan seudun kyläyhdistys ry

Pikkujoulut 2016

Pikkujouluvalmistelut alkoivat jo 3.12.2016.  Porukalla askartelimme pöytäkoristeita salin pöytiin. Sembramännyn ja kuusen oksat sekä isomaksaruohon kukat siirtyivät asetelmiin kunkin taiteellisen näkemyksen mukaan.

Pikkujoulun järjestely-/koristelutalkoot saivat tänä vuonna liikkeelle vain kourallisen ahkerimmista talkoilijoista.  Ainoastaan kaksi miestä oli paikalla tekemässä ns. miestentöitä eli kuusen tuonti ja koristelu.  Väen vähyydestä huolimatta pöydät asettuivat kiltisti riviin ja saivat sievän kattauksen osakseen.  Näytelmän kenraaliharjoitus koristelun jälkeen sai ensimmäiset perhoset lepattamaan.

Tänä vuonna pöydät aseteltiin niin, että istumapaikka riitti jokaiselle tulijalle.  Puurolautaslaskurin mukaan meitä oli kaikkiaan 106 henkilöä, mutta saattoihan olla, että joku jätti puuron nauttimatta.  Moinen epätarkkuus sallittakoon.

Joululaululla aloitettiin ja lopetettiin ja mahtui lauluja muutama välilläkin laulettavaksi.  Verlan Kirin puheenjohtaja Ilpo Hellsten juonsi tilaisuuden rutiinilla.  Hän myös laulatti yleisöä kitaran säestyksellä.  Tauno Hellsten haudutti riisipuuron pihamaallaan.  Joka puolelta kuului kommentteja kuinka riisipuuro oli tänä vuonna viimeisenpäälle hyvää.

Valokuvakilpailuun  2016 osallistui poikkeuksellisen vähän kuvaajia.  Olisiko syynä laitteiston  ja tekniikan hallinnan eritasoisuudet.  ”Piparkakkukameroilla” ei voi saada kovin tasokkaita kuvia eikä järjestelmäkamerakuvaaja välttämättä ole innostunut kilpailemaan easy-toiminnolla kuvaavan kanssa.  Niin tai näin, joka tapauksessa kilpailun voitti Matti Hälikkä, 2. ja 3.  sija  Helena Keskitalo. Valokuvakisa 2016

Kyläyhdistys muisti seudulle muuttaneita Eeva ja Helge Viia Verlankujalle sekä Mia Pakarista ja Herkko Takalaa Kattilakoskentielle uudella Verla –kirjalla. Yhtään vauvaa ei ollut tiedossa Verlan seudulle syntyneenä. Merkkipäivän johdosta yhdistys muisti Matti Kalliota ja Veikko Kärkkäistä.

Verlan Kiri muisti liikkujia arpomalla eniten Pyörylän tienhaaran kuntolaatikolla käyneiden (Tauno Sorvali, Markku Sorvali ja Taina Pukkila) kesken lahjakortin.  Arvonnassa onni suosi Markku Sorvalia.  Jukakoskella eniten käyntejä oli Riikka Hellstenillä.  Kiri onnitteli myös syntymäpäiväsankareita Matti Kalliota, Marja Huimalaa ja Ritva Ahtonen-Hellsteniä.

Ajallaan oli vuorossa myös seudun ”estraditaiteilijoiden” joulunäytelmä.  Pienoisnäytelmän oli tänä vuonna kirjoittanut Rauno Solio ja Auli Kalliolla oli täysi työ saada meidät esityskelpoisiksi.  Vaikka olemmekin rutinoituja esiintyjiä, jotkut perhoset lepattelivat siihen malliin, että muutama repliikki jäi varastoon.  Juoni ei kuulemma kuitenkaan kärsinyt.

Miehet tarjoilivat joulukahvit Arvilan torttujen kera.  Osallistujamäärän huomioon ottaen tarjoilu sujui juohevasti.

