Patikkaretki 22.5. Nuottakallion laavulle

Kello 10 utelias joukko retkeilijöitä oli kokoontunut Stenbergin (Stenbergin Kallen pieni punainen talo tien laidassa) mäelle. Tauno Hellstenin ollessa estynyt Arja Sorvali yritti korvata retkioppaan tehtävässä.

Lyhyen esipuheen jälkeen ryhmä lähti taivaltamaan kohti Nuottakalliota.  Ilma oli kesäisen lämmin.  Matkaa laavulle on Stenbergin mäeltä n. 1 km ja Talasniementien kautta joitain satoja metrejä.  Laavuhan sijaitsee korkealla kalliolla, joten mäessä löytyy lähestyitpä paikkaa mitä kautta tahansa.

Etujoukot olivat sytyttäneet nuotion valmiiksi.  Pito- ja kuljetuspalvelu Huimala & Sorvali huolehti tarjoilun paikalle metsäajoneuvolla.  Grillimakkara ja nokipannukahvit maistuivat juuri niin hyvälle kuin ne ulkoilmassa aina maistuvat.

Laavu on miellyttävä pysähdyspaikka samoilitpa sinne mitä kautta tahansa.  Laavun takaa aukeaa lähes lappilainen maisema.

Välipalan ja turinatuokion jälkeen palasimme lähtöpisteeseen yhtä kokemusta rikkaampina.

Tekstit Arja Sorvali; kuvat Helena Keskitalo, Kari Mäkinen ja Arja Sorvali

Pärnun matkakertomus

Verlan Kyläyhdistys järjesti Jaalan kotiseutusäätiön tuella jäsenilleen kylpylämatkan Pärnuun 17.3.–20.3.2016.  Matkaan osallistui 28 henkilöä. Torstaiaamuna bussi lähti jo klo 4.30 Verlasta poimimaan matkustajat pysäkeiltään. Viimeiset 4 henkilöä tuli mukaan Helsingistä. Bussikuskina toimi Jukka Häkämies Puolakan Valmismatkoista.

Laiva lähti Helsingistä klo 8.00 ja saapui Tallinnaan klo 11.00, mistä matka jatkui Jukan kyydissä kohti Pärnua. Jukan titteli oli nyt bussijuht. Ajo Pärnuun, Viiking kylpylään, kesti pari tuntia. Huoneet saatuamme varasimme erilaisia hoitoja, jotka kuuluivat matkapakettiin. Päivät sujuivat aamusaunan, hoitojen, kylpylän, ruokasalin ja baarien palveluita käyttäen.  Kampaamoita ja kauneushoitoloita oli joka kadun kulmassa, joten useat matkalaiset hyödynsivät niitä. Toki ulkoilu kuului monen päiväohjelmaan.

Pärnun asukasluku on n. 41000.  Pärnu on tunnettu Viron kesäpääkaupunkina, jonne upeat hiekkarannat houkuttelevat kesäisin tuhansia turisteja. Pärnussa on runsaasti puistoja ja vanhoja kauniita taloja.

Lauantaina Jukka vei halukkaat Pärnun kiertoajelulle ja kierroksen lopuksi kaupungin ostosparatiiseihin. Kotijoukot saivat tuliaisina mm. bambualusvaatteita, apteekkituotteita, verhokangasta, puseroita jne.

Sunnuntaina lähdimme kotimatkalle. Tallinnassa jäi vielä runsaasti aikaa ostosten tekoon ennen laivan lähtöä. Verlassa bussi oli puolen yön maissa.

Matka oli onnistunut ja Pärnun ensikertalaiset suunnittelivat jo seuraavia matkoja.
Kiitos järjestäjille ja matkan tukijalle.

