Matka Krakovaan ja Zakopaneen 5.-8.5.2016

Helatorstaiaamuna 5.5.2016 alkoi kertyä Verlan kyläyhdistyksen jäseniä Helsingin lentoasemalle. Matka Krakovaan ja Zakopaneen oli alkamassa. Puolakan bussi oli jo aamuyöstä alkaen kerännyt porukkaa Verlan/Kouvolan seudulta. Lähtöportilla tavattiin vanhoja tuttuja ja myös ensimmäistä kertaa kyläyhdistyksen matkalle lähtijöitä. Yhteensä meitä oli 28.

Finnairin lento lähti ajallaan klo 8.20 ja Varsovassa oltiin klo 9.00 paikallista aikaa. Varsovassa meitä oli vastassa paikallinen opas Jukka Kiljunen, jonka opastuksella siirryimme bussiin ja aloitimme n. 300 km matkan Krakovaan. Jukka kertoi Puolasta yleisesti ja vastaili kysymyksiimme. Reitti kulki Pyhän Ristin ylänköalueen kautta. Ennakkokäsitykset hiilenpölyisestä Puolasta haihtuivat kuin saimme ihailla kauniita maalaismaisemia. Kukkivia omenatarhoja oli välillä silmänkantamattomiin. Ajettuamme n. 180 km pysähdyimme lounaalle Kielce nimiseen paikkaan ja siellä ravintolaan nimeltä Lesny Dwor. Kaunis pieni hotelli/ravintola oli metsän siimeksessä. Meille tarjoiltiin broilerinleike de volaille, perunoita, raastevihanneksia, omenakakkua ja kahvia/teetä.

Krakovaan saavuttuamme majoituimme hotelliin Alexander 1. Majoittumisen jälkeen läksimme suomenkielisen oppaamme, syntyperäisen Krakovalaisen Katan (Katarzyna), opastamana kävelykierrokselle vanhaan kaupunkiin. Tutustuimme tärkeimpiin historiallisiin nähtävyyksiin Kuninkaan tie, Jagellonian yliopisto, keskiaikainen tori Verkahalleineen, Marian kirkko ja mahtava Wawelin linna. Kierroksen jälkeen olikin jo nälkä ja menimme päivälliselle vanhan kaupungin alueella olevaan ravintola Miod Malinaan. Aluksi lasilliset kuohuviiniä, sitten tomaattikeitto ricottajuuston kera, naudan paistia, perunoita, kastiketta ja paistettua juuressalaattia. Lopuksi vaniljajäätelöä lämpimän vadelmamoussen kera sekä kahvia/teetä. Ravintola oli viihtyisä ja ruoka sekä palvelu hyvää. Hotellille oli keskustasta matkaa kävellen n. 15 minuuttia ja pitkän päivän jälkeen useimmat taisivat painua nukkumaan suorinta tietä.

6.5. perjantaiaamuna oli aikainen herätys Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille lähtijöille. Lähtö oli hotellilta klo 6.30. Bussimatkan aikana kuultiin oppaamme Katan kertomus Auschwitz:n tapahtumista sekä olennaiset tiedot museoalueen tärkeimmistä kohteista. Museoon pääsimme tasan klo 8.00 turvatarkastuksen kautta. Laukkujen ja reppujen vienti alueelle oli kielletty. Kamera oli sallittu. Omatoiminen tutustuminen sujui oppaamme ohjeiden mukaan hyvin lähes tyhjällä museoalueella. Poistuessamme Auschwitz I museoalueelta portilla oli pitkät jonot museoon tulijoita. Kävimme vielä lähistöllä olevalla Auschwitz II museoalueella eli Birkenaun työleirillä. Puolen päivän jälkeen meillä oli paluukuljetus Krakovaan. Auschwitz-Birkenau on Unescon maailmanperintölistalla oleva toisen maailmansodan aikainen natsien keskitysleirialue, joka perustettiin vuosina 1940-1942. Leirillä sai surmansa 1,5 miljoonaa eri maista ollutta vankia.      Klo 17 opas nouti ryhmän hotellilta ja kävellen siirryttiin Veikselin rantaan, josta lähdettiin jokiristeilylle. Kauniin maisemaristeilyn jälkeen jäi vielä aikaa omatoimiseen Krakovaan tutustumiseen.

