Syysretki Kotkaan 11.9.2016

Kauniina sunnuntaiaamuna väkeä kokoontui Verlan laanille ja kohta Puolakan bussi Jukka Häkämiehen luotsaamana ilmestyi paikalle.  Väki bussiin ja liikkeelle klo 8.30.  Matkan varrelta keräsimme lisää retkeläisiä bussiin ja lopulta kaikki 45 olivat kyydissä kohti Kotkaa.

Kotkaan saavuttuamme oli hetki aikaa jalotella Sapokan laiturilla, jonka jälkeen siirryimme odottavaan VIKLA III -alukseen.  Laivassa oli loistavat tilat ryhmällemme.  Laivan lähdettyä osa kiipesi yläkerran maisemakannelle  ja osa nautiskeli maisemista alakerran salongin ikkunoista.  Matkan aikana tarjoiltu kahvi ja posso maistui kaikille.

Laivan kippari selosti selkeästi rannoilla ja saarissa näkyviä maisemia: puistoja, satamia, asuntoalueita, teollisuuslaitoksia ja linnoituksia.  Näimme myös nykyään museona olevan jäänsärkijä Tarmon (1907).  Saimme kuulla myös mielenkiintoisen selostuksen Ruotsin ja Venäjän välisistä Ruotsinsalmen meritaisteluista.

Kahden tunnin risteilyn jälkeen rantauduimme Merikeskus Vellamon rantaan.  Merikeskuksen Laakonki-ravintolaan meille oli katettu buffet-pöytä.  Meri-ilma oli saanut kaikille melkoisen nälän, joten kyllä ruoka maistui.

Ruokailun jälkeen verlalaisille tuttu Pirkko Koskinen, museon puutarhuri, liittyi joukkoomme. Pirkko esitteli meille Kotkan puistoja.  Etenkin Sapokan vesipuisto oli upea.  Kävellen tehdyn puistokierroksen aikana kiersimme lammen ympäri ja välillä pysähdyimme kuuntelemaan Pirkon tarinoita kasveista ja puistosta.

Kierroksen jälkeen kiitimme Pirkkoa ja kiipesimme bussiin aloittaaksemme kotimatkan kohti Verlaa.  Puolakan Valmismatkat oli räätälöinyt meille mukavan päiväretken, joka onnistui kaikkien mielestä hyvin.

Teksti ja kuvat Kari Mäkinen

 

Kesän 2016 viimeinen tori ja kahvio

Aurinko ja lämmin ilma helli torilaisia lauantaina 20.8.,  kesän viimeisenä toripäivänä. Asiakkaille oli kahviossa tarjolla Muston Ritvan toimesta karjalanpiirakoita munavoilla ja Arvilan pikkupullat (kuten koko kesän) tyydyttivät makeannälän.  Käsitöitäkin löytyi talvea ajatellen. Pajuniemeltä sai vielä maukkaita lihatuotteita, vaikkapa varastoon ostettaviksi.  Torikauppiaiden määrä hiipui loppukesää kohden, joten asiakkaat kaipasivat enemmän vaihtoehtoja – ehkäpä ensi kesänä.  Vielä oli kesää jäljellä ja toivotaan, että kauniita päiviä riittää pitkälle syksyyn.

Kiitos kuluneesta kesästä asiakkaille ja torimyyjille.  Verlan seudun kyläyhdistys ry

Teksti Ritva Musto, kuvat Arja Sorvali

Kuulumisien vaihtoa lihatiskillä

Kuulumisien vaihtoa lihatiskillä

Lähes 'loppuunmyyty' torikahvio

Lähes ’loppuunmyyty’ torikahvio

Uskolliset torimyyjät

Uskolliset torimyyjät

 

 

 

 

 

 

Loppusilaus kesän toritoiminnalle annettiin 30.8., kun talkoiltiin toritarpeet talvisäilöön.

Viimeistä viedään oikein saattueessa

Viimeistä viedään oikein saattueessa

Toripöytä matkalla 'loppusijoitukseen'

Toripöytä matkalla ’loppusijoitukseen’

Torikahvion kalusto yhden pysähdyksen taktiikalla

Torikahvion kalusto yhden pysähdyksen taktiikalla

Talkookahvit kirpparilla

Talkookahvit kirpparilla

Levonrannan maalaustalkoot 19.8.2016

Kyläyhdistyksen maalarimestarit, 8 henkilöä, kokoontuivat Levonrantaan maalaamaan ns. monitoimirakennuksen. Rakennus sai pintaansa saman Kaisla-värisävyn kuin päärakennuskin. Porukkaa oli juuri sopivasti. Osa maalasi ja osa varmisti telineillä maalanneiden turvallisuuden ja maalien ohennuskin vaati osaamista.