Arvonnassa päävoittona olleen herkkukorin voitti omakseen tänä vuonna Ismo Puolakka.  Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä saapui paikalle Korvatunturin joulupukki ei ollut muoria lähetetty matkaan.  Lapset auttoivat pukkia jakamaan lahjat ja yleisö lauloi joulupukille.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää joulun odotusta.
Verlan seudun kyläyhdistys ja Verlan Kiri

Teksti Arja Sorvali; kuvat Helge Viia

Syksyn ulkoilupäivä 23.10.

Tänä syksynä ulkoiltiin Kokkokallion maastossa.

Lähdimme Puolakan sahan nurkilta yhdentoista maissa kapuamaan tukiasemamastolle vievää tietä. Kallion laella patikoimme uusittua, sinisillä nauhoilla merkittyä, luontopolkua hiidenkirnulle.  Tutkimusten mukaan onkalo ei olekaan hiidenkirnu, vaan pirun asuinpaikkana toimiva rapautumisonkalo, joka on syntynyt miaroliittisen kideonkalon laajetessa rapautumalla (Kouvolan Sanomat).

Kirnulta jatkoimme kallion Verlan puoleiselle rinteelle, josta ihailimme alapuolella virtaavaa jokea ja kalliomaalauskalliota. Edetessämme sivustan polkua avartuivat näkymät Suolajärven suuntaan, Karittasalmelle ja Uitelmuksen virtaan.

Hetken kuluttua saavuimme ikimetsään, missä ihailimme pahkoja, pakurikääpiä, hulppeita honkia ja haapoja. Poikkesimme lehtomaisen metsän rinteeseen näköalapaikalle, jossa voi istahtaa levähtämään penkille.  Pian saavuttiinkin Rainerin nurkalle Kantokoskentien varteen.

Soratietä astellessa ihailimme Katajanokan siistejä rinnepihoja ja saavuimme Laanin risteykseen. Kesonmäellä syksyn viima aiheutti vilun väristyksiä hikisen taivalluksen jälkeen, joten kiirehdimme Ismon laavun suojaan.

Ismolla oli jo kahvivedet kuumana ja makkarat esilämmityksessä grillitulilla.  Jouduimme heti Seppälän Joken kuvattaviksi ja Joken helikopteri-Kertun esittelyyn. Nokipannukahvin ja pitkopullan vauhdittamana patikointi vaihtui kuulumisiin ajankohtaisista aiheista iltahämäriin asti.

Kiitokset Ismolle, Railille ja Ilpolle ulkoilupäivän vieraanvaraisuudesta!

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

Kesän lopettajaiset Levonrannassa 1.10.2016

Edellisen päivän talkoissa porukka hääräsi Levonrannassa haravoimassa, puutöissä,  varastojärjestelyissä ym. puuhissa.  Syys-/köyrikokko rakennettiin rantaan kokkolautalle tunnelman luojaksi.

Kesän jännittävin tapahtuma (ainakin kurpitsojen kasvattajille) oli taas käsillä. Pitkin kesää usealta kasvattajalta oli tullut ”kuittauksia”: ”Nyt on muuten tulossa mahtavan kokoinen kurpitsa!”  Tänään kuvitelmat muuttuivat todellisuudeksi, kun vaaka puhui omaa lahjomatonta kieltään.

Tänä vuonna suurimman talvikurpitsan oli kasvattanut Tauno Sorvali ja kesäkurpitsan Arja Sorvali.  Sarjojen parhaat saivat Viherpiha tai Kotipuutarha  lehden.  En malta olla tässä kohtaa mainitsematta, että viime vuonna voittajat olivat samannimiset henkilöt.  Öhm!   Talvikurpitsasarjan toinen oli Raija Lehtinen ja kolmas Eeva Koli.  Kesäkurpitsasarjan toinen oli Matti Hälikkä ja kolmas Rainer Richter.  Lue tulokset kokonaisuudessaan kilpailutuloksia

Lähes puolen sataa henkilöä taputti palkintojen saajille ja muille parhaansa yrittäneille.  Marja Huimala pääkokkina hääri makkarakeiton ääressä.  Soppaa oli jokaiselle vaikka uusinta kierrokselle.  Jälkiruokana oli Arvilan täytekakkua kinuskikuorrutuksella sekä nokipannukahvit.

