Verla -päivä 18.7.2018

Verla-päivä sujui pitkälti totutun kaavan mukaan.  Halukkaat pääsivät veneretkelle KymiSunin toimesta.  Puutarhuri Pirkko Koskinen opasti puutarhakierroksen ja Jussi Lemminkäisen opastuksella  tutustuttiin historiapolkuun.

Lapsille oli ohjelmassa pahvipaja sekä Selänpään VPK:n toimintaa.  Aikuisille ja miksei lapsillekin oli työnäytöksiä tallin puotien edustalla.  Kyläorkesteri Raakku esiintyi pariin otteeseen museon pihapiirissä.  Tasapainotaitelijat saivat yleisön varauksettoman ihailun osakseen.

KSS Energia juoksutti jälleen hetken Verlan koskea.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Taina Puolakka ja Arja Sorvali

Verla laulaa ja soi 7.7.2018

Tänäkin kesänä Verlassa laulettiin yhdessä.  Kitaran säestyksellä yleisöä laulatti Ari Klem. Liekö ihanteellinen kesäkeli vai mikä oli saanut liikkeelle laulajia siinä määrin, että istuinpaikat olivat kortilla.

Kuvat Arja Sorvali

Puh.joht. selin pitämässä huolta, että homma toimii

Laulajia penkit täynnä

Kaikille ei riittänyt istumapaikkoja

Elli Vesan kulkuneuvo etualalla ja Ari Klem kitaroineen laulattamassa taempana

Kyläyhdistyksen 25-vuotisjuhla 27.5.2018

Kukin ja Suomen lipuin somistettuun seurataloon oli saapunut kutsuvieraita sekä yhdistyksen väkeä lähes salin täydeltä.  Puheenjohtajamme Arja Torikka lausui tervehdyssanat minkä jälkeen Annika Vesa soitti kaksi kappaletta pianolla.

Juhlapuheessaan Jaalan entinen kunnanjohtaja Sirkka Kettunen muisteli kyläyhdistyksen alkuaikoja kunnan johtopaikalta nähtynä. Hän kaavaili puheessaan myös kylien tulevaisuuden näkymiä.

Yhdistyksen historiikin esitti pitkäaikainen sihteerimme Marja Huimala.  Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta Marja sai mainiosti oleellisimmat tapahtumat tiivistettyä puheeseensa.  Marjan laatimat pöytäkirjat sekä vuosikertomukset tulevat olemaan seikkaperäinen selvitys nuoremmalle polvelle toiminnastamme.

Ohjelma jatkui kunniaverlalaisten, puheenjohtajina, sihteereinä ja rahastonhoitajina toimineiden muistamisella jakamalla ruusu kullekin.  Seuraavana esitettiin Jokke Seppälän kuvaama puolen tunnin filmi kyläyhdistyksen toiminnasta parin viime vuoden ajalta. 

Kajauttamamme Kymenlaakson laulun jälkeen nautimme kakkukahvit ja salin täytti puheensorina 25-vuotistaipaletta muistellen.

Historiikki 2018

Teksti Matti Hälikkä, historiikki Marja Huimala, kuvat Timo Forsell

Kesäretki Seppo Laatusen Pihkahoviin 20.5.2018

Melkein omankylän poika Seppo on itetaiteilijana kohonnut jo valtakunnallisiin sfääreihin. Niinpä kesäretkemme suuntautui Petäjäpostille Sepon ateljeehen Pihkahoviin.

Kokoonnuimme, etelästä tulijat, Kelopirtille, josta suuntasimme pohjoiseen Petäjäpostille ja siitä parisataa metriä päätien varrelta maitokopilta ateljeen pihaan. Siellä Seppo jo odotteli meitä riukuaidan takana. Kuulimme pienen historiikin Sepon taivalluksesta isänsä ja velipoikiensa kanssa Jaalan saloilla metsätöissä. Palo tehdä käsillä ja nähdä jo mielikuvituksessaan mitä erilaisista puun vänkyröistä voisi saada aikaiseksi on nyt nähtävisssä Pihkahovissa. Tosin useat veistokset ovat maailmalla, tämän hetken tunnetuimmat hahmot mm. Trump, Putin, Niinistö ovat Luston näyttelyssä Punkaharjulla. Pressun alta Seppo paljasti, vain meille, vielä keskeneräisen Englannin kuningattaren Elisabethin. Massiivisia puujärkäleitä Seppo on saanut pelastettua teoksiinsa viimehetkellä jo varmalta tuholta. Todella ilmeikkäitä ja monipuolisia eläin-, ihmis- ja taruolentoja ihmetellessä joku jopa uskalsi laittaa koko käsivartensa rutakosta nousseen krokotiilin kitaan.

Iltapäivän saatteeksi nautimme kodassa paistamiamme makkaroita ja jälkipalaksi nisua pullakahvilla Sepon säestäessä  haikeilla sävelillä haitarillaan. Nimet vieraskirjaan ja muutama ropo maitohinkkiin tervakuluihin ja kotimatkalle Sepon toivottaessa meidät jälleen tervetulleeksi uusia kehitteillä olevia ideoitaan katsomaan.

