Pikkujoulu 5.12.2018

Kirjoitettu 7.12.2018, kirjoittajana Arja Sorvali

Taas on vuoden odotetuin (jos kesän päättäjäisiä ei lasketa?) tapahtuma, pikkujoulu, vietetty.

Tiistaipäivän koristelu oli saatu päätökseen kohtuu ajassa pienen ydinjoukon turvin. Puolakan Ismo toi joulukuusen, jonka ympärille oli hyvä suunnitella muut totutut kuviot. Pöytiä katettiin 80 vieraalle, mikä määrä osoittautuikin sopivaksi ennakoinniksi. Ainoastaan muutama paikka jäi vapaaksi viime hetken ”Matti Myöhäisiä” varten.

Hellstenin Taunon ja Kronholmin Liisan edellisvuotinen työ puuromestareina oli niin ylivertainen, että homma lankesi heille tänä vuonna ihan luonnostaan. Molemmat olivat tietysti todella innoissaan saamastaan tehtävästä, kun vettä tihutti hiljalleen taivaalta jne.

Ohjelma oli tänä vuonna ekstempore tyyliin. Ilpo Hellsten, joka toimi juhlan juontajana, poimi yleisön seasta joukon henkilöitä esiintymään ”näytelmässä”. Osia oli jaossa Korvatunturiksi, joulupukiksi ja –muoriksi, Petteri Punakuonoksi jne. Ilpo luki kertomuksen ja näyttelijäkaarti esiintyi kertomuksen sanoman mukaisesti. Tähdetkin tuikkivat oikein ansiokkaasti Korvatunturin taivaalla.

Matti Koljonen lauloi juhlavan joululaulun. Pikkujouluväki lauloi yhdessä Hellstenin Ilpon säestyksellä.

Rainer Richter oli viettänyt kuluvana vuonna ns. pyöreitä vuosia, joten häntä muisti niin Verlan Kiri kuin kyläyhdistyskin. Kyläyhdistys muisti kylään, Jukajärventielle ja Verlantielle, muuttaneita uusia asukkaita. Vauvauutisia ei kyselyistä huolimatta ollut kerrottavana.

Valokuvauskilpailuun oli tänä vuonna osallistunut neljä henkilöä yhteensä kolmellakymmenellä valokuvalla. Kaikkia kuvaajia – Teuvo Haara, Helena Keskitalo, Saija Mouhu ja Minna Seesvaara – muistettiin ja erityistä voittajaa ei valittu. https://verlanseutu.fi/valokuvakilpailun-2018-palkitut-kuvat/

Verlan Kiri palkitsi kuntoilijoita. Pyörylän tienhaaran kuntolaatikolla oli eniten käyntejä Tauno ja Markku Sorvalilla sekä Taina Pukkilalla. ”Kuntolahjakortin” sai arvonnassa Markku Sorvali. Jukakosken kuntolaatikolla käynneistä palkittiin Päivi Ojanen.

Arpajaisten päävoiton, herkkukorin, voitti Helge Viia. Puolakan Valmismatkojen lahjoittaman lahjakortin voitti Arja Torikka. Lukuisista muista voitoista onnekkaimmat saivat useamman.

Riisipuuron ja torttukahvin rytmittämänä juhla eteni joulupukkivaiheeseen. Tänä vuonna joulupukki ei kiireiltään ehtinyt Verlaan, mutta joulumuori hoiti ansiokkaasti hänen tehtävänsä. Muori olisi halunnut kuulla vastalahjana laulua tai tanssia lahjoja jakaessaan, mutta ujot lahjotut olivat lähinnä hämillään ehdotuksesta. Kaikki saivat kuitenkin lahjansa joko laulun kanssa tai ilman.

Muutamat pikkujouluvieraat jäivät auttamaan ”pikkujoulujen paketoinnissa”, joten seuraavan päivän uurastus järjestäjien osalta jäi lähinnä miellyttäväksi puuhasteluksi.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Arja Sorvali ja Ritva Musto
ps. Liekö minua (Arja) jännittänyt joulupukin tulo, kun kaikki pikkujoulukuvat ovat jotenkin tärinätuotoksia?

