Kesän kohokohta, juhannus, on taas suurine odotuksineen ja pienine pettymyksineen taaksejäänyttä elämää.
Aatonaaton kokkotalkoissa oli sateesta huolimatta runsaasti ihmisiä rakentamassa kokkoa lautalle. Risut ja kepit olisivat seuraavana päivänä kaikkien huomion kohteena. Upouusi telttakin pystytettiin kenraaliharjoituksena aattoillan soittajaa varten. Talkookahvit kävimme juomassa kesätorilla, missä meno oli rauhallista luultavasti sään takia.
Aattoiltana Levonrannassa odotti huolestunut ky:n puheenjohtaja tulitikkujen ja sytytysnesteen kanssa – kuka sytyttää kokon. Hommahan hoitui, kun edes yksi sytytysyrittäjä löytyi. Kosteat risut ja pahvit vaativat kyllä aikansa ennen kuin suostuivat liekehtimään. Äänilaitteiston hoitajaa olisi myös kaivattu, kun komeasta kovaäänisestä huolimatta haitarin soitto kuului vain muutaman metrin päähän.
Levonranta oli todella monen ihmisen kokko-osoitteena. Ilmoittelua Verlan juhannuksesta oli paikallislehdessä, joten väkimäärä oli edellistä vuotta suurempi.
Kokon jälkeen ihmiset hajaantuivat sulassa sovussa jatkamaan juhannustaan kukin tahollaan. Levonrannan illan viimeinen valssi sai jopa muutaman parin ”lattialle”.
Juhannus on aina juhannus vietitpä sen miten ja missä vaan.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
