Edellisen kerran Eeva Viia opetti meille karjalaisten piirakoiden saloja pari vuotta sitten. Tällä kertaa osa oppilaista oli mielellä ”kertaus on opintojen äiti” ja osa oli ensikertalaisia tässä opinahjossa.
Joutumisen vuoksi Eeva oli edellisenä iltana keittänyt piirakoiden täytteet – riisipuuron ja perunamuussin – valmiiksi kotiliedellä. Ryhdyimme siis heti varsinaiseen taikinan tekoon eikä täytteiden jäähtymisen odottelu hidastanut työtahtia.
Leivoimme vatruskat, sultsinat, Eeva-mummon pyöröt, sulhaspiirakat sekä riisi- ja perunapiirakat. Ohjeiden sanasto teki jo leipomisesta mielekästä, esim. jäpäkkä puuro ja ajele kakkarat (kaulitse palat). Ensimmäistä kertaa tutustuin pyöröihin. Pyöröt olivat pyöreitä pikkupullia, joihin painettiin lasilla painauma. Painauma täytettiin perunamuussilla ja mannapuurolla.
Tältä kurssilta jäi päällimmäisenä mieleen, että piirakoiden kuorien tulee olla niin ohuita, että ne siirtyvät pöydällä puhaltamalla. Kun yritit yli kuoritaikinan kestokyvyn, seurauksena oli reikäinen piirakkapohja.
Eeva veresti meidän muistikuvia sulhaspiirakoista. Jos nuorelle miehelle ei tarjottu sulhaspiirakoita, oli turha olettaa pääsevänsä vävyksi taloon. Olen miettinyt tätä asiaa pitkään ja hartaasti. Toimiko tämä myös varoituksena nuorelle miehelle? Jos emäntä tarjoili sulhaspiirakoita, oliko viisainta ottaa jalat alleen, ettei vaan päädy taloon vävyksi?
Meillä kaikilla oli runsain mitoin tuliaispiirakoita kotiin vietäviksi. Kurssilaiset ja kotijoukot kiittävät Eevaa opastuksesta.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
