Verlantien varressa istuu apina kannon ”nenässä”. On istunut jo muutaman viikon.
Pitääkö olla huolissaan?
Onneksi ei sentään leijona!
Arja Sorvali
Päivittäiset arkistot: 16.10.2019
Kesän päätös 21.9.2019 Levonrannassa
Sadonkorjuutorin jälkeen ohjelma jatkui kurpitsojen punnituksella Levonrannassa. Tauno Sorvali toi huippu digitaalivaa’an, joka ei antanut mitään anteeksi eikä myöskään lisäpainoa jaellut. Meitä oli kasvatuksessa onnistuneita ja vähemmän onnistuneita. Pelkkä katse kertoi mihin kategoriaan itse kuuluin.
Kurpitsoja oli punnittavana lukumäärältään saman verran kumpaakin lajiketta – kesä ja talvi. Taina ja Seppo Pukkila voittivat sarjansa, joten siinä perheessä ei ole puutetta puutarhauutisista. Sarjojen toiset ja kolmannet saivat kukkasipulipussit palkinnoksi onnistumisestaan. ELLIWEEN TULOKSET V. 2019 Tänä vuonna poikkeuksellisesti myös ”häntäpää” palkittiin – Marja Huimala oli lahjoittanut palkinnoksi sarjojen kolmelle viimeiselle kurpitsasäilykkeitään. Ajatella, meille tuli kaksi purkkia!
Järjestäjät eivät ole koskaan mitään tarkkoja sääntöjä luoneet kilpailuun. Joskus on kuitenkin päätetty, että jättikurpitsoja ei hyväksytä kilpailuun ja samasta perheestä ei voi olla kahta kurpitsaa samaa lajiketta (jolloin kysymyksessä olisi perheen suurin ja toiseksi suurin kurpitsa!). Meillä on mietittävää ensi vuoden kurpitsakilpailua ajatellen, jotta yksinkertaiset säännöt toimisivat vuodesta toiseen.
Puolakan Ismo oli sytyttänyt kokon antamaan valoa ja lämpöä. Arvilasta tilattu lohisoppa lämpeni upouudella kaasukeittimellä hetkessä ja kalasopan kannattajat kuuluivat ihastelevan keittoa. Ei ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään, kun kinuskikakun kuorrutus olisi halunnut veitsen mukana pois kakun päältä. Taitavat leikkaajat saivat kuitenkin kakun taltutettua ja jokaiselle palalle riitti myös kuorrutusta. Nam.
Kurpitsat tuli punnittua, palkinnot jaettua ja tarjoilu nautittua. Ilmassa sateen uhka, joten kaikki n. 50 kesän päättäjää ei turhia aikaillut kotiin lähdössä. Järjestäjät saivat muutaman pisaran niskaansa jälkiselvittelyjen aikana, mutta ei mitään katastrofaalista.
Kesä on ohi ja syksy saapuu, mutta luonto antaa parastaan väriloistollaan. Hyvää syksyä ja kiitos kuluneesta kesästä kaikille mukana olleille.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Sadonkorjuutori 21.9.2019
Edellisen vuoden torimenestykseen pohjautuen päätimme järjestää sadonkorjuutorin tänäkin vuonna. Elimme jännittäviä aikoja, kun 7.9. mennessä ei ollut tullut yhtään torimyyjäilmoittautumista. Tiesimme, että kaksi kesätorimyyjää on ainakin tulossa, joten tapahtuma järjestetään.
Hätä ei lue lakia, kyläyhdistyksen hallitus otti haasteen vastaan. Meitä oli toripöydän takana ky:n puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitajan puoliso plus kolme muuta myyjää. Puheenjohtajalla oli myynnissä oman kasvihuoneen viinirypäleitä (makeita), luumuja, tyrniä ja lehtikaalia – sanoisin, että aika näyttävä otos kasvukaudesta.
Toiset meistä saivat kaikki kaupaksi ja jokainen ainakin jotain. Lopuksi teimme vaihtokauppoja keskenämme, mikä ei ollut huono vaihtoehto päivän päätteeksi.
Kesän vihonviimeiseksi toripäiväksi ihan kelvollinen päivä.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
-
- Ei tungosta, mutta asiakkaita riitti låhes koko ajan
-
- Arja Torikan lehtikaalit vaihtavat omistajaa
-
- Sadonkorjuutorin tunnelmaa
Syystalkoot Levonrannassa 20.9.2019
Ehdottomasti suosituin talkookohde ja ajankohta ovat Levonrannan syystalkoot. Tällä kertaa paikalla oli 17 talkoolaista, joten kaikki sujui suitsait sukkelaan.
Odottava tunnelma seuraavan päivän kurpitsamittelöön siivitti iltapäivän töitä hyvässä seurassa ja kauniissa ympäristössä. Talkoiden päätteeksi nautimme grillimakkarat jälkiruokana pullakahvit .
Seuraava päivä oli ohjelmaa täynnä, joten tehtäväjaon jälkeen lähdimme valmistautumaan tulevaan.
Kiitos talkoolaisille ”juhlasalin” siistimisestä.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Kyläkävely 8.9.2019 Pahasaari
Aikoinaan kyläyhdistys muodostettiin viiden kylän yhteenliittymänä. Näinollen väkisinkin jää toisen kylän tienoot hieman taka-alalle, joten aloimme järjestää tilanteen parantamiseksi kyläkävelyitä. Tällaisellä kävelyllä saa raittiin ilman lisäksi tutustuttua muihin kyläläisiin sekä reitin varrella oleviin taloihin sekä maisemiin.
Tälläkertaa talsimme yhdeksän kyläyhdistykseläistä Pahansaaren maisemissa. Aloitimme vajaan kahden kilometrin matkan Kouvola-Heinola tien varresta päätyen Pyhäjärven rantakallioille. Avarampaa ahvenanmaalaismaista maisemaa ei mielestäni muualta alueeltamme löydy. Tässäpä verraton kesän pyöräretkikohde eväiden kanssa istuksia sileällä auringon lämmittämällä rantakalliolla ja ihailla aukeavaa Pyhäjärven selkää. Tällä kertaa menomatkan aurinko ehti juuri pilveen ja navakka tuuli puhalteli järveltä.
Nautittuamme ja vaihdettuamme mukana tuomiamme eväsaarteita paluumatka tehtiin samoja jälkiä takaisin pikatien varteen kylän ilmoitustaulun luo. Muutamalle meistä reitti oli aivan uusi, meille kaikille kuitenkin kokemisen arvoinen.
Olin hyvä opas retkelle kun ei kukaan eksynyt, mutta paikallistiedoilta aika vaatimaton tolvana, kaipasimme oikeaa pahasaarelaista mukaan. Kuitenkin , olipa hyvä että lähettiin!
Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali
