Verlassa aika nytkähti viime vuoden vastaavasta ajankohdasta (3.-4.8.) hitusen eteenpäin. Jos myöhäisen keskiajan katsotaan päättyneen 1500-luvulle ja pellavaa on viljelty Suomessa 1500-luvulta alkaen, tapahtumat seuraavat toisiaan aukottomasti.

Pellava materiaalina sai aivan uuden merkityksen, kun näki kasvin loukutuksen, lihtauksen, häkilöinnin ja kehruun – nyt puuttuu enää sähläys, joka tulee kirjoittajan toimesta. Lauantaina lapset esittelivät innoissaan tekemiään painokuvioita kangaskasseihin. Aikuiset olivat ihastuksesta mykkinä Terttu Kusminin taidonnäytteistä pellavakankaan ja – asusteiden suhteen.

Yritin kuunnella herkällä korvalla, kun Liisa Kronholm kertoi Kaikuvat kalliot -konserttisarjan kantaesityksestä. Musiikin lomassa runoilija Eeva Tikan runot sitoivat esitykset mahtavaksi kokonaisuudeksi, josta Paavokin (15-v.) oli pitänyt.

Sunnuntaina kyläyhdistys tarjosi lohisoppaa ja röpörieskaa seuratalolla. Ihmisiä (200) oli välillä jonoksi asti maistelemassa tarjoilun yhteensopivuutta. Marja Huimala ja Tuulikki Ilvonen valmistivat tarjottavat tottuneesti, mutta tukahduttava helle teki keittiötyöt haasteellisiksi.

Patruunan puistossa Petri Ryynänen lauloi kahteen otteeseen säestäjinään Harri Suikkanen ja Simo Helkala. Ensimmäisen musiikkituokion aikana yleisö täytti penkit lähes viimeistä paikkaa myöten ja ilmiselvästi nautti kuulemastaan. Yhteensä puistokonserteissa oli yli 100 kuulijaa.

Ruokailun ja musiikin lomassa oli mahdollisuus ilmaisiin museokierroksiin, jota käytti hyväkseen 260 henkilöä.

Yllämainitut nautinnot yhdistykset pystyivät tarjoamaan yleisölle säätiöiden tuella Pellapäivät/Jaalan Kädentaitajat/Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö ja Soppaa ja Säveliä/Verlanseudun kyläyhdistys/Jaalan kotiseutusäätiö. Ainoastaan Kaikuvat kalliot –konserttisarja oli pääsymaksullinen tilaisuus järjestäjänään Verlan Tehdasmuseo.

Tämänkään vuoden elokuun 2. ja 3. päivä Verlassa ei tuottanut järjestäjilleen pettymystä, joten tyytyväisin mielin purkasimme telttakatoksen odottamaan seuraavaa tapahtumaa.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

[Show as slideshow]

Odottamattoman rankka helleaalto on tyrehdyttänyt kaikkien kirjoittajien ”runosuonen” ja verenluovutus huolehti omalla (Arja Sorvali) kohdallani lopusta.

Ei hätää, Matti Hälikän kynä on jo hyvässä terässä, kuten allaolevasta tekstistä näkyy.
Oli jälleen arvailujen varassa paljonko yleisöä saapuisi tämänkertaiseen Verla-päivään.  Tällä kertaa 18.7. sattui perjantaiksi ja sää oli mitä parhain, lisäksi oli kulunut tehdasmuseon avaamisesta 50-vuotta. Näillä asetelmilla yleisö kansoitti jälleen museoalueen tungokseen asti. Tilaisuuteen varatut autoparkit täyttyivät äärimmilleen.

Ohjelmallisen osuuden avasi Eero Niinikoski puheellaan, joka käsitteli tehtaan historiaa menneestä nykypäivään.

Verla-päivän  valokuvat on ottanut Matti Hälikkä lukuunottamatta muutamaa Arja Sorvalin perhosnäyttelykuvaa.

[Show as slideshow]

Jo totuttuun tapaan kylän lauantait käynnistää tori, missä tällä kertaa oli myynnissä myös perunaa ja mansikkaa.

Patruunan puistossa musisoi klo 14 yllätysvieraina duo Meksikosta, minkä jälkeen paikalliset lauluntaitajat pääsivät ääneen.  Nessu Marttila laulatti yleisöä aurinkoisessa kesäsäässä.

Kohti päivän/illan huipennusta – Mulkkareiden keikka seuratalolla!

Kouvolan Sanomat 4.7. Menot -palsta  KS Mullqvistit Verlassa 5.7.

Kello 21 lippuja oli myyty jo 155, joten ihmismääräkin takasi lämpöisen ja ajoittain jopa kuuman tunnelman.  Musiikkihan oli taattua Mulkkarikamaa, joten orkesterin huikeaa uraa seuranneena tiesin mitä odottaa.  En usko, että uudet tuttavuudetkaan joutuivat pettymään.

Puffetin hoitajat Arja T. ja Marja talkoilivat tosissaan, sillä meitä palveltavia riitti eikä keittiössäkään ’lämmin luita rikkonut’.

Fanituotteita oli kiitettävästi saatavilla, joten ’Pormestarikin’ verhoutui upouuteen Hugo -paitaan.

Puoleen yöhön mennessä oli liihoteltu valssit, hypitty humput ja taivuteltu tangot.  Yölinnun siivin orkesteri saatteli meidät kotimatkalle niin kuin tapana on AINA ollut.

Kruununa illalle – saimme taputtaen toivottua vielä Lumiperhosen siipien lepatuksen vihonviimeisenä kappaleena.  Useamman kommentti illan aikana – Tätä on tarjolla aivan liian harvoin.  Kuvat ja kirjoitus Arja Sorvali

[Show as slideshow]

Muistin virkistykseksi – uskomatonta, mutta totta – todistettavasti on ollut satamatta muutaman tunnin aamupäivällä ja illalla 20.6.

Suuri joukko ihmisiä oli löytänyt tiensä Levonrantaan lähinnä aikaisempien juhannuksien perusteella, koska mainontaa tilaisuudesta ei suuremmin ollut.  Jälleen kokko paloi hanurimusiikin saattelemana.  Akustiikka rannassa on senverran puutteellinen, että soittaja piti nähdä, jotta tajusi juhlassa myös musiikkia olevan.

Aatonaaton iltatori sai hyvän vastaanoton, kunnes sade sotki kaupankäynnin.  Aattona ilma oli huomattavasti kuivempi heti aamusta, mutta osa kauppiaista oli jäänyt jo juhannuksen viettoon.  Toripäivät torikahvilajuttuineen saattoivat ihmiset juhannustunnelmaan.

Juhannuksen kuvasato on torikuvien osalta Ritva Muston käsialaa ja teksti  iltajuhlakuvineen Arja Sorvalin.

[Show as slideshow]

Levonrannassa meitä oli talkoilemassa kuka lyhyemmän kuka pidemmän aikaa 15 henkilöä, mutta kaikilla oli mukana reipas talkoomieli.   Haravoimme lehdet ja lähinnä valtavan määrän käpyjä Levonrantaa rumentamasta.

Totutun tavan mukaan talkooväki palkittiin grillimakkaralla ja pannukahvilla hillomunkin kera.

Lauantaina Arjat siivosivat tien pientareet välillä Pyörylän th. Verlan laani.  Helsingin seudun ympäristötarkastaja tarkasti osan rupeamasta ja saimme työllemme ”virallisen” hyväksynnän.  Kolme miestä (Kari, Tuomo ja Eero) kunnostautui vielä Levonrannassa asentamalla laiturin väliaikaseen kuosiin.