Odotettu päivä koitti ja matkalaiset valmiina pysäkeillään, joten matka kohti uusia maisemia alkoi ennakkoon sovitun aikataulun mukaan. Suuntasimme kohti Valamon luostaria, missä nautimme lounaan ja kuulimme luostarin historiasta sekä nykytilanteesta.
Seuraavaksi ihastelimme Kolin mahtavia maisemia. Ajelimme ensimmäiseen yöpymiskohteeseen – Bomban kylpylähotelliin. Osa meistä ehti nauttimaan kylpylän kuumista saunoista sekä virkistävistä kylvyistä. Ilman ystävällisen henkilökunnan apua konstikas sisäänpääsy olisi ehkä vienyt suurimman innon kylpylän käytöstä. Iltapalaa nauttiessamme silmänruokaa tarjosi Pielinen.
Aamiaisen jälkeen tutustuimme hetken Vanhaan Bombantaloon. Tämän jälkeen suunnistimme kohti Eeva Ryynäsen ateljeeta. Näimme aivan uskomatonta käsityötaitoa. Koko Paaterin kirkko oli upea. Mainitakseni yhden esimerkin – vihkipallit. Eräs morsian oli maininnut Eevalle vihkipallin epämukavuudesta, johon tekijä oli todennut: ”Ei se avioliittokaan aina niin mukava ole.”
Eeva Viia kertoi Sonkajan kylästä, olihan kyseessä hänen lapsuuden maisemansa. Paikallisen kyläyhdistyksen rakentamaan tsasounaan tutustuimme ikkunan takaa. Ilomantsin Parppein pirtillä söimme karjalaisen pitopöytälounaan piirakoineen. Piirakoita leivottiin lisää koko ajan, joten meillä oli tilaisuus ostaa niitä myös matkaevääksi.
Lounaan jälkeen vierailimme Möhkön Ruukissa. Opas kertoi meille ruukkikylästä, missä oli valmistettu rautamalmista erilaisia tuotteita. Pääsimme tutustumaan työväen asuintiloihin sekä kämppäemännän työtiloihin.
Ilomantsissa yövyimme Pogostan Hovissa, joka oli pieni perhehotelli nimestään huolimatta. Iltapala Hovissa piti huolen, ettei kenenkään tarvinnut nälkäisenä nukahtaa. Kuulimme viinin valmistuksen saloja ja halukkailla oli mahdollisuus ostaa tuliaisia kotiväelle. Ennen nukkumaanmenoa ”kiipesimme” vielä vesitornin mäelle. Huipulla meitä odotti ravintola, missä maistelimme viinejä ja ihastelimme maisemia, jotka ulottuivat aina Venäjän puolelle asti.
Aamulla jätimme Ilomantsin taaksemme ja suunnistimme Joensuuhun. Poikkesimme Maukkulaan Pogostan Hovin emännän suosituksesta. Paikallisella yrittäjällä, Näppärä Vera, on pieni myymälä pihapiirissä. Isäntäväki ilahtui vierailustamme ja paikalliset itikat suorastaan riemuitsivat. Kuljettajamme Jukka pyöritteli isoa ajokkiaan tottuneesti kyläpoluilla.
Ennakkoon ajattelimme tutustua Joensuussa perhospuistoon, mutta uuden omistajan toimesta lippu olisi tehnyt niin suuren loven matkabudjettiin, että jätimme menemättä. Tori toimi jaloittelupaikkana oikein hyvin.
Pajarin hovissa söimme lounaan. Viimeisenä kohteena oli Suomen suurin puukirkko Kerimäellä. Kirkkoon mahtuu 5000 henkilöä, joten tilaa löytyy varmuudella kaikille halukkaille.
Paljon nähtiin ja koettiin tämänkin vaiherikkaan matkan aikana. Toivottavasti matkalaisille jäi mielenkiintoista muisteltavaa.
Arja Torikan matkakertomuksen pohjalta uutisen välitti Arja Sorvali
Gallerian kuvat Liisa Kronholm, Eeva ja Helge Viia
