Palojärven hiihtoladut 23.3.

Pekka Valkeapää ilmoitti ehtineensä ajamaan Palojärven ladut eilen illalla.  Hiihdettävää latua on 3,6 km Palomäen pelloilla. Pekan mukaan Palomäelle meno onnistuu Pyörylästä parhaiten peltoreitin kautta, koska vanhan tien ladut todennäköisesti huonossa kunnossa.  Kiitos Pekka, toivotaan, että kukaan ei ole vielä ehtinyt pakata suksiaan kesäteloille.
Arja Sorvali

Pyörylä/Palojärvi hiihtouutiset 15.1.2019

Pyörylän ”hiihtostadion” on saanut ajetut ladut. Perinteisen murtomaahiihdon -tyylin latuset kiertävät jo totuttua uraa. Seppo Pukkila ajaa latuset kotoaan Junttin sillan kautta Pyörylän maitokoppia kohti ja sieltä Selänpääntien varteen mistä latu jatkuu tien yli Tolskan Juhan pellolle. Nyt ei muuta kuin ”hiihtimet” jalkaan ja latusille. Toivotaan, että ei tule liian lämmintä tai kylmää eikä kovasta tuulestakaan ole väliä, koska irto lumi yleensä tekee selvää jälkeä latusista.

Uutta!

Pyörylän maitokopille on viety ns. LATULAATIKKO.  Voit merkitä sinne nimesi hiihtoretkelläsi ja hiihtokauden päätteeksi kyläyhdistys arpoo pienen palkinnon hiihtäjien kesken. Lisäys 2.2.19 Jos Pyörylän latusille sattuu yhtä mielikuvitukseton hiihtäjä kuin minä (Arja Sorvali), latulaatikkoa ei löydy, vaikka maitokoppia kiertää kuinka monta kertaa.  Onneksi vastaantullut hiihtäjä kertoi, että laatikko on sähkötolpassa muutaman metrin maitokopilta koskelle päin.

Simo Hyökkäri on lingonnut hiihtäjille parkkipaikan Verlantien varteen (ns. Stenbergin suoran päähän), joten Verlasta tulevat pääsevät latusille mahdollisimman vähäisen autoilun jälkeen.

Eikä tässä vielä kaikki….

Latukartta Palojärvi-Palomäki

Pekka Valkeapää ilmoitti ajaneensa ladut Palojärvi-Palomäki suuntaan.  Sinulla on nyt mahdollisuus uusiin peltomaisemiin.  Yhdyslatu lähtee Pukkilan Tainan ja Sepon ulkorakennuksen takana olevalta pellolta ja jatkuu Hautalan kellarin ohi risteyksen yli Palomäen suuntaan peltoja ja vanhaa Jaalantietä pitkin.  Ohessa kartta mistä ilmenee ladun sijainti ja välimatkoja.  Molemmat latumiehet ovat luvanneet tehdä parhaansa, jotta latuset olisivat hiihdettävässä kunnossa.  Minä puolestani olen luvannut päivittää kotisivuille milloin latuset ajetaan.  Jatkossa löydät latujen ajot Muistathan! -osiosta.

teksti Arja Sorvali; kartan toimitti Pekka Valkeapää

Hiihtämisen iloa toivoo Verlan seudun kyläyhdistys

Ulkoilupäivä Pukkilan Tainan ja Sepon laavulle 14.10.18

On keskipäivä Pyörylän maitokopilla. Sää retkelle on mitä parhain, ennustetaan lämpötilan kohoavan vuodenajan ennätyslukemiin 20 asteen tienoille. Reippailunhaluista kyläyhdistyksen väkeä ilmaantuu kyläteiden risteykseen kolmelta suunnalta kävellen, jotkut pyörällä ja muutamat autolla. Aikaisemmin maitolaiturille saapuneet ovat ehtineet jo perehtyä maitokopin kirjatarjontaan ja kesänäyttelyyn.

Matti korottaa ääntään kopin portailla ja kertoo ympäröivän peltoaukean historian suurista hetkistä: “Keskiviikkona 28.4.1790 tämän peltoaukean ylitti n. 3500 Kustaansodan sotilasta mukanaan tykkejä, kuormastoa ja myös itse kuningas Kustaa III. Kohteena oli muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Pyörylän virran ylitys kosken matalimmassa kohdassa. Kustaan suututtaessa venäläiset joen takaisissa taisteluissa oli seurauksena 23.5.  majuri Ershovin johtamana 200 kasakan kostohyökkäys kylään. Provokaation seurauksena Pyörylä ja naapurikylät poltettiin, kyläläisten omistama Verlan mylly hävitettiin ja eräs Pyörylän  talon isäntä ja poikansa tapettiin heidän tullessa piilopirtistä hävityksen tilannetta pälyilemään.  Tapahtumien seurauksena joen rantatöyräällä sijainneet talot rakennettiin nykyisille paikoille Pyörylän mäen pohjoisrinteelle.”

