Verla laulaa ja soi -yhteislaulutilaisuus järjestettiin 21:nnen kerran kauniissa kesäsäässä Patruunan puiston puiden siimeksessä. Yli viidenkymmenen hengen “sekakuoro” lauloi tuttuja lauluja Aino Arkon säestyksellä.
Teksti Kari Mäkinen ja kuvat Jokke Seppälä
Kokon rakennustalkoot Levonrannassa 23.6.
Kokkotarpeita kohti kokkolauttaa
Vettä sataa, mutta satakoon
Kyläläisille ja kesäasukkaille järjestetty juhannuskokko toi Levonrantaan runsaan yleisön 24.6., vaikka tapahtumasta tiedotettiin vain sähköpostilla ja seudun ilmoitustauluilla. Kokkojuhlasta poistuva yleisö sai osoittaa virkavallalle puhalluskokeessa juhannuskuntonsa. Paikallisissa lehdissä ei ainakaan uutisoitu, ettei joku olisi testiä läpäissyt. Hyvillä mielin poistui siis virkavalta ja juhlijat omille teilleen.
Kokko viittä vaille sytytystä
13 min. sytytyksestä
Kauniisti roihusi
Talkookuvat Marja Huimala, teksti ja aattokuvat Arja Sorvali
Perinteiset kokkolauttatalkoot järjestettiin lauantaina 18.6.2016. Sateisessa säässä kuusi juhannus fania kunnostivat lautan kuntoon. Läpimärkinä nautiskelimme kahvit ja pullat torikahviossa homman jälkeen. Juhannuksen aatonaattona on kokonteko talkoot, joka kutsuna ilmoitetaan.
Kuvat ja teksti Kari Mäkinen
Matti Koljonen, Tuomo Frosti ja Tauno Hellsten
Valmista tulee
Jouko Musto, Tauno Sorvali, Tuomo Frosti ja Matti Koljonen
Vuosia, vuosia sitten kuului polulle urheilukentältä kova huuto – VÄÄRÄ (syöttö), LAITON (lyönti) ja PALO (sisävuoron pelaaja ei ehtinyt pesään). Kyseessähän oli tietysti Verlan Kirin pesäpallo-ottelu.
Keskiviikkona puolilta öin kun lampsin lavatansseista kotiin kuului polulle ‘Loistavat yössä tähdet soitto hiljaa kaikaa, tango on illan viimeinen…..’.
Polku saa uuden elämän raivaustalkoiden myötä, tosin kasvanut puusto ja rakennetut lomamökit aiheuttivat polulle uuden linjauksen. Nyt polku toimii parkkipaikan oikopolkuna seuratalolle asti.
4.6. kesätorikahvion ensimmäiset asiakkaat odottivat malttamattomina.
Teksti Arja Sorvali, kuvat Helge Viia
Totta se on – kesätori avautuu lauantaina 4.6. klo 13 pitkän talven jälkeen. Ahkerat talkoolaiset pistivät paikat kuntoon, jotta niin torikahvio kuin torimyyntipöydät olisivat valmiina ottamaan asiakkaat vastaan. Eihän hommissa kauan nokka tuhissut, kun 16 henkilöä pisti parastaan. Perinteisesti talkoiden päätteeksi nautimme pullakahvit ent. kyläkaupalla nyk. kirppiksellä. Kirppis aukeaa myös lauantaina palvelemaan asiakkaitaan.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Kahviotuolin kuljetusketju
Kukahan tulisi kaveriksi
Pystyynhän tämäkin pitäisi saada
Tästä se lähtee
Kello 10 utelias joukko retkeilijöitä oli kokoontunut Stenbergin (Stenbergin Kallen pieni punainen talo tien laidassa) mäelle. Tauno Hellstenin ollessa estynyt Arja Sorvali yritti korvata retkioppaan tehtävässä.
Lyhyen esipuheen jälkeen ryhmä lähti taivaltamaan kohti Nuottakalliota. Ilma oli kesäisen lämmin. Matkaa laavulle on Stenbergin mäeltä n. 1 km ja Talasniementien kautta joitain satoja metrejä. Laavuhan sijaitsee korkealla kalliolla, joten mäessä löytyy lähestyitpä paikkaa mitä kautta tahansa.
Etujoukot olivat sytyttäneet nuotion valmiiksi. Pito- ja kuljetuspalvelu Huimala & Sorvali huolehti tarjoilun paikalle metsäajoneuvolla. Grillimakkara ja nokipannukahvit maistuivat juuri niin hyvälle kuin ne ulkoilmassa aina maistuvat.
Laavu on miellyttävä pysähdyspaikka samoilitpa sinne mitä kautta tahansa. Laavun takaa aukeaa lähes lappilainen maisema.
Välipalan ja turinatuokion jälkeen palasimme lähtöpisteeseen yhtä kokemusta rikkaampina.
