Tänä vuonna tyydymme vain muistelemaan menneiden vuosien juhannusjuhlia ainakin kokon suhteen.
… ja näin kokko roihusi keskikesän juhlassa 2013 kuvaajana Ritva Lautamatti-Musto
Oikein hyvää juhannusta lukijoilleen
toivottaa Verlan seudun kyläyhdistys ry:n kotisivut
Kesä on jo ihan nurkalla, kun talkoolistalla oli Levonrannan siistiminen. Kesätorihan lopullisesti kesän käynnistää eikä siihenkään enää montaa viikkoa kulu. Käen kukuntaakin on kuultu ja monenlaisia muuttolintuja nähty.
Melkein kaksikymmentä talkoolaista oli viettämässä perjantai-iltaa haravoinnin ym. merkeissä. Köyritulien jämät hävisivät maisemasta, kun poltimme kuivat lehdet nuotiossa. Laituri oli osittain veden alla, koska vedet ovat korkealla. Yhdessä pähkäilimme tavaroiden sijoittelua talven jäljiltä, mutta sijoituspaikkoja ei ole lukemattomia, joten kovin laajamittaisia etsintöjä ei tarvitse suorittaa.
Lopuksi nautimme yhdessä talkoiden liikkeellepanevan voiman eli grillimakkarat ja pullakahvit.
Teksti Arja Sorvali; kuvat Liisa Kronholm ja Arja Sorvali
Punanutut lehtien kimpussa
Seesteinen näkymä
Rupattelua aherruksen jälkeen
Grillikodan hämyssä
Edellisen kerran Eeva Viia opetti meille karjalaisten piirakoiden saloja pari vuotta sitten. Tällä kertaa osa oppilaista oli mielellä ”kertaus on opintojen äiti” ja osa oli ensikertalaisia tässä opinahjossa.
Joutumisen vuoksi Eeva oli edellisenä iltana keittänyt piirakoiden täytteet – riisipuuron ja perunamuussin – valmiiksi kotiliedellä. Ryhdyimme siis heti varsinaiseen taikinan tekoon eikä täytteiden jäähtymisen odottelu hidastanut työtahtia.
Leivoimme vatruskat, sultsinat, Eeva-mummon pyöröt, sulhaspiirakat sekä riisi- ja perunapiirakat. Ohjeiden sanasto teki jo leipomisesta mielekästä, esim. jäpäkkä puuro ja ajele kakkarat (kaulitse palat). Ensimmäistä kertaa tutustuin pyöröihin. Pyöröt olivat pyöreitä pikkupullia, joihin painettiin lasilla painauma. Painauma täytettiin perunamuussilla ja mannapuurolla.
Tältä kurssilta jäi päällimmäisenä mieleen, että piirakoiden kuorien tulee olla niin ohuita, että ne siirtyvät pöydällä puhaltamalla. Kun yritit yli kuoritaikinan kestokyvyn, seurauksena oli reikäinen piirakkapohja.
Eeva veresti meidän muistikuvia sulhaspiirakoista. Jos nuorelle miehelle ei tarjottu sulhaspiirakoita, oli turha olettaa pääsevänsä vävyksi taloon. Olen miettinyt tätä asiaa pitkään ja hartaasti. Toimiko tämä myös varoituksena nuorelle miehelle? Jos emäntä tarjoili sulhaspiirakoita, oliko viisainta ottaa jalat alleen, ettei vaan päädy taloon vävyksi?
Meillä kaikilla oli runsain mitoin tuliaispiirakoita kotiin vietäviksi. Kurssilaiset ja kotijoukot kiittävät Eevaa opastuksesta.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Tänään oli urheiluseuran jäsenten väliset pilkkikilpailut Vannelahdessa. Kilpailuaika oli klo 9.00 – 12.00. Pakkasta oli muutama aste eikä tuulikaan meitä kummemmin hätistellyt. Tuskin kukaan voi kuitenkaan sanoa hikoilleensa ellei nyt hiljaiselo jään alla aiheuttanut tuskan hikeä. Kilpailuun ilmoittautui 12 kalastajaa; naisten sarjaan 4 ja miesten sarjaan 8 henkilöä.