Matti korkeimmalla, Heikki ja Malla omilla seinillään

Matti korkeimmalla, Heikki ja Malla omilla seinillään

Kari korkealla, Helge varmistaa

Kari korkealla, Helge varmistaa

Työt sujuu puh.johtajan valvovan silmän alla

Työt sujuu puh.johtajan valvovan silmän alla

 

 

 

 

 

 

 

Ja kuten kunnon talkoissa tauolla oli pullakahvit. Talkoiden päätteeksi paistettiin nuotiomakkaraa. Tulen ääressä kuultiin monenlaista tarinaa. Kivat talkoot jälleen kerran.

Talkooruokailua

Talkooruokailua

Talkootuumailua

Talkootuumailua

Yhteenvetoa

Yhteenvetoa

 

 

 

Teksti Kari Mäkinen, kuvat Jokke Seppälä

Seuratalon kemut 23.7.

Perinteeksi muodostuneet seuratalokemut pidettiin heinäkuun lauantaina 23. päivä. Hugo Mullqvist alias Harri Peltola oli saapunut viisihenkisine perheineen meitä verlanseutulaisia viihdyttämään. Odotettu kesän kohokohta oli täyttänyt tuvan ääriään myöten n. 150 tanssinystävän toimesta.

Alkutahteina kuultiin reipas”Kuusaan poikia” -kappale, jota seurasi koko repertuaari tansittavista lattareista aina rokkiin asti. Yllätysnumeroina kuulimme vierailevan neitosen lauluesityksiä sekä Jokke Seppälä taltioi illan tunnelmia jälkipolvien ihmeteltäväksi.

Hyvinpä väki viihtyi tanssinhurmiossa, mutta lopputunnelmiin jaksoivat kymmenkunta tosi alan harrastajaa. Tässä suuret kiitokset jälleen Hugolle ja yhtyeelle  tunnelmallisesta illasta!

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

WP_20160723_003

Tanssin taikaa

WP_20160723_004

Vieraileva laulusolisti

Verlan luontopolun avajaiset 11.7.

Verlan kyläyhdistyksen kunnostaman luontopolun avajaisissa oli juhlavat puitteet. Puheenjohtaja Arja Torikka piti juhlapuheen ja Verlan pormestari Ismo Puolakka katkaisi nauhan lehdistön edustajien kuvatessa tapahtumaa.

Paula Niskala opasti runsaslukuisen luontokävelijöiden joukon polulle. Välillä pysähdyttiin ja tutustuttiin eri metsätyyppien kasveihin haistellen ja maistellen. Polun pituus on runsas 2 kilometriä. Polun varressa on täysin uusitut informaatiotaulut, joissa kerrotaan ympäröivästä luontokohdasta. Polun varressa on myös levähdyspenkit maisemien katseluun.

Kaunis ilma suosi avajaisia. Suuri osa kävelijöistä suuntasi kierroksen jälkeen Kollamakasiiniin kuuntelemaan valokuvaaja Lassi Kujalan luontoiltaa.
Aika pläjäys luontoasioita yhdelle päivälle.

Teksti Kari Mäkinen; kuvat Jokke Seppälä

Juhannus 2016

 

Kokon rakennustalkoot Levonrannassa 23.6.

Kokkotarpeita kohti kokkolauttaa

Kokkotarpeita kohti kokkolauttaa

Vettä sataa, mutta satakoon

Vettä sataa, mutta satakoon

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kyläläisille ja kesäasukkaille järjestetty juhannuskokko toi Levonrantaan runsaan yleisön 24.6., vaikka tapahtumasta tiedotettiin vain sähköpostilla ja seudun ilmoitustauluilla.  Kokkojuhlasta poistuva yleisö sai osoittaa virkavallalle puhalluskokeessa juhannuskuntonsa.  Paikallisissa lehdissä ei ainakaan uutisoitu, ettei joku olisi testiä läpäissyt.  Hyvillä mielin poistui siis virkavalta ja juhlijat omille teilleen.

 

Kokko viittä vaille sytytystä

Kokko viittä vaille sytytystä

13 min. sytytyksestä

13 min. sytytyksestä

Kauniisti roihusi

Kauniisti roihusi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Talkookuvat Marja Huimala, teksti ja aattokuvat Arja Sorvali

Kokkolauttatalkoot 18.6.2016

Perinteiset kokkolauttatalkoot järjestettiin lauantaina 18.6.2016. Sateisessa säässä kuusi juhannus fania kunnostivat lautan kuntoon. Läpimärkinä nautiskelimme kahvit ja pullat torikahviossa homman jälkeen. Juhannuksen aatonaattona on kokonteko talkoot, joka kutsuna ilmoitetaan.