Kiitos kaikille kesästä.   Verlan seudun kyläyhdistys
Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Syksyn ensimmäinen juttutupa 28.9.2016

Ensimmäisen juttutuvan vieraaksi oli kutsuttu Heikki Lahelma, helsinkiläinen ekonomi, joka 80-luvulta alkaen on tehnyt yhteistyötä itänaapurimme kanssa taiteen ja kulttuurin alalla.

Lahelma esitelmöi otsikolla ”Voihan Venäjä, Sonnanjärveläisen Heikki Lahelman tarina”.

Tarina alkoi 80-luvulla Avaruus 2000 näyttelystä, joka avattiin Espoon Dipolissa kesällä 1984. Näyttelyssä vieraili 220 000 kävijää. Sen jälkeen alkoi näyttelyjen sarja, joka on jatkunut näihin päiviin asti. Suurimpia näyttelyjä on ollut mm. Mammutti-, Silkkitie-, Karl Faberge-, Ivan Aivasovski-ja  Ilja Repin näyttelyt sekä kymmeniä muita näyttelyitä. Myös ulkomaille. Näyttelyissä on käynyt satoja tuhansia vierailijoita.

Tarinansa Heikki Lahelma on julkaissut myös kirjassaan ”Venäläinen Sirkus”, jota on saatavissa kirjakaupoista ja kirjastoista. Tarina oli mielenkiintoinen ja uskomaton kertomus yhden miehen saavutuksista varsin erilaisella saralla.

Kiitos Heikki Lahelmalle tarinasta ja hyvää jatkoa uusien näyttelyiden parissa.

Teksti ja kuvat Kari Mäkinen

Heikki Lahelman kirjan kansi

Heikki Lahelman kirjan kansi

Heikki Lahelma esitelmöi ja Kari Taskinen huolehtii kuvallisesta kerronnasta

Heikki Lahelma esitelmöi ja Kari Taskinen huolehtii kuvallisesta kerronnasta

21.9. Taisto Tammi Seuratalossa

Narvan pariskunta esitti keskiviikkona Verlan Seuratalossa vaikuttavan dokumentin kuvien ja musiikin säestämänä Taisto Tammen elämästä.

Taisto syntyi kuusankoskelaiseen Lundbergien romaniperheeseen 10.12.1945. Isä jätti poikansa jo varhain ja Taiston kasvatuksen otti Roosa-mummo vastuulleen. Jo kansakouluikäisenä Taiston musiikinlahjat huomattiin antamalla laulusta 10 ja jäätelökin tuli palkaksi laulusta kioskinpitäjälle. Kuulemani mukaan nuori Taisto norkoili Sompasen tanssilavan partaalla, josta pyöryläläinen orkesteriaan pyörittävä Matti Mustonen päästi nuoren pojan kokeilemaan oikeaa esiintymistä, orkesteri takana ja yleisö edessä. Liekkö tästä rohkaistunut Taisto osallistui1962 voittoisasti laulukilpailuun Kotkassa. Tuomaristossa Eero Väre tunnisti heti laulajan kyvyt ja järjesti Taiston Topi Kärjen toimistoon. Sieltä avautui tie levylaulajaksi nyt nimellä Taisto Tammi ja levynä Ruusu on punainen.  Näin Taistosta sukeutui ensimmäinen levyttänyt romaniartisti. Maalariksi aikonut Taisto joutui pikaisesti ratkaisemaan uravalintansa nukahdettuaan, iltakeikkojen uuvuttamana, maalattavan talon parvekkeelle. Varsinainen läpilyönti tapahtui 1966 Tango merellä -kappaleella, joka kohosi nopeasti Suomen listaykköseksi.

