Unto Mononen eli 1930-1968, hän oli siis kuollessaan vain 37 vuotias. Kyllikki Narvan kertomana selvisi, että hän oli karjalainen evakko. Unto osasi lukea jo ennen kouluun menoa, joten äidin toiveena oli, että hän olisi lukenut itselleen hyvän ammatin. Untoa ei koulunkäynti kiinnostanut, vaan ainoastaan musiikki.
Unto Mononen oli ollut hyvä laulaja, kunnes epäonnistunut kitarisaleikkaus oli vienyt hänen äänensä. Suurin intohimo Untolla oli kuitenkin tulla varteenotettavaksi säveltäjäksi. Unto opetteli soittamaan kitaraa ja perusti oman orkesterin. Orkesterin laulusolistista tuli myöhemmin Unton vaimo ja heille syntyi tytär. Avioliitto ei kestänyt, koska Unton niin kuin monen muunkin taiteilijan elämää hallitsi aika ajoin kuningasalkoholi. Eräänä aamuna vaimo ja tytär olivat lähteneet ja Unto jäi yksin. Pari viimeistä vuotta Unto asui siellä täällä säveltäen ja tehden muita töitä. Unto Mononen kuoli itse aiheutettuun pistoolinlaukaukseen, joka ehkä oli vahinko tai sitten ei.
Kuulimme Unto Monosen sävellyksiä, joista monista on tullut ikivihreitä kappaleita, jotka saavat meidät ”vaeltamaan” omiin muistoihin. Kuulimme mm. Satumaan (tietysti), Sateen tangon, Erottamattomat, Illan varjoon himmeään, Syvä kuin meri, Kohtalon tango jne.
Kolmekymmentä tangojen ystävää kuunteli Unto Monosen elämänvaiheita ja musiikkia. Monimutkaiset ”näyttöaparaatit” olivat pilata koko tilaisuuden, mutta loppujen lopuksi ainoastaan mikrofoni jäi mykäksi ja Kyllikki Narva joutui käyttämään ääntään täydellä teholla. Raine Narvan osuvat kuvat kertoivat omaa tarinaansa laulujen aikana. Marja Huimala hääräsi puffetissa tarjoillen kahvia ja pullaa.
On ne tangot vaan niin ihania………
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Yleisö tunnelmoimassa Unto Monosen tahtiin
Keskittynyttä kuulijakuntaa esityksen päätyttyä
Arja Torikka kiittämässä Kyllikki Narvaa esityksestä
