Levonrannassa, kyläyhdistyksen kesäpaikassa, on pidemmän aikaa ollut perämoottori säilytyksessä. Perämoottori on varastoitu uimareiden pukukoppiin, joka ei siis ole välinevarasto. Omistajan on syytä noutaa moottorinsa ennen 30.9., jolloin varasto tyhjennetään ja lukitaan talveksi. Käy siis hakemassa moottori ensi tilassa, mikäli et halua sen joutuvan taivasalle.
Verlan seudun kyläyhdistys
Vähä-Kamposen saalis ei tänään ollut mitenkään vähäinen – Jaakko Viljanen sai hauen, joka painoi 10,8 kg.
Alla kuva kalastajasta saaliineen. Kuvaajana Helge Viia.
Puheenjohtaja Arja Torikka kertoi käyneensä edellisenä päivänä siivoamassa ”kirkkosalin” ja ympäristön, joten meidän oli helppo mennä paikalle tietäen kaiken olevan kunnossa.
Kappalainen Mirva Lehtinen saapui paikalle luottaen navigointilaitteeseensa, joten hän kiersi Levonrantaan Kantokoskentien kautta pitemmän kaavan mukaan. Meitä oli paikalla pieni joukko hartaita. Osa lauloi virsiä neljä kappaletta ja osa kuunteli sujuvasti. Hartaushetken aiheena oli kultaisen keskitien kulkemisen vaikeus, kun houkutuksia tulee joka puolelta. Meillä oli mahdollisuus kysyä puhujan mielipidettä kirkon suhtautumisesta asiaan jos toiseenkin.
Lopuksi joimme ”kirkkokahvit seurakuntasalin” puolella.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Sanoin kyllä, etten kommentoi teatterimatkaa. Mutta…
Menomatka meni odottavalla kannalla mitä tuleman pitää ja keskustelun aiheena minkälainen lierihattu kullakin on varattuna auringonpaahteen torjuntaan. Usea oli nähnyt ”Siunatun hulluuden” televisiosta, mutta ehkä oli muitakin kuin minä, jotka eivät osanneet odottaa oikein mitään.
Se mitä näin oli kyllä täysin odottamatonta – en ymmärtänyt oikeastaan yhtään mitään koko näytelmästä. Onneksi väliaikakahvilla selvisi, että oli muitakin, jotka eivät olleet ”kärryillä” tapahtumien kulusta. Pullakahvit ymmärsin kyllä tosi maukkaiksi.
Paluumatkalla meitä oli 33 henkilöä huuli pyöreänä tästä taidepläjäyksestä. Yksi oli ymmärtänyt yhden kohtauksen merkityksen ja toinen toisen, mutta en siltikään saanut kokonaiskuvaa tapahtumien kulusta.
Lohdullista, että koko bussilastillinen niin fiksua väkeä, että höperyydestä, emme ymmärrä mitään. Tulipahan käytyä.
Teksti Arja Sorvali
Verlan seudun kyläyhdistyksen hallituksen kokouksessa 16.7. on arvottu Verla t-paita latulaatikolla kävijöiden kesken. Onnettarena toimi Eeva Viia ja onni suosi Helena Keskitaloa. Helena voi noutaa voittonsa kylän kirppikseltä. Latulaatikolla oli 84 kirjattua käyntiä.
Kiitos latujen tekijöille ja niitä ahkerasti käyttäneille hiihtäjille.
Verlan seudun kyläyhdistys ry
Tänä iltana meitä tanssitti naapurikylän yhtye Hannu ja Leena Roitto. Orkesteri aloitti kello 20 ja lattia täyttyi nopeasti tanssipareista. Meitä oli illan aikana kaikkiaan 80 eikä orkesterin jäseniä ole laskuissa mukana.
Keinuimme valssin tahtiin ja polkkakin sai pareja lattialle. Tunnelmalliset tangot ja reippaat humpat eivät jättäneet ketään ”kylmäksi”. Mietin puolessa välissä iltaa miesten paitojen selkämyksen kostumista, että onko meistä naisista tullut jotenkin vaikeammin käsiteltäviä?