Kuvat ja teksti Kari Mäkinen

Matti Koljonen, Tuomo Frosti ja Tauno Hellsten

Matti Koljonen, Tuomo Frosti ja Tauno Hellsten

Valmista tulee

Valmista tulee

Jouko Musto, Tauno Sorvali, Tuomo Frosti ja Matti Koljonen

Jouko Musto, Tauno Sorvali, Tuomo Frosti ja Matti Koljonen

 

Lavis – jumppa 4.5.-8.6.2016

Verlan Kirin järjestämä Lavis jumppa Tiia Valkeapään ohjauksessa Verlan Seuratalolla.  Että meillä oli hauskaa ja hiki ja jano ja ……
Kannattaa käydä pokkaamassa parketille!
Teksti Arja Sorvali, kuvat Ritva Musto

Matka Krakovaan ja Zakopaneen 5.-8.5.2016

Helatorstaiaamuna 5.5.2016 alkoi kertyä Verlan kyläyhdistyksen jäseniä Helsingin lentoasemalle. Matka Krakovaan ja Zakopaneen oli alkamassa. Puolakan bussi oli jo aamuyöstä alkaen kerännyt porukkaa Verlan/Kouvolan seudulta. Lähtöportilla tavattiin vanhoja tuttuja ja myös ensimmäistä kertaa kyläyhdistyksen matkalle lähtijöitä. Yhteensä meitä oli 28.

Finnairin lento lähti ajallaan klo 8.20 ja Varsovassa oltiin klo 9.00 paikallista aikaa. Varsovassa meitä oli vastassa paikallinen opas Jukka Kiljunen, jonka opastuksella siirryimme bussiin ja aloitimme n. 300 km matkan Krakovaan. Jukka kertoi Puolasta yleisesti ja vastaili kysymyksiimme. Reitti kulki Pyhän Ristin ylänköalueen kautta. Ennakkokäsitykset hiilenpölyisestä Puolasta haihtuivat kuin saimme ihailla kauniita maalaismaisemia. Kukkivia omenatarhoja oli välillä silmänkantamattomiin. Ajettuamme n. 180 km pysähdyimme lounaalle Kielce nimiseen paikkaan ja siellä ravintolaan nimeltä Lesny Dwor. Kaunis pieni hotelli/ravintola oli metsän siimeksessä. Meille tarjoiltiin broilerinleike de volaille, perunoita, raastevihanneksia, omenakakkua ja kahvia/teetä.

Krakovaan saavuttuamme majoituimme hotelliin Alexander 1. Majoittumisen jälkeen läksimme suomenkielisen oppaamme, syntyperäisen Krakovalaisen Katan (Katarzyna), opastamana kävelykierrokselle vanhaan kaupunkiin. Tutustuimme tärkeimpiin historiallisiin nähtävyyksiin Kuninkaan tie, Jagellonian yliopisto, keskiaikainen tori Verkahalleineen, Marian kirkko ja mahtava Wawelin linna. Kierroksen jälkeen olikin jo nälkä ja menimme päivälliselle vanhan kaupungin alueella olevaan ravintola Miod Malinaan. Aluksi lasilliset kuohuviiniä, sitten tomaattikeitto ricottajuuston kera, naudan paistia, perunoita, kastiketta ja paistettua juuressalaattia. Lopuksi vaniljajäätelöä lämpimän vadelmamoussen kera sekä kahvia/teetä. Ravintola oli viihtyisä ja ruoka sekä palvelu hyvää. Hotellille oli keskustasta matkaa kävellen n. 15 minuuttia ja pitkän päivän jälkeen useimmat taisivat painua nukkumaan suorinta tietä.

6.5. perjantaiaamuna oli aikainen herätys Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille lähtijöille. Lähtö oli hotellilta klo 6.30. Bussimatkan aikana kuultiin oppaamme Katan kertomus Auschwitz:n tapahtumista sekä olennaiset tiedot museoalueen tärkeimmistä kohteista. Museoon pääsimme tasan klo 8.00 turvatarkastuksen kautta. Laukkujen ja reppujen vienti alueelle oli kielletty. Kamera oli sallittu. Omatoiminen tutustuminen sujui oppaamme ohjeiden mukaan hyvin lähes tyhjällä museoalueella. Poistuessamme Auschwitz I museoalueelta portilla oli pitkät jonot museoon tulijoita. Kävimme vielä lähistöllä olevalla Auschwitz II museoalueella eli Birkenaun työleirillä. Puolen päivän jälkeen meillä oli paluukuljetus Krakovaan. Auschwitz-Birkenau on Unescon maailmanperintölistalla oleva toisen maailmansodan aikainen natsien keskitysleirialue, joka perustettiin vuosina 1940-1942. Leirillä sai surmansa 1,5 miljoonaa eri maista ollutta vankia.      Klo 17 opas nouti ryhmän hotellilta ja kävellen siirryttiin Veikselin rantaan, josta lähdettiin jokiristeilylle. Kauniin maisemaristeilyn jälkeen jäi vielä aikaa omatoimiseen Krakovaan tutustumiseen.

