Mitähän sitä kertoisi, kysyjille vastaisi?
Meitä oli loppujen lopuksi 32 maksanutta katsojaa valmiina Mäntyharjun ’Turpeita ja timantteja’ varten. Moni oli nähnyt Tv-version, joka ei varmaankaan ollut tässä tapauksessa etu. Urmas huusi sanottavansa suoraa huutoa, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Kanttori Piiparinen ei pettänyt osasuorituksellaan katsojaa tälläkään estradilla. Valma, rovasti Poutiaisen leski, oli yhtä arvonsa tunteva kuin aiemminkin. Muut osasuoritukset jäivät mielestäni jotenkin latteiksi (kirjoittajan mielipide enkä ole teatterikriitikko).
Väliajalla juodut pullakahvit piristivät kummasti istunnon jälkeen. Jäätelökään ei ollut hullumpi nautittava lähes helteisenä kesäpäivänä. Kaksi viiva kuusi tippaa sadettakin eturivissä istujat saivat syliinsä, mutta riputteluksi sade jäi.
Väliajan jälkeen esitys sai uutta potkua. Monen mielestä näytelmästä olisi voinut toteuttaa lyhyemmänkin version eikä tapahtumien kulku olisi siitä kärsinyt.
Paluumatkalla katsojat olivat ikään kuin kyllästyneet näkemäänsä. Koskaan et tiedä lähtiessä nautitko esityksestä paljon vai vähän tai jotain siltä väliltä. Esityksen jälkeen olet asian suhteen asiantuntija.
Tulihan käytyä.
Kiitos mukana olleille matkaseurasta
Teksti ja kuvat Arja Sorvali