Tekstit Arja Sorvali; kuvat Helena Keskitalo, Kari Mäkinen ja Arja Sorvali
Lauantaina 2.4. innostunut joukko (huom. kaksi miestä mukana) kokoontui tutustumaan japanilaisen herkun makumaailmaan. SUSHI koostuu riisistä, erilaisista täytteistä ja norista (=merilevää). SUSHI kirjan kuvista näimme millaisia tekeleistämme pitäisi tulla.
Riisi huuhdottiin monessa vedessä ja valmistettiin hienossa puhuvassa keittimessä. Kypsän riisin Anh maustoi ammattilaisen ottein. Riisin jäähtyessä Sirja (Anh’n anoppi) kertoi mitä me teemme seuraavaksi. Tuoreesta kurkusta poistettiin keskusta ja leikattiin suikaleiksi. Myös porkkanat suikaloitiin ja keitettiin al dente. Katkaravut sulatettiin ja valutettiin. Samoin valutettiin tonnikalasäilykkeet. Lisäksi meillä oli graavikirjolohta ja kylmäsavustettua härkää. Kallion Auli paistoi ohutta munakasta ja olihan vielä surimiakin.
Alkuvalmistelujen jälkeen alkoi rullaus. Nori-arkille ensin riisiä kerros ja sen keskelle täytteet kukin oman mieltymyksensä mukaan. Täytettä laitettiin sopivasti, jotta rullasta tuli napakka, helposti leikattava. Arkin reunaan (n. 3 cm) kylmää vettä liimaksi > loppukääntö ja Maki-rulla oli valmis. Tarjolle rullasta leikattiin reilun 1 cm viipaleita = Maki.
Nigireita teimme myös. Riisistä sormenpaksuinen ja 3 sentin mittainen pötkylä, jonka päälle asettelimme isoja pyrstöllisiä katkarapuja. Innokkaimmat taiteilivat ruusukkeita ja palleroita. Auli haudutti vihreää teetä, jota tarjotaan sushin kanssa. Lisänä oli vielä säilöttyä merilevää ja inkivääriä, wasabia ja soijaa kyytipojaksi. Saimme puikkojen käytön oppitunnin ja osalta luonnistui ruokailu hyvin myös näillä aterimilla.
Ja kyllä maistuikin! Kotiin viemisiä oli kaikille runsaasti, joten kotimiehiäkään emme unohtaneet. Kuvat kertokoon puolestaan onnistumisestamme. Teksti Ritva Musto
PS Ikinä en ollut syönyt susheja enkä nyt sano, että ikinä en syö. Kyseinen herkku ei kuitenkaan tule ehkä juhlistamaan ihan heti meidän perheen merkkipäiviä. Mies ilmoitti heti, ettei hän ainakaan niitä maista. En yllättynyt! Jos ainoat aterimet olisivat puikot, luulisin kevyempien aikojen olevan tiedossa. Eniten nautintoa saivat silmät. Yhtään en kadu, että lähdin tutustumaan uuteen ja ihmeelliseen (minulle).
PS ja kuvat Arja Sorvali
Verlan Kyläyhdistys järjesti Jaalan kotiseutusäätiön tuella jäsenilleen kylpylämatkan Pärnuun 17.3.–20.3.2016. Matkaan osallistui 28 henkilöä. Torstaiaamuna bussi lähti jo klo 4.30 Verlasta poimimaan matkustajat pysäkeiltään. Viimeiset 4 henkilöä tuli mukaan Helsingistä. Bussikuskina toimi Jukka Häkämies Puolakan Valmismatkoista.
Laiva lähti Helsingistä klo 8.00 ja saapui Tallinnaan klo 11.00, mistä matka jatkui Jukan kyydissä kohti Pärnua. Jukan titteli oli nyt bussijuht. Ajo Pärnuun, Viiking kylpylään, kesti pari tuntia. Huoneet saatuamme varasimme erilaisia hoitoja, jotka kuuluivat matkapakettiin. Päivät sujuivat aamusaunan, hoitojen, kylpylän, ruokasalin ja baarien palveluita käyttäen. Kampaamoita ja kauneushoitoloita oli joka kadun kulmassa, joten useat matkalaiset hyödynsivät niitä. Toki ulkoilu kuului monen päiväohjelmaan.
Pärnun asukasluku on n. 41000. Pärnu on tunnettu Viron kesäpääkaupunkina, jonne upeat hiekkarannat houkuttelevat kesäisin tuhansia turisteja. Pärnussa on runsaasti puistoja ja vanhoja kauniita taloja.
Lauantaina Jukka vei halukkaat Pärnun kiertoajelulle ja kierroksen lopuksi kaupungin ostosparatiiseihin. Kotijoukot saivat tuliaisina mm. bambualusvaatteita, apteekkituotteita, verhokangasta, puseroita jne.
Sunnuntaina lähdimme kotimatkalle. Tallinnassa jäi vielä runsaasti aikaa ostosten tekoon ennen laivan lähtöä. Verlassa bussi oli puolen yön maissa.
Matka oli onnistunut ja Pärnun ensikertalaiset suunnittelivat jo seuraavia matkoja.
Kiitos järjestäjille ja matkan tukijalle.