Historia-annoksen jälkeen patikoitiin kahden kilometrin matka laavulle. Jalka kapsasi vielä kevyesti olihan mielessä perillä odottavat virvokkeet. Perttolan navetan nurkalla näimme Urpasen kantatilan viidestä talosta Perttolan, Anttilan ja Perätalon päärakennukset. Nurkalta lähtevän kujan vieriviereen rakennetut talousrakennukset on valitettavasti melkein kaikki purettu, ainoastaan Perttolan sauna v:lta 1810 yhä sinnittelee sijoillaan. Mikkolan talon ohitettuamme aukeaa näkymä Koppelinkulmalle ja oikealla siintää uusittuine kansineen ja kaiteineen Haapavalkamanjoen silta (nimi kartasta v:lta 1779). Uusissa kartoissa joki on nimetty Sonnanjoeksi, mutta vanhemmat kyläläiset käyttävät nimeä Junttinjoki. Oikealla kukkulalla näkyy Markonmäellä keltainen talo ja kuljemme Lehtisen pihapiirin läpi. Ylitämme, vasemmalta Pyörylän suolta, lähtevän puron. Vasemmalle jää myös Heikkilän pihapiiri ja tien vastakkaisella puolella sijaitsee toinen Lehtisen talo. Edelleen kulkiessamme sivuutamme Suorttasen talon, jonka takana pellon laidassa virtaa Lintukymeen laskeva Junttinjoki. Saavumme viimein pitkälle koivukujalle, jonka päässä välkehtii Lintukymi.

Nyt aistimme jo paistuvan makkaran ja pannukahvin tuoksun. Olemme perillä. Tarjoilu on ylenpalttinen: juomien lisänä grillimakkaraa, pitkopullaa, kuivakakkua, pipareita ja täytekakkua! Marja kertoo Taina-emännän viettäneen merkkipäiviä, josta mekin saamme osamme. Kajautamme onnittelulaulun melkein 40 hengen voimalla Tainalle.

Antimet nautittuamme ja kuulumiset kuultuamme paluumatka sujui omaan tahtiin melkein tulomatkan jälkiä seuraillen.

On hienoa, että kylässämme on tälläisiä vieraanvaraisia patikkaretkikohteiden rakentajia ja oheisohjelman järjestäjiä,  josta suurkiitos heille!

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä (mh), Helena Keskitalo (hk) ja Arja Sorvali (as)  – lisää kuvia heti kun niitä saapuu “toimitukseen”

Pyörylän hiihtolatu 1.3.2018

Tänään, maaliskuun 1. päivänä, Seppo Pukkila ajoi latukelkallaan meille verlalaisillekin ladun jäälle.  Eeva Viia teki testihiihdon ja vallan mainioksi kehui.  Minä kävin tietysti testaamassa omalta osaltani.  Ainoastaan yhdessä kohdassa oli latusilla suorastaan vettä ja nurinmenovaara olematon.

Toisin oli viikko sitten.  Meillä oli molemmilla, Eevalla ja minulla, mahdollisuus tutustua jääpeitteeseen ihan lähietäisyydeltä.  Märillä latusilla sukset painuivat “syvälle” ja myöhemmin kun ladut jäätyivät niin monot kuin siteetkin takertuivat latujen reunoihin.  Nämä takertumiset aiheuttivat Eevalle kerran ja minulle kaksi kertaa mustan kannikan ja kynärpään sekä tärähdysvammoja sinne tänne.  Sisukkaina sivakoijina olemme kuitenkin jatkaneet harrastuksen parissa.

Nyt kaikki latusille, kun ainakin hetken meillä on baana auki.
Teksti ja kuvat Arja Sorvali

 

Laskiaistiistain hiihtolenkki 13.2.2018

Sen jälkeen kun Pärmäkoski ja Hakola olivat tehneet parhaansa, päätin minäkin lähteä katsastamaan tämän hetkisen kuntoni toissapäiväisillä laduilla.