[Näytä kuvaesitys]

Erilaisia jouluruokia 17.11.2018

Kirjoitettu 30.11.2018, kirjoittajana Arja Sorvali

Menu (satunnaisessa järjestyksessä)

Glögillä marinoitu juusto
Kylmäsavulohi piparkakkumuruilla maustetun inkiväärijogurtin kera
Ranskalainen laxröra
Munakoisokaviaari
Kahden lohen mousse
Muna-cocotte pekonilla ja homejuustolla
Mausteiset päärynät
Lanttusosekeitto
Manteliporkkanalaatikko
Fiinimpi lehtikaaligratiini
Kookos-porkkanahöystö
Lehtikaali-granaattiomena -salaatti
Juuresgratiini anjovispiilolla
Mausteliemessä haudutettu possu

Jos menulla on pituutta jo puoli sivua, ymmärrätte, että kurssilaiset olivat ahkeria, jotta kaikki tämä oli valmiina nautittavaksi kohtuullisen aherrusajan jälkeen. Ilmoittautuneita oli 12, joten opettaja oli katsonut osallistujamäärää vähän suurpiirteisesti. Ainoa ilmoittautunut mieshenkilö oli nukkunut pommiin ja saapui vasta ruokailuun.

Edellä mainitut herkut jaettiin valmistettavaksi pääosin pareittain. Omalle kohdalle sattuneet ”kotkottavat munat” (katso ohje linkistä Muna-cocotte pekonilla ja homejuustolla) osoittautui varsinaiseksi hitiksi. Useampi henkilö tuumaili valmistavansa ko. makuelämystä myös kotioloissa. Marjalla riitti kärsivällisyyttä vastata mitä kummallisimpiin kysymyksiin ruokalajien valmistuksesta.

Huimalan Marjan kotoaan tuomat alkupalatarjoiluastiat olivat jo omiaan nostamaan tarjoilutason potenssiin 10. Kenenkään ei tarvinnut hävetä aikaansaannoksiaan. Moni sai uusia ideoita joulunajan herkutteluun. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kiitos Marjalle taas kerran menun laatimisesta, valmistusaineiden hankinnasta ja pääkokkina hääräämisestä.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Ritva Lautamatti-Musto ja Arja Sorvali

[Näytä kuvaesitys]

Unto Mononen – sanoin ja sävelin 17.10.2018

Kirjoitettu 30.10.2018, kirjoittajana Arja Sorvali

Unto Mononen eli 1930-1968, hän oli siis kuollessaan vain 37 vuotias. Kyllikki Narvan kertomana selvisi, että hän oli karjalainen evakko. Unto osasi lukea jo ennen kouluun menoa, joten äidin toiveena oli, että hän olisi lukenut itselleen hyvän ammatin. Untoa ei koulunkäynti kiinnostanut, vaan ainoastaan musiikki.

Unto Mononen oli ollut hyvä laulaja, kunnes epäonnistunut kitarisaleikkaus oli vienyt hänen äänensä. Suurin intohimo Untolla oli kuitenkin tulla varteenotettavaksi säveltäjäksi. Unto opetteli soittamaan kitaraa ja perusti oman orkesterin. Orkesterin laulusolistista tuli myöhemmin Unton vaimo ja heille syntyi tytär. Avioliitto ei kestänyt, koska Unton niin kuin monen muunkin taiteilijan elämää hallitsi aika ajoin kuningasalkoholi. Eräänä aamuna vaimo ja tytär olivat lähteneet ja Unto jäi yksin. Pari viimeistä vuotta Unto asui siellä täällä säveltäen ja tehden muita töitä. Unto Mononen kuoli itse aiheutettuun pistoolinlaukaukseen, joka ehkä oli vahinko tai sitten ei.

Kuulimme Unto Monosen sävellyksiä, joista monista on tullut ikivihreitä kappaleita, jotka saavat meidät ”vaeltamaan” omiin muistoihin. Kuulimme mm. Satumaan (tietysti), Sateen tangon, Erottamattomat, Illan varjoon himmeään, Syvä kuin meri, Kohtalon tango jne.

Kolmekymmentä tangojen ystävää kuunteli Unto Monosen elämänvaiheita ja musiikkia. Monimutkaiset ”näyttöaparaatit” olivat pilata koko tilaisuuden, mutta loppujen lopuksi ainoastaan mikrofoni jäi mykäksi ja Kyllikki Narva joutui käyttämään ääntään täydellä teholla. Raine Narvan osuvat kuvat kertoivat omaa tarinaansa laulujen aikana. Marja Huimala hääräsi puffetissa tarjoillen kahvia ja pullaa.

