Verlan tehdasalue jakautui kahden kunnan puolelle. Verlan puolen lapset kävivät Verlan koulua, joka valmistui jo vuonna 1924. Kun kuntarajat tarkentuivat myöhemmin, Jaala kieltäytyi maksamasta lasten opetuksesta. Koulumatka Verlasta oli pitkä Pukkilan kylään, jossa pidettiin koulua jo ennen varsinaisen koulurakennuksen valmistumista. Koulu toimi eri taloissa mm. Jaakkolassa ja Pukkilan tuvassa.  Käsityöhuoneena toimi Taneli Pyöriän kamari.  Kalervo Pyöriä kertoi, että vieläkin on veiston jälkiä kamarin lattiassa.

Tehdas lupasi avustaa koulun saamiseksi lähemmäs Verlaa, mutta määräsi myös koulun paikan.  Koulun tuli sijaita korkeintaan puolentoista kilometrin päässä Verlan keskustasta. Koulun paikaksi tuli Kamposen ranta, joka oli suunnilleen puolessa välissä Verlaa ja Pukkilan kylää.  Aluksi koulun nimi oli Mustalahden koulu, joka myöhemmin muuttui Pukkilan kouluksi.

Pukkilan koulun ensimmäinen johtokunnan kokous on pidetty syyskuun 25. päivä vuonna 1923. Saapuvilla oli 6 jäsentä ja yksi opettaja. Samassa kokouksessa valittiin opettajaksi Aili Metsäpelto, käsityön opettajaksi valittiin Väinö Pukkila. Vuodesta -28 kyseisessä tehtävässä toimi montööri Anton Pekkalin. Myös Tauno Kauppi opetti käsitöitä usean vuoden ajan vuodesta 1933.

Koulu aloitti toimintansa 19. elokuuta 1929.   Ensimmäisiä oppilaita (14) olivat 1911-15 syntyneet lapset.  Meillä on täällä paikalla muutamia henkilöitä, joiden isät tai äidit olivat koulun ensimmäisten oppilaiden joukossa.

Koulun vihkijäiset pidettiin 19. elokuuta 1930.

Ensimmäisenä opettajana aloitti siis Aili Metsäpelto. Toiseen opettajan virkaan valittiin Impi Helander, myöhemmin Pekkalin, koevuosiksi 1930-32.  Virka vakinaistettiin kahden vuoden päästä.  Eläkkeelle hän siirtyi vuonna -68 palveltuaan 39 vuotta, missä ajassa hän ehti jo opettaa niin äitiä isiä kun heidän lapsiaan.

Sodan aikana koulu toimi lääninhallituksena ja koulutyö oli keskeytetty  jatkuvan ilmavaaran vuoksi.

Koululla oli vielä -50 luvulla kansanhuollon toimintaa. Kyläläiset hakivat ostokuponkeja mm. kortilla ollutta kahvia varten. Sodan jälkeen säännösteltyä oli yleensä kaikki mikä piti tuoda ulkomailta.

Jo sodan aikana suunniteltiin aloittaa koulukeittola, mutta aloitus siirtyi myöhemmäksi.  Aluksi ruoasta perittiin maksu.  Johtokunta päätti maksun 1 markka/ateria/lapsi ja varattomat vapautettiin maksusta.  Keittäjänä aloitti Tilda Eerikkilä.  Hän toimi keittäjänä aina vuoteen 1962 asti. Eerikkilän jälkeen tullut Marja Rämö oli tehtävässä koulun lopettamiseen saakka. Kaikki varmaan muistamme kaalilaatikot, mannapuurot ja mehukeitot. Koulutyöhön kuului myös perunan nosto eri maalaistalojen pelloilta sekä marjojen tuonti kouluruokailua varten.

Myös terveydenhuolto toimi koululla.  Koululla kävi terveyssisar, joka mittasi, punnitsi ja rokotti sekä katseli mitenkä on kehitytty. Myös lääkäri kävi koululla ainakin kerran lukukaudessa. Lääkärinä toimi Valkealan kunnanlääkäri, Aulis Sorsimo. Sitä päivää odotettiin aika pelokkainakin, kun ei koskaan tiennyt mitä hän sanoisi meille oppilaille.  Itse muistan kuinka piti riisua kaikki vaatteet vaan alushousut saivat jäädä jalkaan. Muutaman kerran muistan miten hän katsoi tyttöjen alushousujen sisään vyötärön kuminauhasta, se tuntui tosi kiusalliselta.

