Kerrankin minä olin ensimmäinen museon parkkipaikalla, mikä ei ennakoinut suurta osallistujamäärää.  Kahteentoista mennessä meitä oli kuitenkin 8 ulkoilijaa lähtöviivalla. Seuratalolla Liisa ja Mari olivat kahvinkeittopuuhissa ja pakkaamassa muuta tarjoilua mukaan Ismo Puolakan laavulle.

Ilma oli aurinkoinen, mutta syksyinen viima puhalsi rannassa. Olin jo ilmoitukseen laittanut, ettei ko. mikään puolimaraton eli pisin reitti oli 3 km. Kuusi vaeltajaa valitsi kahden kilometrin reitin ja me kaksi, Pirjo K. ja minä, kunnostauduimme lähes 3 km:n valinnalla (olihan meillä myös Pirjon Pöysti –koira matkaseurana).

Tällainen harrastajalenkkeilijä sai mäkisessä maastossa selän hiestä kosteaksi ja hengityskin piiputti aika ajoin – laavulle selvittiin.  Makkarat olivat jo hyvän päivetyksen saaneita ja kahvi odotti termareissa mokkapalojen kyytipoikana.

Laavun omistajalla, Ismo Puolakalla, oli edellisenä päivänä syntymäpäivä, joten kiitoksena laavuvierailusta ja onnitellaksemme muistimme häntä vaatimattomalla ”asetelmalla”.

Kahdeksan vuotta on kulunut siitä kun viimeksi vierailimme samassa paikassa. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen ja suunnitelmia on tulevankin osalta olemassa.

Kiitos mukavasta juttuseurasta grillillä. Näissä merkeissä tapaamme kevään ulkoilupäivänä eikö?

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

[Näytä kuvaesitys]

Jos sanotaan, että sää on kuin morsian niin tällä kertaa morsian oli missitasoa. Aurinko yritti parhaansa, mutta Pyörylän peltoaukeilla puhaltava tuuli muistutti kuitenkin mistä vuodenajasta on kyse.  Ulkoilutapahtumaan osallistui 15 henkilöä mukaan luettuna kodan isäntäpari, Taina ja Seppo Pukkila.

Pihapiiristä ei määränpäässä puuttunut mitään mitä olisi saattanut omaan pihapiiriinsä toivoa.  Löytyi ulko- ja savusaunaa sekä kota, joka olisi voinut olla arvokkaammankin juhlan pitopaikka kuin ulkoilutapahtuman.

Taina oli hakenut Pyörylän lähteeltä eliksiiriä (lue lähdevettä) alkumaljaksi – raikas avaus.  Liisa Kronholm grillasi ulkoilijoille makkarat, jotka maistuivat ulkoilun jälkeen yhtä hyvälle kuin aina. Arja Torikka oli paistanut lettuja kahvin kanssa. Seppo keitti kahvit ja Taina oli leiponut kakun. Kodassa istuimme kahvittelemassa kuin juhlasalissa. Tunnelma oli aluksi ihan hämmentynyt, mutta pian puheensorina täytti kodan.

Uskon, ettei kukaan mukana olleista katunut lähtöään. Ihana ilma ja mukava seura tekivät tästäkin sunnuntaista pyhäpäivän.

Kiitos vieraanvaraiselle isäntäparille ja ulkoilijoille osallistumisesta

Verlan Seudun Kyläyhdistys ry

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

[Näytä kuvaesitys]