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

Levonrannan talkoot 4.5.2018

Kesä on jo ihan nurkalla, kun talkoolistalla oli Levonrannan siistiminen.  Kesätorihan lopullisesti kesän käynnistää eikä siihenkään enää montaa viikkoa kulu.  Käen kukuntaakin on kuultu ja monenlaisia muuttolintuja nähty.

Melkein kaksikymmentä talkoolaista oli viettämässä perjantai-iltaa haravoinnin ym. merkeissä.  Köyritulien jämät hävisivät maisemasta, kun poltimme kuivat lehdet nuotiossa.  Laituri oli osittain veden alla, koska vedet ovat korkealla.  Yhdessä pähkäilimme tavaroiden sijoittelua talven jäljiltä, mutta sijoituspaikkoja ei ole lukemattomia, joten kovin laajamittaisia etsintöjä ei tarvitse suorittaa.

Lopuksi nautimme yhdessä talkoiden liikkeellepanevan voiman eli grillimakkarat ja pullakahvit.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Liisa Kronholm ja Arja Sorvali

Punanutut lehtien kimpussa

Seesteinen näkymä

Rupattelua aherruksen jälkeen

Grillikodan hämyssä

 

Karjalaisia piirakoita 21.4.2018

Edellisen kerran Eeva Viia opetti meille karjalaisten piirakoiden saloja pari vuotta sitten.  Tällä kertaa osa oppilaista oli mielellä ”kertaus on opintojen äiti” ja osa oli ensikertalaisia tässä opinahjossa.

Joutumisen vuoksi Eeva oli edellisenä iltana keittänyt piirakoiden täytteet – riisipuuron ja perunamuussin – valmiiksi kotiliedellä. Ryhdyimme siis heti varsinaiseen taikinan tekoon eikä täytteiden jäähtymisen odottelu hidastanut työtahtia.

Leivoimme vatruskat, sultsinat, Eeva-mummon pyöröt, sulhaspiirakat sekä riisi- ja perunapiirakat.  Ohjeiden sanasto teki jo leipomisesta mielekästä, esim. jäpäkkä puuro ja ajele kakkarat (kaulitse palat).  Ensimmäistä kertaa tutustuin pyöröihin.  Pyöröt olivat pyöreitä pikkupullia, joihin painettiin lasilla painauma.  Painauma täytettiin perunamuussilla ja mannapuurolla.

Tältä kurssilta jäi päällimmäisenä mieleen, että piirakoiden kuorien tulee olla niin ohuita, että ne siirtyvät pöydällä puhaltamalla.  Kun yritit yli kuoritaikinan kestokyvyn, seurauksena oli reikäinen piirakkapohja.

Eeva veresti meidän muistikuvia sulhaspiirakoista.  Jos nuorelle miehelle ei tarjottu sulhaspiirakoita, oli turha olettaa pääsevänsä vävyksi taloon.  Olen miettinyt tätä asiaa pitkään ja hartaasti.  Toimiko tämä myös varoituksena nuorelle miehelle?  Jos emäntä tarjoili sulhaspiirakoita, oliko viisainta ottaa jalat alleen, ettei vaan päädy taloon vävyksi?

Meillä kaikilla oli runsain mitoin tuliaispiirakoita kotiin vietäviksi.  Kurssilaiset ja kotijoukot kiittävät Eevaa opastuksesta.

Teksti ja kuvat  Arja Sorvali

Verlan Kirin pilkkikilpailut 24.3.2018

Tänään oli urheiluseuran jäsenten väliset pilkkikilpailut Vannelahdessa.  Kilpailuaika oli klo 9.00 – 12.00. Pakkasta oli muutama aste eikä tuulikaan meitä kummemmin hätistellyt.  Tuskin kukaan voi kuitenkaan sanoa hikoilleensa ellei nyt hiljaiselo jään alla aiheuttanut tuskan hikeä.   Kilpailuun ilmoittautui 12 kalastajaa; naisten sarjaan 4 ja miesten sarjaan 8 henkilöä. 

Pilkkisaalis on vähän kuin lotto voitto – se tulee, jos on tullakseen.  Tällä kertaa tämä lottotuuri osui omalle kohdalle.  Mahtui tuohon kolmeen tuntiin kalatontakin aikaa, mutta yleisesti ottaen minua onnisti.  Sain kilpailujen suurimman saaliin (2070 g) ja kiertopalkinnon haltuuni kesäkisoihin asti. Seuraavaksi eniten kaloja oli miesten sarjan voittajalla, Tauno Sorvalilla, jonka saalis vaa’alla näytti lukemaa 1505 g. Ainoastaan yksi kalastaja jäi ilman saalista; tänään ei ollut hänen lottopäivänsä. Pilkkikilpailun tulokset 24.3.2018

Grillikatoksessa makkarat tirisivät Irja Auvisen toimesta ja Marja Huimala oli leiponut niin maan perusteellisen hyviä korvapuusteja kahvin kanssa nautittavaksi.  Ulkoilun jälkeen jokaiselle tarjoilu maistui.

Kiitos pilkkijöiden puolesta Kirin kisatoimikunnalle.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Marja Huimala