Teksti Kari Mäkinen; kuvat Kari Mäkinen ja Arja Sorvali
Eeva Viia kertoi miten heillä kotona lauantaisin äiti leipoi piirakoita pesueelleen. Jos vävykokelaalle ei tarjottu sulhaspiiraita, ei ollut mitään toivoa päästä taloon vävyksi.
Eeva oli jo edellisenä päivänä keittänyt kotiliedellä riisipuuron ja perunat piirakoihin, joten leipureilla oli käytössä jäähtyneet täyteaineet heti aamutuimaan. Pekka Pärssinen oli ainoana miehenä oppimassa piirakoiden valmistuksen.
Keitettiin perunoita vatruskoihin, mannapuuroa sulhaspiirakoihin, kananmunia munavoita varten. “Sotkettiin” taikina-aineet keskenään ja alustettiin taikina. Tärkeää on alustaa taikinaa riittävästi, jotta se kestää ohueksi kaulimisen. Toinen tärkeä asia oli taikinan säilytys eri valmistusvaiheissa – alustettu taikina ja piirakka-aihiot on säilytettävä muovissa, jotteivät ne kuivu tai muuten ohuet piirakkapohjat halkeilevat yhdisteltäessä ja rypytettäessä.
Itse pääasiassa rypytin piirakoita. En ole koskaan aikaisemmin moista hommaa tehnyt eikä sitä kukaan varmaan epäillytkään. Muutamiin jäi tyhjää tilaa päätyihin ja toisten rypyt olivat liian korkealla, jolloin ne uunissa paloivat. Uuni ei muutenkaan ollut oikein paistopäällä, mutta hyviä maultaan piirakoista tuli siitä huolimatta.
Sultsinat valmistettiin hellan levyllä nopeasti käännellen. Kuoritaikina oli sama kuin riisipiirakoissa. Valmiit sultsinat voideltiin toiselta puolelta ja pinottiin voidellut puolet vastakkain. Voideltu pari laitettiin pinon alimmaiseksi, jotteivät kuoret käpristy. Viimeiseksi sultsinat täytettiin mannapuurolla ja taiteltiin. Sulsinat kuuluu syödä käsin. Ennen vanhaan isännät pyyhkivät rasvaiset kätensä hiuksiinsa.
Keitin- eli sulhaspiirakat valmistettiin myös samasta taikinasta. Todella ohueksi ajeltu (kaulittu) kuori täytettiin riisillä, taitettiin puoliksi ja reuna suljettiin lautasen reunalla pyöräyttämällä. Piiraat paistettiin voissa paistinpannulla. Kyllä olivat hyviä.
Ilomantsilaisia vatruskoja tehtiin myös. Vatruskat valmistettiin perunamuusista, johon oli lisätty vähän vehnäjauhoja ja suolaa. Pyöreät, puoli senttiä paksut pohjat täytettiin riisinokareella ja taitettiin toinen puoli päälle. Vatruskat suljettiin sormin ja paistettiin äkkikuumassa uunissa, minkä jälkeen ne voideltiin voilla.
Riisi- ja perunapiirakoita useimmat meistä ovat syöneet milloin kenenkin valmistamana, mutta ihan hyviä niistäkin tuli amatöörien toimesta asiantuntijan ohjeilla.
Kuten tekstin pituudesta voit päätellä, laatija on Arja Sorvali. Allaoleva kuvagalleria samaa käsialaa.
Ei tapahtumaa ilman talkoita, ei nytkään. Pieni joukko ahertajia ilmestyi perjantaina (5.2.) puolenpäivän aikaan mäkitalkoisiin. Lunta siirrettiin paikasta toiseen mäen malliksi. Lippusiimaa vedettiin mäkeen kivien merkiksi ja jäälle turvallisuusrajaksi napakelkkailijoille. Napakelkka jaksaa aina herättää muisteluja vanhemmissa ja ihmetystä nuoremmissa. Taustalla kummitteli säätiedotus sunnuntain vesisateesta.
Laskiaisen liut ja laut lasketeltiin kosteassa, sumuisessa säässä Verlan museoalueella – Riemuriihen nurkalta halkolaanille. Muutama huimapäinen aikuinenkin uskalsi pulkalla rinteeseen, mutta enimmäkseen lapset nauttivat vauhdin hurmasta.
Kyläyhdistyksen nimissä Tauno Hellsten hoiti hernerokan keiton ja tarjoilun. Rainer Richter huolehti jälkiruokana nautitusta kahvista ja Arvilan leipomo pullista. Verlan Kirin miehet, Ilpo Hellsten ja Jouko Musto, grillasivat makkarat jokaisen mieltymyksen mukaan.
Paikalla ei pidetty vieraskirjaa, mutta alusta loppuun tapahtumapaikalla olleena laskin osallistujamäärän 56:een henkilöön (saattoipa joku jäädä laskusta!). Pikkujoulujen jälkeen ihmisillä oli nyt tilaisuus vaihtaa kuulumisia suuremmalla porukalla ja juttuahan riitti ennen ja jälkeen ruokailun.
Teksti Arja Sorvali; kuvat Arja Sorvali ja Liisa Kronholm
