Kansalaisopisto pitää lomaa 2.3 joogasta, mutta jumppaajat jumppaavat 3.3 klo 18 alk. Seuratalolla.
Eli joukolla mukaan Kirsin jumpalle.
Kuukausittaiset arkistot: helmikuu 2016
Piirakkapäivä 13.2.2016
Eeva Viia kertoi miten heillä kotona lauantaisin äiti leipoi piirakoita pesueelleen. Jos vävykokelaalle ei tarjottu sulhaspiiraita, ei ollut mitään toivoa päästä taloon vävyksi.
Eeva oli jo edellisenä päivänä keittänyt kotiliedellä riisipuuron ja perunat piirakoihin, joten leipureilla oli käytössä jäähtyneet täyteaineet heti aamutuimaan. Pekka Pärssinen oli ainoana miehenä oppimassa piirakoiden valmistuksen.
Keitettiin perunoita vatruskoihin, mannapuuroa sulhaspiirakoihin, kananmunia munavoita varten. ”Sotkettiin” taikina-aineet keskenään ja alustettiin taikina. Tärkeää on alustaa taikinaa riittävästi, jotta se kestää ohueksi kaulimisen. Toinen tärkeä asia oli taikinan säilytys eri valmistusvaiheissa – alustettu taikina ja piirakka-aihiot on säilytettävä muovissa, jotteivät ne kuivu tai muuten ohuet piirakkapohjat halkeilevat yhdisteltäessä ja rypytettäessä.
Itse pääasiassa rypytin piirakoita. En ole koskaan aikaisemmin moista hommaa tehnyt eikä sitä kukaan varmaan epäillytkään. Muutamiin jäi tyhjää tilaa päätyihin ja toisten rypyt olivat liian korkealla, jolloin ne uunissa paloivat. Uuni ei muutenkaan ollut oikein paistopäällä, mutta hyviä maultaan piirakoista tuli siitä huolimatta.
Sultsinat valmistettiin hellan levyllä nopeasti käännellen. Kuoritaikina oli sama kuin riisipiirakoissa. Valmiit sultsinat voideltiin toiselta puolelta ja pinottiin voidellut puolet vastakkain. Voideltu pari laitettiin pinon alimmaiseksi, jotteivät kuoret käpristy. Viimeiseksi sultsinat täytettiin mannapuurolla ja taiteltiin. Sulsinat kuuluu syödä käsin. Ennen vanhaan isännät pyyhkivät rasvaiset kätensä hiuksiinsa.
Keitin- eli sulhaspiirakat valmistettiin myös samasta taikinasta. Todella ohueksi ajeltu (kaulittu) kuori täytettiin riisillä, taitettiin puoliksi ja reuna suljettiin lautasen reunalla pyöräyttämällä. Piiraat paistettiin voissa paistinpannulla. Kyllä olivat hyviä.
Ilomantsilaisia vatruskoja tehtiin myös. Vatruskat valmistettiin perunamuusista, johon oli lisätty vähän vehnäjauhoja ja suolaa. Pyöreät, puoli senttiä paksut pohjat täytettiin riisinokareella ja taitettiin toinen puoli päälle. Vatruskat suljettiin sormin ja paistettiin äkkikuumassa uunissa, minkä jälkeen ne voideltiin voilla.
Riisi- ja perunapiirakoita useimmat meistä ovat syöneet milloin kenenkin valmistamana, mutta ihan hyviä niistäkin tuli amatöörien toimesta asiantuntijan ohjeilla.
Kuten tekstin pituudesta voit päätellä, laatija on Arja Sorvali. Allaoleva kuvagalleria samaa käsialaa.
Pikkujoulumuistoja 5.12.2015
Jos haluat palata vielä muistelemaan pikkujouluja, löydät pikkujoulujen kuvagalleriasta Helge Viian taltioimana muutaman uuden kuvan.
Kevättä kohti! kirjoittanut Arja Sorvali
Laskiainen 7.2.2016
Ei tapahtumaa ilman talkoita, ei nytkään. Pieni joukko ahertajia ilmestyi perjantaina (5.2.) puolenpäivän aikaan mäkitalkoisiin. Lunta siirrettiin paikasta toiseen mäen malliksi. Lippusiimaa vedettiin mäkeen kivien merkiksi ja jäälle turvallisuusrajaksi napakelkkailijoille. Napakelkka jaksaa aina herättää muisteluja vanhemmissa ja ihmetystä nuoremmissa. Taustalla kummitteli säätiedotus sunnuntain vesisateesta.
Laskiaisen liut ja laut lasketeltiin kosteassa, sumuisessa säässä Verlan museoalueella – Riemuriihen nurkalta halkolaanille. Muutama huimapäinen aikuinenkin uskalsi pulkalla rinteeseen, mutta enimmäkseen lapset nauttivat vauhdin hurmasta.
Kyläyhdistyksen nimissä Tauno Hellsten hoiti hernerokan keiton ja tarjoilun. Rainer Richter huolehti jälkiruokana nautitusta kahvista ja Arvilan leipomo pullista. Verlan Kirin miehet, Ilpo Hellsten ja Jouko Musto, grillasivat makkarat jokaisen mieltymyksen mukaan.
Paikalla ei pidetty vieraskirjaa, mutta alusta loppuun tapahtumapaikalla olleena laskin osallistujamäärän 56:een henkilöön (saattoipa joku jäädä laskusta!). Pikkujoulujen jälkeen ihmisillä oli nyt tilaisuus vaihtaa kuulumisia suuremmalla porukalla ja juttuahan riitti ennen ja jälkeen ruokailun.
Teksti Arja Sorvali; kuvat Arja Sorvali ja Liisa Kronholm