Lähtörannassa vettä ja sohjoa oli enemmän kuin edellisellä kerralla eikä ladustakaan näkynyt minkäänlaista jälkeä.  Joissain kohdissa tiesin osuneeni vanhaan latupohjaan, kun sukset nuljusivat enemmän kuin aikaisemmin.  Latukoneena toimiminen kulutti varmasti energiaa, mutta vauhti ei päätä huimannut.  Vastarannan kaislikossa suhisi todella eksoottiseen tyyliin, puuttuivat vaan palmut ja vesisukset.

Kun pääsin ”hiihtostadionille” eli pellolle ja näin äskettäin ajetut ladut, pysähdyin hetkeksi nauttimaan silmiä hivelevästä näystä.  On nuo nano- ja optigripit siitä mainiot sukset, että vaikka välillä hiihtelet vedessä niin kuivalla lumella voit jatkaa harjoitusta ilman hämminkiä.

Stadionhiihdon jälkeen odotti juuri tarpomani hiihtolatu.  Pellon ojan ylitys ei mennyt niin kuin Strömsössä.  Toinen sauva kummasti jousti ja lähempi tarkastelu osoitti sauvan katkenneen.  Ei ollut näköpiirissä toista hiihtäjää, jota olisin voinut syyttää, mutta eipä näkynyt huoltoakaan missään.

Onnuttuani loppumatkan (1,5 km) maaliin tiesin tehneeni mittavan urheilusuorituksen.  Kännykän ”Sport tracker” ilmoitti minun hiihtäneen 5,54 km ja kuluttaneen 808 kcal, kaikki tuohan vastaa varmaan ainakin pistesijaa.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Pyörylän hiihtolatu ajettu 11.2.2018

Seppo Pukkila on ajanut Pyörylään hiihtoladun.  Latu kulkee Junttin sillalta Pyörylän maitokopin ohitse Puolakan sillalle jatkuen Juha Tolskan pellolle Verlantien varteen.   Latu on hiihdettävissä niin kauan kuin kelejä riittää. Ladulle pääsee siltojen luota tai Pyörylän maitokopilta.  Hyviä hiihtokelejä ja -lomaa toivoo Verlan seudun kyläyhdistys hiihto b.bmp

Ulkoilupäivä 15.10.2017

Aktiiviseuraajille ja satunnaisille vierailijoillekin tiedoksi – kyllä patikointi toteutui vaikkemme Nuumaniemeen voineetkaan mennä.  Olihan ennen liikuntapäivääkin kyllä tiedossa, että vierailisimme toistamiseen Simon laavulla.   Uutisointi tapahtumasta on vaan ollut hitaanlaista, mutta tapahtuuhan tämä kuitenkin ennen pikkujoulua.

Suurin osa parista kymmenestä samoilijasta lähti kohti laavua Stenbergin mäeltä, mutta muutama liittyi seuraan  myös Talasniementien kautta.  Sadettahan oli riittänyt enemmän tarvitsevillekin, joten parhaat jalkineet liikkumiseen olisivat olleet kumisaappaat.  Jotkut olivat osanneet varautua, mutta lenkkarikävelijät joutuivat kärvistelemään kosteissa jalkineissa.

Laavulla juttu luisti.  Letut olivat vaihtuneet Huimalan Marjan paistamiin pannukakkuihin.  Marjan valmistamalla omenahillolla höystettynä oli pannari mainio jälkiruoka grillimakkaran jälkeen.  Porukalla suunnittelimme seuraavaa laavukeikkaa hiekkareput selässä, jotta nuotion ympärillä oleva märkä maa kuivahtaisi.

Jos reppujen lasti olikin keventynyt laavulla, ei pyöristynyt vatsanseutu tehnyt vaellusta yhtään helpommaksi.  Onneksi maasto armahti ja alamäessä ei tarvittu voimankäyttöä kuin jarrutteluun.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali

Retki Pyörylän perukoille 21.5.

Kevään ulkoilukohteena oli Lehtisen Raijan ja Leon puutarha sekä Pukkilan Tainan ja Sepon laavu Lintukymen rannalla. Lähtöaikaan klo 11 Pyörylän maitokopille oli kokoontunut kymmenkunta retkeläistä, mutta perille tultaessa oli joukkomme  kasvanut pariinkymmeneen.

Matkalla laavulle Hälikän Matti kertoi Pyörylän kylän historiaa. Kylän kantatiloja ovat Toitturi, Paavola, Puolakka ja Urpanen. Maitokopilta lähdettäessä tie seurailee Urpasen tilan maita. Urpanen on edelleen isojaossa pilkottu 1830 –luvulla viiteen osaan, jotka ovat järjestyksessä tietä kulkien Perttola, Anttila, Perätalo, Mikkola ja Koppeli.

Saavuimme Raijan ja Leon puutarhaan. Myöhäisestä kesän tulosta johtuen Raijan istutukset olivat vasta aluillaan, mutta Leon rakentamassa kasvihuoneessa oli tomaatin kasvu täydessä vauhdissa.

Parin kivenheiton päässä puutarhasta sijaitsi laavu. Koivikon ympäröimä suora polku johti Lintukymen rantaan laavulle. Isäntäväen polttopuita säästäen sytytettiin nuotio kuivista risuista ja lehdistä. Onneksi paikka ei sattunut tuulen kohdalle. Nokipannukahvia vartoillessa käristyivät makkarat pikapikaa ja pian porisi kahvikin pannuissa. Yhteensattuman vuoksi Isäntäväen juhliessa muualla kertoili Lehtisen Matti laavun teosta ja paikan ympäristöstä.

Paluumatka sujui tuloreittiä keväisessä auringon paisteessa Pyörylän peltojen lämmittämän leppeän kevättuulen hyväillessä kulkijoita.

Kiitokset Tainalle ja Sepolle vieraanvaraisuudesta!

Teksti Matti Hälikkä; kuvat Matti Hälikkä, Helena Keskitalo, Arja Sorvali ja Helge Viia

Syksyn ulkoilupäivä 23.10.

Tänä syksynä ulkoiltiin Kokkokallion maastossa.

Lähdimme Puolakan sahan nurkilta yhdentoista maissa kapuamaan tukiasemamastolle vievää tietä. Kallion laella patikoimme uusittua, sinisillä nauhoilla merkittyä, luontopolkua hiidenkirnulle.  Tutkimusten mukaan onkalo ei olekaan hiidenkirnu, vaan pirun asuinpaikkana toimiva rapautumisonkalo, joka on syntynyt miaroliittisen kideonkalon laajetessa rapautumalla (Kouvolan Sanomat).

Kirnulta jatkoimme kallion Verlan puoleiselle rinteelle, josta ihailimme alapuolella virtaavaa jokea ja kalliomaalauskalliota. Edetessämme sivustan polkua avartuivat näkymät Suolajärven suuntaan, Karittasalmelle ja Uitelmuksen virtaan.

Hetken kuluttua saavuimme ikimetsään, missä ihailimme pahkoja, pakurikääpiä, hulppeita honkia ja haapoja. Poikkesimme lehtomaisen metsän rinteeseen näköalapaikalle, jossa voi istahtaa levähtämään penkille.  Pian saavuttiinkin Rainerin nurkalle Kantokoskentien varteen.

Soratietä astellessa ihailimme Katajanokan siistejä rinnepihoja ja saavuimme Laanin risteykseen. Kesonmäellä syksyn viima aiheutti vilun väristyksiä hikisen taivalluksen jälkeen, joten kiirehdimme Ismon laavun suojaan.

Ismolla oli jo kahvivedet kuumana ja makkarat esilämmityksessä grillitulilla.  Jouduimme heti Seppälän Joken kuvattaviksi ja Joken helikopteri-Kertun esittelyyn. Nokipannukahvin ja pitkopullan vauhdittamana patikointi vaihtui kuulumisiin ajankohtaisista aiheista iltahämäriin asti.

Kiitokset Ismolle, Railille ja Ilpolle ulkoilupäivän vieraanvaraisuudesta!

Teksti ja kuvat Matti Hälikkä ja Arja Sorvali

Lavis Verlan Seuratalolla marraskuussa

 

Miksei polkkakin

Lavatanssijumppa alkaa torstaina 10.11. klo 19.00 jatkuen torstaisin 15.12. asti eli 6 kertaa osallistumismaksu 20 euroa.  Ilmoittautuneita on siis riittävästi, jotta Lavis toteutuu, mutta joukkoon sopii vielä.

Ohjaajana Tiia Valkeapää.  Järjestäjänä Verlan Kiri ry.

Sitovat ilmoittautumiset Ritva Mustolle puh. 040 565 9619 tai sähköpostiin ritva25@gmail.com 15.10. mennessä.