Silmälasit olivat aika harvinaisia, olisiko ollut syynä että haukutaan rillipääksi. Lapset menivät kotiinsa ja sanoivat vanhemmilleen, että minä en kuulemma näe, siitä vaan sitten silmälasia hankkimaan. Lasit olivat aika hankalat varsinkin pojilla, koska piti varoa koko ajan, etteivät lasiset linssit särkyisi. Pesäpalloa pelattiin nimittäin joka välitunti.

Hammaslääkärissä käytiin linja-autolla. Se vasta oli kidutuksen päivä. Hammaslääkäri ei paljon kysellyt, siitä vaan pora surisemaan kyselemättä että sattuuko.

Koulumatkat kuljettiin kylittäin. Tolskalaiset tulivat omaa polkuaan Kamposen rannan kautta ja Pukkilan kylän lapset tulivat Rantsukan poikki. Myös Ojaselan lapsilla oli oma polku, tosin he voivat tulla myös maantietä pitkin. Ainoastaan Verlan suunnasta tulijat käyttivät maantietä. Kouluun tultiin kävellen ja suksilla tai potkukelkalla talvella.

Koulukuljetuksia ei ollut. Ainoastaan lyhytkasvuiset poikansa Aune-äiti toi joka aamu pyörällä kesällä ja kelkalla talvella kouluun ja haki iltapäivällä takaisin kotiin.

Opettajia oli koululla aina kaksi eli ala- ja yläkoulun opettaja. 40 vuoden aikana oli opettajia 14.  Ainoastaan neljä opettajaa oli useampia vuosia, muut olivat lukuvuoden tai kaksi. Impi Pekkalin opetti siis 39 vuotta, Heimo Pyykkö, Albin Rämö ja Aili Pukkila olivat useampia vuosia virassa.  Molemmat miesopettajat olivat syntyneet Kivennavalla ja opiskelleet Joensuussa. Albin Rämö oli opettajana Pukkilan koulun lopettamiseen saakka.

Käsityön opettajia oli 7 – kuusi miestä ja yksi nainen.

Koulussa oli myös johtokunta, joka olikin varsin pysyväistä laatua. Koska tehdas oli avustanut koulun rakentamisessa, he halusivat paikan koulun johtokunnassa. Usein tehdasta edusti joku yhtiöläinen. Ainoana naisena johtokunnassa oli Minttu Vesanen. Hän toimikin tehtävässä koulun lopettamiseen saakka. Johtokunnan tehtävä oli hankkia koululle kirjat sekä huolehtia muusta oppilashuollosta, niin että kaikilla oppilailla oli mahdollisuus käydä koulua.

Opettajilla oli vastuu kurista ja järjestyksestä koulussa.  Jos joku kiusasi toista oppilasta, joutui siitä joko nurkkaan tai jälki-istuntoon.  Kotona joutui selittämään, miksi ei tultu kotiin kun koulu loppui.

Kymijoki oli määräävä koulupiirijaossa. Ainoastaan Nuuttilan puolessa raja oli häilyvä, toiset menivät Selänpään kouluun toiset taas Pukkilan kouluun.

Jo vuonna 1958 johtokunta ehdotti, että osa Selänpään koulupiiristä liitettäisiin Pukkilan koulupiiriin oppilasmäärän tasoittamiseksi.  Johtokunnalla oli toiveena koulun laajentaminen. Laajentamista ei kuitenkaan tapahtunut ja peruskorjauksia oli vaikea saada.  Oppilaita alettiin järjestellä eri koulupiireihin.  Ehdotuksena oli joko Anttila tai Vuohijärvi.  Sinne olisi pitänyt järjestää kuljetus, joten siitä ajatuksesta luovuttiin.  Johtokunta päätti, että niin kauan kun oppilaita riittää Pukkilan koulua jatketaan. Kun oppilasmäärä laski 60-luvun lopulla, Pukkilan koulupiirin lapset siirrettiin Selänpään kouluun.  Viimeinen pöytäkirja kirjoitettiin Pukkilan koulussa 31. heinäkuuta 1970.

Monille meistä Pukkilan koulu on ollut niin ala- ja yläkoulu kuin yliopisto ja niillä opeilla on moni meistä pärjännyt!

Nämä tiedot olen kerännyt Inkeri Ahveniston kirjasta ’Tehdas yhdistää ja erottaa’, Kalevi Hakon ’Oppivelvollisuudesta peruskouluun’ sekä lukemalla johtokunnan pöytäkirjat vuosilta 1930-1970.

Arja Torikka