7.5. lauantain buffet aamiaisen jälkeen läksimme kokopäiväretkelle Zakopaneen. Etelän vuoristoaluetta kohti ajaessamme maisemat muuttuivat vaihtelevammiksi. Horisontissa alkoi siintää Tatra-vuoristo. Lähellä Zakopanea ajoimme läpi kylän, jonka talot olivat upeaa hirsikäsityötä. Oppaan mukaan miehet pesevät talot joka kevät vedellä ja juuriharjalla. Zakopanessa nousimme vuoristojunalla Gubalowkan huipulle , josta näimme upeita maisemia Zakopanen laaksoon sekä lumihuippuisille Tatra-vuorille Slovakiaan päin. Ennen lounasta tutustuimme Zakopanen keskustaan ja sen omintakeiseen puuarkkitehtuuriin. Lounas nautittiin paikallisessa vuoristotyylisessä ravintolassa. Tarjolla oli grillattua oszypek-juustoa puolukkahillon kera, leivitetty porsaanleike perunoiden ja paistetun kaalisalaatin kera ja lopuksi kakkulajitelma kahvin/teen kanssa. Illansuussa paluu Krakovaan, jossa ilta jatkui jokaisen omien suunnitelmien mukaan.

8.5. sunnuntai oli reissun viimeinen päivä. Aamupäivä oli vapaata ja huoneet luovutettiin klo 12. Opas ja bussi nouti meidät klo 14 retkelle Wieliczkan suolakaivokselle. Wieliczka on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva suolakaivos 15 km päässä Krakovasta. Kaivos on yksi maailman vanhimmista ja se tuotti suolaa yhtäjaksoisesti 700 vuotta 1300-luvulta aina vuoteen 2007 asti. Kaivoksessa käy vuosittain 1,2 miljoonaa vierailijaa. Siispä sinne mekin. Alas kaivokseen mentiin portaita pitkin, yhteensä n. 900 porrasta. Oppaan johdolla kävelimme parin tunnin ajan suolaan louhituissa tunneleissa ja saleissa. Syvimmillään olimme 135 metriä maan alla. Unohtumaton elämys oli Kingan kappeli suolasta veistettyine patsaineen, veistoksineen ja kattokruunuineen. Lämpötila kaivoksessa on +8 astetta ympäri vuoden. Ylös kaivoksesta tulimme hissillä. Tunnelit ulottuvat yli 300 metrin syvyyteen ja niiden yhteispituus on 250 km yhdeksällä tunnelitasolla. Suolan louhiminen oli vaarallista mutta kannattavaa, koska suola oli aikoinaan kultaakin kalliimpaa. Terveellisen suolahengityksen jälkeen ruokahalu oli taas herännyt ja klo 17 nautimme päivällisen läheisessä Karczma Halit ravintolassa. Kalkkunafileetä metsäsienten ja perunoiden kera sekä ruusunmarjatäytteiset tuutit kahvin/teen kanssa.

Sitten kohti Krakovan lentokenttää, josta oli suora Finnairin lento Helsinkiin. Oppaamme Kata varmisti, että kaikki selvisivät kentälle ja saivat matkatavarat koneeseen ja lentoliput kouraan. Sitten olikin aika hyvästellä upea oppaamme, jonka tietenkin kutsuimme vierailulle Verlaan.

Helsinkiin laskeuduimme maanantain puolella kellon ollessa 00.45. Puolakan bussi oli jo odottamassa ja kyyditsi väsyneet matkalaiset Kouvolan ja Verlan eri kulmille. Viimeiset olivat kotona päivän jo valjettua.

Matka oli jälleen kerran hienosti järjestetty ja kaikki nauttivat upeasta reissusta. Eiköhän parin vuoden päästä olla taas seuraavalla matkalla kunhan keksitään mielenkiintoinen kohde – niitä riittää.

Matkakertomus Kari Mäkinen, kuvat Jokke Seppälä ja Kari Mäkinen

Vastaa