Odotettu päivä koitti ja matkalaiset valmiina pysäkeillään, joten matka kohti uusia maisemia alkoi ennakkoon sovitun aikataulun mukaan. Suuntasimme kohti Valamon luostaria, missä nautimme lounaan ja kuulimme luostarin historiasta sekä nykytilanteesta.

Seuraavaksi ihastelimme Kolin mahtavia maisemia.  Ajelimme ensimmäiseen yöpymiskohteeseen – Bomban kylpylähotelliin.  Osa meistä ehti nauttimaan kylpylän kuumista saunoista sekä virkistävistä kylvyistä.  Ilman ystävällisen henkilökunnan apua konstikas sisäänpääsy olisi ehkä vienyt suurimman innon kylpylän käytöstä.  Iltapalaa nauttiessamme silmänruokaa tarjosi Pielinen.

Aamiaisen jälkeen tutustuimme hetken Vanhaan Bombantaloon.  Tämän jälkeen suunnistimme kohti Eeva Ryynäsen ateljeeta.  Näimme aivan uskomatonta käsityötaitoa. Koko Paaterin kirkko oli upea. Mainitakseni yhden esimerkin – vihkipallit.  Eräs morsian oli maininnut Eevalle vihkipallin epämukavuudesta, johon tekijä oli todennut: ”Ei se avioliittokaan aina niin mukava ole.”

Eeva Viia kertoi Sonkajan kylästä, olihan kyseessä hänen lapsuuden maisemansa.  Paikallisen kyläyhdistyksen rakentamaan tsasounaan tutustuimme ikkunan takaa.  Ilomantsin Parppein pirtillä söimme karjalaisen pitopöytälounaan piirakoineen.  Piirakoita leivottiin lisää koko ajan, joten meillä oli tilaisuus ostaa niitä myös matkaevääksi.

Lounaan jälkeen vierailimme Möhkön Ruukissa.  Opas kertoi meille ruukkikylästä, missä oli valmistettu rautamalmista erilaisia tuotteita.  Pääsimme tutustumaan työväen asuintiloihin sekä kämppäemännän työtiloihin. 

Ilomantsissa yövyimme Pogostan Hovissa, joka oli pieni perhehotelli nimestään huolimatta.  Iltapala Hovissa piti huolen, ettei kenenkään tarvinnut nälkäisenä nukahtaa.  Kuulimme viinin valmistuksen saloja ja halukkailla oli mahdollisuus ostaa tuliaisia kotiväelle.  Ennen nukkumaanmenoa ”kiipesimme” vielä vesitornin mäelle.  Huipulla meitä odotti ravintola, missä maistelimme viinejä ja ihastelimme maisemia, jotka ulottuivat aina Venäjän puolelle asti.

Aamulla jätimme Ilomantsin taaksemme ja suunnistimme Joensuuhun. Poikkesimme Maukkulaan Pogostan Hovin emännän suosituksesta. Paikallisella yrittäjällä, Näppärä Vera, on pieni myymälä pihapiirissä.  Isäntäväki ilahtui vierailustamme ja paikalliset itikat suorastaan riemuitsivat.  Kuljettajamme Jukka pyöritteli isoa ajokkiaan tottuneesti kyläpoluilla.  

Ennakkoon ajattelimme tutustua Joensuussa perhospuistoon, mutta uuden omistajan toimesta lippu olisi tehnyt niin suuren loven matkabudjettiin, että jätimme menemättä.  Tori toimi jaloittelupaikkana oikein hyvin.

Pajarin hovissa söimme lounaan.  Viimeisenä kohteena oli Suomen suurin puukirkko Kerimäellä. Kirkkoon mahtuu 5000 henkilöä, joten tilaa löytyy varmuudella kaikille halukkaille.

Paljon nähtiin ja koettiin tämänkin vaiherikkaan matkan aikana.  Toivottavasti matkalaisille jäi mielenkiintoista muisteltavaa.

 Arja Torikan matkakertomuksen pohjalta uutisen välitti Arja Sorvali
Gallerian kuvat Liisa Kronholm, Eeva ja Helge Viia

[Show as slideshow]

1 2 ►

Torstaiaamuna klo 6.30 kapsäkit pakattuina olimme Verlassa lähtövalmiina astumaan Puolakan bussiin ja kylpylämatka saattoi alkaa.

Helsingissä minulle ainakin oli uutta hieno terminaali, joka loi jo kansainvälistä tunnelmaa matkailijoihin.  Usealla meistä oli paikka varattuna Megastarin aamiaispöytään, joten ei muuta kuin ”herroiksi” nautiskelemaan.

Tallinnassa meitä odotti lämmin ilmanala. Siirryimme hyvässä järjestyksessä bussiin ja matka jatkui kohti Haapsalua. Fra Mare Thalasso Spa tuli esiin mäntymetsän keskeltä valmiina ottamaan kylvetettävät vastaan.  Ystävällinen henkilökunta antoi etukäteissuunnitelman mukaan avaimet huoneisiin eikä suurempia sekaannuksia ainakaan minun korviini kantautunut.

Vierailun rytmittivät matkaan sisältyneet hoidot sekä omalla kustannuksella tehdyt lisäkäsittelyt.  Aamiainen ja päivällinen tarjoiltiin niin pitkällä aikavälillä, että jokaisella oli mahdollisuus kaikkiin nautintoihin.

Perjantaina suurin osa pääsi tutustumaan Haapsaluun kuljettaja Karin kyyditsemänä.  Matkalaiset olivat käyneet tutustumassa Kiltsin v. 1939 rakennettuun sotilaslentokenttään,  v. 1905-1995 toiminnassa olleeseen rautatieasemaan (nyk. rautatiemuseo), Haapsalun Piispanlinnaan 1200-luvulta (nyk. restauroitavana) ja tietysti  ostoskierros Kaubamajassa ja Rimissä, mikäli valuuttavarannossa oli sijoitettavaa hoitojen jälkeen.

Lauantaina meillä oli myös mahdollisuus käyntiin keskustassa.  Seurasimme Nostalgiapäivien vanhojen kulkuneuvojen paraatia.  Paraatissa olivat kaikki mahdolliset kulkuneuvot edustettuina – kuulemma kaikkiaan 300 tosi vanhoja ja vieläkin vanhempia.  Yksi linja-auto oli Suomen rekisterissä, matkustajia täynnä ja etupaneelissa teksti – Päijät-Hämeen mobilistit – oli kuin olisi tutun nähnyt.

Jouduimme Liisan (Kronholm) kanssa väärinkäsityksen takia ’klassisen musiikin lepoterapiaan’, joka oli ainutlaatuinen kokemus.  Meille riitti 5 minuutin ’lepo’ ja oikeat henkilöt pääsivät käytävältä odottamasta ’terapiatilaan’.  Kuulemma heillekin oli riittänyt suunniteltua lyhyempi aika.

Lauantai-iltana toiset rentoutuivat tanssiorkesterin tahtiin ja osa yritti rentoutua kellumalla uima-altaassa. Olin pettynyt minikasvohoitoon,  sillä peili ei näyttänyt mitään muutosta – olisi ilmeisesti pitänyt ottaa maxi. Kaiken kaikkiaan ihmiset olivat tyytyväisiä palveluun ruokailun ja hoitojen suhteen. 

Sunnuntaina aamupalan jälkeen kimpsujen ja kampsujen kanssa bussiin ja kotimatkalle – ensin kohti Tallinnaa. Kuljettajamme ei ollut ensi kertaa Tallinnassa, joten maratonista huolimatta etenemisemme sujui mallikkaasti.

Juoksentelimme sataman läheisyydessä edestakaisin täydennysostoksilla ja klo 15.30 siirryimme Star -laivaan.  Laivaruokailun suhteen on aina niin suuret odotukset, että mielestäni tämänkertainen ei kaikkia täyttänyt.  Nälkäisenä ei kuitenkaan bussimatka alkanut.

Palasimme lähtöpysäkeille ihan ihmisten aikaan – Verlassa olimme kymmenen maissa monta kokemusta rikkaampina.

Teksti Arja Sorvali, kuvat Kari Mäkinen (km) ja Arja Sorvali (as)

[Show as slideshow]

1 2 ►