Syksyn toritalkoot 3.10.2019

Kun päättyy tää (kesä), muisto vain jää…  Ennen kuin kesä on vain muisto, täytyy korjata kesän jäljet.  Aika vakiintuneeksi määräksi talkoolaisia on muodostunut 11 henkilöä.

Miehet kantoivat toripöydät torikahvioon.  Kahvion pöydät jätettiin ensimmäistä kertaa listakoppiin odottamaan seuraavaa kesää. Pöydät ovat tosi painavia ja miehet taas vuoden vanhempia (tiedetään, naisetkin vanhenee), joten oikein hyvä idea jättää pöydät samoihin tiloihin, missä niitä tarvitaan.

Torivarasto tyhjennettiin kirppikselle ja seuratalolle.  Olimme niin ansainneet taas kerran keittoruoan ja pullakahvit.  Tosin itse vähän myöhästyneenä en paljon pääse pullistelemaan työpanoksellani.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Kesän päätös 21.9.2019 Levonrannassa

Sadonkorjuutorin jälkeen ohjelma jatkui kurpitsojen punnituksella Levonrannassa.  Tauno Sorvali toi huippu digitaalivaa’an, joka ei antanut mitään anteeksi eikä myöskään lisäpainoa jaellut.  Meitä oli kasvatuksessa onnistuneita ja vähemmän onnistuneita.  Pelkkä katse kertoi mihin kategoriaan itse kuuluin. 

Kurpitsoja oli punnittavana lukumäärältään saman verran kumpaakin lajiketta – kesä ja talvi. Taina ja Seppo Pukkila voittivat sarjansa, joten siinä perheessä ei ole puutetta puutarhauutisista. Sarjojen toiset ja kolmannet saivat kukkasipulipussit palkinnoksi onnistumisestaan. ELLIWEEN TULOKSET V. 2019  Tänä vuonna poikkeuksellisesti myös ”häntäpää” palkittiin – Marja Huimala oli lahjoittanut palkinnoksi sarjojen kolmelle viimeiselle kurpitsasäilykkeitään.  Ajatella, meille tuli kaksi purkkia!

Järjestäjät eivät ole koskaan mitään tarkkoja sääntöjä luoneet kilpailuun.  Joskus on kuitenkin päätetty, että jättikurpitsoja ei hyväksytä kilpailuun ja samasta perheestä ei voi olla kahta kurpitsaa samaa lajiketta (jolloin kysymyksessä olisi perheen suurin ja toiseksi suurin kurpitsa!).  Meillä on mietittävää ensi vuoden kurpitsakilpailua ajatellen, jotta yksinkertaiset säännöt toimisivat vuodesta toiseen.

Puolakan Ismo oli sytyttänyt kokon antamaan valoa ja lämpöä.  Arvilasta tilattu lohisoppa lämpeni upouudella kaasukeittimellä hetkessä ja kalasopan kannattajat kuuluivat ihastelevan keittoa.  Ei ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään, kun kinuskikakun kuorrutus olisi halunnut veitsen mukana pois kakun päältä.  Taitavat leikkaajat saivat kuitenkin kakun taltutettua ja jokaiselle palalle riitti myös kuorrutusta. Nam.

Kurpitsat tuli punnittua, palkinnot jaettua ja tarjoilu nautittua.  Ilmassa sateen uhka, joten kaikki n. 50 kesän päättäjää ei turhia aikaillut kotiin lähdössä.  Järjestäjät saivat muutaman pisaran niskaansa jälkiselvittelyjen aikana, mutta ei mitään katastrofaalista.

Kesä on ohi ja syksy saapuu, mutta luonto antaa parastaan väriloistollaan.  Hyvää syksyä ja kiitos kuluneesta kesästä kaikille mukana olleille.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali 

Sadonkorjuutori 21.9.2019

Edellisen vuoden torimenestykseen pohjautuen päätimme järjestää sadonkorjuutorin tänäkin vuonna.  Elimme jännittäviä aikoja, kun 7.9. mennessä ei ollut tullut yhtään torimyyjäilmoittautumista.  Tiesimme, että kaksi kesätorimyyjää on ainakin tulossa, joten tapahtuma järjestetään.

Hätä ei lue lakia, kyläyhdistyksen hallitus otti haasteen vastaan.  Meitä oli toripöydän takana ky:n puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitajan puoliso plus kolme muuta myyjää.  Puheenjohtajalla oli myynnissä oman kasvihuoneen viinirypäleitä (makeita), luumuja, tyrniä ja lehtikaalia – sanoisin, että aika näyttävä otos kasvukaudesta.

Toiset meistä saivat kaikki kaupaksi ja jokainen ainakin jotain.  Lopuksi teimme vaihtokauppoja keskenämme, mikä ei ollut huono vaihtoehto päivän päätteeksi.

Kesän vihonviimeiseksi toripäiväksi ihan kelvollinen päivä.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Kyläkävely 8.9.2019 Pahasaari

Aikoinaan kyläyhdistys muodostettiin viiden kylän yhteenliittymänä. Näinollen väkisinkin jää toisen kylän tienoot hieman taka-alalle, joten aloimme järjestää tilanteen parantamiseksi kyläkävelyitä. Tällaisellä kävelyllä saa raittiin ilman lisäksi tutustuttua muihin kyläläisiin sekä reitin varrella oleviin taloihin sekä maisemiin.

Tälläkertaa talsimme yhdeksän kyläyhdistykseläistä Pahansaaren maisemissa. Aloitimme vajaan kahden kilometrin matkan Kouvola-Heinola tien varresta päätyen Pyhäjärven rantakallioille. Avarampaa ahvenanmaalaismaista maisemaa ei mielestäni muualta alueeltamme löydy. Tässäpä verraton kesän pyöräretkikohde eväiden kanssa istuksia sileällä auringon lämmittämällä rantakalliolla ja ihailla aukeavaa Pyhäjärven selkää. Tällä kertaa menomatkan aurinko ehti juuri pilveen ja navakka tuuli puhalteli järveltä.

Nautittuamme ja vaihdettuamme mukana tuomiamme eväsaarteita paluumatka tehtiin samoja jälkiä takaisin pikatien varteen kylän ilmoitustaulun luo. Muutamalle meistä reitti oli aivan uusi, meille kaikille kuitenkin kokemisen arvoinen.

Olin hyvä opas retkelle kun ei kukaan eksynyt, mutta paikallistiedoilta aika vaatimaton tolvana, kaipasimme oikeaa pahasaarelaista mukaan. Kuitenkin , olipa hyvä että lähettiin!

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

Perämoottorimysteerio

Levonrannassa, kyläyhdistyksen kesäpaikassa, on pidemmän aikaa ollut perämoottori säilytyksessä.  Perämoottori on varastoitu uimareiden pukukoppiin, joka ei siis ole välinevarasto.  Omistajan on syytä noutaa moottorinsa ennen 30.9., jolloin varasto tyhjennetään ja lukitaan talveksi.  Käy siis hakemassa moottori ensi tilassa, mikäli et halua sen joutuvan taivasalle.

Verlan seudun kyläyhdistys

Verla lauloi ja soi 6.7.2019

Tänä kesänä elimme jännittäviä aikoja 6.7. sään suhteen.  Missä lauletaan, jos sataa? Laulattajille oli varattu telttakatos, jotta musisointi ei häiriintyisi sateellakaan. Loppujen lopuksi tummat pilvet ainoastaan uhkailivat eivätkä kastelleet.

Duo Jorce ja Cece laulatti 40 laulajaa kitaroiden säestyksellä.  Oman lisänsä esiintymiseen toi hattujen vaihto aina laulun mukaan.

Patruunan puistossa tunti vierähti nopeasti tuttujen laulujen parissa.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Kevätreippailu Simon laavulle 19.5.2019

Tapanamme on ollut useampana vuotena tehdä ulkoiluretki sekä syksyllä, että keväällä. Tällä kertaa kohteemme oli Simon laavu Nuottakalliolla. Osalle porukasta kohde oli tuttu, mutta opastusta kaipaaviakin mukanamme  kulki. Pääjoukko alkoi sovittuun aikaan kavuta ”Teemperin” mäeltä eväskantamuksineen kohti laavua, jossa Talasniemen osallistujat jo meitä odottivatkin. Alkumatkasta oli talvi tehnyt tuhojaan kaataen kuusia polun poikki. Kuusiesteet ylitimme ketterästi emmekä sortuneet poimimaan edes korvasientä, joita tänä keväänä ovat halukkaat poimineet riittämiin.

Perillä oli nuotio jo sytytetty ja laitoimme grillimakkarat paistumaan. Jälkiherkuiksi Arja T hemmoteli meitä paistamalla kotonaan vinon pinon pitsireunaisia lettuja, jotka kera mansikkahillon ja kahvin ahmimme makoisasti suihimme.

Aika vierähti turinoidessa huomaamatta ja oli paluumatkan aika. Keventyneet kantamukset ja alaspäin viettävä polku helpottivat tuloa päätien varteen, josta erkanimme omiin suuntiimme kotia kohti.

Eipä onnistuneelta ulkoilulta voi enempää vaatia kuin mukavan jutustelun ja helteisen sään tuoma olo kotiseutumme mahtavissa maisemissa.

Teksti Matti Hälikkä, kuvat Matti Hälikkä (mh) ja Arja Sorvali (as)

Ruokakurssi ’Kalaa ja kasviksia’ 7.5.2019

Ennen varsinaista ruokakurssia kotitalousneuvoja Ulla Rantanen kertoi ’Tavaran vaihtopäivistä’ 16.- 18.5. ent. Citymarketin tiloissa Tommolankadulla.  Viime vuonna kävijöitä oli 4500, joten hyvin on tieto mennyt perille tavaroiden viemisestä, hakemisesta tai vaihtamisesta.

Yleistietoutta kaloista saimme seuraavaksi.  Kuulimme tuoreen kalan tuntomerkit ja oikean säilytyksen.  Kalan käsittelytavat kerrattiin asiantuntijan opastuksella –  suomustaminen, nylkeminen, suolistaminen, huuhtelu ja fileointi.  Kalaa pitäisi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa, koska se on mm. hyvä D-vitamiinin lähde.  Kalan hyvät rasvahapot ja pehmeä rasva auttavat kolesteroli sekä sydän- ja verisuonivaivoissa  (ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan).

Kurssilaiset jaettiin kahden hengen ryhmiin ja jokainen ryhmä sai pari ruokalajia valmistettavakseen. Esikäsitellyt kalat olivat valmiina ruoanlaittoon.  Selkeät ohjeet ja avulias neuvoja helpottivat asioiden ripeää etenemistä.

Kaksi ja puoli tuntia – simsalabim – ruokapöytää jo katettiin kovalla vauhdilla.  En tainnut olla ainoa, joka oli ollut huonolla ruokinnalla päivän, kun tiesi pääsevänsä nautiskelemaan illansuussa. 

Luulen, että jatkossakaan meillä ei valmisteta silakkapihvejä eikä muikkurullia, mutta tiedä vaikka joku päivä hellalla porisisi ’Ranskalainen kalakeitto’. Talkkunainen marjaherkku kuuluu taatusti jälkiruokaherkkuihin.

Teksti Arja Sorvali; kuvat Arja Sorvali ja Ritva Musto