Tampereella salaa naimisiin mennyt Taisto tunnettiin kohteliaana, kaikkien kanssa toimeen tulevana miellyttävänä laulajana. Samettiäänisellä Taistolla oli synnynnäinen laululahja, joka päättyi äkilliseen kuolemaan traagisesti vasta 33-vuotiaana Tampereella kirurgisen leikkauksen jälkikomplikaatioon 5.2.1979.

Verlan seudullakin tunnetaan monia Taistoon liittyviä sattumuksia, vaikka reissut Mustosen Matin kalakaverina Puolakankoskella.

Kiitokset Narvoille muistorikkaasta illasta Verlassa!

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

wp_20160921_009b

Illan musiikkikappaleet

N. 60 tammifania

N. 60 tammifania

 

 

Syysretki Kotkaan 11.9.2016

Kauniina sunnuntaiaamuna väkeä kokoontui Verlan laanille ja kohta Puolakan bussi Jukka Häkämiehen luotsaamana ilmestyi paikalle.  Väki bussiin ja liikkeelle klo 8.30.  Matkan varrelta keräsimme lisää retkeläisiä bussiin ja lopulta kaikki 45 olivat kyydissä kohti Kotkaa.

Kotkaan saavuttuamme oli hetki aikaa jalotella Sapokan laiturilla, jonka jälkeen siirryimme odottavaan VIKLA III -alukseen.  Laivassa oli loistavat tilat ryhmällemme.  Laivan lähdettyä osa kiipesi yläkerran maisemakannelle  ja osa nautiskeli maisemista alakerran salongin ikkunoista.  Matkan aikana tarjoiltu kahvi ja posso maistui kaikille.

Laivan kippari selosti selkeästi rannoilla ja saarissa näkyviä maisemia: puistoja, satamia, asuntoalueita, teollisuuslaitoksia ja linnoituksia.  Näimme myös nykyään museona olevan jäänsärkijä Tarmon (1907).  Saimme kuulla myös mielenkiintoisen selostuksen Ruotsin ja Venäjän välisistä Ruotsinsalmen meritaisteluista.

Kahden tunnin risteilyn jälkeen rantauduimme Merikeskus Vellamon rantaan.  Merikeskuksen Laakonki-ravintolaan meille oli katettu buffet-pöytä.  Meri-ilma oli saanut kaikille melkoisen nälän, joten kyllä ruoka maistui.

Ruokailun jälkeen verlalaisille tuttu Pirkko Koskinen, museon puutarhuri, liittyi joukkoomme. Pirkko esitteli meille Kotkan puistoja.  Etenkin Sapokan vesipuisto oli upea.  Kävellen tehdyn puistokierroksen aikana kiersimme lammen ympäri ja välillä pysähdyimme kuuntelemaan Pirkon tarinoita kasveista ja puistosta.

Kierroksen jälkeen kiitimme Pirkkoa ja kiipesimme bussiin aloittaaksemme kotimatkan kohti Verlaa.  Puolakan Valmismatkat oli räätälöinyt meille mukavan päiväretken, joka onnistui kaikkien mielestä hyvin.

Teksti ja kuvat Kari Mäkinen

 

Kesän 2016 viimeinen tori ja kahvio

Aurinko ja lämmin ilma helli torilaisia lauantaina 20.8.,  kesän viimeisenä toripäivänä. Asiakkaille oli kahviossa tarjolla Muston Ritvan toimesta karjalanpiirakoita munavoilla ja Arvilan pikkupullat (kuten koko kesän) tyydyttivät makeannälän.  Käsitöitäkin löytyi talvea ajatellen. Pajuniemeltä sai vielä maukkaita lihatuotteita, vaikkapa varastoon ostettaviksi.  Torikauppiaiden määrä hiipui loppukesää kohden, joten asiakkaat kaipasivat enemmän vaihtoehtoja – ehkäpä ensi kesänä.  Vielä oli kesää jäljellä ja toivotaan, että kauniita päiviä riittää pitkälle syksyyn.