Teksti Kari Mäkinen; kuvat Kari Mäkinen ja Arja Sorvali

Kylällä tapahtuu – henkilökohtaista

Hääpari Mouhu

 

 

29.2.2016

Karkauspäivänä Saija Kulmala ja Vesa Mouhu virallistivat suhteensa avioliitoksi. Vihkimisen suoritti rovasti Heikki Kiviluoto Jaalan kirkossa. Pariskunta tunnetaan nyt nimellä Saija ja Vesa Mouhu. Onnittelut

 

 

 

Kihlapari Apajasaari/Puolakka

 

 

12.3.2016

”Pormestari” Ismo Puolakka ja Tehilla Apajasaari sitoutuivat suhteeseen kihlautumalla. Onnittelut

 

 

 

 

Uutiset välitti Arja Sorvali

Piirakkapäivä 13.2.2016

Eeva Viia kertoi miten heillä kotona lauantaisin äiti leipoi piirakoita pesueelleen. Jos vävykokelaalle ei tarjottu sulhaspiiraita, ei ollut mitään toivoa päästä taloon vävyksi.

Eeva oli jo edellisenä päivänä keittänyt kotiliedellä riisipuuron ja perunat piirakoihin, joten leipureilla oli käytössä jäähtyneet täyteaineet heti aamutuimaan.  Pekka Pärssinen oli ainoana miehenä oppimassa piirakoiden valmistuksen.

Keitettiin perunoita vatruskoihin, mannapuuroa sulhaspiirakoihin, kananmunia munavoita varten.  ”Sotkettiin” taikina-aineet keskenään ja alustettiin taikina.  Tärkeää on alustaa taikinaa riittävästi, jotta se kestää ohueksi kaulimisen.  Toinen tärkeä asia oli taikinan säilytys eri valmistusvaiheissa – alustettu taikina ja piirakka-aihiot on säilytettävä muovissa, jotteivät ne kuivu tai muuten ohuet piirakkapohjat halkeilevat yhdisteltäessä ja rypytettäessä.

Itse pääasiassa rypytin piirakoita. En ole koskaan aikaisemmin moista hommaa tehnyt eikä sitä kukaan varmaan epäillytkään. Muutamiin jäi tyhjää tilaa päätyihin ja toisten rypyt olivat liian korkealla, jolloin ne uunissa paloivat. Uuni ei muutenkaan ollut oikein paistopäällä, mutta hyviä maultaan piirakoista tuli siitä huolimatta.

Sultsinat valmistettiin hellan levyllä nopeasti käännellen.  Kuoritaikina oli sama kuin riisipiirakoissa.  Valmiit sultsinat voideltiin toiselta puolelta ja pinottiin voidellut puolet vastakkain.  Voideltu pari laitettiin pinon alimmaiseksi, jotteivät kuoret käpristy.  Viimeiseksi sultsinat täytettiin mannapuurolla ja taiteltiin.  Sulsinat  kuuluu syödä käsin.  Ennen vanhaan isännät pyyhkivät rasvaiset kätensä hiuksiinsa.

Keitin- eli sulhaspiirakat valmistettiin myös samasta taikinasta. Todella ohueksi ajeltu (kaulittu) kuori täytettiin riisillä, taitettiin puoliksi ja reuna suljettiin lautasen reunalla pyöräyttämällä. Piiraat paistettiin voissa paistinpannulla. Kyllä olivat hyviä.

Ilomantsilaisia vatruskoja tehtiin myös.  Vatruskat valmistettiin perunamuusista, johon oli lisätty vähän vehnäjauhoja ja suolaa.  Pyöreät, puoli senttiä paksut pohjat täytettiin riisinokareella ja taitettiin toinen puoli päälle.  Vatruskat suljettiin sormin ja paistettiin äkkikuumassa uunissa, minkä jälkeen ne voideltiin voilla.

Riisi- ja perunapiirakoita useimmat meistä ovat syöneet milloin kenenkin valmistamana, mutta ihan hyviä niistäkin tuli amatöörien toimesta asiantuntijan ohjeilla.

Kuten tekstin pituudesta voit päätellä, laatija on Arja Sorvali.  Allaoleva kuvagalleria samaa käsialaa.

Laskiainen 7.2.2016

Ei tapahtumaa ilman talkoita, ei nytkään. Pieni joukko ahertajia ilmestyi perjantaina (5.2.) puolenpäivän aikaan mäkitalkoisiin. Lunta siirrettiin paikasta toiseen mäen malliksi. Lippusiimaa vedettiin mäkeen kivien merkiksi ja jäälle turvallisuusrajaksi napakelkkailijoille. Napakelkka jaksaa aina herättää muisteluja vanhemmissa ja ihmetystä nuoremmissa. Taustalla kummitteli säätiedotus sunnuntain vesisateesta.

Laskiaisen liut ja laut lasketeltiin kosteassa, sumuisessa säässä Verlan museoalueella – Riemuriihen nurkalta halkolaanille. Muutama huimapäinen aikuinenkin uskalsi pulkalla rinteeseen, mutta enimmäkseen lapset nauttivat vauhdin hurmasta.

Kyläyhdistyksen nimissä Tauno Hellsten hoiti hernerokan keiton ja tarjoilun. Rainer Richter huolehti jälkiruokana nautitusta kahvista ja Arvilan leipomo pullista. Verlan Kirin miehet, Ilpo Hellsten ja Jouko Musto, grillasivat makkarat jokaisen mieltymyksen mukaan.

Paikalla ei pidetty vieraskirjaa, mutta alusta loppuun tapahtumapaikalla olleena laskin osallistujamäärän 56:een henkilöön (saattoipa joku jäädä laskusta!). Pikkujoulujen jälkeen ihmisillä oli nyt tilaisuus vaihtaa kuulumisia suuremmalla porukalla ja juttuahan riitti ennen ja jälkeen ruokailun.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Arja Sorvali ja Liisa Kronholm

Hyvää Joulua ja Onnellista Vuotta 2016

Tehdasnäkymä puun katveesta 2

Valokuvakilpailun 2015 voittajakuva – Tehdas puun katveesta Mervi Puolakka

 

JOULUN AIKAA

Aivan niin kuin jotain taikaa, lähestymme joulun aikaa.
Marraskuinen musta maa, lumivaipan ylleen saa
Näin alkaa pieni juhlan tuntu, maassa kun on lumihuntu.
Tähtitaivas tuikkii meille, tuopi valon ihmisteille

Alkaa aika adventin, kansa rientää kirkkoihin.
Siellä nousen seisomaan, hoosiannaa veisaa saa.
Niinpä tässä elämässä, joulunajan hyörinässä,
alkaa kiire joulupajan, viepi meiltä kaiken ajan.

Kuusi sisään kannetaan, kynttilät se ylleen saa.
Tähti latvaan loistamaan, Joulun suurta tunnelmaa.
Näin juhla suuri syntyy vasta, siis muistakaamme joululasta.
joka syntyi seimehen vapahtajaksi ihmisten.

Näin arki väistyköön nyt tieltä, ja tuokohon teille joulumieltä.
Hyvää Joulua ja Rauhaa, sekä kukkuraista puurokauhaa.
(Armi Ihalainen)

VERLAN SEUDUN KYLÄYHDISTYS RY

Pikkujoulut 5.12.2015

Verlan Kirin ja kyläyhdistyksen pikkujoulujuhla vietettiin taas perinteisesti 5.12. seuratalolla. Edellisenä vuonna juhlijoita ei ollut sali pullollaan, joten nyt päätettiin kokeilla erilaista pöytäjärjestystä. Mitä lähemmäksi kello tuli 18.30 sitä punaisemmaksi muuttuivat järjestäjien posket – riittäisikö pöydät/istumapaikat kaikille? Sopu, pikkujoulumieli ja yhteisymmärrys auttoivat lisäpaikkojen järjestelyssä ja tarjottavatkaan eivät loppuneet kesken.

Juhla alkoi juontaja Ilpo Hellstenin säestämänä joululaululla, minkä jälkeen yhdistysten puheenjohtajat toivottivat pikkujouluväen tervetulleeksi. Edellisen vuoden tapaan trio Jopet esiintyi.

Kylän naisista koottu näyttelijäkaarti esitti näytelmän ”Pikkujoulujuttu”, jonka ohjasi Auli Kallio ja puvusti Liisa Kronholm. Näytelmässä avattiin mm. joulukatu, kuultiin Rainerin joulun parhaat ”palat” ja Kettulan muori keitti puuroa koko valtakunnalle. Tämän jälkeen nautittiin Marja Huimalan valmistama riisipuuro.

