Nisuksen kyläkävely 13.9. (lisätty taustatietoa 25.10.)

Ilmoja on pidelly suotuisasti kyläyhdistyksen ulkoilmatapahtumille. Olemme välttyneet sademyräköiltä, vaikka pilvet ovat uhkaavina taivaanrantaa piirittäneet. Sunnuntain puoleltapäivin kokoontui Nisuksen kylän keskustaan parinkymmentä kyläkävelijää odotuksia täynnä kuulemaan Nisuksen vaiheista. Patikointimatkan pituus Kattilakosken tienhaarasta Kantokosken sillalle oli vain 600 m, mutta asuttuja tai asumattomia taloja matkan varrella nähtiin kymmeniä. Sillan Verlan puoli kuuluukin jo Verlan kuningaskuntaan, nythän olimme Nisuksen tasavallassa.

Nisu tarkoittaa Wikisanakirjassa vehnää tai pullaa, mutta myös saamenkielessä naista tai vaimoa. Voisiko Nisuksen nimen alkuperä ollakin seutua muinoin asuttaneilta saamelaisilta? Kyläkävelyn ohessa tätä nimiasiaakin pohdiskeltiin kuten kuulimme myös kylän vaiheilla tapahtuneita sattumuksia. Kylän ja talojen historiaa meille kertoilivat perusnisukselaiset Pertti Malin, Jorma Pessa ja Raimo Rajajärvi.

Nisuksen kylän muodostaa lukuisa määrä taloja, joista enin osa on vapaa-ajan asuntoja, mutta onpa muutama mökki saanut jälleen ympärivuotiset asukkaat. Pienien kaupunkimaisten tonttien määrään on osaltaan vaikuttanut aikoinaan Rossin isäntä, joka on mieluusti lohkaissut maitaan mökinpaikkaa hamuavalle. Läheisen Verlan pahvitehtaan vaikutuskin on ollut merkittävä kylän asukasmäärään. Heräsi ajatus, että Nisuksen kylästä olisi paikallaan kartta, johon vanhat perustalot nimettäisiin sijainteineen.

Paluumatkaa jatkoimme Kattilakosken partaalle, jossa meitä odotti Liisan kumppanineen loihtima kahvipöytä omenapiirakoineen. Haastettakin löytyi, sillä kovan tuulen takia sähköt olivat poikki juuri silloin, kun oli kahvinkeiton aika.

Kiitokset osallistujille, opas Pertille ja virvoituksesta Liisalle.

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

Pertti opastaa, keskellä Jorma ja oikealla Raimo

Tasavallan pääkonttori, Willigsmanin talo

Pertti muistaa perinteitä

Kahvi ja piirakka maistui Kattilakoskella

 

 

 

 

 

 

Alla lupaamaani tarinaa ”Nisuksen tasavallasta” Jorma Pessan kertomana. Arja Sorvali

Nisuksen Tasavalta

Kilometrin päässä meiltä Jaalan kirkonkylään päin sijaitsi Nisuksen kylä: Siinä asui alun kolmatta kymmentä savunpitäjää, joista vain 4 oli maatalouden harjoittajaa. Muut ansaitsivat leipänsä etupäässä Verlan tehtaan työläisinä. Sodan aikana ja vielä vuosia sen jälkeenkin kylän posti haettiin vuoroviikoin Verlasta ja tuotiin kylän keskellä olevaan Villigsmanin torppaan. Sinne kokoonnuttiin postia odottamaan ja parantamaan maailmaa. Melkein kuin sattuman oikkuna syntyi Nisuksen Tasavalta, jonka pääministeriksi tuli Taavi Villigsman. Muiksi ministereiksi ilman omaa salkkua tulivat Hannes Kallio, Akseli Kukkola ja Nestor Lindroos. Yhtään naisministeriä ei ollut vaikka sopiva ehdokas oli olemassa, nimittäin Taavin vaimo Iita joka ansiokkaasti hoiti kylän tiedotusasiat. Puheenaiheita olivat tietenkin sotauutiset, sitten perunan vaiheet.”Joko teidän potkot on idätetty?” Naapurien kylvöaikaa seurattin tarkasti, vihreän ilmestymistä pintaan, kukkimista ja tietenkin sadonkorjuuta. Vuoden lopulla tärkeä puheenaihe oli joulukuusi. Juu juu, katsottu on, oli melkein kaikkien vastaus. Joulun alla lähdettiin kuusen noutoon. Kas kummaa, kanto löytyi mutta kuusi puuttui. Kerrottiin, että kylän yhteinen kuusi loisti Ojasen pirtissä.

Vilis-Taavi alias Vilis-Tassu

Presidentti Taavi Villigsman l. Vilis-Taavi oli hauska ja monitaitoinen mies. Taavin mielestä arjenkin pitää olla huumorin sävyttämä. Kotitaloni oli hirsistä rakennettu ja Taavi pyydettiin tilkitsemään eli tihtaamaan hirsien raot. Taavin motto oli ain laulain työtäs tee, niin että laulut joissa ei ollut montaa julkaisukelpoista sanaa, raikuivat kaiken päivää. Isot mäet hän laski polkupyörän tangolla maaten hatun lierien lepattaessa tuulessa. Taavilla ei ollut omaa hevosta, mutta hän osasi hyvin matkia autoon tottumatonta teutaroivaa hevosta. Meitä nauratti kun hän kuritti pyöräänsä, joka kieltäytyi väistämästä autoa. Keväisin kuulosteltiin käen ensi kukuntaa. Yllättävän moni oli kuullut käen samaan aikaan. Joku ihmetteli miksi kukunta kuului niin alhaalta. Tarkastus tuotti tulosta, Presidentti oli muuttunut käeksi. Kepposten mestarin temppujen sarja oli loputon. Niihin kuului mm. kukon juottaminen humalaan. Taavin erikoisuuksista on mainittava erityisen pitkät sukset. Niissä oli taivutetut kärjet molemmissa päissä eikä niitä siksi tarvinnut kääntää paluumatkaa varten. Oli upeaa hiihtää Taavin tekemällä ladulla. Mutkaa ladusta oli turhaa etsiä.

Jorma Pessa

Kesätorin purku talviteloille 10.10.2020

Ilmoitustauluilla ei ehditty ”markkinoida” kesätorin purkua, mutta sähköpostissa ja kotisivuilla kyllä.  Hallituksen 6 jäsentä plus Helge Viia saapuivat torille klo 10.00 toripöytä/-tuoliprojektiin.  Naisjäsenille jäi torikopin järjestely talvea varten. 

Toripöydät pysyvät taatusti pystyssä tuulessakin ovat ne sen verran painavia ainakin kantaa.  Koljosen Matin peräkärry oli oiva apu lähiliikenteessä. Tavaroita sijoitettiin useampiin paikkoihin, joten pääsemme viimeistään kesäkuussa testaamaan toimiiko muisti.

Talkoot huipentuivat voileipäkahvitukseen ja jälkkäriksi Matti paistoi vohveleita.  Kahvittelun lomassa ehdittiin vähän jutella menneestä ja suunnitella tulevaa (jos korona suo?).

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Puolet urakasta jo tehty

Toripöydät talvisäilöön

Tuolit kiltisti odottamassa vuoroaan

Elliween tulokset ja kesäkauden päättäjäiset 3.10.2020

On taas se aika vuodesta, kun jyvät erotetaan akanoista ja kesän palturipuheet kurpitsojen kasvatuksesta kohtaavat todellisuuden Sorvalin Tanen vaa’alla.

Tilaisuus alkoi tietysti kurpitsojen punnitsemisella.  Sihteeri tunaroi jo osallistumisoikeuksien kanssa, mutta mitään korvaamatonta tai vääryyttä ei sentään tapahtunut.  Seppo Pukkila voitti (talvi)kurpitsasarjan 19,165 kg painaneella kurpitsalla ja Veikko Kärkkäinen onnistui kasvattamaan suurimman kesäkurpitsan 7,180 kg.  Molemmat valitsivat palkinnokseen Viherpihan vuosikerran. Onnittelut heille ja tulosluettelot kokonaisuudessaan täältä. Elliween kurpitsakilpailujen tulokset 3.10.20

Tänä vuonna tarjoilu koostui nakkikeitosta tykötarpeineen sekä tietysti perinteiset täytekakkukahvit – toisille voiton kunniaksi toisille pettymyksen pelastajaksi.  Nakkikeiton valmistivat Eeva Viia ja Liisa Kronholm seuratalolla hetkeä ennen tarjoilua.  Henri Jussila (kokkikoulutuksen oikeuttama) toimi asiantuntijana.  Sivutoimisena seuraajana kastoin lusikkani soppaan ja Masa kuljetti aikaansaannokset Levonrantaan. 

Täytekakut tilattiin Minnan Unelmasta ja aa, että olikin sopivan makeaa ja kosteaa.  Tämmöisen tarjoilun jälkeen oli helpompi kestää epäonni arvonnassa.

Koronan jyllätessä (kuka ties missä) kirpparilla ei tänä kesänä järjestetty arpajaisia.  Päätettiin kuitenkin järjestää arpajaiset päättäjäisissä.  Onnetar suosi päävoiton (”bambi-tunnelmavalo”) osalta Matti Kalliota.  Tauno Sorvali sai ikään kuin vaa’an lainasta arpaonnea ja voitti kauniin lyhdyn kukkineen. Seuraavan arvan onnettarena toimi pj. Arja Torikka.  Kuinka ollakaan hän osoittautui 100 %:ksi onnistujaksi nostamalla oman arvan.  Lohdutuspalkintoina arvottiin vielä Eeva Viian valmistamat kauniit kukkakimput.

Kiitos kaikille 40:lle mukana olleelle kurpitsojen kasvattajille, arpojen ostajille ja kesänpäättäjille mukanaolosta.

Hyvää syksyä kaikille!

Verlan seudun kyläyhdistys ry

Teksti Arja Sorvali; kuvat Arja Sorvali, Markku Sorvali (mv) ja Tytti Vesa (tv)