Kerrankin minä olin ensimmäinen museon parkkipaikalla, mikä ei ennakoinut suurta osallistujamäärää. Kahteentoista mennessä meitä oli kuitenkin 8 ulkoilijaa lähtöviivalla. Seuratalolla Liisa ja Mari olivat kahvinkeittopuuhissa ja pakkaamassa muuta tarjoilua mukaan Ismo Puolakan laavulle.
Ilma oli aurinkoinen, mutta syksyinen viima puhalsi rannassa. Olin jo ilmoitukseen laittanut, ettei ko. mikään puolimaraton eli pisin reitti oli 3 km. Kuusi vaeltajaa valitsi kahden kilometrin reitin ja me kaksi, Pirjo K. ja minä, kunnostauduimme lähes 3 km:n valinnalla (olihan meillä myös Pirjon Pöysti –koira matkaseurana).
Tällainen harrastajalenkkeilijä sai mäkisessä maastossa selän hiestä kosteaksi ja hengityskin piiputti aika ajoin – laavulle selvittiin. Makkarat olivat jo hyvän päivetyksen saaneita ja kahvi odotti termareissa mokkapalojen kyytipoikana.
Laavun omistajalla, Ismo Puolakalla, oli edellisenä päivänä syntymäpäivä, joten kiitoksena laavuvierailusta ja onnitellaksemme muistimme häntä vaatimattomalla ”asetelmalla”.
Kahdeksan vuotta on kulunut siitä kun viimeksi vierailimme samassa paikassa. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen ja suunnitelmia on tulevankin osalta olemassa.
Kiitos mukavasta juttuseurasta grillillä. Näissä merkeissä tapaamme kevään ulkoilupäivänä eikö?
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
