21 | lokakuu | 2014 | Verlan seutu

: Kuva Tarja Penttinen

: Kuva Tarja Penttinen

: Kuva Tarja Penttinen

: Kuva Tarja Penttinen

Kyläyhdistyksen perinteisen syysreippailun kohteena oli tällä kertaa kylän veneranta Taninkari Suolajärvellä.

14 ulkoilijaa, kuulas syksysää ja tuntematon kohde loivat mainiot puitteet patikoinnille plus rehkimisen palkintona maalissa Marjan loihtimat lettukahvit. Kukaan meistä ei ollut venerannassa käynyt joten oma jännitysmomentti syntyi, löydetäänkö määränpäähän? Pelko osoittautui turhaksi, osattiinpa Taninkarille, kun oli kännykässä Heremapsit ja Taunon hiljainentieto.

Paluumatka kiiruhdettiin lennokkaasti lieneekö hillolettujen kutsu alitajunnassa. Niinpä jouduimme Levonrannassa hieman hyvää odottelemaan, mutta ei turhaan! Ah, niin makoisasti katosivat kurpitsa-/mansikkahillolla voidellut kermavaahtokuorrutetut ohukaiset suihimme kera kahvin, teen ja mehun.

Tarjoilusta voimistuneina vedimme laiturin rantatöyräälle sekä puupenkit rovioksi grillin seinustalle odottamaan taas tulevan kesän rientoja. Voipuneina, mutta tyytyväisinä hajaannuimme tahoillemme lauantai-iltaa viettämään ja odottamaan uutta syysretkeä.

Teksti ja allaolevat kuvat Matti Hälikkä

: Reippailijat valmiina koitokseen

: Aurinko paistaa ja matka taittuu

: Määränpää, Taninkari

: Palkintoja jaetaan

Viikkoa aikaisemmin (4.10.) kurpitsat punnittiin ja palkinnot jaettiin, joten nyt oli aika hyödyntää kesän sato ennen kuin Elliweet taiteillaan Halloweeneiksi.

Huimalan Marja oli koonnut 15-sivuisen ohje-/vinkkivihkosen käsittäen todellakin kaikenlaisia ohjeita.

Ensin porukalla (kahdeksan henkilöä ”cheeffi” mukaan lukien) päätettiin mitä ohjeita hyödynnetään. Kurpitsahan ei kovin kummoisia makunautintoja kenellekään suo, mutta kun sekaan ”sotketaan” milloin mitäkin niin kurpitsastahan on tosi moneksi. Päädyimme kurpitsakeittoon, pariin eri pikkelssiin ja hillokkeeseen. Kurpitsaleipääkin teimme ja söimme keiton seurana. Tuulikki leipoi kurpitsasta kakun jälkiruoaksi.

Oli kiva porukalla puuhastella kurpitsojen parissa, mutta vielä kivempaa oli valmiiden tuotteiden nauttiminen ruokapöydässä. Vatsat killillään siivosimme jälkemme ja jaoimme ylijäämät kotiin vietäviksi.

Olipa antoisa viisituntinen “Ravintola X:ssä”.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Ritva Musto ja Arja Sorvali