Yhdistykset muistivat kukkasin 90 vuotta täyttänyttä kunniaverlalaista, Ilkka Lainetta, sekä Kiri 85 vuotta täyttänyttä Esko Lautamattia. Kyläyhdistys huomioi seudulle muuttaneet lahjoittamalla Inkeri Sutelan (o.s. Ahvenisto) kirjan ja Kiri palkitsi kuntolaatikoilla kävijät: Jukakoski/Riikka Hellsten ja Pyörylän th./Tauno Sorvali.

Lapset jännittivät joulupukin saapumista. Joulupukki tulikin suuren lahjasäkin kanssa ja oli erityisen ilahtunut pikkujouluihin saapuneesta lapsimäärästä. Aikuiset nauttivat kahvin Arvilan torttujen kera seuratessaan joulupukin vierailua.

Valokuvakilpailusta on UUTISET-sivulla oma uutinen. Kilpailun voitti Mervi Puolakan ottama kuva.

Arpojen myynti oli vilkasta ja pääpalkintona olleen herkkukorin voitti Orvokki Ollila.
Kiitos pikkujouluväelle, teitte juhlasta lämminhenkisen yhdessäolon.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Timo Forsell sekä Helge Viia ja kulisseissa Arja Sorvali

Talkookiitos 24.10.2015

Tänä vuonna Marja Huimala tarjoutui järjestämään ruokailun, joten talkooväen kiitoslounas järjestettiin seuratalolla. Liikenteenohjaajilla, torikahviolaisilla, makkaranmyyjillä, Levonrannan häärijöillä, kirpputorilaisilla jne. jne. oli syötävää jos jonkinlaista sorttia salaatin, pää- ja jälkiruoan muodossa.

Lounaalle oli ilmoittautunut huomattavasti enemmän talkoolaisia kuin mitä tilaisuuteen saapui, joten tilaa ja ruokaa oli yllin kyllin paikallaolijoille. Harmillista heille, jotka olivat estyneitä.

Marja talkoili Ilvosen Tuulikin avustuksella 105 prosenttisesti.  Eihän lounas olisi ollut talkooväen tapaaminen ellei lopuksi ruokailijat olisi kantaneet pöydät ja tuolit siisteihin pinoihin.

Pohdittavaksi jäi – pitäisikö talkookiitos kuitenkin onnistua ilman talkoilua?

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Kesän päättäjäiset ja Elliweet Levonrannassa 3.10.2015

Lähes parikymmentä kertaa on järjestetty kurpitsankasvatuskilpailu, jonka keksi aikoinaan Elli Vesa, viime vuoden kunniaverlalainen. Kisa on nimetty, keksijänsä ja läheisen Halloween-juhlan innoittamana, Elliweeksi.  Jännittynyt ilmapiiri lientyi, kun kurpitsat kannettiin riviin terassille ihmeteltäväksi.  Muutamat olivat onnistuneet yli odotusten, mutta useat joutuivat toteamaan kasvukauden liian haastavaksi, jotta kurpitsat olisivat kasvaneet.  Voittajat palkittiin puutarhalehden vuosikerralla ja muut tavarapalkinnoilla.

Tulokset:
Talvikurpitsa 1. Tauno Sorvali 23,320 kg; 2. Markku Sorvali 18,160 kg
Kesäkurpitsa: 1. Arja Sorvali 5,760 kg; 2. Veikko Kärkkäinen 3,290 kg; 3. Eeva/Viljami Viia 2,240 kg; 4. Saija Kulmala 1,570 kg

Kesän mittaan Levonrannassa on talkoiltu useaan otteeseen.  Rantaa on saatu valoisammaksi puita kaatamalla.  Naapuritontin rajalle rakennettiin aita ja grillikatos siirrettiin tontin toiselle laidalle, missä se suorastaan sulautui maisemaan.  Jaalan kotiseutusäätiön avustuksella pystytettiin uusi rakennus Levonrantaan.  Verlan pormestari, Ismo Puolakka, vihki rakennuksen käyttöön katkaisemalla silkkinauhan ja nimeämällä sen Monitoimikopiksi.

Virallisen osuuden jälkeen nautimme teemaan sopien Marja Huimalan keittämää kurpitsakeittoa lisukkeineen ja täytekakkukahvit.  Paikalle saapuneet viitisenkymmentä henkilöä lähtivät tyytyväisinä kukin tahoilleen päätettyään Verlan kesän.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali