Verlassa (kuten ilmeisesti muuallakin Suomessa) vietetään hirmuista itikkakesää. Inisijöitä tuntuu riittävän niin sateelle kuin auringonpaisteeseenkin. Erilaiset hyttysten karkoitus- ja puremalievityskikat ovat nyt tarpeen!
Kuukausittaiset arkistot: kesäkuu 2015
Juhannus 2015
Kesän kohokohta, juhannus, on taas suurine odotuksineen ja pienine pettymyksineen taaksejäänyttä elämää.
Aatonaaton kokkotalkoissa oli sateesta huolimatta runsaasti ihmisiä rakentamassa kokkoa lautalle. Risut ja kepit olisivat seuraavana päivänä kaikkien huomion kohteena. Upouusi telttakin pystytettiin kenraaliharjoituksena aattoillan soittajaa varten. Talkookahvit kävimme juomassa kesätorilla, missä meno oli rauhallista luultavasti sään takia.
Aattoiltana Levonrannassa odotti huolestunut ky:n puheenjohtaja tulitikkujen ja sytytysnesteen kanssa – kuka sytyttää kokon. Hommahan hoitui, kun edes yksi sytytysyrittäjä löytyi. Kosteat risut ja pahvit vaativat kyllä aikansa ennen kuin suostuivat liekehtimään. Äänilaitteiston hoitajaa olisi myös kaivattu, kun komeasta kovaäänisestä huolimatta haitarin soitto kuului vain muutaman metrin päähän.
Levonranta oli todella monen ihmisen kokko-osoitteena. Ilmoittelua Verlan juhannuksesta oli paikallislehdessä, joten väkimäärä oli edellistä vuotta suurempi.
Kokon jälkeen ihmiset hajaantuivat sulassa sovussa jatkamaan juhannustaan kukin tahollaan. Levonrannan illan viimeinen valssi sai jopa muutaman parin ”lattialle”.
Juhannus on aina juhannus vietitpä sen miten ja missä vaan.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Betonikurssi 14.6.2015
Meitä oli kokoontunut kymmenkunta kurssitettavaa Vannelahteen Huimalan Marjan organisoimalle betonikurssille. Sää oli taattua suomalaista vesisadetta, mutta muovikatosterassi/traktoritalli toimi työtilana mainiosti.
Mukana oli ensikertalaisiakin, mutta hyvin näytti betonihommat heiltä sujuvan. Muotteina käytettiin Pekon pieneksi jääneitä saappaita, kirjainmuotteja, coca colalaseja, ämpäreitä, hiekkaleluja jne. Kaikki ”halukkaat” saivat betonia hienompana tai karkeampana päälle tai sisuksiinsa.
Kotiinlähtiessä ulompi vaatekerros piti riisua, ettei itsekin päätynyt betonikoristeeksi.
Betonikurssin purkupalaveri oli 17.6. Muottien poisto herätti kenessä ihastusta, kenessä hämmästystä tai ihmetystä. Myöntäiskö, että minussa jopa kateutta?!
Teksti Arja Sorvali; kuvat Arja Sorvali, Helge Viia ja Marja Huimala
Uusi kyläkirja: Toimintaa ja elinkeinoja Verlan seudulla
Kyläkirjauutuus
Verlan seudun uudessa kyläkirjassa on noin 30 kirjoittajaa ja yli 30 lyhyttä juttua, muisteloa ja artikkelia seudun asioista. Vanhimmat liittyvät jo satoja vuosia vanhoihin asioihin, kuten teksti Kustaan sodan ajoista 1700-luvun lopulla Pyörylässä ja Jaalan myllyn sekä Pyörylän (Verlan) myllyn historiat. Uusimmat maininnat taas ovat tältä vuodelta, kuten entisen osuuskaupan talon ravintolahistoria (V/Werlan kievarit ja hovit).
