Kesätorikausi 2014

Lauantai 30.8. oli tämän kesän viimeinen toripäivä. Sää suosi ja koko kesän ahkeroineet torimyyjät olivat jaksaneet vielä tulla paikalle. Puhvetissa tarjottiin kahvit pullan kera ja makkaraakin oli  tarjolla pientä korvausta vastaan.

Haikeilta tunteiltakaan ei vältytty, koska tapaammehan torin merkeissä vasta ensi kesänä.  Kannustavat kommentit siivittävät kohti uutta kesää ja torielämää!

Torimyyjille ja asiakkaille suurkiitokset kuluneesta kesästä!

Verlan seudun kyläyhdistys ry
Liisa Kronholm
torivastaava

Viimeinen kesätori - tunnelma vielä korkealla

Viimeinen kesätori – tunnelma vielä korkealla

Viimeinen kesätoripalaveri tältä kesältä

Viimeinen kesätoripalaveri tältä kesältä

30.8. kesätoriväkeä

30.8. kesätoriväkeä

Auli Kallio puhvettitalkoissa

Auli Kallio puhvettitalkoissa

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat Ritva Lautamatti-Musto

Verlan Kirin jäsenten väliset onkikilpailut 27.8.

Sateesta huolimatta paikalla oli toistakymmentä innokasta “kalastajaa”. Kalastuksen kunkku ja kuningatar sekä muun ”hoviväen” järjestys on jälleen selvitetty rantaonginnan osalta Levonrannassa.

Ensimmäiset yritykset päätyivät toisilla veteen ja toisilla puuhun.  Paikka alkaa olla mahdoton onkimiseen, kun rantaviiva on tiheän oksiston peitossa.  Jotkut saivat kaloja, joiden koko ei ollut suurensuuri, mutta kaikki saivat niskaansa rapsakan sadekuuron.  Jyvät erottuivat jälleen akanoista, kuten sanotaan, ja palkinnot löysivät osoitteensa.  Ravuille ja ankeriaille tuli kuitenkin syöttejä noin 5 kiloa.

Loppupalaveri käytiin nuotiolla syöden grillimakkaraa ja nauttien Taunon keittämästä pannukahvista.  Ilta-auringosta ei oikein malttanut edes lähteä saunan lämmitykseen.

Ensi kesänä kokeillaan toukkia ja annetaan matosien jäädä kompostiin! (kirjoittajan oma kommentti)

Kalakilpailutulokset 27.8.2014

Teksti ja kuvat Ritva Lautamatti-Musto

Soppaa ja säveliä pellavalla höystettynä

Verlassa aika nytkähti viime vuoden vastaavasta ajankohdasta (3.-4.8.) hitusen eteenpäin. Jos myöhäisen keskiajan katsotaan päättyneen 1500-luvulle ja pellavaa on viljelty Suomessa 1500-luvulta alkaen, tapahtumat seuraavat toisiaan aukottomasti.

Pellava materiaalina sai aivan uuden merkityksen, kun näki kasvin loukutuksen, lihtauksen, häkilöinnin ja kehruun – nyt puuttuu enää sähläys, joka tulee kirjoittajan toimesta. Lauantaina lapset esittelivät innoissaan tekemiään painokuvioita kangaskasseihin. Aikuiset olivat ihastuksesta mykkinä Terttu Kusminin taidonnäytteistä pellavakankaan ja – asusteiden suhteen.

Yritin kuunnella herkällä korvalla, kun Liisa Kronholm kertoi Kaikuvat kalliot -konserttisarjan kantaesityksestä. Musiikin lomassa runoilija Eeva Tikan runot sitoivat esitykset mahtavaksi kokonaisuudeksi, josta Paavokin (15-v.) oli pitänyt.

Sunnuntaina kyläyhdistys tarjosi lohisoppaa ja röpörieskaa seuratalolla. Ihmisiä (200) oli välillä jonoksi asti maistelemassa tarjoilun yhteensopivuutta. Marja Huimala ja Tuulikki Ilvonen valmistivat tarjottavat tottuneesti, mutta tukahduttava helle teki keittiötyöt haasteellisiksi.

Patruunan puistossa Petri Ryynänen lauloi kahteen otteeseen säestäjinään Harri Suikkanen ja Simo Helkala. Ensimmäisen musiikkituokion aikana yleisö täytti penkit lähes viimeistä paikkaa myöten ja ilmiselvästi nautti kuulemastaan. Yhteensä puistokonserteissa oli yli 100 kuulijaa.

Ruokailun ja musiikin lomassa oli mahdollisuus ilmaisiin museokierroksiin, jota käytti hyväkseen 260 henkilöä.

Yllämainitut nautinnot yhdistykset pystyivät tarjoamaan yleisölle säätiöiden tuella Pellapäivät/Jaalan Kädentaitajat/Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö ja Soppaa ja Säveliä/Verlanseudun kyläyhdistys/Jaalan kotiseutusäätiö. Ainoastaan Kaikuvat kalliot –konserttisarja oli pääsymaksullinen tilaisuus järjestäjänään Verlan Tehdasmuseo.

Tämänkään vuoden elokuun 2. ja 3. päivä Verlassa ei tuottanut järjestäjilleen pettymystä, joten tyytyväisin mielin purkasimme telttakatoksen odottamaan seuraavaa tapahtumaa.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali