Startti tapahtui Tauno Sorvalin rannasta klo 9 aamulla. Onginta aika oli 3 h.
Tane oli tarkistanut jään vahvuuden turvalliseksi pilkkiä ja merkannut kilpailu alueen.
Kilpailussa hyväksyttiin kaikki kalat puntarille. Saaliiksi saatiin särkiä ja ahvenia.
Sää suosi pilkkijöitä ja saaliit olivat määrältään erinomaiset, kaikki osallistujat saivat saalista.
Osallistujia oli kilpailussa kuusi (2 naista ja 4 miestä).
Tulokset
Naiset:
Miehet:
Kiitokset Tanelle kilpailun järjestämisestä ja kiitokset myös osallistuneille.
Teksti Ilpo Hellsten, Verlan Kirin puheenjohtaja; kuvat Ilpo Hellsten (ih) ja Arja Sorvali (as)
Kalastajat tositoimissa (as)
Pilkkijä kala-apajaa etsimässä (as)
Matti Ahvenisto ja Arja Sorvali; sarjojensa voittajat (ih)
Naisten sarjan voittajan/kotisivupäivittäjän jälkikirjoitus:
Vähäiseen osallistujamäärään lienee osasyynä ilmoittelu – “puskaradio” ja kotisivut – nämä ilmoituskanavat eivät ole osoittautuneet kaikkien toimivimmiksi tiedonvälityksessä.
Latulaatikko oli hiihtäjien kirjauksia varten käytössä ajalla 2.2. – 3.4.2022. Kaikkiaan kirjauksia oli tänä vuonna 141 ja tiedän, että kaikki eivät käyntiään kirjanneet. Melkoisen suosion peltolatu on hiihtäjien keskuudessa saanut.
Jokainen hiihtäjä oli tavan mukaan oikeutettu yhteen arpaan kirjausmäärästä riippumatta. Arvontaan osallistui 33 hiihtäjää. Voittaja arvottiin kyläyhdistyksen hallituksen kokouksessa 20.4. Onnetar suosi Päivi Iiskolaa, joten hän voi noutaa voittamansa T-paidan kyläyhdistyksen kirpputorilta sen avauduttua.
Kiitos kuluneesta hiihtokaudesta latujen tekijälle, Seppo Pukkilalle, ja tietysti latuja ahkerasti käyttäneille hiihtäjille.
Arja Sorvali
Verlan seudun kyläyhdistys ry
Pyörylän latu on tällä hetkellä oivassa kunnossa. Autolla tulijat voivat jättää kulkupelin joko maitokopille tai Puolakan sillan Jaalan puolelle.
Galleriassa Sanna-Mari Virtasen, Helena Keskitalon, Matti Hälikän ja Arja Sorvalin kuvaukset hiihtoladun maisemista.
Jos Sinulla on kuva tai kuvia Pyörylän hiihtoreitin varrelta ja haluaisit näyttää otoksesi muillekin, lähetä kuva osoitteella 1arja.sorvali(at)hotmail.fi niin lisään sen kuvagalleriaan.
Hiihtäjän terveiset: Tässä muutamia kuvia Pyörylän hiihtoladulta, kuvattu 13.3. Hiihtelin sikin sokin latuja noin 15km, välillä myös vähän “offroadia” Kiitos kivoista laduista ja aurinkoista kevään jatkoa 🌞
Terveisin Sanna-Mari Virtanen, Kouvola
Hiihtointoa toivoo Kyläyhdistys!
Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen.
Pieni liekki pimeydessä
nyt voi olla jokainen,
Pieni liekki, joka kantaa
valon luokse kaikkien.
– Anna-Mari Kaskinen –
Verlan seudun kyläyhdistys ry
Talkookutsu oli kuultu ja saanut liikkeelle 19 innokasta ja ahkeraa ”talkoilijaa” syksyisenä lauantaipäivänä. Sääkin oli syksyisen vaihteleva; tuulenpuuskien ja pienten sadepisaroiden lisäksi aurinko näyttäytyi ajoittain.
Monenlaisia tehtäviä oli kertynyt talkoolaisten hoidettavaksi. Oli vanhan purkua, uuden rakentamista, alueen siistimistä ja talvea varten varustautumista. Osa talkoolaisista aloitti viimeistelemällä kesätorin ja kirppiksen talviteloilleen. Toisaalla Levonrannassa oli jo aloitettu hieman aikaisemmin, koska uusi grilli tuotiin silloin ja se oli kannettava katokseen. Lisäksi vanha tulipaikka purettiin ja tilalle valettiin uuden grillin ”peti”. Oli ruukkipyttyä ja vispilää ja tietysti valumuotti, jonka Ismo oli etukäteen askarrellut.
Hommat sujuivat vikkelästi ja kaikkialla oli tekemisen meininki. Haravat heiluivat ja iloinen rupattelu kuului eri suunnista työn lomassa. Yleistä hilpeyttä herätti, kun Ismo muun miesväen avustamana kaappasi jo ammoin tehtävänsä tehneen puu-ceen traktorin etuhaarukoihin ja kuljetti sen köyrikokon pohjaksi kokkopaikalle. Siinä se vielä viimeisen kerran ilahduttaa juhlaväkeä kesäkauden päättäjäisissä, kun kokko sytytetään pimenevässä syysillassa.
Touhua riitti ja päätteeksi emännät hihkaisivat kahville kutsun jota mielihyvin noudatettiin. Vilkas ja iloinen jutustelu jatkui kahvimukien ääressä. Vähitellen maltettiin jättää Levonrannan kaunis syksyinen maisema odottamaan seuraavaa viikonloppua, jolloin kesäkausi virallisesti päätetään.
Teksti Helena Rantanen; kuvat Mari Järvinen (mj), Liisa Kronholm (lk) ja Arja Sorvali (as)
Pilvipoutaisessa säässä paikalle oli saapunut 18 henkilöä hiljentymään loppukesän, jo
perinteeksi tulleeseen Jaalan kappeliseurakunnan ja Verlan seudun kyläyhdistyksen
järjestämään tilaisuuteen. Koska sää suosi, meidän ei tarvinnut ”ahtautua” monitoimi
katokseen, vaan voimme terveysturvallisesti istua katoksen lisäksi kahdella pitkällä
penkillä avoneliössä ja kuunnella Minna Tanskan puhetta.
Kanttori Hannu Muukka asettui varmuuden vuoksi katon alle, mistä sähköurkujen ääni
kuului meille hyvin, naapurin Ristolta lainatun sähkön voimalla. Saimme käteemme
virsikirjojen sijaan lauluvihkot, joissa näytti olevan aivan outoja lauluja, kunnes tarkemmin
katsottaessa selvisi sävelten olevan tuttuja kansanlaulujen sävelmiä ja niinpä aloitimme
tilaisuuden laulaen.
Minna Tanska puhui päivälle annetun raamatun tekstin pohjalta itsetutkistelusta, joka
meillä suomalaiskansallisen luonteenlaadun johdosta useasti muuttuu itsehutkisteluksi.
Nykyään varsinkin koulumaailmassa puhutaan itsearvioinnista. Hyvä neuvo tästä
selviytymiseen on realismi ja armollisuus itseä kohtaan. Keskustelu aiheesta virisi vasta,
kun aloimme muistella kokemuksia kuhunkin itseen kohdistuneesta arvioinnista. Siitä hyvin
monella oli muistoja kouluaikaisesta laulukokeesta. Mieliin oli jäänyt miten yksinlaulu koko
luokan kuullen, joko omalta paikalta tai peräti luokan edessä katederilta oli ”sielua”
rassaava kokemus, varsinkin jos ei sattunut olemaan varsinainen laululintusen alku.
Kaikista omista rajoitteistamme huolimatta lauloimme loppulaulut kanttorin johdolla sujuvsti
kansanlaulujen sävelin.
Jo Minnan puheen aikana oli ukkonen kolistellut Nisuksen suunnassa ja nyt Levonkallion
takaa kohosi synkkiä pilviä, joten kyläyhdistyksen puheenjohtaja kutsui ja kehoitti väkeä
reippaasti ja kursailematta siirtymään kirkkokahville. Siinä kahvitellessa jutustelu jatkui
vilkkaasti ja olisi varmaan jatkunut pidenpäänkin, mutta ukkonen jyrähti jo lähellä. Onneksi
väki oli jo osittain poistumassa, kun taivaan vesihanat aukenivat ja vettä alkoi tulla
kaatamalla. Siinä sateessa kyläyhdistyksen väki kokosi penkit ja kahvitarvikkeet suojaan.
Sään puoleen tilaisuus oli ajoitettu melkein minuutilleen ja väki Levonrannasta pääsi pois
kuivana, lukuunottamatta polkupyörällä liikkeellä olleita.
Hiljentymishetki luonnon keskellä, luonnon ehdoilla on aina arvaamaton, mutta antoisa.
Kiitos osallistujille ja yhteistyökumppanillemme Jaalan kappeliseurakunnalle.
Teksti Helena Rantanen; kuvat Kimmo Arkko
En tiedä kuinka paljon painoarvoa on tällaisilla tapahtumien kertaamisilla, mutta itse ajattelen, että kun tapahtuma on ilmoitettu, olisi mukava tietää miten se toteutui. Tietenkin hyvä tapa edellyttää, että järjestäjä ilmoittaa peruuntumisesta, jos siihen olisi aihetta. Edellä mainittu mielessä ajattelin kirjoittaa toteutuneista (sen vähän minkä tiedän).
Verla laulaa ja soi 3.7.
Meillä ei ollut toimittaja paikalla, mutta onneksi valokuvaaja oli, joten saldona on muutama kuva. Laulattajina tässä yhteislaulutilaisuudessa olivat Hannu ja Leena Roitto. Patruunan puiston hellesäässä oli paikalla yli kolmekymmentä laulajaa ja enempäänkin oli varauduttu.
kuvat Matti Hälikkä ja Matti Koljonen
Tanssit seuratalolla 3.7.
Niin teksti- kuin kuva-antikin oli vielä heikompi tansseista kuin mitä yhteislaulutilaisuudesta. Kaikki allaoleva on kuulopuheeseen perustuvaa kommentointia. Hannu ja Leena Roiton yhtye takasi niin tangoihin kuin muihinkin tanssikappaleisiin tahdin viime vuotiseen tapaan. Puffetissa oli tarjolla tanssijoille niin suolaista kuin makeaa ja ennen kaikkea juomia, koska ilta oli suorastaan kuuma ilman liikuntaakin. Tansseihin oli saapunut suurin piirtein sama määrä ihmisiä kuin päivän lauleloissa, joten olivatko musiikin parissa viihtyneet siirtyneet uudelle estradille.
Kävelykierros – Verlan talot 27.7.
Kouvolan kaupunkioppaat ry järjesti ”Valkealan tai Venähmaan puolen” taloista ja asukkaista kertovan kävelykierroksen oppaana Hannu Pukkila. Lähtöaikana sillankorvassa odotti kierroksen alkamista kolmisenkymmentä opastettavaa. Helle jatkui myös tiistai-iltana, joten keskittyminen ja käveleminen olivat haastavia meille kaikille. Hannu Pukkilalla on tietoa Verlan tehtaan perustamisesta sekä taloista ja asukkaista paljon enemmän kuin mitä 1,5 tunnin opastettuun aikaan saa mahtumaan. Itse Valkealan puolen keltaisessa kasarmissa (purettu 80-luvulla) syntyneenä olin ”järkyttynyt” kuullessani syntyneeni Hölmölässä (olisihan Törmälästä varmaan saanut paremman lähdön maailmalle?). Jos en ihan väärin muista, samassa talossa oli myös neuvola/terveydenhoitajan vastaanotto. Talossa asui myös Savolaisen Emmu, joka oli tehtaalla konttoristina. En ollut kovinkaan vanha, kun muutimme Jaalan puolelle, joten muistanko nuo asiat itse vai onko vaan kuulopuhetta? Venähmaan puolen kävelyopasta voi ostaa museon myymälästä, jos et päässyt kävelykierrokselle ja entinen Werla kiinnostaa.
Kuvat ja tekstit Arja Sorvali
Kyläyhdistyksen hallitus on kokouksessaan 16.6. päättänyt, ettei juhannuskokkoa polteta tänä(kään) vuonna Levonrannassa. Sääennusteiden mukaan on epätodennäköistä avotulen teko aattona, joten nyt kaikki juhannuksen viettäjät ehtivät vielä muuttaa suunnitelmiaan, jos olivat aikoneet tulla Levonrantaan. 