Mukana on kaunokirjallisia novelleja, omakohtaisia muisteloita ja tutkimuksellista tekstiä. Aiheiden kirjo on myös laaja. Kirjan otsikon mukaisesti joukossa on runsaasti juttuja, jotka liittyvät seudun palveluihin ja yrityksiin, kuten takseihin, puhelinkeskukseen, lomakylään ja kirjastoon. Toimintaa edustavat toki myös kertomukset ilmataistelusta, työstä Ojaselan ”kartanossa”, lapsuus- ja kouluajoista, uitosta tai harrastus- ja talkootoiminnasta. Mukana on myös henkilöhistorioita paikallisista kuuluisuuksista kuten puuseppä-kirvesmies Matti Mustosesta tai ihmeparantaja Emil Virransaaresta.
Kirjan sisällysluettelon löydät täältä Sisällys (1). Kirjaa voi ostaa suoraan kyläyhdistykseltä 10 euron hintaan kyläkirppikseltä Verlan entisestä kyläkaupasta kesätoriaikaan (la klo 13-15). Myös Verlan tehdasmuseon museokauppa myy opusta.
Kirjan on julkaissut Verlan seudun kyläyhdistys ja sitä varten saatiin 800 euron apuraha Kymin Osakeyhtiön 100-vuotisjuhlasäätiöltä. Loput taitto- ja painatuskuluista on tarkoitus kattaa kirjan myyntituloilla. Muuten teos on syntynyt talkoovoimin.
Kesätorin avajaiset 6.6.
Kyllä riitti touhua ja tohinaa Verlan kesän avauksessa, mutta näinhän sen piti ollakin. Sivumennen kuulin kuinka kiitollinen torimyyjä oli saadessaan viimeisen vapaan parkkipaikan pysäköintialueelta – kävipä flaxi.
Lähes 100 prosenttisesti olivat edellisen kesän torimyyjät uusineet sopimuksensa tällekin kesäkaudelle. Muutama uusikin oli mukana – Matinpojan Kalan kala-auto oli jotain ihan erilaista. Kala-autolta sai mm. paikanpäällä savustettua lohta, joka oli vaativammallekin nautiskelijalle ihan suunmukaista. Tosin kala-auto ei ole jatkossa joka lauantainen vieras torilla, mutta seuraa ilmoittelua niin tiedät seuraavan ajankohdan.
Verlan seudun kyläyhdistyksen toinen kyläkirja julkistettiin myös 6.6. Kirja sai ainakin yhtä innostuneen vastaanoton kuin edellinen. Sisällysluettelo oli julkaistu hieman aikaisemmin, joten monella oli tiedossa ennakkoon kenen tarinoita pääsisi lukemaan. Kirjamenekki olikin suurenmoinen heti alkuun ja moni varmisti mistä kirjan voi ostaa tulevaisuudessa eli kesätorilta ja kyläkirppikseltä.
Vilkasta torielämää koko kesäksi
toivoo kyläyhdistys
Teksti Arja Sorvali; kuvat Ritva Musto
-
- Torikahvion tunnelmaa
-
- Kesätorille
-
- Torimyyjä Anna-Liisa Kanerva
-
- Jutustelua kaupankäynnin lomassa
-
- Matinpojan Kalan ja Pajuniemen myyntipiste
-
- Kyläkirjauutuus
Toritalkoot 1.6.2015
Taas on talkoiltu. Tällä kertaa reilu tusina hääräsi kesätorin puitteissa ja Marja Huimala puursi kyläkaupan tiloissa saadakseen Kyläkirppiksen avajaiskuntoon.
Paksummatkin parrut matkasivat sulassa sovussa kantajien toimesta torikahviosta ulos odottamaan seuraavaa siirtoa. Kahvion kalustus vaihtoi kyläkaupalta torikahvioon ja toripöydät olivat pientä fiksausta vaille valmiit palvelemaan torimyyjiä.
Lopuksi talkooporukka testasi upouuden perkolaattorin kahvit. Hyvältä maistui kahvi Marjan leipomien pullien kera ja kenraaliharjoitus kahvion toimivuudesta tänä kesänä sujui hyvin.
Näillä toimenpiteillä torikesä on valmis alkamaan ensi lauantaina.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
-
- Myyntipöytien pystytys
-
- Myyntipöytien järjestäminen
-
- Perkolaattoritestaajat
Pohjois-Kymenlaakson kartanokierros
VERLAN KYLÄYHDISTYKSEN RETKI 24.5. 2015
Täysi linja-autolasti eli 50 henkilöä osallistui kartanokierrokselle. Pekka Vanhala keräsi lähtijöitä Kouvolan ja Verlan väliltä ja loput nousivat bussiin Verlasta. Lähtö Verlasta tapahtui klo 10.00.
Ensimmäinen kohde oli Vuohijärven Luonto- ja kulttuuritalo Vuohijärvellä. Tuomas Hoikkala otti meidät vastaan ja kertoi kirkon historiasta ja miten siitä tuli Luonto- ja kulttuuritalo.
Tutustuimme legendaarisen luontokuvaaja Hannu Hautalan elämäntyötä esittelevään erikoisnäyttelyyn Metsän poika sekä luontoaiheistaan tunnetun kuvanveistäjä Kauko Kortelaisen puu- ja kiviveistoksiin. Lisäksi oli esillä Vuoden luontokuvien 2014 parhaimmisto.
Kulttuuritalon viimeistely oli vielä hieman kesken, mutta me pääsimme ensimmäisenä ryhmänä tutustumaan taloon ja näyttelyihin. Kellotapulissa on vanhat Säkkijärven kirkon kellot ja niitä soitettiin meille tervetuliaisiksi.
Toinen retkikohteemme oli Kirjokiven kartano. Kartanon emäntä otti meidät vastaan ja kierrätti upean kartanon tiloissa ja kertoi kartanon mielenkiintoisen historian. Kirjokiven kartanon on rakennuttanut Rudolf Elving (1848-1927) 1890-luvun lopulla Pohjois-Valkealaan Tihvet-järven rannalle. Alkuperäispiirroksia ei ole löytynyt, mutta kartano mainitaan Eliel Saarisen tunnetuimpien töiden luettelossa. Kartanon maiden pinta-ala oli suurimmillaan n. 4600 hehtaaria. 1913 vuorineuvos myi suurimman osan Kymi-yhtiölle. Päiväkahvit ja maukkaan piiraan nautimme kartanon ruokasalissa ja terassilla kauniin järvimaiseman ympäröimänä.
Seuraavaksi suuntasimme kohti Elimäkeä ja Moision kartanoa. Moision kartanon emäntä oli meitä ovella vastassa ja johdatteli toisen kerroksen isoon saliin, jossa hän kertoi kartanon historian.
Kartano on syntynyt Wrede-suvulle 1608 myönnetystä Elimäen läänityksestä. Nykyisen empiretyylisen päärakennuksen on suunnitellut Carl Engel ja se valmistui vuonna 1820. Moision kartanoa ovat hallinneet vuosisatojen aikana useat omistajasuvut. Vuodesta 1907 lukien kartanon on omistanut Elimäen kunta ja se on toiminut mm. vanhainkotina.
Taiteen aika Moisiossa alkoi 90-luvulla kun kouvolalainen Hasun suku vuokrasi kartanon Elimäen kunnalta. Kartanon näyttelytiloissa oli töitä useilta taiteilijoilta: Leena Asikainen, Raija Männistö-Koski, Riitta Nelimarkka, Juhani Palmu, Jaana Parkkali, Jouni Salonen ja Päivi Suomi. Kesägalleriassa oli lisäksi näytteillä Jaakko Stick:n ja Jessica Suomen töitä. Taidetta nautiskellessamme alkoi myös vatsassa kurnia ja keittiöstä leijuvat tuoksut toivat veden kielelle. Kohta olimmekin jo herkkupöydän ääressä valitsemassa herkkuja lautaselle. Ruoka oli herkullista ja sitä oli runsaasti tarjolla.
Lopuksi ajoimme vielä Mustilan Arboretumiin, jossa osa kävi viinituvassa, osa taimimyymälässä, osa Piiassa ja Rengissä – kukin mieltymyksensä mukaan.
Paluumatkalla ajoimme ensin Kouvolaan, jossa ensin kyytiin nousseet hyppäsivät kyydistä. Verlassa bussi oli klo 18.00. Aika jämpti 8 tuntia kulttuuria ja nähtävyyksiä hyvässä porukassa. Kaikki vaikuttivat reissuun tyytyväisiltä.
Hyvä kesänavaus. Kiitos järjestäjille.
Teksti Kari Mäkinen; kuvat Kari Mäkinen (km) ja Arja Sorvali (as)
Kevättalkoot Levonrannassa 8.5.
Ilahduttavan lukuisa joukko kylän väkeä oli ehtinyt kevätkiireiltään siistimään Levonrantaa kesäkuntoon. Klo 17 alkamisaikaan oli lehtiharavaosasto jo saamassa urakkansa tehtyä. Puoliksi maatunut lehtikasavuori levitettiin katteeksi pusikkoa tukahduttamaan ja venevalkaman oksaröykkiö sai tulta alleen.
Rantaa varjostanutta metsikköä oli syksyllä harvennettu ja kaadetut puut karsittu tukeiksi, jotka Verlan Saha oli nyt palauttanut lankkuina ja lautoina rantaan taaplattavaksi. Jonkin asteisten väärinkäsitysten takia emme saaneet nokipannukahvia, mutta hyvinpä suodatinkahvi maittoi ja mitä olisi talkoot ilman pullaa ja grillimakkaraa.Eväistä voimistuneina yritti miesväki kammeta rantaan mötkäytettyä laiturin kiinnityskiveä ojennukseen, mutta tällä kertaa äijien voimat olivat jo hiipuneet ja kivi jäi odottamaan konevoimia.
Levonrannan suurisuuntaiset kehitysajatukset mielessä hajaannuimme tahoillemme jatkamaan kesken jääneitä kevättouhuja.
Teksti Matti Hälikkä
Kuvat Arja Sorvali
Kuvaajan kommentti: Ehdin paikalle niin myöhään, etten päässyt toteuttamaan kampaajien toivetta. Silloin kun he ovat todella tyytyväisiä työnsä tulokseen, heillä on tapana sanoa: ”Harmi, kun en ottanut kuvaa ennen ja jälkeen!!”
Pajukurssi 3.5. Vannelahdessa
Pajukurssilla ei ollut suuren suuri osallistujamäärä, mutta puitteet olivat mahtavat. Huimalan Marjan ateljee ikkunanäkymineen oli kyllä luovuutta ajatellen ihan kymppi. Tosin pajun vitsat eivät taipuneet ainoastaan luovuudella, vaan vaativat suostuttelua ja maanittelua, johon Karhulan Pirjolla oli vuosien kokemuksella tarvittavat konstit.
Eihän Marja olisi Marja ellei hän olisi laittanut pöytää koreaksi. Ahkerat kurssilaiset pääsivät lämmittelemään kahvipöydän ääreen. Joku (lue kirjoittaja) jopa ihan ansiotta nautiskeli häpeilemättä tarjoilusta.
Kotiin viemisinä kurssilaisilla oli pajukaloja, -vene ja kukkatelineitä. Joku taisi tehdä loppuhötäkässä vielä sydänkoristeenkin.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
-
- Pajukurssilaisia
-
- Toinen toistaan tsempaten
-
- Etualalla pajuvene ja takana kukkateline työnalla
-
- Ateljeen ikkunanäkymä Vannelahdelle