On ne tangot vaan niin ihania………

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Yleisö tunnelmoimassa Unto Monosen tahtiin

Keskittynyttä kuulijakuntaa esityksen päätyttyä

Arja Torikka kiittämässä Kyllikki Narvaa esityksestä

Ulkoilupäivä Pukkilan Tainan ja Sepon laavulle 14.10.18

Kirjoitettu 30.10.2018, kirjoittajana Matti Hälikkä

On keskipäivä Pyörylän maitokopilla. Sää retkelle on mitä parhain, ennustetaan lämpötilan kohoavan vuodenajan ennätyslukemiin 20 asteen tienoille. Reippailunhaluista kyläyhdistyksen väkeä ilmaantuu kyläteiden risteykseen kolmelta suunnalta kävellen, jotkut pyörällä ja muutamat autolla. Aikaisemmin maitolaiturille saapuneet ovat ehtineet jo perehtyä maitokopin kirjatarjontaan ja kesänäyttelyyn.

Matti korottaa ääntään kopin portailla ja kertoo ympäröivän peltoaukean historian suurista hetkistä: “Keskiviikkona 28.4.1790 tämän peltoaukean ylitti n. 3500 Kustaansodan sotilasta mukanaan tykkejä, kuormastoa ja myös itse kuningas Kustaa III. Kohteena oli muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Pyörylän virran ylitys kosken matalimmassa kohdassa. Kustaan suututtaessa venäläiset joen takaisissa taisteluissa oli seurauksena 23.5. majuri Ershovin johtamana 200 kasakan kostohyökkäys kylään. Provokaation seurauksena Pyörylä ja naapurikylät poltettiin, kyläläisten omistama Verlan mylly hävitettiin ja eräs Pyörylän talon isäntä ja poikansa tapettiin heidän tullessa piilopirtistä hävityksen tilannetta pälyilemään. Tapahtumien seurauksena joen rantatöyräällä sijainneet talot rakennettiin nykyisille paikoille Pyörylän mäen pohjoisrinteelle.”

Historia-annoksen jälkeen patikoitiin kahden kilometrin matka laavulle. Jalka kapsasi vielä kevyesti olihan mielessä perillä odottavat virvokkeet. Perttolan navetan nurkalla näimme Urpasen kantatilan viidestä talosta Perttolan, Anttilan ja Perätalon päärakennukset. Nurkalta lähtevän kujan vieriviereen rakennetut talousrakennukset on valitettavasti melkein kaikki purettu, ainoastaan Perttolan sauna v:lta 1810 yhä sinnittelee sijoillaan. Mikkolan talon ohitettuamme aukeaa näkymä Koppelinkulmalle ja oikealla siintää uusittuine kansineen ja kaiteineen Haapavalkamanjoen silta (nimi kartasta v:lta 1779). Uusissa kartoissa joki on nimetty Sonnanjoeksi, mutta vanhemmat kyläläiset käyttävät nimeä Junttinjoki. Oikealla kukkulalla näkyy Markonmäellä keltainen talo ja kuljemme Lehtisen pihapiirin läpi. Ylitämme, vasemmalta Pyörylän suolta, lähtevän puron. Vasemmalle jää myös Heikkilän pihapiiri ja tien vastakkaisella puolella sijaitsee toinen Lehtisen talo. Edelleen kulkiessamme sivuutamme Suorttasen talon, jonka takana pellon laidassa virtaa Lintukymeen laskeva Junttinjoki. Saavumme viimein pitkälle koivukujalle, jonka päässä välkehtii Lintukymi.

Nyt aistimme jo paistuvan makkaran ja pannukahvin tuoksun. Olemme perillä. Tarjoilu on ylenpalttinen: juomien lisänä grillimakkaraa, pitkopullaa, kuivakakkua, pipareita ja täytekakkua! Marja kertoo Taina-emännän viettäneen merkkipäiviä, josta mekin saamme osamme. Kajautamme onnittelulaulun melkein 40 hengen voimalla Tainalle.

Antimet nautittuamme ja kuulumiset kuultuamme paluumatka sujui omaan tahtiin melkein tulomatkan jälkiä seuraillen.

On hienoa, että kylässämme on tälläisiä vieraanvaraisia patikkaretkikohteiden rakentajia ja oheisohjelman järjestäjiä, josta suurkiitos heille!

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä (mh), Helena Keskitalo (hk) ja Arja Sorvali (as) – lisää kuvia heti kun niitä saapuu “toimitukseen”

[Näytä kuvaesitys]

Elliween kurpitsakisan ratkaisu ja kesäkauden päättäjäiset

Kirjoitettu 26.9.2018, kirjoittajana Arja Sorvali

Tänä vuonna kesäkauden päätös aloitettiin jo aamupäivällä. Museoalueella oli sadonkorjuutori, johon osallistuimme torimyyjien ominaisuudessa (kukin tietysti omana itsenään). Viian Eeva piti viimeistä päivää kirpputoria auki ja tarjosi valmistamaansa glögiä kävijöille. Ei mennyt Eevan aherrus hukkaan, koska moni antoi kiitosta hyvänmakuisesta glögistä.

Torimyynnistä kurpitsakisoihin ei ollut pitkä matka eikä aikaakaan ollut tuhlattavaksi. Torialueella puhalsi kaiken päivää kova puuskittainen tuuli, joten jo pelkkä palava kokko loi lämmintä tunnelmaa ympäristöön.

Puutarhalehtien vuosikerrat matkaavat Verlaan ja Kääpälään. Talvikurpitsakisan voitti Eeva Viia 23,775 kilon pallolla ja kesäkurpitsakisan Veikko Kärkkäinen 5,280 kilon pötkylällä. Seuraavat palkitut saivat Arvilan hiivaleivän. Vuoden 2018 kurpitsankasvatuskilpailun tulokset

Arja Torikka, Marja Huimala ja Eeva Viia kunnostautuivat ”kurpitsaväen” muonituksessa. Kurpitsakeiton jälkeen nautimme kahvit Arvilan täytekakun kera. Mikäli mietit mitä syksyn sadosta valmistaisi oheisesta linkistä näet Marja Huimalan ehdotukset HELPOSTI SYKSYN SADOSTA

Turisimme niitä näitä kurpitsoista ja kesän tapahtumista yleensä ennen kuin hajaannuimme kukin tahoillemme miettimään mitä voisi tehdä ehkä eritavalla ensi kesänä – ostaako siemeniä vai valmis taimi.

Kiitos erityisesti talkoolaisille kuluneesta kesästä ja tietysti tapahtumiin osallistujille omat kiitokset.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

[Näytä kuvaesitys]

Verla-Haapsalu-Verla 6.-9.9.2018

Kirjoitettu 13.9.2018, kirjoittajana Arja Sorvali

Torstaiaamuna klo 6.30 kapsäkit pakattuina olimme Verlassa lähtövalmiina astumaan Puolakan bussiin ja kylpylämatka saattoi alkaa.

Helsingissä minulle ainakin oli uutta hieno terminaali, joka loi jo kansainvälistä tunnelmaa matkailijoihin. Usealla meistä oli paikka varattuna Megastarin aamiaispöytään, joten ei muuta kuin ”herroiksi” nautiskelemaan.

Tallinnassa meitä odotti lämmin ilmanala. Siirryimme hyvässä järjestyksessä bussiin ja matka jatkui kohti Haapsalua. Fra Mare Thalasso Spa tuli esiin mäntymetsän keskeltä valmiina ottamaan kylvetettävät vastaan. Ystävällinen henkilökunta antoi etukäteissuunnitelman mukaan avaimet huoneisiin eikä suurempia sekaannuksia ainakaan minun korviini kantautunut.

Vierailun rytmittivät matkaan sisältyneet hoidot sekä omalla kustannuksella tehdyt lisäkäsittelyt. Aamiainen ja päivällinen tarjoiltiin niin pitkällä aikavälillä, että jokaisella oli mahdollisuus kaikkiin nautintoihin.

Perjantaina suurin osa pääsi tutustumaan Haapsaluun kuljettaja Karin kyyditsemänä. Matkalaiset olivat käyneet tutustumassa Kiltsin v. 1939 rakennettuun sotilaslentokenttään, v. 1905-1995 toiminnassa olleeseen rautatieasemaan (nyk. rautatiemuseo), Haapsalun Piispanlinnaan 1200-luvulta (nyk. restauroitavana) ja tietysti ostoskierros Kaubamajassa ja Rimissä, mikäli valuuttavarannossa oli sijoitettavaa hoitojen jälkeen.

Lauantaina meillä oli myös mahdollisuus käyntiin keskustassa. Seurasimme Nostalgiapäivien vanhojen kulkuneuvojen paraatia. Paraatissa olivat kaikki mahdolliset kulkuneuvot edustettuina – kuulemma kaikkiaan 300 tosi vanhoja ja vieläkin vanhempia. Yksi linja-auto oli Suomen rekisterissä, matkustajia täynnä ja etupaneelissa teksti – Päijät-Hämeen mobilistit – oli kuin olisi tutun nähnyt.

Jouduimme Liisan (Kronholm) kanssa väärinkäsityksen takia ’klassisen musiikin lepoterapiaan’, joka oli ainutlaatuinen kokemus. Meille riitti 5 minuutin ’lepo’ ja oikeat henkilöt pääsivät käytävältä odottamasta ’terapiatilaan’. Kuulemma heillekin oli riittänyt suunniteltua lyhyempi aika.

Lauantai-iltana toiset rentoutuivat tanssiorkesterin tahtiin ja osa yritti rentoutua kellumalla uima-altaassa. Olin pettynyt minikasvohoitoon, sillä peili ei näyttänyt mitään muutosta – olisi ilmeisesti pitänyt ottaa maxi. Kaiken kaikkiaan ihmiset olivat tyytyväisiä palveluun ruokailun ja hoitojen suhteen.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen kimpsujen ja kampsujen kanssa bussiin ja kotimatkalle – ensin kohti Tallinnaa. Kuljettajamme ei ollut ensi kertaa Tallinnassa, joten maratonista huolimatta etenemisemme sujui mallikkaasti.

Juoksentelimme sataman läheisyydessä edestakaisin täydennysostoksilla ja klo 15.30 siirryimme Star -laivaan. Laivaruokailun suhteen on aina niin suuret odotukset, että mielestäni tämänkertainen ei kaikkia täyttänyt. Nälkäisenä ei kuitenkaan bussimatka alkanut.

Palasimme lähtöpysäkeille ihan ihmisten aikaan – Verlassa olimme kymmenen maissa monta kokemusta rikkaampina.

Teksti Arja Sorvali, kuvat Kari Mäkinen (km) ja Arja Sorvali (as)

[Näytä kuvaesitys]

Verlan Kirin onkikilpailut 30.8.2018

Kirjoitettu 4.9.2018, kirjoittajana Arja Sorvali

Perinteiset jäsentenväliset onkikilpailut pidettiin tänä kesänäkin Levonrannassa, missä kaikkia rantapusikoita uhmaten yritettiin narrata kaloja matosen ympäröimään koukkuun.

Kaikkihan me kaloja saatiin, vaikka Kirin puheenjohtajan viiru tulosluettelossa ei anna oikeaa kuvaa kilpailun kulusta. Puheenjohtaja oli nimittäin estynyt varsinaisesta kalastamisesta, koska hänen harteillaan oli makkaroiden grillaaminen sekä nokipannukahvit. Huimalan Marja osallistui ”talkoisiin” leipomalla omenapiirakkaa kahvitteluun.

Talvesta hallussani (Arja Sorvali) olleen kiertopalkinnon unohdimme keittiön pöydälle lähtöhötäkässä. Ei muuta kuin takaisin hakemaan. Eipä se kovin kauaksi matkannut, sillä kesäkisojen jälkeen Markku Sorvali sai kiertopalkinnon haltuunsa ensi talven pilkkikisoihin asti. Naisten sarjan voitto meni Arja Sorvalille 670 g:lla ja Markku vei miesten sarjan nimiinsä 1320 g:lla. Tulokset kokonaisuudessaan Verlan Kirin onkikilpailut 30.8.2018

Kisat on kisailtu ja pari kulta kalaa löysi tiensä kirjahyllyymme. Ei huono ilta ollenkaan. Kaikki valittivat, että kalansaalis hankittiin ensimmäisen kilpailutunnin aikana ja toinen tunti vaan toivottiin, että tulisipa kala.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

[Näytä kuvaesitys]

Verla -päivä 18.7.2018

Kirjoitettu 9.8.2018, kirjoittajana Arja Sorvali

Verla-päivä sujui pitkälti totutun kaavan mukaan. Halukkaat pääsivät veneretkelle KymiSunin toimesta. Puutarhuri Pirkko Koskinen opasti puutarhakierroksen ja Jussi Lemminkäisen opastuksella tutustuttiin historiapolkuun.

Lapsille oli ohjelmassa pahvipaja sekä Selänpään VPK:n toimintaa. Aikuisille ja miksei lapsillekin oli työnäytöksiä tallin puotien edustalla. Kyläorkesteri Raakku esiintyi pariin otteeseen museon pihapiirissä. Tasapainotaitelijat saivat yleisön varauksettoman ihailun osakseen.

KSS Energia juoksutti jälleen hetken Verlan koskea.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Taina Puolakka ja Arja Sorvali

[Näytä kuvaesitys]

Verla laulaa ja soi 7.7.2018

Kirjoitettu 27.7.2018, kirjoittajana Arja Sorvali

Tänäkin kesänä Verlassa laulettiin yhdessä. Kitaran säestyksellä yleisöä laulatti Ari Klem. Liekö ihanteellinen kesäkeli vai mikä oli saanut liikkeelle laulajia siinä määrin, että istuinpaikat olivat kortilla.

Kuvat Arja Sorvali