7.5. lauantain buffet aamiaisen jälkeen läksimme kokopäiväretkelle Zakopaneen. Etelän vuoristoaluetta kohti ajaessamme maisemat muuttuivat vaihtelevammiksi. Horisontissa alkoi siintää Tatra-vuoristo. Lähellä Zakopanea ajoimme läpi kylän, jonka talot olivat upeaa hirsikäsityötä. Oppaan mukaan miehet pesevät talot joka kevät vedellä ja juuriharjalla. Zakopanessa nousimme vuoristojunalla Gubalowkan huipulle , josta näimme upeita maisemia Zakopanen laaksoon sekä lumihuippuisille Tatra-vuorille Slovakiaan päin. Ennen lounasta tutustuimme Zakopanen keskustaan ja sen omintakeiseen puuarkkitehtuuriin. Lounas nautittiin paikallisessa vuoristotyylisessä ravintolassa. Tarjolla oli grillattua oszypek-juustoa puolukkahillon kera, leivitetty porsaanleike perunoiden ja paistetun kaalisalaatin kera ja lopuksi kakkulajitelma kahvin/teen kanssa. Illansuussa paluu Krakovaan, jossa ilta jatkui jokaisen omien suunnitelmien mukaan.

8.5. sunnuntai oli reissun viimeinen päivä. Aamupäivä oli vapaata ja huoneet luovutettiin klo 12. Opas ja bussi nouti meidät klo 14 retkelle Wieliczkan suolakaivokselle. Wieliczka on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva suolakaivos 15 km päässä Krakovasta. Kaivos on yksi maailman vanhimmista ja se tuotti suolaa yhtäjaksoisesti 700 vuotta 1300-luvulta aina vuoteen 2007 asti. Kaivoksessa käy vuosittain 1,2 miljoonaa vierailijaa. Siispä sinne mekin. Alas kaivokseen mentiin portaita pitkin, yhteensä n. 900 porrasta. Oppaan johdolla kävelimme parin tunnin ajan suolaan louhituissa tunneleissa ja saleissa. Syvimmillään olimme 135 metriä maan alla. Unohtumaton elämys oli Kingan kappeli suolasta veistettyine patsaineen, veistoksineen ja kattokruunuineen. Lämpötila kaivoksessa on +8 astetta ympäri vuoden. Ylös kaivoksesta tulimme hissillä. Tunnelit ulottuvat yli 300 metrin syvyyteen ja niiden yhteispituus on 250 km yhdeksällä tunnelitasolla. Suolan louhiminen oli vaarallista mutta kannattavaa, koska suola oli aikoinaan kultaakin kalliimpaa. Terveellisen suolahengityksen jälkeen ruokahalu oli taas herännyt ja klo 17 nautimme päivällisen läheisessä Karczma Halit ravintolassa. Kalkkunafileetä metsäsienten ja perunoiden kera sekä ruusunmarjatäytteiset tuutit kahvin/teen kanssa.

Sitten kohti Krakovan lentokenttää, josta oli suora Finnairin lento Helsinkiin. Oppaamme Kata varmisti, että kaikki selvisivät kentälle ja saivat matkatavarat koneeseen ja lentoliput kouraan. Sitten olikin aika hyvästellä upea oppaamme, jonka tietenkin kutsuimme vierailulle Verlaan.

Helsinkiin laskeuduimme maanantain puolella kellon ollessa 00.45. Puolakan bussi oli jo odottamassa ja kyyditsi väsyneet matkalaiset Kouvolan ja Verlan eri kulmille. Viimeiset olivat kotona päivän jo valjettua.

Matka oli jälleen kerran hienosti järjestetty ja kaikki nauttivat upeasta reissusta. Eiköhän parin vuoden päästä olla taas seuraavalla matkalla kunhan keksitään mielenkiintoinen kohde – niitä riittää.

Matkakertomus Kari Mäkinen, kuvat Jokke Seppälä ja Kari Mäkinen