Kiitos kuluneesta kesästä asiakkaille ja torimyyjille.  Verlan seudun kyläyhdistys ry

Teksti Ritva Musto, kuvat Arja Sorvali

Kuulumisien vaihtoa lihatiskillä

Kuulumisien vaihtoa lihatiskillä

Lähes 'loppuunmyyty' torikahvio

Lähes ’loppuunmyyty’ torikahvio

Uskolliset torimyyjät

Uskolliset torimyyjät

 

 

 

 

 

 

Loppusilaus kesän toritoiminnalle annettiin 30.8., kun talkoiltiin toritarpeet talvisäilöön.

Viimeistä viedään oikein saattueessa

Viimeistä viedään oikein saattueessa

Toripöytä matkalla 'loppusijoitukseen'

Toripöytä matkalla ’loppusijoitukseen’

Torikahvion kalusto yhden pysähdyksen taktiikalla

Torikahvion kalusto yhden pysähdyksen taktiikalla

Talkookahvit kirpparilla

Talkookahvit kirpparilla

Levonrannan maalaustalkoot 19.8.2016

Kyläyhdistyksen maalarimestarit, 8 henkilöä, kokoontuivat Levonrantaan maalaamaan ns. monitoimirakennuksen. Rakennus sai pintaansa saman Kaisla-värisävyn kuin päärakennuskin. Porukkaa oli juuri sopivasti. Osa maalasi ja osa varmisti telineillä maalanneiden turvallisuuden ja maalien ohennuskin vaati osaamista.

Matti korkeimmalla, Heikki ja Malla omilla seinillään

Matti korkeimmalla, Heikki ja Malla omilla seinillään

Kari korkealla, Helge varmistaa

Kari korkealla, Helge varmistaa

Työt sujuu puh.johtajan valvovan silmän alla

Työt sujuu puh.johtajan valvovan silmän alla

 

 

 

 

 

 

 

Ja kuten kunnon talkoissa tauolla oli pullakahvit. Talkoiden päätteeksi paistettiin nuotiomakkaraa. Tulen ääressä kuultiin monenlaista tarinaa. Kivat talkoot jälleen kerran.

Talkooruokailua

Talkooruokailua

Talkootuumailua

Talkootuumailua

Yhteenvetoa

Yhteenvetoa

 

 

 

Teksti Kari Mäkinen, kuvat Jokke Seppälä

Seuratalon kemut 23.7.

Perinteeksi muodostuneet seuratalokemut pidettiin heinäkuun lauantaina 23. päivä. Hugo Mullqvist alias Harri Peltola oli saapunut viisihenkisine perheineen meitä verlanseutulaisia viihdyttämään. Odotettu kesän kohokohta oli täyttänyt tuvan ääriään myöten n. 150 tanssinystävän toimesta.

Alkutahteina kuultiin reipas”Kuusaan poikia” -kappale, jota seurasi koko repertuaari tansittavista lattareista aina rokkiin asti. Yllätysnumeroina kuulimme vierailevan neitosen lauluesityksiä sekä Jokke Seppälä taltioi illan tunnelmia jälkipolvien ihmeteltäväksi.

Hyvinpä väki viihtyi tanssinhurmiossa, mutta lopputunnelmiin jaksoivat kymmenkunta tosi alan harrastajaa. Tässä suuret kiitokset jälleen Hugolle ja yhtyeelle  tunnelmallisesta illasta!

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

WP_20160723_003

Tanssin taikaa

WP_20160723_004

Vieraileva laulusolisti