Tanssijoiden keskuudessa oltiin tyytyväisiä musiikkiin, mistä löytyi jokaiselle sopiva poljento. Itse jäin tietysti kaipaamaan sitä yhtä rockia, mutta kestän sen puutteen.
Puffetti palveli ansiokkaasti tanssikansaa. Valikoimista löytyi niin makeaa kahvileipää kuin cocktailpiirakat munavoilla ja ”mukinakit” suolaista kaipaaville.
Viimeisen valssin jälkeen meitä jäi joukko lattialle taputtamaan sitä yhtä ylimääräistä, mutta joudumme odottamaan sitä ensi kesään.
Kiitos teille kaikille – yhdessähän me teimme sen tunnelman.
Teksti Arja Sorvali; kuvat Liisa Kronholm
Tänä kesänä elimme jännittäviä aikoja 6.7. sään suhteen. Missä lauletaan, jos sataa? Laulattajille oli varattu telttakatos, jotta musisointi ei häiriintyisi sateellakaan. Loppujen lopuksi tummat pilvet ainoastaan uhkailivat eivätkä kastelleet.
Duo Jorce ja Cece laulatti 40 laulajaa kitaroiden säestyksellä. Oman lisänsä esiintymiseen toi hattujen vaihto aina laulun mukaan.
Patruunan puistossa tunti vierähti nopeasti tuttujen laulujen parissa.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
Kun Tauno Sorvali siivosi venettä juhannuskuntoon, kuvan ”kesärenki” seurasi koko päivän mukana. Pikku apulainen löytyi nurmikolta rannasta. Tane vei oravan saunan kuistille lepäämään, mutta hetkessä se oli takaisin Tanen luona. Sama toiminta jatkui lukuisia kertoja – orava kuistille ja bumerangina takaisin veneen ja Tanen luo.
Orava otti kai Tanen keinoemokseen. Saunan kuistille tehtiin vierasta varten peti, mihin se asettui yöpuulle. Aamun valjettua seikkailun halu voitti ja orava oli jatkanut matkaa uusiin maisemiin.
Kevennyksen lähetti kotisivuille Marja Huimala
Odotettu päivä koitti ja matkalaiset valmiina pysäkeillään, joten matka kohti uusia maisemia alkoi ennakkoon sovitun aikataulun mukaan. Suuntasimme kohti Valamon luostaria, missä nautimme lounaan ja kuulimme luostarin historiasta sekä nykytilanteesta.
Seuraavaksi ihastelimme Kolin mahtavia maisemia. Ajelimme ensimmäiseen yöpymiskohteeseen – Bomban kylpylähotelliin. Osa meistä ehti nauttimaan kylpylän kuumista saunoista sekä virkistävistä kylvyistä. Ilman ystävällisen henkilökunnan apua konstikas sisäänpääsy olisi ehkä vienyt suurimman innon kylpylän käytöstä. Iltapalaa nauttiessamme silmänruokaa tarjosi Pielinen.
Aamiaisen jälkeen tutustuimme hetken Vanhaan Bombantaloon. Tämän jälkeen suunnistimme kohti Eeva Ryynäsen ateljeeta. Näimme aivan uskomatonta käsityötaitoa. Koko Paaterin kirkko oli upea. Mainitakseni yhden esimerkin – vihkipallit. Eräs morsian oli maininnut Eevalle vihkipallin epämukavuudesta, johon tekijä oli todennut: ”Ei se avioliittokaan aina niin mukava ole.”
Eeva Viia kertoi Sonkajan kylästä, olihan kyseessä hänen lapsuuden maisemansa. Paikallisen kyläyhdistyksen rakentamaan tsasounaan tutustuimme ikkunan takaa. Ilomantsin Parppein pirtillä söimme karjalaisen pitopöytälounaan piirakoineen. Piirakoita leivottiin lisää koko ajan, joten meillä oli tilaisuus ostaa niitä myös matkaevääksi.
