Lauantaina 2.4. innostunut joukko (huom. kaksi miestä mukana) kokoontui  tutustumaan japanilaisen herkun makumaailmaan. SUSHI koostuu riisistä, erilaisista täytteistä ja norista (=merilevää). SUSHI kirjan kuvista näimme millaisia tekeleistämme pitäisi tulla.

Riisi huuhdottiin monessa vedessä ja valmistettiin hienossa puhuvassa keittimessä. Kypsän riisin  Anh maustoi ammattilaisen ottein. Riisin jäähtyessä Sirja (Anh’n anoppi) kertoi mitä me teemme seuraavaksi. Tuoreesta kurkusta poistettiin keskusta ja leikattiin suikaleiksi. Myös porkkanat suikaloitiin  ja keitettiin al dente. Katkaravut sulatettiin ja valutettiin. Samoin valutettiin tonnikalasäilykkeet. Lisäksi meillä oli graavikirjolohta ja kylmäsavustettua härkää. Kallion Auli paistoi ohutta munakasta ja olihan vielä surimiakin.

Alkuvalmistelujen jälkeen alkoi rullaus. Nori-arkille ensin riisiä kerros  ja sen keskelle täytteet kukin oman mieltymyksensä mukaan. Täytettä laitettiin sopivasti, jotta rullasta tuli napakka, helposti leikattava. Arkin reunaan (n. 3 cm)  kylmää vettä liimaksi  > loppukääntö ja Maki-rulla oli valmis. Tarjolle rullasta leikattiin  reilun 1 cm viipaleita = Maki.

Nigireita teimme myös. Riisistä sormenpaksuinen ja 3 sentin mittainen pötkylä, jonka päälle asettelimme isoja pyrstöllisiä katkarapuja. Innokkaimmat taiteilivat ruusukkeita ja palleroita. Auli haudutti vihreää teetä, jota tarjotaan sushin kanssa. Lisänä oli vielä säilöttyä merilevää ja inkivääriä, wasabia ja soijaa kyytipojaksi. Saimme puikkojen käytön oppitunnin ja osalta luonnistui ruokailu  hyvin myös näillä aterimilla.

Ja kyllä maistuikin! Kotiin viemisiä oli kaikille runsaasti, joten kotimiehiäkään emme unohtaneet.  Kuvat kertokoon puolestaan onnistumisestamme.                        Teksti Ritva Musto

[Näytä kuvaesitys]

PS Ikinä en ollut syönyt susheja  enkä nyt sano, että ikinä en syö.  Kyseinen herkku ei kuitenkaan tule ehkä juhlistamaan ihan heti meidän perheen merkkipäiviä. Mies ilmoitti heti, ettei hän ainakaan niitä maista.  En yllättynyt!  Jos ainoat aterimet olisivat puikot, luulisin kevyempien aikojen olevan tiedossa.  Eniten nautintoa saivat silmät.  Yhtään en kadu, että lähdin tutustumaan uuteen ja ihmeelliseen (minulle).
PS ja kuvat Arja Sorvali