Johan Alfred Tanner s. 1884

Viime kesänä Eero Niinikoski julisti Verlan Suomen elokuvakyläksi, joten velvollisuutemme oli pitää mainetta yllä loppusyksyn filmiesityksellä. Nyt esitysvuoroon tuli tosiasioihin pohjautuva elokuva Alfred Tannerista: Orpopojan valssi. Meitä uskollisia kotimaisen mustavalkofilmin ystäviä oli taas kokoontunut 14.11. seurataloon yli neljäkymmentä katsojaa.

Alfredin koskettava elämäntarina alkoi hänen rakennusmestariurastaan päättyen tuberkuloosin heikentämän kuplettimestarin tuupertumiseen kylätansseissa haitarinsa alle. Aikansa megatähti ehti tekstittää yli sata laulua ja levyttää vuosina 1911- 1926 65 kuplettia. Jo 43- vuotiaana kuolleen tähden tunnetuimpia kappaleita olivat mm. Kulkurin valssi, Kalle Aaltonen ja Orpopojan valssi.

Alfred Tanneria esitti onnistuneesti ensimmäisessä elokuvassaan nuori Sakari Halonen ja hänen vaimoaan, Mildaa, Eija Inkeri. Käsikirjoituksen oli laatinut Inkeri Marjanen ja ohjaus Ville Salmisen.

Jos filmit ja koneet kestävät käsittelyämme jatkamme perinteiseen tapaan näytös keväällä ja näytös syksyllä, vannoutuneiden katsojien puutteeseen  ei filmi-iltamme ainakaan tyssää. Kiitokset mukavalle yleisölle!

 

IMG_2157

Alfredin ja Mildan häät

IMG_2154

Kino Verla valmiina näytökseen

Elliweestä Halloweeniksi

Nythän se myrkyn lykkäs – sanotaan.

Koskas sitä Halloweenia Suomessa vietetään, jos koskaan?  Näin asia ilmaistiin Wikipediassa – “Erikoiskaupan Liitto suosittelee halloweenin päivämääräksi aina 31.10., kuten useimmissa muissakin maissa. Suosituin vieton ajankohta on lokakuun viimeinen viikonloppu.”  Kun nyt perj. 31.10. on viikonlopun ensimmäinen päivä ja lau-su on marraskuun 1. viikonlopun päiviä niin ……

Oli miten oli. minä muutuin eilen Elliweestä Halloweeniksi.

Halloween päivä

Halloween päivä

p.s. Minusta ei tehty pikkelsiä, vaan Pekoni-kurpitsakeittoa ja Sitruuna-kurpitsahilloa. Mitenkäs teille muille kävi?

Halloween yö

Halloween yö

 

Terveisin Elliween tavallinen kurpitsa nro 4

 

 

 

Uutiseen lisäys 30.10.2014

Niinhän siinä sitten kävi että “serkkukurpitsan” tie oli yhtä auvoinen, kuten myös kurpitsan numero kuusi. Koverrusta, kaiverrusta ja sisukset pihalle. Siemenet talteen ja kuivaukseen. Kutonen sai väkäsuun ja toinen on hymysuu. Sisuslihan käyttö on vielä mietinnässä. Kiitokset Vuokkorinteen kurpitsan kasvatusemännälle opastuksesta, meistäkin tuli Halloweeneja!

Ulkoiluretki Taninkarille 18.10.2014


Kyläyhdistyksen perinteisen syysreippailun kohteena oli tällä kertaa kylän veneranta Taninkari Suolajärvellä.

14 ulkoilijaa, kuulas syksysää ja tuntematon kohde loivat mainiot puitteet patikoinnille plus rehkimisen palkintona maalissa Marjan loihtimat lettukahvit. Kukaan meistä ei ollut venerannassa käynyt joten oma jännitysmomentti syntyi, löydetäänkö määränpäähän? Pelko osoittautui turhaksi, osattiinpa Taninkarille, kun oli kännykässä Heremapsit ja Taunon hiljainentieto.