Pilkkisaalis on vähän kuin lotto voitto – se tulee, jos on tullakseen. Tällä kertaa tämä lottotuuri osui omalle kohdalle. Mahtui tuohon kolmeen tuntiin kalatontakin aikaa, mutta yleisesti ottaen minua onnisti. Sain kilpailujen suurimman saaliin (2070 g) ja kiertopalkinnon haltuuni kesäkisoihin asti. Seuraavaksi eniten kaloja oli miesten sarjan voittajalla, Tauno Sorvalilla, jonka saalis vaa’alla näytti lukemaa 1505 g. Ainoastaan yksi kalastaja jäi ilman saalista; tänään ei ollut hänen lottopäivänsä. Pilkkikilpailun tulokset 24.3.2018
Grillikatoksessa makkarat tirisivät Irja Auvisen toimesta ja Marja Huimala oli leiponut niin maan perusteellisen hyviä korvapuusteja kahvin kanssa nautittavaksi. Ulkoilun jälkeen jokaiselle tarjoilu maistui.
Kiitos pilkkijöiden puolesta Kirin kisatoimikunnalle.
Teksti Arja Sorvali; kuvat Marja Huimala
Tänään, maaliskuun 1. päivänä, Seppo Pukkila ajoi latukelkallaan meille verlalaisillekin ladun jäälle. Eeva Viia teki testihiihdon ja vallan mainioksi kehui. Minä kävin tietysti testaamassa omalta osaltani. Ainoastaan yhdessä kohdassa oli latusilla suorastaan vettä ja nurinmenovaara olematon.
Toisin oli viikko sitten. Meillä oli molemmilla, Eevalla ja minulla, mahdollisuus tutustua jääpeitteeseen ihan lähietäisyydeltä. Märillä latusilla sukset painuivat ”syvälle” ja myöhemmin kun ladut jäätyivät niin monot kuin siteetkin takertuivat latujen reunoihin. Nämä takertumiset aiheuttivat Eevalle kerran ja minulle kaksi kertaa mustan kannikan ja kynärpään sekä tärähdysvammoja sinne tänne. Sisukkaina sivakoijina olemme kuitenkin jatkaneet harrastuksen parissa.
Nyt kaikki latusille, kun ainakin hetken meillä on baana auki.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Seitsemän kotihengetärtä kokoontui hankkimaan uusia oivalluksia kasvisruokien osalta Verlan seuratalolle. Ensin tutustuimme reseptivihkoseen, jonka Marja Huimala oli meille laatinut. Lähes kaiken toteutimme, ainoastaan enemmän aikaa vievät lajit jäivät kotikokeiluun.
Alkumaljana oli ananascocktail, jonka kokoonpanossa voi hyödyntää kauden hedelmiä ananashedelmän ja –mehun lisäksi; yrttinä mintunlehdet antamassa näköä ja makua. Alkukeittona makuhermoja hiveli maa-artisokkatryffelikeitto. Tryffeli, keiton nimessä tuli tryffeliöljystä, joka viimeisteli maun. Keitto oli nimittäin niin maan perusteellisen hyvää, että usea meistä totesi kokkaavansa ko. keittoa myös kotioloissa.
Alku- ja jälkiruoan välille mahtui monta lajiketta, joita meillä oli ilo valmistaa ja maistella. Salaattipuolelta mainittakoon punajuuritsatsiki, kurkku-ananasraita, omena-fenkolisalaatti, kyssäkaali-porkkanaraaste. Pääruokana teimme bataattilasagnea, kesäkurpitsamoussakaa ja papuvuokaa.
Jälkiruokana nautimme timjamiomenat. Omenalohkot pehmenivät sitruunasiirapissa, jonka mausteena oli timjami. Nam, minun lempi yrttini, joka tieto varmaan useaa lukijaa kiinnostaa. Annokseen kuului vielä vaniljajäätelöä.
Eipä jäänyt paljon kotijoukoille tuliaisiksi, kun istuimme aikamme pöydän ääressä. Vatsat killillään kiittelimme Marjaa hauskasta ja mielenkiintoisesta päivästä.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Sen jälkeen kun Pärmäkoski ja Hakola olivat tehneet parhaansa, päätin minäkin lähteä katsastamaan tämän hetkisen kuntoni toissapäiväisillä laduilla.
Lähtörannassa vettä ja sohjoa oli enemmän kuin edellisellä kerralla eikä ladustakaan näkynyt minkäänlaista jälkeä. Joissain kohdissa tiesin osuneeni vanhaan latupohjaan, kun sukset nuljusivat enemmän kuin aikaisemmin. Latukoneena toimiminen kulutti varmasti energiaa, mutta vauhti ei päätä huimannut. Vastarannan kaislikossa suhisi todella eksoottiseen tyyliin, puuttuivat vaan palmut ja vesisukset.
Kun pääsin ”hiihtostadionille” eli pellolle ja näin äskettäin ajetut ladut, pysähdyin hetkeksi nauttimaan silmiä hivelevästä näystä. On nuo nano- ja optigripit siitä mainiot sukset, että vaikka välillä hiihtelet vedessä niin kuivalla lumella voit jatkaa harjoitusta ilman hämminkiä.
