Verla laulaa ja soi 4.7.2020

Jo perinteeksi muodostunut ’Verla laulaa ja soi’ heinäkuun ensimmäisenä lauantaina toteutui tänäkin vuonna.  Korona ja keli yrittivät parhaansa, joten molempien yhteisvaikutuksella laulajamäärä jäi vähäiseksi.  Vettä sateli hiljalleen lähes koko ajan, mutta osallistujat eivät antaneet sateen pilata tunnelmaa.

Tänä vuonna laulattajana ja säestäjänä oli Velleri (Veli-Matti Friman).  Hänellä riitti juttua laulujen lomassa ja laulu raikui haitarinsoiton säestyksellä Patruunan puistossa.  Koronaetäisyyksiä oli helppo noudattaa, kun penkkejä oli reilusti.

Kiitos Vellerille ja laulajille reilun tunnin tunnelmatuokiosta.

Teksti Arja Torikka; kuvat Helge Viia

Kesätorikahvion muuttoilmoitus 4.7.2020

Kesätorin kahvio siirrettiin Listakopista torialueelle koronan takia, jotta viruksella olisi enemmän tilaa liikkua tartuttamatta ketään.  Samaisen viruksen takia Verla–päivä 6.6. oli peruttu, mutta muutamat urheat torimyyjät halusivat kuitenkin aloittaa kesätorikauden kyseisenä päivänä.

Valitettavasti sää oli viileä ja sadetta riitti pilaamaan kahvion toiminnan niin kahviotalkoolaisten kuin asiakkaidenkin harmiksi.  Seuraavana lauantaina 13.6. tukala helle ja mäkäräiset pilasivat tunnelman.  Asiakas epäili kuulemma auringon vaikutusta tarjottaviin ja jäipä yhdeltä rouvalta kahvit juomatta mäkäräishyökkäyksen takia.  Jatkokertomuksen seuraava osa eli 27.6. torikahviossa oli jälleen helteinen päivä.  Hyvää päivässä oli mäkäräisten puuttuminen ja asiakkaita riitti koko toriajan.  ”Kylmäkallet” hikoilivat joka tarjoilu- ja säilytysastian alla, joten pullat/piirakat olivat kuin suoraan kylmävitriinistä.  Torilla tavattiin paljon uusia tuttavuuksia, mutta ensi lauantaina tapaamiset hoidetaan Listakopissa.

Nyt on maan ja kyläyhdistyksen hallitus päättänyt luopua osasta rajoituksia koskien kahviotoimintaa.  Kesätorin kahvila palaa siis takaisin Listakoppiin. Päätöksen myötä toivotaan, että talkoolaiset kokevat työskentelyolosuhteet kahviossa inhimillisemmiksi ja asiakkaat voivat nauttia kahvinsa istuen pöydän ääressä.  Paikkahan ei tietysti ole yhtä näkyvä kuin torialueella, mutta sanontahan on, ettei kysyvä tieltä eksy.

Tervetuloa takaisin Listakoppikahvioon!!

Teksti Arja Sorvali

Talkoot koronan varjossa

Puolakankoskella rakennettiin kevään kuluessa talkoilla kävelysilta. Silta mahdollistaa totutun ulkoilupolun käytön loukkaamatta häiritsevästi rinnetontin uusien omistajien yksityisyyttä. Silta onkin muodostanut koskelle uuden nähtävyyden kevätkuohujen ohella. Talkoiltua polkua voi jatkaa vaikka maitokoppikirjastoon tai Puolakan sillalle osana vanhan Pyörylän sisääntulotien kävelyreittiä .

 

 

 

 

 

Kyläyhdistyksen vuosikokous 16.2.2020

Verlan seudun kyläyhdistys ry:n vuosikokous pidettiin 16.2.2020 Verlan seuratalolla.  Parinkymmenen jäsenen kokouksessa puhetta johti Ilpo Puolakka. Tiedotusvälineitä edusti Iitinseudun toimittaja.

Hallituksen ehdotus (5 €) jäsenmaksuksi hyväksyttiin v.2020.  

Vuodelle 2020 hallitukseen valittiin Arja Torikka pj,  Matti Hälikkä varapj, Eeva Viia rahastonhoitaja, Arja Sorvali sihteeri sekä jäsenet Liisa Kronholm, Ismo Puolakka, Virpi Kousa, Helena Rantanen, Matti Koljonen, Jukka Sipilä, Henri Jussila ja Mari Järvinen.

Toiminnantarkastajina jatkavat Leena ja Heikki Kauppi.

Kokouksessa käsiteltiin sääntöjen määräämät asiat sekä päivitettiin muutaman välivuoden jälkeen Kyläsuunnitelma.

Teksti ja kuva
Arja Sorvali

Juhannuskevennys

Kun Tauno Sorvali siivosi venettä juhannuskuntoon, kuvan ”kesärenki” seurasi koko päivän mukana.  Pikku apulainen löytyi nurmikolta rannasta.  Tane vei oravan saunan kuistille lepäämään, mutta hetkessä se oli takaisin Tanen luona.  Sama toiminta jatkui lukuisia kertoja – orava kuistille ja bumerangina takaisin veneen ja Tanen luo.

Orava otti kai Tanen keinoemokseen.  Saunan kuistille tehtiin vierasta varten peti, mihin se asettui yöpuulle.  Aamun valjettua seikkailun halu voitti ja orava oli jatkanut matkaa uusiin maisemiin.

Kevennyksen lähetti kotisivuille Marja Huimala

Matkakertomus Itä-Suomen retkeltä 3.-5.6.2019

Odotettu päivä koitti ja matkalaiset valmiina pysäkeillään, joten matka kohti uusia maisemia alkoi ennakkoon sovitun aikataulun mukaan. Suuntasimme kohti Valamon luostaria, missä nautimme lounaan ja kuulimme luostarin historiasta sekä nykytilanteesta.

Seuraavaksi ihastelimme Kolin mahtavia maisemia.  Ajelimme ensimmäiseen yöpymiskohteeseen – Bomban kylpylähotelliin.  Osa meistä ehti nauttimaan kylpylän kuumista saunoista sekä virkistävistä kylvyistä.  Ilman ystävällisen henkilökunnan apua konstikas sisäänpääsy olisi ehkä vienyt suurimman innon kylpylän käytöstä.  Iltapalaa nauttiessamme silmänruokaa tarjosi Pielinen.

Aamiaisen jälkeen tutustuimme hetken Vanhaan Bombantaloon.  Tämän jälkeen suunnistimme kohti Eeva Ryynäsen ateljeeta.  Näimme aivan uskomatonta käsityötaitoa. Koko Paaterin kirkko oli upea. Mainitakseni yhden esimerkin – vihkipallit.  Eräs morsian oli maininnut Eevalle vihkipallin epämukavuudesta, johon tekijä oli todennut: ”Ei se avioliittokaan aina niin mukava ole.”

Eeva Viia kertoi Sonkajan kylästä, olihan kyseessä hänen lapsuuden maisemansa.  Paikallisen kyläyhdistyksen rakentamaan tsasounaan tutustuimme ikkunan takaa.  Ilomantsin Parppein pirtillä söimme karjalaisen pitopöytälounaan piirakoineen.  Piirakoita leivottiin lisää koko ajan, joten meillä oli tilaisuus ostaa niitä myös matkaevääksi.

Lounaan jälkeen vierailimme Möhkön Ruukissa.  Opas kertoi meille ruukkikylästä, missä oli valmistettu rautamalmista erilaisia tuotteita.  Pääsimme tutustumaan työväen asuintiloihin sekä kämppäemännän työtiloihin. 

Ilomantsissa yövyimme Pogostan Hovissa, joka oli pieni perhehotelli nimestään huolimatta.  Iltapala Hovissa piti huolen, ettei kenenkään tarvinnut nälkäisenä nukahtaa.  Kuulimme viinin valmistuksen saloja ja halukkailla oli mahdollisuus ostaa tuliaisia kotiväelle.  Ennen nukkumaanmenoa ”kiipesimme” vielä vesitornin mäelle.  Huipulla meitä odotti ravintola, missä maistelimme viinejä ja ihastelimme maisemia, jotka ulottuivat aina Venäjän puolelle asti.

Aamulla jätimme Ilomantsin taaksemme ja suunnistimme Joensuuhun. Poikkesimme Maukkulaan Pogostan Hovin emännän suosituksesta. Paikallisella yrittäjällä, Näppärä Vera, on pieni myymälä pihapiirissä.  Isäntäväki ilahtui vierailustamme ja paikalliset itikat suorastaan riemuitsivat.  Kuljettajamme Jukka pyöritteli isoa ajokkiaan tottuneesti kyläpoluilla.  

Ennakkoon ajattelimme tutustua Joensuussa perhospuistoon, mutta uuden omistajan toimesta lippu olisi tehnyt niin suuren loven matkabudjettiin, että jätimme menemättä.  Tori toimi jaloittelupaikkana oikein hyvin.

Pajarin hovissa söimme lounaan.  Viimeisenä kohteena oli Suomen suurin puukirkko Kerimäellä. Kirkkoon mahtuu 5000 henkilöä, joten tilaa löytyy varmuudella kaikille halukkaille.

Paljon nähtiin ja koettiin tämänkin vaiherikkaan matkan aikana.  Toivottavasti matkalaisille jäi mielenkiintoista muisteltavaa.

 Arja Torikan matkakertomuksen pohjalta uutisen välitti Arja Sorvali
Gallerian kuvat Liisa Kronholm, Eeva ja Helge Viia

Verlan Kirin pilkkikilpailut 23.3.2019

Kilpailuun osallistujat kerääntyivät ennen klo 9.00 Vannelahteen, Sorvalin rantaan.  Siinä hiottiin viimeiset taktiikat ja yhdeksältä lähdettiin kohti tuulista lahtea.  Ei paistanut aurinko, mutta ei onneksi satanutkaan.  Kolmen tunnin uurastuksen jälkeen oli aika lopettaa ja tulla punnitukseen.  Tarjolla oli myös pullakahvit ja grillimakkaraa lämmikkeeksi.  Kiitos kaikille osallistujille.

Tulokset:

MIEHET
1. Markku Sorvali 2430 g
2. Tauno Sorvali    2060 g
3. Matti Ahvenisto 1670 g
4. Matti Kallio 870 g
5. Ossi Ojanen 840 g
6. Pentti Mouhu 350 g
7. Kalevi Hokkanen 310 g
8. Ilpo Hellsten 180 g (joutui keskeyttämään kilpailun muiden menojen takia)

NAISET
1. ja viimeinen ja kaikkea siltä väliltä
Arja Sorvali 1440 g (eikä hävetä yhtään, kalastajan huomautus)

Kiertopalkinnon kesäkisoihin asti sai haltuunsa suurimman saaliin pilkkinyt eli Markku Sorvali.
Pienimmän saalin pilkkinyt (Ilpo Hellstenin poistuttua aiemmin) Kalevi Hokkanen sai lohdutukseksi mitalin kaulaan.

Teksti Ritva Musto; kuvat Ritva Musto ja Arja Sorvali

Verla-Haapsalu-Verla 6.-9.9.2018

Torstaiaamuna klo 6.30 kapsäkit pakattuina olimme Verlassa lähtövalmiina astumaan Puolakan bussiin ja kylpylämatka saattoi alkaa.

Helsingissä minulle ainakin oli uutta hieno terminaali, joka loi jo kansainvälistä tunnelmaa matkailijoihin.  Usealla meistä oli paikka varattuna Megastarin aamiaispöytään, joten ei muuta kuin ”herroiksi” nautiskelemaan.

Tallinnassa meitä odotti lämmin ilmanala. Siirryimme hyvässä järjestyksessä bussiin ja matka jatkui kohti Haapsalua. Fra Mare Thalasso Spa tuli esiin mäntymetsän keskeltä valmiina ottamaan kylvetettävät vastaan.  Ystävällinen henkilökunta antoi etukäteissuunnitelman mukaan avaimet huoneisiin eikä suurempia sekaannuksia ainakaan minun korviini kantautunut.

Vierailun rytmittivät matkaan sisältyneet hoidot sekä omalla kustannuksella tehdyt lisäkäsittelyt.  Aamiainen ja päivällinen tarjoiltiin niin pitkällä aikavälillä, että jokaisella oli mahdollisuus kaikkiin nautintoihin.

Perjantaina suurin osa pääsi tutustumaan Haapsaluun kuljettaja Karin kyyditsemänä.  Matkalaiset olivat käyneet tutustumassa Kiltsin v. 1939 rakennettuun sotilaslentokenttään,  v. 1905-1995 toiminnassa olleeseen rautatieasemaan (nyk. rautatiemuseo), Haapsalun Piispanlinnaan 1200-luvulta (nyk. restauroitavana) ja tietysti  ostoskierros Kaubamajassa ja Rimissä, mikäli valuuttavarannossa oli sijoitettavaa hoitojen jälkeen.

Lauantaina meillä oli myös mahdollisuus käyntiin keskustassa.  Seurasimme Nostalgiapäivien vanhojen kulkuneuvojen paraatia.  Paraatissa olivat kaikki mahdolliset kulkuneuvot edustettuina – kuulemma kaikkiaan 300 tosi vanhoja ja vieläkin vanhempia.  Yksi linja-auto oli Suomen rekisterissä, matkustajia täynnä ja etupaneelissa teksti – Päijät-Hämeen mobilistit – oli kuin olisi tutun nähnyt.

Jouduimme Liisan (Kronholm) kanssa väärinkäsityksen takia ’klassisen musiikin lepoterapiaan’, joka oli ainutlaatuinen kokemus.  Meille riitti 5 minuutin ’lepo’ ja oikeat henkilöt pääsivät käytävältä odottamasta ’terapiatilaan’.  Kuulemma heillekin oli riittänyt suunniteltua lyhyempi aika.

Lauantai-iltana toiset rentoutuivat tanssiorkesterin tahtiin ja osa yritti rentoutua kellumalla uima-altaassa. Olin pettynyt minikasvohoitoon,  sillä peili ei näyttänyt mitään muutosta – olisi ilmeisesti pitänyt ottaa maxi. Kaiken kaikkiaan ihmiset olivat tyytyväisiä palveluun ruokailun ja hoitojen suhteen. 

Sunnuntaina aamupalan jälkeen kimpsujen ja kampsujen kanssa bussiin ja kotimatkalle – ensin kohti Tallinnaa. Kuljettajamme ei ollut ensi kertaa Tallinnassa, joten maratonista huolimatta etenemisemme sujui mallikkaasti.

Juoksentelimme sataman läheisyydessä edestakaisin täydennysostoksilla ja klo 15.30 siirryimme Star -laivaan.  Laivaruokailun suhteen on aina niin suuret odotukset, että mielestäni tämänkertainen ei kaikkia täyttänyt.  Nälkäisenä ei kuitenkaan bussimatka alkanut.

Palasimme lähtöpysäkeille ihan ihmisten aikaan – Verlassa olimme kymmenen maissa monta kokemusta rikkaampina.

Teksti Arja Sorvali, kuvat Kari Mäkinen (km) ja Arja Sorvali (as)