Paluumatka kiiruhdettiin lennokkaasti lieneekö hillolettujen kutsu alitajunnassa. Niinpä jouduimme Levonrannassa hieman hyvää odottelemaan, mutta ei turhaan! Ah, niin makoisasti katosivat kurpitsa-/mansikkahillolla voidellut kermavaahtokuorrutetut ohukaiset suihimme kera kahvin, teen ja mehun.

Tarjoilusta voimistuneina vedimme laiturin rantatöyräälle sekä puupenkit rovioksi grillin seinustalle odottamaan taas tulevan kesän rientoja.  Voipuneina, mutta tyytyväisinä hajaannuimme tahoillemme lauantai-iltaa viettämään ja odottamaan uutta syysretkeä.

Teksti ja allaolevat kuvat Matti Hälikkä

Kurpitsasta kaikenlaista 11.10.2014

Viikkoa aikaisemmin (4.10.) kurpitsat punnittiin ja palkinnot jaettiin, joten nyt oli aika hyödyntää kesän sato ennen kuin Elliweet taiteillaan Halloweeneiksi.

Huimalan Marja oli koonnut 15-sivuisen ohje-/vinkkivihkosen käsittäen todellakin kaikenlaisia ohjeita.

Ensin porukalla (kahdeksan henkilöä ”cheeffi” mukaan lukien) päätettiin mitä ohjeita hyödynnetään. Kurpitsahan ei kovin kummoisia makunautintoja kenellekään suo, mutta kun sekaan ”sotketaan” milloin mitäkin niin kurpitsastahan on tosi moneksi. Päädyimme kurpitsakeittoon, pariin eri pikkelssiin ja hillokkeeseen. Kurpitsaleipääkin teimme ja söimme keiton seurana. Tuulikki leipoi kurpitsasta kakun jälkiruoaksi.

Oli kiva porukalla puuhastella kurpitsojen parissa, mutta vielä kivempaa oli valmiiden tuotteiden nauttiminen ruokapöydässä. Vatsat killillään siivosimme jälkemme ja jaoimme ylijäämät kotiin vietäviksi.

Olipa antoisa viisituntinen “Ravintola X:ssä”.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Ritva Musto ja Arja Sorvali

Siivoustalkoot ja kesäkauden päättäjäiset

Kuten kaikkia muitakin juhlia varten – ensin siivotaan hiki hatussa (3.10.), jotta saadaan paikat kuntoon ja sen jälkeen hyvällä omallatunnolla nautitaan.  Näin tehtiin nytkin.

Puolakan Ismo oli kaatanut toista kymmentä puuta Levonrannasta, joten halottavaa, pilkottavaa, pinottavaa, oksien siistimistä jne. riitti parille kymmenelle talkoolaiselle. Osa työmyyristä haravoi ja Marja viritteli ensin kahvitarjoilun ja jälkiruoaksi syötiin grillimakkarat. Esipoltettiinpa köyrituletkin oksien hävittämiseksi.

Alla kuvia talkoista, missä ”johtajakin” on innostunut työntouhuun.

Vähän ennen klo 17 liikenne vilkastui, kun porukat saapuivat Levonrantaan. Kaikki (ainakin lähes) olivat varautuneet siihen, että Lehtisen Raija vie ensimmäisen palkinnon. Toisin kävi – Raija oli tehnyt kurpitsastaan ”hakkelusta” jo viikkoa aikaisemmin. Eihän voittaja kovin kaukana Pyörylästä ollut, nimittäin Tauno Sorvalin kurpitsa painoi eniten 18,850 kg. Elliween kurpitsakisan tulokset

Kesäkurpitsasarjan osallistujien muodoissa ja lajeissa olikin jo enemmän vaihtelua. Sarjan voittaja Veikko Kärkkäinen oli kasvattanut kauniin tummanvihreän yksilön, joka painoi 2,740 kg. Tuomo Frostin kesälajike oli kirkkaan keltainen ja Eeva Viian lajike oli spagettikurpitsa. Ritva Muston kilpailukappale ei pystynyt kilpailemaan erikoislajikkeella tai värillä, mutta samanlaiseen muotoon ei yltänyt toiset.  Elliween kesäkurpitsakisan tulokset

Kurpitsoiden punnituksen jälkeen ohjelma jatkui musisoinnilla. Laulutrio Kolmoset (Reino Litmanen, Yrjö Penttilä ja Jaakko Joutjärvi, haitari) esiintyi. Musiikkia kuultiin enemmänkin ja tällä kertaa jopa kuultiin ja kuunneltiin, koska sähköt mikkiin ja kaiuttimeen oli saatu lainaksi Lehtisen Ristolta.