Lounaan jälkeen vierailimme Möhkön Ruukissa. Opas kertoi meille ruukkikylästä, missä oli valmistettu rautamalmista erilaisia tuotteita. Pääsimme tutustumaan työväen asuintiloihin sekä kämppäemännän työtiloihin.
Ilomantsissa yövyimme Pogostan Hovissa, joka oli pieni perhehotelli nimestään huolimatta. Iltapala Hovissa piti huolen, ettei kenenkään tarvinnut nälkäisenä nukahtaa. Kuulimme viinin valmistuksen saloja ja halukkailla oli mahdollisuus ostaa tuliaisia kotiväelle. Ennen nukkumaanmenoa ”kiipesimme” vielä vesitornin mäelle. Huipulla meitä odotti ravintola, missä maistelimme viinejä ja ihastelimme maisemia, jotka ulottuivat aina Venäjän puolelle asti.
Aamulla jätimme Ilomantsin taaksemme ja suunnistimme Joensuuhun. Poikkesimme Maukkulaan Pogostan Hovin emännän suosituksesta. Paikallisella yrittäjällä, Näppärä Vera, on pieni myymälä pihapiirissä. Isäntäväki ilahtui vierailustamme ja paikalliset itikat suorastaan riemuitsivat. Kuljettajamme Jukka pyöritteli isoa ajokkiaan tottuneesti kyläpoluilla.
Ennakkoon ajattelimme tutustua Joensuussa perhospuistoon, mutta uuden omistajan toimesta lippu olisi tehnyt niin suuren loven matkabudjettiin, että jätimme menemättä. Tori toimi jaloittelupaikkana oikein hyvin.
Pajarin hovissa söimme lounaan. Viimeisenä kohteena oli Suomen suurin puukirkko Kerimäellä. Kirkkoon mahtuu 5000 henkilöä, joten tilaa löytyy varmuudella kaikille halukkaille.
Paljon nähtiin ja koettiin tämänkin vaiherikkaan matkan aikana. Toivottavasti matkalaisille jäi mielenkiintoista muisteltavaa.
Arja Torikan matkakertomuksen pohjalta uutisen välitti Arja Sorvali
Gallerian kuvat Liisa Kronholm, Eeva ja Helge Viia
21.5. Eeva, Liisa ja minä menimme kirppikselle jo ennen pääjoukkojen saapumista, koska tekemistähän riitti useammaksi tunniksi. Todellisuudessa emme ole lähelläkään maalia edes 24.5. talkoiden jälkeen. Kaikkiaan meitä oli 14 talkoolaista, jotka olivat luopuneet vapaa-ajastaan kyläyhdistyksen hyväksi.
Reipasta vauhtia torikahvion pöydät ja tuolit ym. talven kirppiksellä säilytetty tavara siirtyi toria kohti. Pöydät eivät olisi ehkä halunneet vaihtaa paikkaa, koska viimeisenä toivona päättivät pudottautua kyydistä matkalla.
Talkoiden päätteeksi joimme kahviossa kahvit ja testasimme sähkögrillillä grillaamista. Juttua riitti talven jäljiltä ja kesää suunnitellessa.
24.5. Pari talkoolaista ei päässyt Levonrantaan varsinaisena talkoopäivänä, joten päättivät käydä haravoimassa paikat kuntoon edellisenä päivänä. Wau! Kutsuisin moista toimintaa esimerkilliseksi auttamisen haluksi.
”Tyttötrio” kunnostautui edelleen kirppiksen merkeissä ja 7 talkoolaista huolehti Levonrannan loppusilauksesta. Laituri ja haravointijätteet pääsivät omille paikoilleen. Puheenjohtaja huolehti emännän tehtävistä grillikatoksessa.
Talkoiden jälkeen Kirppis ja ilmoitustaulujen siistiminen on vielä vaiheessa, mutta Levonranta on valmis ottamaan kesän vastaan.
Kiitos kaikille työpanoksestanne.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
