Pajukurssilla ei ollut suuren suuri osallistujamäärä, mutta puitteet olivat mahtavat. Huimalan Marjan ateljee ikkunanäkymineen oli kyllä luovuutta ajatellen ihan kymppi. Tosin pajun vitsat eivät taipuneet ainoastaan luovuudella, vaan vaativat suostuttelua ja maanittelua, johon Karhulan Pirjolla oli vuosien kokemuksella tarvittavat konstit.

Eihän Marja olisi Marja ellei hän olisi laittanut pöytää koreaksi. Ahkerat kurssilaiset pääsivät lämmittelemään kahvipöydän ääreen. Joku (lue kirjoittaja) jopa ihan ansiotta nautiskeli häpeilemättä tarjoilusta.

Kotiin viemisinä kurssilaisilla oli pajukaloja, -vene ja kukkatelineitä. Joku taisi tehdä loppuhötäkässä vielä sydänkoristeenkin.

Teksti ja kuvat Arja Sorvali