Tähän tilaisuuteen oli lohisoppa tykitetty puh.joht. Arja Torikka muonituksesta vastaavana. Soppa-aterian jälkeen joimme nokipannukahvit seuranaan Huimalan Marjan leipoma omenapiirakka. Hyvää oli niin pää- kuin jälkiruokakin.

Ilmoituksessa oli maininta leikkimielisistä kilpailuista. Muu seurustelu tuntui olevan tällä hetkellä kuitenkin tähdellisempää, koska näin suurta joukkoa tuttuja emme ihan pian uudelleen tapaa. Kilpaillaan palkinnot osallistujille toisissa tilaisuuksissa.

Lapsilla oli hauskaa luomutrampoliinilla (iso risu- ja lehtikasa) pomppiessaan ja köyrituli lämmitti lähes 60 osallistujaa viilenevässä illassa.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Ritva Musto, Arja Sorvali, Matti Hälikkä ja Mervi Puolakka

Kurpitsapunnituksen lämmittely 3.10.2014

Yleisön pyynnöstä päätin palata vielä “linjoille”!

Eilen minut siis punnittiin – köykäiseksi havaittiin!  Olin kuitenkin 4. painavin, mutta olisin halunnut olla se kaikkein painavin!  Aina ei voi voittaa!  Kasvattajani on kuitenkin sitä mieltä, että olin värisävyni ansiosta kaikkein kaunein.

Pikkelssiksi en halua, mutta Elliweestä Halloweeniksi – KYLLÄ!

Kuvat Arja Sorvali, teksti Vuokkorinteen Kurpitsa

Syysretki Haapakoskelle 14.9.2014

Kaikki alkoi siitä kun Haapakosken kyläyhdistyksen Ruukki ry:n porukka vieraili Verlassa keväällä vuonna 2012. Vierailun päätteeksi he esittivät vastavierailu kutsun tulla tutustumaan Haapakosken ruukkiin sekä Ruukki ry:n toimintaan.
Kesällä otimme yhteyttä Haapakosken kyläyhdistyksen puheenjohtajaan Anu Jormakkaan ja kysyimme koska voisimme tulla kylään. Päiväksi sovittiin 14.9..

Matkalle ilmoittautui 35 henkilöä.

Matkaan lähdettiin Verlan laanilta 14.9. tasan klo 8.00. Puolakan Veli-Matti oli jo poiminut porukkaa kyytiin Kouvolan ja Kuusankosken pysäkeiltä. Matkalla pysähdyimme aamukahville Kaisan Kammarissa Mikkelin kupeessa.

Haapakoski sijaitsee aivan Pieksämäen ja Suonenjoen rajalla. Asukkaita Haapakoskella on noin 170, 90:ssä taloudessa. Mökkiläiset lisäävät väkimäärää muutamalla kymmenellä. Puolet asukkaista on työikäisiä, noin viidennes lapsia ja nuoria. Loput viettävät ansaittuja eläkepäiviään.

Perille Haapakoskelle Seurantalon pihaan kurvasimme hieman ennen klo 11. Saimme sydämellisen vastaanoton kyläyhdistyksen henkilöiden toimesta. Heti kättelyitten jälkeen pääsimme opastetulle kyläkävelylle kylän raittia pitkin. Molemmin puolin tietä oli vanhoja tehtaan työläisten asuntoja – osa paremmassa ja osa huonommassa kunnossa. Huonoimmatkin olivat onneksi kunnostuksen alla.