Stadionhiihdon jälkeen odotti juuri tarpomani hiihtolatu. Pellon ojan ylitys ei mennyt niin kuin Strömsössä. Toinen sauva kummasti jousti ja lähempi tarkastelu osoitti sauvan katkenneen. Ei ollut näköpiirissä toista hiihtäjää, jota olisin voinut syyttää, mutta eipä näkynyt huoltoakaan missään.
Onnuttuani loppumatkan (1,5 km) maaliin tiesin tehneeni mittavan urheilusuorituksen. Kännykän ”Sport tracker” ilmoitti minun hiihtäneen 5,54 km ja kuluttaneen 808 kcal, kaikki tuohan vastaa varmaan ainakin pistesijaa.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Seppo Pukkila on ajanut Pyörylään hiihtoladun. Latu kulkee Junttin sillalta Pyörylän maitokopin ohitse Puolakan sillalle jatkuen Juha Tolskan pellolle Verlantien varteen. Latu on hiihdettävissä niin kauan kuin kelejä riittää. Ladulle pääsee siltojen luota tai Pyörylän maitokopilta. Hyviä hiihtokelejä ja -lomaa toivoo Verlan seudun kyläyhdistys 
Seuratalo oli koristeltu Suomi 100 teeman mukaisesti sinivalkoisin sävyin.
Alkulauluksi valikoitui ’No onkos tullut kesä’ jo yksistään ulkona vallitsevan sään vuoksi. Kouvolalaiset kesämuusikot Laura Viitalo (kitara) ja Jutta Tuovinen (ukulele) esittivät ’Tulkoon Joulu’ ja laulattivat yhteislauluja.
Pikkujouluväen tervetulleeksi toivottivat Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Arja Torikka ja Verlan Kirin puolesta Ritva Musto. Samalla kerrattiin kuluneen vuoden tapahtumia ja raotettiin tulevaa toimintaa. Kiitosten kera tietenkin.
Lavis- ryhmä esiintyi Tiia Valkeapään johdolla, antaen näytteen miten musiikki ja tanssi yhdistettynä on myöskin jumppaa.
Ja mitä olisikaan pikkujoulut ilman riisipuuroa! Puuro oli erinomaista, koska laadusta vastasi Tauno Hellsten Liisa Kronholm avustuksella. Tarjoilu sujui Eeva Viian ja Liisa Kronholmin toimesta. Puuron kanssa tarjottiin tietenkin jotain sinistä eli mustikkakeittoa.
Esitysvuoroon pääsivät kylän ”pikkutytöt” eli Eeva Viia, Arja Sorvali, Auli Kallio ja Liisa Kronholm. Heidän yleisöä hauskuuttanut näytelmänsä oli koottu lasten keskusteluista tallennetuista jutuista. Ideoijana oli Auli Kallio ja jokainen puvusti itse itsensä.
Kyläyhdistys muisti kylään muuttaneita: Kempaksia Pyörylästä, Jyrästä Verlasta ja Lautamatti/Nyholmia Nisuksesta. Uusia vauvoja ei vieläkään löytynyt.
Verlan Kirin onkikilpailun kiertopalkinto luovutettiin Markku Sorvalille. Samalla palkittiin kuntolaatikoilla kävijät. Jukakoskella eniten oli käynyt Päivi Ojanen ja Verlan tienhaaran kolmen eniten käyneen kesken suoritetussa arvonnassa onni suosi Taina Pukkilaa.
Joulukahvit juotiin miesten tarjoilemina niin kuin tavaksi on jo tullut. Kaikkien odottama arvonta oli illan päätteeksi ja herkkukorin onnellinen omistaja oli Ritva Tankkala.
Joulupukki oli tänä vuonna juuttunut jonnekin matkan varrella, mutta ehkäpä ensi vuonna….
Keittiössä hääri monta ahkeraa naista. Heille kaikille suurkiitos meidän kaikkien puolesta!
Teksti Ritva Musto. Kuvagallerian tarkat otokset ovat Helge Viian kamerasta lähtöisin ja ne muut ovat Arja Sorvalin heiluttelemat.
Uusille lukijoille tiedoksi ja ”vanhoille” muistin virkistykseksi – TIETOA SIVUSTOSTA -sivulta löytyy linkit vuosien 2015-2017 alkuperäisiin otsakekuviin. Edellä mainitulta sivulta löytyy myös tammikuun 2018 alkuperäinen otsakekuva. Arja Sorvali
