Verla laulaa ja soi

Lauantaina 1.7. järjestettiin perinteinen Verla Laulaa ja Soi yhteislaulutapahtuma Patruunan puistossa. Kaunis ja lämmin kesäsää oli houkutellut penkit täyteen yhteislaulusta pitäviä.

Ja kauniisti tutut laulut raikuivat. Aino Arkko säesti jo toisena vuonna peräkkäin. Kokenut laulumies Matti Koljonen huolehti laulupuolesta.
Reilun tunnin yhteislaulun päätteeksi Matti lauloi soolona Hj. Nortamon Juhlan päättäjäislaulun. Laulu kaikui komeasti varhaisesta esitysajankohdasta huolimatta. Yleensä tämä laulu lauletaan Matin mukaan pikkutunneilla. Laulumieheltä tämäkin onnistui.

Teksti Kari Mäkinen; kuvat Timo Forsell

Laulattajat Aino Arkko ja Matti Koljonen

Kaunis kesäpäivä kruunasi tapahtuman

Penkit olivat lähes täynnä

Helena ja Tauno Hellsten

Kokkokallion kesäjuhla 10.6.

Vanhan ajan kesäjuhlat

Kokkokalliolla vietettiin lauantaina 10.6.2017 oikeita vanhan ajan kesäjuhlia. Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi oli julistettu valtakunnallinen Avoimet kylät -päivä, johon tapahtuma liittyi. Kalliolle noustiin polkua pitkin Kauramaan suunnasta ja ylhäällä tulijat vastaanotti pelimannimusiikki sekä Suomen ja Werlan Kirin liput. Penkkejä oli tuotu paikalle istuimiksi, mutta äänentoistolaitteita ei ollut – eihän niitä ennenkään ole käytetty.

Ohjelmassa oli pelimannimusiikin lisäksi tanhuesitys, munkinsyöntikilpailu, piirileikki sekä puhe ja vanhojen verlalaisten muistelua. Puheessa Inkeri Sutela (os. Ahvenisto) kertasi Suomen historian ja Kokkokallion käytön vaiheita. Jo Venäjän vallan aikana patruuna piti Kokkokalliolla juhannusjuhliaan sekä syksyllä ilotulitusjuhlat. Itsenäisessä Suomessa taas sekä Werlan Kiri että osuuskauppa järjestivät juhlia Kokkokalliolla. Sotien aikaan siellä oli ilmatähystystorni ja EU-Suomessa on kalliolle järjestetty sen laen kiertävä luontopolku, johon rahaa on saatu ”Brysselistä” asti.

Elli Vesa muisteli mm. kuinka Kokkokallion tansseissa kerran kaikki tytöt halusivat tanssiparikseen saman pojan, joka ei kuulemma tallonut koskaan varpaille. Naistenhaun koittaessa hakijoita olikin niin paljon, että tuo taitava nuorukainen kiipesi piirittäjiään pakoon puuhun…

Juhlat juonsi jouhevaan tapaansa Tauno Hellsten ja lopuksi lähdettiin yhdessä polkua alas Levonrantaan, missä tarjottiin kahvia ja pullaa ja soitto ja rupattelu jatkuivat.

Inkeri Sutela

Valokuvat Matti Hälikkä

Juhlaväkeä

Elli Vesa eturivissä

Tanhuryhmä Kasareikka

Juhlapuhe Inkeri Sutela

 

Kesätorin avajaiset 3.6.2017

Etukäteen päivä suorastaan pelotti – muutama aste lämmintä – tulisiko kukaan torille sen enempää kuin kahvioon kahvittelemaan.

Varauduin vaatetuksessa samaan kuin 10:nen asteen pakkasella enkä katunut päivän mittaan.  Toinen talkoolainen joutui ennen h-hetkeä käväisemään vaatteiden vaihdossa.  Kaikesta tästä huolimatta kummallakaan ei ollut hiki loppujärjestelyjä tehdessä.

Kyllä oli myyjättären ”suu messingillä”, kun ensimmäinen kahvioasiakas saapui heti kahdeltatoista.  Kuten meille on tavaksi tullut Arvilan pullien lisäksi Ritva toi kahvioon karjalanpiirakat ja minä mustikkapiirakat. Lajitelmalla oli joka sortille ottajansa. En vielä illallakaan ota uskoakseni, että meillä oli tällä ilmalla niin paljon asiakkaita.  Talvi on kuitenkin takana ja kesäasukkaat ja kyläläiset ovat ilmeisesti kaivanneet yhteistä kohtaamispaikkaa.

Myyjiä sopisi paikalle enemmänkin. Torilla olleet myyjät olivat kuitenkin tyytyväisiä kesän avausmyyntiin.

Vilkasta torikesää toivoo  Verlan seudun kyläyhdistys

Teksti Arja Sorvali; kuvat Ritva Musto

Tästä se kesätori alkaa

Kylmän uhmaajat kahvitauolla

Talkoolainen on kahvitaukonsa ansainnut

Retki Pyörylän perukoille 21.5.

Kevään ulkoilukohteena oli Lehtisen Raijan ja Leon puutarha sekä Pukkilan Tainan ja Sepon laavu Lintukymen rannalla. Lähtöaikaan klo 11 Pyörylän maitokopille oli kokoontunut kymmenkunta retkeläistä, mutta perille tultaessa oli joukkomme  kasvanut pariinkymmeneen.

Matkalla laavulle Hälikän Matti kertoi Pyörylän kylän historiaa. Kylän kantatiloja ovat Toitturi, Paavola, Puolakka ja Urpanen. Maitokopilta lähdettäessä tie seurailee Urpasen tilan maita. Urpanen on edelleen isojaossa pilkottu 1830 –luvulla viiteen osaan, jotka ovat järjestyksessä tietä kulkien Perttola, Anttila, Perätalo, Mikkola ja Koppeli.

Saavuimme Raijan ja Leon puutarhaan. Myöhäisestä kesän tulosta johtuen Raijan istutukset olivat vasta aluillaan, mutta Leon rakentamassa kasvihuoneessa oli tomaatin kasvu täydessä vauhdissa.

Parin kivenheiton päässä puutarhasta sijaitsi laavu. Koivikon ympäröimä suora polku johti Lintukymen rantaan laavulle. Isäntäväen polttopuita säästäen sytytettiin nuotio kuivista risuista ja lehdistä. Onneksi paikka ei sattunut tuulen kohdalle. Nokipannukahvia vartoillessa käristyivät makkarat pikapikaa ja pian porisi kahvikin pannuissa. Yhteensattuman vuoksi Isäntäväen juhliessa muualla kertoili Lehtisen Matti laavun teosta ja paikan ympäristöstä.

Paluumatka sujui tuloreittiä keväisessä auringon paisteessa Pyörylän peltojen lämmittämän leppeän kevättuulen hyväillessä kulkijoita.

Kiitokset Tainalle ja Sepolle vieraanvaraisuudesta!

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä, Helena Keskitalo, Arja Sorvali ja Helge Viia

Kevättalkoot 5.5.

Jokakeväiset siivoustalkoot Levonrannassa sujuivat tottuneen talkooväen uurastamana joutuisasti. Tälle keväälle ominainen kylmä pohjoisviima ei rantaamme  osunut, mutta puna nousi monen poskille.

Päällisinpuolin rantarakennelmat olivat talven jäljiltä säilyneet jotakuinkin kohdillaan, joten keskityimme pihan siivoukseen. Lehtikarikkeet vedettiin pressulla kompostointia odottamaan, pölkkyjä pilkottiin uudella kirveellä pikavauhtia ja kunnostussuunnitelmia aprikoitiin tulevalle kesäkaudelle. Kumollaan pitkään telakoidun tervaveneen omistusta kyseltiin, ajatuksena  lunastaa ja kunnostaa paatti kyläyhdistykselle yhteiskäyttöön.

Rupeaman odotetuin hetki: grillimakkara, Taunon keittämä nokipannukahvi ja omenaviineri sekä jutustelu nuotiotulilla kruunasivat talkooillan. Kiitokset erityisesti talkoiden ennakkovalmisteluihin osallistuneille.

Hyvin suunniteltu on …..

Uusi kirves testissä

Talkoiden loppuhuipennus

 

 

 

 

 

 
Uutisteksti ja kuvat Matti Hälikkä

Kirin pilkkikilpailut

Kirin jäsentenvälinen pilkkikilpailu pidettiin 1.4. Vannelahdessa. Ilma oli keväisen tuulinen. Aurinko ei näyttäytynyt, mutta onneksi lumisade alkoi vasta kisan päätyttyä. Osallistujia oli 15. Kannustajiakin oli saapunut paikalle.