Kävelyn jälkeen palasimme Seurantalolle, jonka omistaa Haapakosken kyläyhdistys Ruukki ry. Ruukki ry on kylätoimikunnan jatkaja vuodesta 2000. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää jäsenistönsä sosiaalista toimintaa ja kehittää alueen asukkaiden ja vieraiden viihtyisyyttä sekä vaalia historiallisesti arvokasta kylämiljöötä. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää kulttuuri-, keskustelu- ja koulutustilaisuuksia, järjestää juhlia ja retkiä, talkootoimintaa ja toimii yhteistyössä muiden yhdistysten kanssa.
Haapakosken Seurantalo on entinen koulu ja se on valmistunut 1900-luvun alussa.

Tietopaketin jälkeen olikin jo nälkä ja kyläyhdistyksen sopankeittäjä mestari oli keittänyt herkullisen hernekeiton, joka maistuikin Seurantalon juhlasalin pöytien ääressä. Eikä tässä vielä kaikki. Jälkiruoaksi oli muurinpohjalettuja ja hilloa sekä kahvia.

Ruokailun jälkeen Jari Väänänen kertoi meille ruukin värikkäästä historiasta.

Johan Fredrik Molander sai senaatilta luvan ruukin perustamiseen 11.5.1842 ja se on toiminut eri omistuksessa vuoteen 2010. Ruukkimiljöö on varsin hyvin säilynyt vaikka monet alueen rakennukset ovatkin rapistuneet. Ruukinkartanon ulkoasu on vuodelta 1872, vaikkakin sen vanhimmat osat ovat jo vuodelta 1843. Vanha masuuni sortui osittain 1983, mutta sitä on restauroitu 1990-luvun lopulla. Masuunin ympärillä olevat tiiliset tehdasrakennukset ovat pääosin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Tiilinen ruukin konttorirakennus on peräisin 1920-luvulta ja myös vanhempi 1800-luvun puolivälissä rakennettu konttorirakennus on säilynyt.
Ruukkialue on arvostettu valtakunnallisesti merkittäväksi kokonaisuudeksi. Tällä hetkellä ruukkialuetta siivotaan ja kunnostetaan.

Historian esittelyn jälkeen pääsimme Jari Väänäsen opastamana kiertämään koko ruukkialueen. Tehtaan tiloissa kiertäessämme tuntui siltä kuin työt olisivat päättyneet eilen. Kaikki oli siinä jamassa kun ruukin pilli oli soinut viimeisen kerran työvuoron päättymisen merkiksi.

Päivä oli mielenkiintoinen ja antoisa. Kiittelimme isäntiämme hyvistä järjestelyistä ja vieraanvaraisuudesta ja suuntasimme takaisin Verlaan.

Syysretken matkakertomus ja kuvat Kari Mäkinen

Verlan Kirin jäsenten väliset onkikilpailut 27.8.

Sateesta huolimatta paikalla oli toistakymmentä innokasta “kalastajaa”. Kalastuksen kunkku ja kuningatar sekä muun ”hoviväen” järjestys on jälleen selvitetty rantaonginnan osalta Levonrannassa.

Ensimmäiset yritykset päätyivät toisilla veteen ja toisilla puuhun.  Paikka alkaa olla mahdoton onkimiseen, kun rantaviiva on tiheän oksiston peitossa.  Jotkut saivat kaloja, joiden koko ei ollut suurensuuri, mutta kaikki saivat niskaansa rapsakan sadekuuron.  Jyvät erottuivat jälleen akanoista, kuten sanotaan, ja palkinnot löysivät osoitteensa.  Ravuille ja ankeriaille tuli kuitenkin syöttejä noin 5 kiloa.

Loppupalaveri käytiin nuotiolla syöden grillimakkaraa ja nauttien Taunon keittämästä pannukahvista.  Ilta-auringosta ei oikein malttanut edes lähteä saunan lämmitykseen.

