Soppaa ja säveliä pellavalla höystettynä

Verlassa aika nytkähti viime vuoden vastaavasta ajankohdasta (3.-4.8.) hitusen eteenpäin. Jos myöhäisen keskiajan katsotaan päättyneen 1500-luvulle ja pellavaa on viljelty Suomessa 1500-luvulta alkaen, tapahtumat seuraavat toisiaan aukottomasti.

Pellava materiaalina sai aivan uuden merkityksen, kun näki kasvin loukutuksen, lihtauksen, häkilöinnin ja kehruun – nyt puuttuu enää sähläys, joka tulee kirjoittajan toimesta. Lauantaina lapset esittelivät innoissaan tekemiään painokuvioita kangaskasseihin. Aikuiset olivat ihastuksesta mykkinä Terttu Kusminin taidonnäytteistä pellavakankaan ja – asusteiden suhteen.

Yritin kuunnella herkällä korvalla, kun Liisa Kronholm kertoi Kaikuvat kalliot -konserttisarjan kantaesityksestä. Musiikin lomassa runoilija Eeva Tikan runot sitoivat esitykset mahtavaksi kokonaisuudeksi, josta Paavokin (15-v.) oli pitänyt.

Sunnuntaina kyläyhdistys tarjosi lohisoppaa ja röpörieskaa seuratalolla. Ihmisiä (200) oli välillä jonoksi asti maistelemassa tarjoilun yhteensopivuutta. Marja Huimala ja Tuulikki Ilvonen valmistivat tarjottavat tottuneesti, mutta tukahduttava helle teki keittiötyöt haasteellisiksi.

Patruunan puistossa Petri Ryynänen lauloi kahteen otteeseen säestäjinään Harri Suikkanen ja Simo Helkala. Ensimmäisen musiikkituokion aikana yleisö täytti penkit lähes viimeistä paikkaa myöten ja ilmiselvästi nautti kuulemastaan. Yhteensä puistokonserteissa oli yli 100 kuulijaa.

Ruokailun ja musiikin lomassa oli mahdollisuus ilmaisiin museokierroksiin, jota käytti hyväkseen 260 henkilöä.

Yllämainitut nautinnot yhdistykset pystyivät tarjoamaan yleisölle säätiöiden tuella Pellapäivät/Jaalan Kädentaitajat/Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö ja Soppaa ja Säveliä/Verlanseudun kyläyhdistys/Jaalan kotiseutusäätiö. Ainoastaan Kaikuvat kalliot –konserttisarja oli pääsymaksullinen tilaisuus järjestäjänään Verlan Tehdasmuseo.

Tämänkään vuoden elokuun 2. ja 3. päivä Verlassa ei tuottanut järjestäjilleen pettymystä, joten tyytyväisin mielin purkasimme telttakatoksen odottamaan seuraavaa tapahtumaa.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Vastaa