 
Miesten sarjassa oli 11 osallistujaa ja saaliit 3670 g ja kahden kalan välillä, voittaja Jukka Tarvainen.. Naisia oli kolme ja saaliit 1670 g ja 383 g välillä, voittaja Arja Sorvali. Nuoria oli yksi, Sanni Penttinen, joka sai 110 g:n saaliin. Pilkkikilpailun tulokset

Grillikatoksen isäntäpari keskellä

Jälkiruokakahvitus

Sarjojen alku- ja loppupäät

 

 

 

 

 

 

Kiitos kaikille mukana olleille!                               Teksti ja kuvat Ritva Musto

Syksyn ulkoilupäivä 23.10.

Tänä syksynä ulkoiltiin Kokkokallion maastossa.

Lähdimme Puolakan sahan nurkilta yhdentoista maissa kapuamaan tukiasemamastolle vievää tietä. Kallion laella patikoimme uusittua, sinisillä nauhoilla merkittyä, luontopolkua hiidenkirnulle.  Tutkimusten mukaan onkalo ei olekaan hiidenkirnu, vaan pirun asuinpaikkana toimiva rapautumisonkalo, joka on syntynyt miaroliittisen kideonkalon laajetessa rapautumalla (Kouvolan Sanomat).

Kirnulta jatkoimme kallion Verlan puoleiselle rinteelle, josta ihailimme alapuolella virtaavaa jokea ja kalliomaalauskalliota. Edetessämme sivustan polkua avartuivat näkymät Suolajärven suuntaan, Karittasalmelle ja Uitelmuksen virtaan.

Hetken kuluttua saavuimme ikimetsään, missä ihailimme pahkoja, pakurikääpiä, hulppeita honkia ja haapoja. Poikkesimme lehtomaisen metsän rinteeseen näköalapaikalle, jossa voi istahtaa levähtämään penkille.  Pian saavuttiinkin Rainerin nurkalle Kantokoskentien varteen.

Soratietä astellessa ihailimme Katajanokan siistejä rinnepihoja ja saavuimme Laanin risteykseen. Kesonmäellä syksyn viima aiheutti vilun väristyksiä hikisen taivalluksen jälkeen, joten kiirehdimme Ismon laavun suojaan.

Ismolla oli jo kahvivedet kuumana ja makkarat esilämmityksessä grillitulilla.  Jouduimme heti Seppälän Joken kuvattaviksi ja Joken helikopteri-Kertun esittelyyn. Nokipannukahvin ja pitkopullan vauhdittamana patikointi vaihtui kuulumisiin ajankohtaisista aiheista iltahämäriin asti.

Kiitokset Ismolle, Railille ja Ilpolle ulkoilupäivän vieraanvaraisuudesta!

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

Syksyn ensimmäinen juttutupa 28.9.2016

Ensimmäisen juttutuvan vieraaksi oli kutsuttu Heikki Lahelma, helsinkiläinen ekonomi, joka 80-luvulta alkaen on tehnyt yhteistyötä itänaapurimme kanssa taiteen ja kulttuurin alalla.

Lahelma esitelmöi otsikolla ”Voihan Venäjä, Sonnanjärveläisen Heikki Lahelman tarina”.

Tarina alkoi 80-luvulla Avaruus 2000 näyttelystä, joka avattiin Espoon Dipolissa kesällä 1984. Näyttelyssä vieraili 220 000 kävijää. Sen jälkeen alkoi näyttelyjen sarja, joka on jatkunut näihin päiviin asti. Suurimpia näyttelyjä on ollut mm. Mammutti-, Silkkitie-, Karl Faberge-, Ivan Aivasovski-ja  Ilja Repin näyttelyt sekä kymmeniä muita näyttelyitä. Myös ulkomaille. Näyttelyissä on käynyt satoja tuhansia vierailijoita.

Tarinansa Heikki Lahelma on julkaissut myös kirjassaan ”Venäläinen Sirkus”, jota on saatavissa kirjakaupoista ja kirjastoista. Tarina oli mielenkiintoinen ja uskomaton kertomus yhden miehen saavutuksista varsin erilaisella saralla.

Kiitos Heikki Lahelmalle tarinasta ja hyvää jatkoa uusien näyttelyiden parissa.

Teksti ja kuvat Kari Mäkinen

Heikki Lahelman kirjan kansi

Heikki Lahelman kirjan kansi

Heikki Lahelma esitelmöi ja Kari Taskinen huolehtii kuvallisesta kerronnasta

Heikki Lahelma esitelmöi ja Kari Taskinen huolehtii kuvallisesta kerronnasta

21.9. Taisto Tammi Seuratalossa

Narvan pariskunta esitti keskiviikkona Verlan Seuratalossa vaikuttavan dokumentin kuvien ja musiikin säestämänä Taisto Tammen elämästä.

Taisto syntyi kuusankoskelaiseen Lundbergien romaniperheeseen 10.12.1945. Isä jätti poikansa jo varhain ja Taiston kasvatuksen otti Roosa-mummo vastuulleen. Jo kansakouluikäisenä Taiston musiikinlahjat huomattiin antamalla laulusta 10 ja jäätelökin tuli palkaksi laulusta kioskinpitäjälle. Kuulemani mukaan nuori Taisto norkoili Sompasen tanssilavan partaalla, josta pyöryläläinen orkesteriaan pyörittävä Matti Mustonen päästi nuoren pojan kokeilemaan oikeaa esiintymistä, orkesteri takana ja yleisö edessä. Liekkö tästä rohkaistunut Taisto osallistui1962 voittoisasti laulukilpailuun Kotkassa. Tuomaristossa Eero Väre tunnisti heti laulajan kyvyt ja järjesti Taiston Topi Kärjen toimistoon. Sieltä avautui tie levylaulajaksi nyt nimellä Taisto Tammi ja levynä Ruusu on punainen.  Näin Taistosta sukeutui ensimmäinen levyttänyt romaniartisti. Maalariksi aikonut Taisto joutui pikaisesti ratkaisemaan uravalintansa nukahdettuaan, iltakeikkojen uuvuttamana, maalattavan talon parvekkeelle. Varsinainen läpilyönti tapahtui 1966 Tango merellä -kappaleella, joka kohosi nopeasti Suomen listaykköseksi.

Tampereella salaa naimisiin mennyt Taisto tunnettiin kohteliaana, kaikkien kanssa toimeen tulevana miellyttävänä laulajana. Samettiäänisellä Taistolla oli synnynnäinen laululahja, joka päättyi äkilliseen kuolemaan traagisesti vasta 33-vuotiaana Tampereella kirurgisen leikkauksen jälkikomplikaatioon 5.2.1979.

Verlan seudullakin tunnetaan monia Taistoon liittyviä sattumuksia, vaikka reissut Mustosen Matin kalakaverina Puolakankoskella.

Kiitokset Narvoille muistorikkaasta illasta Verlassa!

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä

wp_20160921_009b

Illan musiikkikappaleet

N. 60 tammifania

N. 60 tammifania

 

 

Syysretki Kotkaan 11.9.2016

Kauniina sunnuntaiaamuna väkeä kokoontui Verlan laanille ja kohta Puolakan bussi Jukka Häkämiehen luotsaamana ilmestyi paikalle.  Väki bussiin ja liikkeelle klo 8.30.  Matkan varrelta keräsimme lisää retkeläisiä bussiin ja lopulta kaikki 45 olivat kyydissä kohti Kotkaa.

Kotkaan saavuttuamme oli hetki aikaa jalotella Sapokan laiturilla, jonka jälkeen siirryimme odottavaan VIKLA III -alukseen.  Laivassa oli loistavat tilat ryhmällemme.  Laivan lähdettyä osa kiipesi yläkerran maisemakannelle  ja osa nautiskeli maisemista alakerran salongin ikkunoista.  Matkan aikana tarjoiltu kahvi ja posso maistui kaikille.

Laivan kippari selosti selkeästi rannoilla ja saarissa näkyviä maisemia: puistoja, satamia, asuntoalueita, teollisuuslaitoksia ja linnoituksia.  Näimme myös nykyään museona olevan jäänsärkijä Tarmon (1907).  Saimme kuulla myös mielenkiintoisen selostuksen Ruotsin ja Venäjän välisistä Ruotsinsalmen meritaisteluista.

Kahden tunnin risteilyn jälkeen rantauduimme Merikeskus Vellamon rantaan.  Merikeskuksen Laakonki-ravintolaan meille oli katettu buffet-pöytä.  Meri-ilma oli saanut kaikille melkoisen nälän, joten kyllä ruoka maistui.

Ruokailun jälkeen verlalaisille tuttu Pirkko Koskinen, museon puutarhuri, liittyi joukkoomme. Pirkko esitteli meille Kotkan puistoja.  Etenkin Sapokan vesipuisto oli upea.  Kävellen tehdyn puistokierroksen aikana kiersimme lammen ympäri ja välillä pysähdyimme kuuntelemaan Pirkon tarinoita kasveista ja puistosta.

Kierroksen jälkeen kiitimme Pirkkoa ja kiipesimme bussiin aloittaaksemme kotimatkan kohti Verlaa.  Puolakan Valmismatkat oli räätälöinyt meille mukavan päiväretken, joka onnistui kaikkien mielestä hyvin.

Teksti ja kuvat Kari Mäkinen