Ensi kesänä kokeillaan toukkia ja annetaan matosien jäädä kompostiin! (kirjoittajan oma kommentti)

Kalakilpailutulokset 27.8.2014

Teksti ja kuvat Ritva Lautamatti-Musto

Soppaa ja säveliä pellavalla höystettynä

Verlassa aika nytkähti viime vuoden vastaavasta ajankohdasta (3.-4.8.) hitusen eteenpäin. Jos myöhäisen keskiajan katsotaan päättyneen 1500-luvulle ja pellavaa on viljelty Suomessa 1500-luvulta alkaen, tapahtumat seuraavat toisiaan aukottomasti.

Pellava materiaalina sai aivan uuden merkityksen, kun näki kasvin loukutuksen, lihtauksen, häkilöinnin ja kehruun – nyt puuttuu enää sähläys, joka tulee kirjoittajan toimesta. Lauantaina lapset esittelivät innoissaan tekemiään painokuvioita kangaskasseihin. Aikuiset olivat ihastuksesta mykkinä Terttu Kusminin taidonnäytteistä pellavakankaan ja – asusteiden suhteen.

Yritin kuunnella herkällä korvalla, kun Liisa Kronholm kertoi Kaikuvat kalliot -konserttisarjan kantaesityksestä. Musiikin lomassa runoilija Eeva Tikan runot sitoivat esitykset mahtavaksi kokonaisuudeksi, josta Paavokin (15-v.) oli pitänyt.

Sunnuntaina kyläyhdistys tarjosi lohisoppaa ja röpörieskaa seuratalolla. Ihmisiä (200) oli välillä jonoksi asti maistelemassa tarjoilun yhteensopivuutta. Marja Huimala ja Tuulikki Ilvonen valmistivat tarjottavat tottuneesti, mutta tukahduttava helle teki keittiötyöt haasteellisiksi.

Patruunan puistossa Petri Ryynänen lauloi kahteen otteeseen säestäjinään Harri Suikkanen ja Simo Helkala. Ensimmäisen musiikkituokion aikana yleisö täytti penkit lähes viimeistä paikkaa myöten ja ilmiselvästi nautti kuulemastaan. Yhteensä puistokonserteissa oli yli 100 kuulijaa.

Ruokailun ja musiikin lomassa oli mahdollisuus ilmaisiin museokierroksiin, jota käytti hyväkseen 260 henkilöä.

Yllämainitut nautinnot yhdistykset pystyivät tarjoamaan yleisölle säätiöiden tuella Pellapäivät/Jaalan Kädentaitajat/Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö ja Soppaa ja Säveliä/Verlanseudun kyläyhdistys/Jaalan kotiseutusäätiö. Ainoastaan Kaikuvat kalliot –konserttisarja oli pääsymaksullinen tilaisuus järjestäjänään Verlan Tehdasmuseo.

Tämänkään vuoden elokuun 2. ja 3. päivä Verlassa ei tuottanut järjestäjilleen pettymystä, joten tyytyväisin mielin purkasimme telttakatoksen odottamaan seuraavaa tapahtumaa.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Verla-päivä

Odottamattoman rankka helleaalto on tyrehdyttänyt kaikkien kirjoittajien “runosuonen” ja verenluovutus huolehti omalla (Arja Sorvali) kohdallani lopusta.

Ei hätää, Matti Hälikän kynä on jo hyvässä terässä, kuten allaolevasta tekstistä näkyy.
Oli jälleen arvailujen varassa paljonko yleisöä saapuisi tämänkertaiseen Verla-päivään.  Tällä kertaa 18.7. sattui perjantaiksi ja sää oli mitä parhain, lisäksi oli kulunut tehdasmuseon avaamisesta 50-vuotta. Näillä asetelmilla yleisö kansoitti jälleen museoalueen tungokseen asti. Tilaisuuteen varatut autoparkit täyttyivät äärimmilleen.

Ohjelmallisen osuuden avasi Eero Niinikoski puheellaan, joka käsitteli tehtaan historiaa menneestä nykypäivään.

Verla-päivän  valokuvat on ottanut Matti Hälikkä lukuunottamatta muutamaa Arja Sorvalin perhosnäyttelykuvaa.