On keskipäivä Pyörylän maitokopilla. Sää retkelle on mitä parhain, ennustetaan lämpötilan kohoavan vuodenajan ennätyslukemiin 20 asteen tienoille. Reippailunhaluista kyläyhdistyksen väkeä ilmaantuu kyläteiden risteykseen kolmelta suunnalta kävellen, jotkut pyörällä ja muutamat autolla. Aikaisemmin maitolaiturille saapuneet ovat ehtineet jo perehtyä maitokopin kirjatarjontaan ja kesänäyttelyyn.

Matti korottaa ääntään kopin portailla ja kertoo ympäröivän peltoaukean historian suurista hetkistä: “Keskiviikkona 28.4.1790 tämän peltoaukean ylitti n. 3500 Kustaansodan sotilasta mukanaan tykkejä, kuormastoa ja myös itse kuningas Kustaa III. Kohteena oli muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Pyörylän virran ylitys kosken matalimmassa kohdassa. Kustaan suututtaessa venäläiset joen takaisissa taisteluissa oli seurauksena 23.5.  majuri Ershovin johtamana 200 kasakan kostohyökkäys kylään. Provokaation seurauksena Pyörylä ja naapurikylät poltettiin, kyläläisten omistama Verlan mylly hävitettiin ja eräs Pyörylän  talon isäntä ja poikansa tapettiin heidän tullessa piilopirtistä hävityksen tilannetta pälyilemään.  Tapahtumien seurauksena joen rantatöyräällä sijainneet talot rakennettiin nykyisille paikoille Pyörylän mäen pohjoisrinteelle.”

Historia-annoksen jälkeen patikoitiin kahden kilometrin matka laavulle. Jalka kapsasi vielä kevyesti olihan mielessä perillä odottavat virvokkeet. Perttolan navetan nurkalla näimme Urpasen kantatilan viidestä talosta Perttolan, Anttilan ja Perätalon päärakennukset. Nurkalta lähtevän kujan vieriviereen rakennetut talousrakennukset on valitettavasti melkein kaikki purettu, ainoastaan Perttolan sauna v:lta 1810 yhä sinnittelee sijoillaan. Mikkolan talon ohitettuamme aukeaa näkymä Koppelinkulmalle ja oikealla siintää uusittuine kansineen ja kaiteineen Haapavalkamanjoen silta (nimi kartasta v:lta 1779). Uusissa kartoissa joki on nimetty Sonnanjoeksi, mutta vanhemmat kyläläiset käyttävät nimeä Junttinjoki. Oikealla kukkulalla näkyy Markonmäellä keltainen talo ja kuljemme Lehtisen pihapiirin läpi. Ylitämme, vasemmalta Pyörylän suolta, lähtevän puron. Vasemmalle jää myös Heikkilän pihapiiri ja tien vastakkaisella puolella sijaitsee toinen Lehtisen talo. Edelleen kulkiessamme sivuutamme Suorttasen talon, jonka takana pellon laidassa virtaa Lintukymeen laskeva Junttinjoki. Saavumme viimein pitkälle koivukujalle, jonka päässä välkehtii Lintukymi.

Nyt aistimme jo paistuvan makkaran ja pannukahvin tuoksun. Olemme perillä. Tarjoilu on ylenpalttinen: juomien lisänä grillimakkaraa, pitkopullaa, kuivakakkua, pipareita ja täytekakkua! Marja kertoo Taina-emännän viettäneen merkkipäiviä, josta mekin saamme osamme. Kajautamme onnittelulaulun melkein 40 hengen voimalla Tainalle.

Antimet nautittuamme ja kuulumiset kuultuamme paluumatka sujui omaan tahtiin melkein tulomatkan jälkiä seuraillen.

On hienoa, että kylässämme on tälläisiä vieraanvaraisia patikkaretkikohteiden rakentajia ja oheisohjelman järjestäjiä,  josta suurkiitos heille!

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä (mh), Helena Keskitalo (hk) ja Arja Sorvali (as)  – lisää kuvia heti kun niitä saapuu “toimitukseen”

[Näytä kuvaesitys]

Tänä syksynä ulkoiltiin Kokkokallion maastossa.

Lähdimme Puolakan sahan nurkilta yhdentoista maissa kapuamaan tukiasemamastolle vievää tietä. Kallion laella patikoimme uusittua, sinisillä nauhoilla merkittyä, luontopolkua hiidenkirnulle.  Tutkimusten mukaan onkalo ei olekaan hiidenkirnu, vaan pirun asuinpaikkana toimiva rapautumisonkalo, joka on syntynyt miaroliittisen kideonkalon laajetessa rapautumalla (Kouvolan Sanomat).

Kirnulta jatkoimme kallion Verlan puoleiselle rinteelle, josta ihailimme alapuolella virtaavaa jokea ja kalliomaalauskalliota. Edetessämme sivustan polkua avartuivat näkymät Suolajärven suuntaan, Karittasalmelle ja Uitelmuksen virtaan.

Hetken kuluttua saavuimme ikimetsään, missä ihailimme pahkoja, pakurikääpiä, hulppeita honkia ja haapoja. Poikkesimme lehtomaisen metsän rinteeseen näköalapaikalle, jossa voi istahtaa levähtämään penkille.  Pian saavuttiinkin Rainerin nurkalle Kantokoskentien varteen.

Soratietä astellessa ihailimme Katajanokan siistejä rinnepihoja ja saavuimme Laanin risteykseen. Kesonmäellä syksyn viima aiheutti vilun väristyksiä hikisen taivalluksen jälkeen, joten kiirehdimme Ismon laavun suojaan.

Ismolla oli jo kahvivedet kuumana ja makkarat esilämmityksessä grillitulilla.  Jouduimme heti Seppälän Joken kuvattaviksi ja Joken helikopteri-Kertun esittelyyn. Nokipannukahvin ja pitkopullan vauhdittamana patikointi vaihtui kuulumisiin ajankohtaisista aiheista iltahämäriin asti.

Kiitokset Ismolle, Railille ja Ilpolle ulkoilupäivän vieraanvaraisuudesta!

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

[Näytä kuvaesitys]